Elämä ilman lapsia on kamalaa
Olen pakolla lapseton ja nyt kun ikää on +40, niin tajuan kuinka kamalaa on olla lapseton. Monella on tässä iässä jo teini-ikäisiä lapsia. Olisihan se kiva, että joku olisi kotona töiden jälkeen odottamassa.
Kommentit (229)
Eiköhän tämä ole taas palstalaisten huudattamista.
Aina ei voi itse valita perhetilannettaan. Lasten saaminen on toki luonnollista, mutta niin on myös se, että jollain yksilöllä ei ole jälkeläisiä.
Vanhuudesta sen verran, että jos on hyvä tai edes jonkunlainen terveys, niin voi harrastaa eläkkeellä mitä lystää. Todennäköisesti on rahaakin. Ehkäpä joku muu sukulainen käy joskus kylässä tai tulee vaikkapa matkalle seuraksi.
Sitten kun terveys menee kunnolla niin ei siinä lapset auta. Joskus tuntuu, että lasten hoitamilla vanhuksilla on vaikeampaa lähteä palvelukotiin tms. Lapsettomat ovat usein miettineet asiansa kuntoon eivätkä jättäydy lasten hoidettavaksi, kun ei ole kenen varaan jättäytyä.
Ja muistisairaus kun tulee, niin lapset eivät välttämättä edes jaksa vanhusta ja tämän vaatimuksia. Esim sitä, että on muka hylätty palvelukotiin, vaikka kotona asumisesta ei tule enää mitään. Puhumattakaan mistään toimenpiteistä, ei niitä lapset tee.
T. Työkseen vanhuksia hoitava, joka aina tykkää korjata näitä luuloja ja yleistyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
64 vuotta olen elänyt ja yhtään jälkeläistä en ole siittänyt. En ole koskaan tuntenut, että elämäni olisi ollut kamalaa ilman lapsia. Ihanaa on ollut ja on jatkossakin!
Mitä sinusta jää jäljelle?
Mitä väliä, kuolleelle se on ihan se ja sama
Elämä maapallolla on kestänyt 4 miljardin vuoden ajan. Jokainen meistä on tämän 4 miljardin vuoden kestäneen ketjun osa.
Miten selität sen että sinä olet ensimmäinen elämänketjusi katkaiseva ja samalla 4 miljardin vuoden ketjusi viimeinen edustaja?
Enemmän on pallolta kuollu ketjuja kuin niitä on nyt olemassa
Miten se lasten hankkimiseesi liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on lapsia..ja on ihan v---n "hauskaa" maksaa elatusmaksuja hamaan tappiin asti..talous kuralla ja kaikki itselle tarpeellinen ja mukava jää hankkimatta..
Nii no oisko pitäny miettiä siinä tekovaiheessa, et mikä on hauskaa ja mikä ei? Ja kuinka pitkään? Uskomatonta. Ihan itse olet vastuusi itsellesi kehittänyt. Sulla on nyt sit aikaa oppia elämästä, mut arvaan, että kehityksen varaan ei kannata betsejä laittaa. Sääli lapsias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä lasten kanssa on kamalaa
Olen pakolla lapsellinen ja nyt kun ikää on +40, niin tajuan kuinka kamalaa on olla lapsia. Monella on tässä iässä jo omaisuutta ja seksielämä. Olisihan se kiva, että olisi oma koti ja seksiseuraa siellä töiden jälkeen odottamassa.
No mulla ei oo lapsia, omaisuutta eikä seksiseuraa. Useimmilla on nuo kaikki.
Ootko koittanu tinderistä tilata seksiseuraa? Vai ootko mies
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä ole taas palstalaisten huudattamista.
Aina ei voi itse valita perhetilannettaan. Lasten saaminen on toki luonnollista, mutta niin on myös se, että jollain yksilöllä ei ole jälkeläisiä.
Vanhuudesta sen verran, että jos on hyvä tai edes jonkunlainen terveys, niin voi harrastaa eläkkeellä mitä lystää. Todennäköisesti on rahaakin. Ehkäpä joku muu sukulainen käy joskus kylässä tai tulee vaikkapa matkalle seuraksi.
Sitten kun terveys menee kunnolla niin ei siinä lapset auta. Joskus tuntuu, että lasten hoitamilla vanhuksilla on vaikeampaa lähteä palvelukotiin tms. Lapsettomat ovat usein miettineet asiansa kuntoon eivätkä jättäydy lasten hoidettavaksi, kun ei ole kenen varaan jättäytyä.
Ja muistisairaus kun tulee, niin lapset eivät välttämättä edes jaksa vanhusta ja tämän vaatimuksia. Esim sitä, että on muka hylätty palvelukotiin, vaikka kotona asumisesta ei tule enää mitään. Puhumattakaan
Niin, no mutta sitä lapsetonta elämää joutuu viettämään monta vuosikymmentä ennen sitä vanhuuttakin. Jos lapsia olisi halunnut niin on ne vuodet kurjia ja usein yksinäisiä. Ei kaikki lapsettomat ole rikkaita uratykkejä joilla on miljoona hyvää ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä ole taas palstalaisten huudattamista.
Aina ei voi itse valita perhetilannettaan. Lasten saaminen on toki luonnollista, mutta niin on myös se, että jollain yksilöllä ei ole jälkeläisiä.
Vanhuudesta sen verran, että jos on hyvä tai edes jonkunlainen terveys, niin voi harrastaa eläkkeellä mitä lystää. Todennäköisesti on rahaakin. Ehkäpä joku muu sukulainen käy joskus kylässä tai tulee vaikkapa matkalle seuraksi.
Sitten kun terveys menee kunnolla niin ei siinä lapset auta. Joskus tuntuu, että lasten hoitamilla vanhuksilla on vaikeampaa lähteä palvelukotiin tms. Lapsettomat ovat usein miettineet asiansa kuntoon eivätkä jättäydy lasten hoidettavaksi, kun ei ole kenen varaan jättäytyä.
Ja muistisairaus kun tulee, niin lapset eivät välttämättä edes jaksa vanhusta ja tämän vaatimuksia. Esim sitä, että on muka hylätty palvelukotiin, vaikka kotona asumisesta ei tule enää mitään. Puhumattakaan
Itse loit paljon enemmän yleistyksiä kuinka lapset eivät huomioi vanhempiaan, vaikka asia on paljon yleisemmin päinvastoin.
Häpeäksi olet pyrkimyksillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä lasten kanssa on kamalaa
Olen pakolla lapsellinen ja nyt kun ikää on +40, niin tajuan kuinka kamalaa on olla lapsia. Monella on tässä iässä jo omaisuutta ja seksielämä. Olisihan se kiva, että olisi oma koti ja seksiseuraa siellä töiden jälkeen odottamassa.
No mulla ei oo lapsia, omaisuutta eikä seksiseuraa. Useimmilla on nuo kaikki.
Ootko koittanu tinderistä tilata seksiseuraa? Vai ootko mies
En ole mies vaan ruma nainen. Olen ollut joskus miesten "patjana" kun en muuhun ole kelvannut, ei siitä jää kuin paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
64 vuotta olen elänyt ja yhtään jälkeläistä en ole siittänyt. En ole koskaan tuntenut, että elämäni olisi ollut kamalaa ilman lapsia. Ihanaa on ollut ja on jatkossakin!
Mitä sinusta jää jäljelle?
Mitä väliä, kuolleelle se on ihan se ja sama
Elämä maapallolla on kestänyt 4 miljardin vuoden ajan. Jokainen meistä on tämän 4 miljardin vuoden kestäneen ketjun osa.
Miten selität sen että sinä olet ensimmäinen elämänketjusi katkaiseva ja samalla 4 miljardin vuoden ketjusi viimeinen edustaja?
Enemmän on pallolta kuollu ketjuja kuin niitä on nyt olemassa
Miten se lasten hankkimiseesi liittyy?
Älä multa kysy vaan tolta ihme sekolta joka asian otti puheeksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä lasten kanssa on kamalaa
Olen pakolla lapsellinen ja nyt kun ikää on +40, niin tajuan kuinka kamalaa on olla lapsia. Monella on tässä iässä jo omaisuutta ja seksielämä. Olisihan se kiva, että olisi oma koti ja seksiseuraa siellä töiden jälkeen odottamassa.
No mulla ei oo lapsia, omaisuutta eikä seksiseuraa. Useimmilla on nuo kaikki.
Ootko koittanu tinderistä tilata seksiseuraa? Vai ootko mies
En ole mies vaan ruma nainen. Olen ollut joskus miesten "patjana" kun en muuhun ole kelvannut, ei siitä jää kuin paha mieli.
Mä voin toimia naisten "patjana" ihan mielellään mutta ei naisia kiinnosta seksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on lapsia..ja on ihan v---n "hauskaa" maksaa elatusmaksuja hamaan tappiin asti..talous kuralla ja kaikki itselle tarpeellinen ja mukava jää hankkimatta..
Just tämän takia ei ikänä kersoja!
Onneksi osa ymmärtää tän ETUkäteen. Kiitos. Noille toisille ei riitä sanat.
Vierailija kirjoitti:
Olin päiväkodissa töissä 6kk ja tulin siihen tulokseen, että elämä ilman lapsia on ihanaa. Nykypäivän kakarat ovat aivan sekopäisiä, kuten vanhempansakin. Ei enää ikinä päiväkotiin töihin.
Vieraat lapset on niin eri asia. Yritä vaikka.
Olen onnellinen kun ei tarvitse olla vastuussa pienestä ihmisestä.
-nipsnips mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on lapsia..ja on ihan v---n "hauskaa" maksaa elatusmaksuja hamaan tappiin asti..talous kuralla ja kaikki itselle tarpeellinen ja mukava jää hankkimatta..
Just tämän takia ei ikänä kersoja!
Onneksi osa ymmärtää tän ETUkäteen. Kiitos. Noille toisille ei riitä sanat.
Miten perustelet väitteesi? Sillä että sinulla on lapsia tai ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä ole taas palstalaisten huudattamista.
Aina ei voi itse valita perhetilannettaan. Lasten saaminen on toki luonnollista, mutta niin on myös se, että jollain yksilöllä ei ole jälkeläisiä.
Vanhuudesta sen verran, että jos on hyvä tai edes jonkunlainen terveys, niin voi harrastaa eläkkeellä mitä lystää. Todennäköisesti on rahaakin. Ehkäpä joku muu sukulainen käy joskus kylässä tai tulee vaikkapa matkalle seuraksi.
Sitten kun terveys menee kunnolla niin ei siinä lapset auta. Joskus tuntuu, että lasten hoitamilla vanhuksilla on vaikeampaa lähteä palvelukotiin tms. Lapsettomat ovat usein miettineet asiansa kuntoon eivätkä jättäydy lasten hoidettavaksi, kun ei ole kenen varaan jättäytyä.
Ja muistisairaus kun tulee, niin lapset eivät välttämättä edes jaksa vanhusta ja tämän vaatimuksia. Esim sitä, että on muka hylätty palvelukotiin, vaikka koto
En missään kohtaa sanonut, etteivät lapset huomioisi vanhempiaan. Pikemminkin pyrin selventämään, ettei siitä nyt niin hurjasti ole apua, vaikka lapsia olisikin, kun sairaudet oikeasti ottavat vallan elämästä En tiedä miten tuon noin ymmärsit. Jos vanhus sotkee paskalla koko huoneen niin ei siinä auta onko lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen kun ei tarvitse olla vastuussa pienestä ihmisestä.
-nipsnips mies
Suurimman osan ajastahan se lapsi ei ole pieni vaan omatoiminen teini ja sitten aikuinen.
Ai olisi? Tulin just kotiin töistä enkä jaksa edes käydä katsomassa onko se hengissä. Heti jos avaa oven niin alkaa kuitenkin mankua jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli haluat niitä seuralaisiksi itsellesi? Onpa itsekästä.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät, koska se on luonnollista. Lapsettomuus on luonnotonta.
Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla
Ihana itsevarmuus!
Hienoa, että olet noin varma, että muiden elämänkokemus on (tai pitäisi olla) sellainen kun sinä oletat. Että muut ovat väärässä oman elämänsä suhteen ja juuri Sinä tiedät ja ymmärrät kaiken, kaikkia muitakin koskevan, kaikkia muita paremmin. Varmaan mahtava tunne.
Saispa tota samaa! Voiko tilata jostain, vaikka vuodeksi? Vuokrata?
Ei tule lapsia minun elämääni. En halua tehdä lapsia nykymaailmaan, jossa on koulukiusausta, some, sekä kaikenmaailman ankkahuulet, isot perseet ja tekotissit muotia. Ei kiitos, elän yksin mökissäni, kissojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä ole taas palstalaisten huudattamista.
Aina ei voi itse valita perhetilannettaan. Lasten saaminen on toki luonnollista, mutta niin on myös se, että jollain yksilöllä ei ole jälkeläisiä.
Vanhuudesta sen verran, että jos on hyvä tai edes jonkunlainen terveys, niin voi harrastaa eläkkeellä mitä lystää. Todennäköisesti on rahaakin. Ehkäpä joku muu sukulainen käy joskus kylässä tai tulee vaikkapa matkalle seuraksi.
Sitten kun terveys menee kunnolla niin ei siinä lapset auta. Joskus tuntuu, että lasten hoitamilla vanhuksilla on vaikeampaa lähteä palvelukotiin tms. Lapsettomat ovat usein miettineet asiansa kuntoon eivätkä jättäydy lasten hoidettavaksi, kun ei ole kenen varaan jättäytyä.
Ja muistisairaus kun tulee, niin lapset eivät välttämättä edes jaksa vanhusta ja tämän vaatimuksia. Esim sitä, että on muka hylätty palvelukotiin, vaikka koto
Jos olet niin mielikuvitukseton, ettet keksi itsellesi tekemistä, niin ei paljon auta vaikka olis lapsiakin. Eiköhän heillä ole omat menonsa, työ- ja perhe-elämänsä.
Ymmärrän hyvin ap. Itselläni on kaksi teiniä ja elän ihanaa aikaa, vaikka olenkin eronnut. Kannattaa hankkia kaikenlaista puuhaa ja hyväksyä se mitä ei voi muuttaa.