Lue keskustelun säännöt.
Hengellisen laulun aiheuttama ahdistus
09.09.2008 |
lpaseni tapaa lauleskella sellaista hengellistä laulua, jossa sanotaa "läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi.." Jostain kumman syystä tuo lause aiheutta lähinnä pelon tunteen :-( Että joku tulee lukkojenkin läpi. Ja minä olen pitänyt Herra Jeesusta jonain armon ja rakkauden tunnetilana enkä läpi ovien hyökkivänä olentona.. Voi kauheaa!
Kommentit (71)
en tarvitse mitään kiristysvanteita netistä, päässäni on synnynnäinen kiristävä vanne ihan ilman erillistilauksiakin. Ja kieli todellakin kuuluisi olla keskellä suuta, ainakin tällä palstalla asioidessa. Ettei vain tee erehdyksiä, krjoitusvirheitä tai muuten vain vitsaile vakavilla asioilla.
62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tarvitse mitään kiristysvanteita netistä, päässäni on synnynnäinen kiristävä vanne ihan ilman erillistilauksiakin. Ja kieli todellakin kuuluisi olla keskellä suuta, ainakin tällä palstalla asioidessa. Ettei vain tee erehdyksiä, krjoitusvirheitä tai muuten vain vitsaile vakavilla asioilla.
62
En suinkaan tarkoittanut, että sinä tarvitsisit minkäänlaisia kiristys- tai löysennysvälineitä, ihan vain itsestäni puhuin. Onneksi kumpikaan ei tiedä, kumpi oli alunperin oikeassa alkuperäisessä aiheessa, niin ei tule syytettä toisen vakaumuksen pilkkaamisesta.
Nyt tosi vakavasti: Vakaviakin asioita ja nimenomaan niitä on syytä joskus hyvä katsoa huumorin näkökulmasta. Vaativin huumorin laji on tietysti nauraa itselle, toisille ei ole mikään temppu nauraa...
päänsisäisen basistin virittelemään soittimiaan ja korvissani alkoi soida Jope Ruonansuun tulkitsemanan "ollaan enkeleitä toisillemme" -biisi.
Ja luettuani näitä tulkintoja läpi lukkojen tulemisesta, on ahdistuksenikin hävinnyt lähes tyystin.
AP
Juuri tällaista "taustoitusta" kaipaan.
Olen huomannut, että monella, jolla on hyvin tulehtuneen kielteinen suhtautuminen uskonnollisuuteen, on taustalla joku ihminen tai lapsuuden ilmapiiri, joka on ollut ahdistava. Se on voinut olla mt-ongelmista kärsinyt, uskovien tilaisuuksista apua hakenut, mutta niissä kahta sekavammaksi tullut perheen tai suvun jäsen, kirkkokuorossa laulanut takakireä ja moralistinen kansankoulun opettajatar, pelottava rovasti, lässyttävä ja tyhmänoloinen uskonsa julistaja - kuka tällaisiin haluaisi samastua ja tulla heidän kaltaisekseen. Tällöin vain valitettavasti menee "lapsi pesuveden mukana", eli muuten siedettävä asia värjäytyy "astian" tai "kantajansa" mukana. Joskus taas poliittinen tai muu ideologinen maailma työntää uskonkysymykset sellaiseen paitsioon, ettei niihin synny mitään suhdetta - ei vain nappaa.
Toki on olemassa terveitä, avoimia ja tasapainoisia taustoja, missä syntyy ateistinen elämänkatsomus. Joskus taas elämän kriisi ajaa ateismiin, kun se, mihin ennen uskoi, ei vastaakaan nykyisiä kokemuksia.
Itse ajattelen niin, että oma uskonnollinen tai uskonnoton ajattelumme on paljon (täysin?) sidoksissa muuhun psyykkiseen rakenteeseemme. Näin ajatellen tietyt kiistakysymykset eivät ratkea ikinä väittelyllä, koska kyse ei ole ensisijaisesti mielipiteistä, vaan koko tavasta olla olemassa suhteessa toisiin ihmisiin. Ihminen, joka haluaa kaikkiin asioihin järkevän perustelun, vaatii sitä usein uskon alueen kysymyksistä ja ihminen, joka ei voi sietää sitä, että hänen vapauttaan rajoitetaan, saa näppylöitä kaikista dogmeista ja uskonkappaleista jne.
Mua ahdistaa ylipäätään keskustelu uskosta.
Ahdistaa tuo eläminen tyhjän päällä, jonkun oppien mukaan jota ei oikeasti ole olemassakaan, miten on mahdollista että sellaisesta puhutaan.
Uskosta ja uskonnosta puhuminen on edesvastuutonta, sillä se sisältää niin paljon ahdistavia tekijöitä ja pahuutta ja muiden (lähinnä väärin uskovien) ahdistelua ja halveeraamista, jopa tappamista.
Voisiko uskontokeskustelut siirtää kokonaan niille tarkoitetuille sivustoille.
Koetko sinä eläväsi tyhjän päällä? Tai minkä varassa sinun elämäsi on?
Uskonnollinen vakaumus voi olla vastaus tyhjän päällä elämisen pelkoon, siis niin päin, että ihminen kokee saavansa turvan uskonsa kautta. Tätä voidaan ulkopuolelta katsoa psykologiseksi toiveajatteluksi tai henkiseksi puolustusmekanismiksi kuoleman kauhua kohtaan.
Toinen ihminen kokee, että usko on turvaverkko, joka ottaa kopin, kun jalka lipeää trapetsilta, esim. kun inhimillistä toivoa elämän palautumisesta ennalleen tai elämän jatkumisesta ei enää ole. Joku toinen haluaa kiinnittää itse valjaansa "tiedon ja todistusten tankoon" ja ajattelee, että jos se linkki pettää, se on vain sitten vain tack ja adjö, show on ohi, kärrätkää minut multaan, seuraava saa minun paikkani trapetsilla.
Olennaista minusta on, tuoko usko turvan ja hyvän elämän aineksia. Aito, terve uskonnollisuus niin tekee ja puolustaa aina ihmisen pyhyyttä ja arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka eivät uskoisikaan Jeesuksen eläneen maan päällä. Itse en usko että UT:n Jeesusta on koskaan ollut olemassa. En voi sitä todistaa, mutta toisaalta, kukaan ei voi myöskään todistaa Jeesuksen täällä eläneen. Eli myös Jeesuksen hirstoriallisuus on uskon asia, kuten vaikkapa joulupukin. Yleensähän sen, joka esittää positiivisen väitteen, täytyy kyetä aukottomasti väitteensä todistamaan, mutta näinhän ei ole uskon asioiden kanssa, vai kuinka?
Mitäpä jos vallalle päässyt kristillinen suuntaus ei olisikaan aikoinaan voittanut, vaan gnostilaisuus? Siinähän esim. naisen asema on jotain aivan muuta kuin kristinuskossa, jonka mukaan nainen on alempiarvoinen, ensimmäinen synnintekijä, petturi ja jolla ei ole edes sielua...no toki näitä kantoja on aikojen saatossa lievennetty ympäröivän yhteiskunnan mukaan. Kuten nykyäänkin tehdään. Kristinusko siis on kovasti muuttuvainen, kukin aikakauden virtausten mukaan. Parempi niinkin.
Minä kannatan ehdottomasti Jeesuksen oppeja, mutta mielestäni UT:n Jeesus on ihmisen luoma hahmo, jolla sanomaa levitetään. Sanoma itsessään on ollut olemassa aina, itsekunkin on se vain itse löydettävä. Ikävä kyllä raamatun kirjoittajat ovat aikojen saatossa lisäilleet ja poistaneet yhtä sun toista raamatusta, tehneet muutoksia jne aina kullekin vallanpitäjälle sopivalla tavalla. Näin sanoma on hämärtynyt.
Uskon, että Tuomaan evankeliumi on parhaiten säilynyt muuttumattomana ja siinä on sanoman perussisältö. Uskon myös, että Tuomaan evankeliumi on UT:n evankeliumeja vanhempi ja että ne osittain pohjautuvat Tuomaaseen, mutta sanojen ympärille on rakennettu lisäksi sankaritarina ja ehkäpä kirjoittaja ei ole oikein ymmärtänyt Jeesuksen sanomaa ja on siksikin niitä hieman yksinkertaistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuako ahdistaa että uskovaiset elävät "Tyhjän päällä"Minkä päällä sinä elät?
Onhan niitä, onhan?
t. lapsuuden uskossa elävä ja myös välillä epäilevä
ON ;ON RAKAS LAPSENI JEESUS ELÄÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksista tietenkin?
Onko se nyt niin vaikea uskoa, että Jeesus on ollut olemassa?
iItsekään en ole mikään kristinuskon julistaja mutta uskon kyllä siihen, että Jeesus on ollut olemassa. Eihän siitä muutoin olisi niin paljon kirjoituksia jäänyt jäljelle! Tyhjästä on paha nyhjäistä. En siis usko, että Jeesus on täysin sepitetty juttu.
Yksikään tutkija maailmassa, eikä yksikään tutkimus ole vielä tähän päivään mennessä kyennyt todistamaan, että Jeesus olisi oikeasti elänyt maan päällä. Sellaisia todisteita ei ole todellakaan ole olemassa.
Itselläkin tuo kieli tuppaa välillä menemään ihan vikaan tuonne suupielen, posken suuntaan, vaikka sen paikka on tietysti keskellä suuta. Oletko käynyt lääkärissä, mitä siellä sanottiin? Olisikohan sellaista sidosta olemassa, joka pitäisi kielen oikeassa paikassa ja samalla voisi kysyä sellaista päävanteen kiristystaltaa, oletko kuullut, netistä kuulema saa... (Ei, nyt mun täytyy häipyä täältä...)
Tämä on mahtava sillisalaattikeskustelu! Ei muuta kuin jokainen heittämään omat ainekset kuppiin mukaan, hämmennetään välillä ja nautitaan antaumuksella (ei liian kevytmielisesti)!