Hengellisen laulun aiheuttama ahdistus

AP, joka juuri toipui laulun aiheuttamasta ahdistuksesta (oven takaa tuli nimittäin tv-lupatarkastaja :-)

Näin ne hengelliset ja maalliset regimentit menevät tosielämässä mukavasti lomittain!

Mukavaa syyspäivän päivänjatkoa, ap! Sait monen sydämentahdistajaan lisää kierroksia aloituksellasi!

Olen jo useammankin kommentin kirjannut tähän ja tässä vielä yksi:



Joulua on todella paljon kivempaa viettää, kun voi viettää kun pakanallista rentoutumis- ja syömisjuhlaa perheen parissa. On rentouttavaa tuntea, miten kristinuskosta eroamisen jälkeen kaikki Kristikunnan synnit ovat pois harteilta ja pakanallisen joulun viettoon voi rahoittua hyvällä omalla tunnolla.



Tuo tunne oli todella vapauttavaa, kun tuli eka pakana joulu. Suosittelen kokeilemaan.



Koittakaa te kristityt nauttia Joulusta, jotka edelleen pystytte uskomaan ja seisomaan johtajienne (paavit, piispat, papit, sotapäälliköt (Jumalan nimissä) jne..) tekojen ja päätösten takana. Hiljaisella hyväksynällänne hyväksytte kaikki kristinuskon nimessä tehdyt roviopoltot, noitavainot, raiskaukset, tapot......jne. Nykypäivänäkin uskonto ahdistaa ihmisiä ja aja kokonaisia kansakuntia eri osissa maailmaa nurkkaan.





(joo joo, eihän se Joulu mikään pakanallinen juhla ole,...... mutta lapsille tärkeä ja ei suomessa pakanoilla ole muutakaan juhlaa, joten saitte kai asian ajatuksen kiinni).

40, missä kohtaa sanoin, että kirkko on minulle rakas se ap kysyy.

enkä niin väittänytkään. 35 kutsui kirkkoaan rakkaaksi, vaikka lukutaitoisena osaan lukea kirjoituksen toki niinkin, että rakkaan kohdalla voisi olla toinenkin adjektiivi. Otin sanan nyt vain kirjaimellisesti totena (fundamentalistisen av-keskustelun tulkintatradition mukaan, ei mitään liberaaliteologiaa tähän keskusteluun, muutenhan homma hajoaa ihan käsiin ja vanne alkaa löystymään päästäni).

Olen jo useammankin kommentin kirjannut tähän ja tässä vielä yksi:

Joulua on todella paljon kivempaa viettää, kun voi viettää kun pakanallista rentoutumis- ja syömisjuhlaa perheen parissa. On rentouttavaa tuntea, miten kristinuskosta eroamisen jälkeen kaikki Kristikunnan synnit ovat pois harteilta ja pakanallisen joulun viettoon voi rahoittua hyvällä omalla tunnolla.

Tuo tunne oli todella vapauttavaa, kun tuli eka pakana joulu. Suosittelen kokeilemaan.

Koittakaa te kristityt nauttia Joulusta, jotka edelleen pystytte uskomaan ja seisomaan johtajienne (paavit, piispat, papit, sotapäälliköt (Jumalan nimissä) jne..) tekojen ja päätösten takana. Hiljaisella hyväksynällänne hyväksytte kaikki kristinuskon nimessä tehdyt roviopoltot, noitavainot, raiskaukset, tapot......jne. Nykypäivänäkin uskonto ahdistaa ihmisiä ja aja kokonaisia kansakuntia eri osissa maailmaa nurkkaan.

(joo joo, eihän se Joulu mikään pakanallinen juhla ole,...... mutta lapsille tärkeä ja ei suomessa pakanoilla ole muutakaan juhlaa, joten saitte kai asian ajatuksen kiinni).

Voih ja huoh. Hyvä, jos sinä olet vapautunut tuollaisesta uskon sisällöstä, missä sotapäälliköt määrittävät elämääsi. Minä aion mahtua tähän ihmiskuntaan, vaikka ilmeisesti samalla logiikalla hiljaisesti hyväksyn kaiken pahan maailmassa, koska olen itsekin ihminen ja ihmiset ovat tehneet kaikenlaista rumaa toisille ihmisille. En voi vastata esi-isieni enkä ylipäätään muiden ihmisten teoista tälläkään hetkellä (no, juridisesti vastaan lapsistani täysi-ikäisyyteen saakka).

Iloista joulunodotusta sinulle, joka tapauksessa! Kohtahan sitä pääsee torttuja paistamaan, missä ei ole mitään pahaa ja saavat maistua yhtä hyville kenen tahansa suussa minun puolestani!

Auttaisi ymmärtämään esimerkiksi, että luterilaisilla kristityillä ei ole mitään yhteyttä paaviin.

Ja lisäksi, jos oikein lukisi, saisi selville, että noitavainot eivät liittyneet kristilliseen kirkkoon, vaan että uusimman tutkimuksen mukaan niillä alueilla, missä kirkko oli mukana noitavainoissa, ihmisuhreja tuli vähemmän, ja papit monissa yhteyksissä kehottivat maallisia instansseja toimimaan maltillisemmin noitavainojen suhteen.

Ja sitten voisi huomata, että moni ei-kristitty on tehnyt suurempia joukkomurhia kuin kukaan kristitty, kuten ateistit Stalin ja Mao, tai saksalaista pakanallista uskonnollisuutta ihaillut Hitler? Tosin kukaan tervejärkinen ihminen ei syytä toista ihmistä toisen ihmisen teoista, joten en minäkään syytä sinua näiden ei-kristittyjen teoista.

Olen jo useammankin kommentin kirjannut tähän ja tässä vielä yksi:

Joulua on todella paljon kivempaa viettää, kun voi viettää kun pakanallista rentoutumis- ja syömisjuhlaa perheen parissa. On rentouttavaa tuntea, miten kristinuskosta eroamisen jälkeen kaikki Kristikunnan synnit ovat pois harteilta ja pakanallisen joulun viettoon voi rahoittua hyvällä omalla tunnolla.

Tuo tunne oli todella vapauttavaa, kun tuli eka pakana joulu. Suosittelen kokeilemaan.

Koittakaa te kristityt nauttia Joulusta, jotka edelleen pystytte uskomaan ja seisomaan johtajienne (paavit, piispat, papit, sotapäälliköt (Jumalan nimissä) jne..) tekojen ja päätösten takana. Hiljaisella hyväksynällänne hyväksytte kaikki kristinuskon nimessä tehdyt roviopoltot, noitavainot, raiskaukset, tapot......jne. Nykypäivänäkin uskonto ahdistaa ihmisiä ja aja kokonaisia kansakuntia eri osissa maailmaa nurkkaan.

(joo joo, eihän se Joulu mikään pakanallinen juhla ole,...... mutta lapsille tärkeä ja ei suomessa pakanoilla ole muutakaan juhlaa, joten saitte kai asian ajatuksen kiinni).

Kaikki vanhimmatkin kirjoitukset, joissa Jeesus esiintyy, ovat kymmeniä vuosia Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen kirjoitettu. Ja esim. Josefuksen maininta Jeesuksesta on nykyään jo melko yksimielisesti todettu jälkeenpäin lisätyksi. Nämä maininnat ovat yleensä pieniä sivuhuomautuksia, eikä niillä voida todistaa mitään. Totuus on se, että yhtäkään todistetta Jeesuksen historiallisuudesta ei ole.

Luuletko antavasi itsestäsi älykkään kuvan, jos rupeat kovasti toitottamaan, ettei ole olemassa todisteita, että Kleopatra olisi elänyt, tai vaikkapa faaraoita olisi ollut egyptissä?

Evankeliumeja oli alunperin pari sataa, näitä oli kirjoittanut hyvin moni eri ihminen. Edelleen Jeesuksen jumaluuteen ei ole pakko uskoa, mutta ei ole kovin fiksua kyseenalaistaa tämän ihmisen olemassaoloa.

Kaikki vanhimmatkin kirjoitukset, joissa Jeesus esiintyy, ovat kymmeniä vuosia Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen kirjoitettu. Ja esim. Josefuksen maininta Jeesuksesta on nykyään jo melko yksimielisesti todettu jälkeenpäin lisätyksi. Nämä maininnat ovat yleensä pieniä sivuhuomautuksia, eikä niillä voida todistaa mitään. Totuus on se, että yhtäkään todistetta Jeesuksen historiallisuudesta ei ole.

Joulu on todellakin täysin pakanallinen juhla alunperin, kuten myös mm. pääsiäinen ja juhannus. Kristityt vaan lätkäisivät meikäläisten juhlien päälle oman satuolentonsa juhlapäivät. Auttoi nääs kitkemään kansalta pakanauskomuksia pois. Ja jos ei sekään auttanut, niin ei kun henki pois ja jumalan nimeen aamen.



Kyllä ne muuten oli kristittyjä ne noitavasaran (Malleus Maleficarum) kirjoittajat Kramer ja Spenger. Ja kirkko oli kyllä ihan täysillä mukana hommassa. Jotkut tutkijat arvioivat, että inkvision uhrin lukumäärän jopa 9 miljoonaksi.



Mutta ainiin, ne onkin niitä pahoja katolisia, ihan eri asia kuin luterilaiset.

Lasken kaikki kristityt Kristityiksi en vain luterilaisia ja tässä olen ajatellut siis Kristittyjä enkä vain luterilaisia. (Ei minulla kristinuskoa vastaan ole sen enempää kuin musliejakaan vastaan.)

Olin jo lähes kirjoittaa tuon mitä itsekin kirjoitit, mutta toisinpäin.

Kristinusko on siis tappanut yhtä paljon ihmisiä kuin Stalin, Hitler tai Mao. En halua profiloitua yhteenkään näistä vaikuttajista ja haluan irtisanoutua heidän teoistaa.

Miten muuten voisit syyttääkään minua noista yllämainittujen herrojen tekeleistä. Eroaminen kirkosta ei tarkoita, että olisin liittynyt kommunistiksi. En ole koskaan kasvanut kommunismiin, enkä aio siihen liittyäkään. Toisaalta, eivät yllämainitut herratkaan oman tulkintani mukaan edusta kommunismia tai kansallissosialismia, vaan ihan ovat itsenäisiä ihmisiä. En siis kirkosta eroamisella ota vastuuta kaikkien Kristinuskon ulkopuolisten ihmisten teoista.

Pakanavainoista olet varmasti oikeassa, ehkä rinnastus Kristinuskoon ei ole kovin hyvä. Kysehän oli varmasti paljon myös ihmisten pelosta tuntematonta kohtaan. Uusimmista tutkimuksista en tiedä, enkä sitä pahaksi yleissivistyksenpuutteeksi laske (mikäli tutkimukset ovat julkistettu vuode 90 jälkeen), sillä kaikkeen ei ehdi perehtyä, ja monet oppini ovat lukion aikaisilta uskonnon tunneilta. Tältä osin uskon että Kristinusko ja pakanavainot ja ihmisten pelko tuntematonta kohtaan ovat elinkulttuurissa sekoittuneet.

Uskoakseni kuitenkin tieteellä oli suurempi merkitys (pakanavainojen ja) polttorovioiden loppumisessa kuin Kristinuskolla. Elän käsityksessä että Kristinusko ja tiede olivat ainakin osittain törmäyskurssilla vuosisatoja sitten. Niona vuosisatoina tiede olisi ilmeisesti voinut kehittyä nopeamminkin, ilman tiettyjä Kristinuskon tulkintoja.

Auttaisi ymmärtämään esimerkiksi, että luterilaisilla kristityillä ei ole mitään yhteyttä paaviin.

Ja lisäksi, jos oikein lukisi, saisi selville, että noitavainot eivät liittyneet kristilliseen kirkkoon, vaan että uusimman tutkimuksen mukaan niillä alueilla, missä kirkko oli mukana noitavainoissa, ihmisuhreja tuli vähemmän, ja papit monissa yhteyksissä kehottivat maallisia instansseja toimimaan maltillisemmin noitavainojen suhteen.

Ja sitten voisi huomata, että moni ei-kristitty on tehnyt suurempia joukkomurhia kuin kukaan kristitty, kuten ateistit Stalin ja Mao, tai saksalaista pakanallista uskonnollisuutta ihaillut Hitler? Tosin kukaan tervejärkinen ihminen ei syytä toista ihmistä toisen ihmisen teoista, joten en minäkään syytä sinua näiden ei-kristittyjen teoista.

Olen jo useammankin kommentin kirjannut tähän ja tässä vielä yksi:

Joulua on todella paljon kivempaa viettää, kun voi viettää kun pakanallista rentoutumis- ja syömisjuhlaa perheen parissa. On rentouttavaa tuntea, miten kristinuskosta eroamisen jälkeen kaikki Kristikunnan synnit ovat pois harteilta ja pakanallisen joulun viettoon voi rahoittua hyvällä omalla tunnolla.

Tuo tunne oli todella vapauttavaa, kun tuli eka pakana joulu. Suosittelen kokeilemaan.

Koittakaa te kristityt nauttia Joulusta, jotka edelleen pystytte uskomaan ja seisomaan johtajienne (paavit, piispat, papit, sotapäälliköt (Jumalan nimissä) jne..) tekojen ja päätösten takana. Hiljaisella hyväksynällänne hyväksytte kaikki kristinuskon nimessä tehdyt roviopoltot, noitavainot, raiskaukset, tapot......jne. Nykypäivänäkin uskonto ahdistaa ihmisiä ja aja kokonaisia kansakuntia eri osissa maailmaa nurkkaan.

(joo joo, eihän se Joulu mikään pakanallinen juhla ole,...... mutta lapsille tärkeä ja ei suomessa pakanoilla ole muutakaan juhlaa, joten saitte kai asian ajatuksen kiinni).

Eikä tässä ollut puhe Kleopatrasta, vaan ainoastaan Jeesuksesta. Ilmeisen monet kaipaavat selkeitä todisteita Jeesuksesta, mutta kenelläkään ei ole niitä esittää. Ja kyllä on ihan fiksua kiistää Jeesuksen historiallisuus, niin tekevät monet miljoonat ihmiset ja jopa arvostetut tieteentekijät. Ovatko hekin mielestäsi epäfiksuja?

Mutta tuoreimman tutkimuksen mukaan kirkon osuus on ollut paljon aiempaa luuloa pienempi. Ja todellakin moni pappi on vastustanut näitä kuolemantuomioita.

Ei kai kukaan sellaista väitäkään, ettei kukaan kristitty tai kirkkoon kuuluva olisi julma tai väkivaltainen, sen enempää kuin sellaista voi sanoa ateisteista tai pakanoistakaan.

Kyllä ne muuten oli kristittyjä ne noitavasaran (Malleus Maleficarum) kirjoittajat Kramer ja Spenger. Ja kirkko oli kyllä ihan täysillä mukana hommassa. Jotkut tutkijat arvioivat, että inkvision uhrin lukumäärän jopa 9 miljoonaksi.

Mutta ainiin, ne onkin niitä pahoja katolisia, ihan eri asia kuin luterilaiset.

Eikä tässä ollut puhe Kleopatrasta, vaan ainoastaan Jeesuksesta. Ilmeisen monet kaipaavat selkeitä todisteita Jeesuksesta, mutta kenelläkään ei ole niitä esittää. Ja kyllä on ihan fiksua kiistää Jeesuksen historiallisuus, niin tekevät monet miljoonat ihmiset ja jopa arvostetut tieteentekijät. Ovatko hekin mielestäsi epäfiksuja?

mistä eletyn elämän syvyyksistä nousee syvä kauna ja halveksunta kristinuskoa, ev.lut. kirkkoa ja uskonnollisen vakaumuksen omaavia kohtaan.



Arvostan aatteellista ateismia ja osa ateisteista on pohtinut asioita monelta eri näkökannalta ja ovat ottaneet selvää asioista. Heillä on oikeus johtopäätöksiinsä. Ihminen ei voi väkisin uskoa mihinkään tai muuttaa uskonsa sisältöä "äidin mieliksi". Tällaiset ateistit myös ovat levollisia ja sovussa sisäisesti erilaisten ajatusmaailmojen risteillessä nenän edessä, eikä heillä ole tarvetta julistaa omaa ei-uskoaan ja he pystyvät näkemään itselleen vieraissa ajatusmalleissa hyvät puolet. (Esim. en itse äänestäsi x-puoluetta, mutta myönnän, että siinä puolueessa on hyviä ja toimivia ajatuksia ja itseäni fiksumpia ihmisiä.)



Joskus vain tuntuu, että tällaisia ateisteja on vähän (samalla tavoin kuin jotkut ateistit näkevät ympärillään vain kiiltosilmäisiä uskonvouhkaajia ja maltilliset eivät osu näkökenttään). Monella tunnereaktiot vaikuttavan tulevan niin syvältä, että tulee mieleen, mitä pahaa tuolle ihmiselle on tehty. Kuka häntä on aivopessyt? Ovatko Jumala, kirkko, uskonto vain projektion kohteita kuin punainen vaate härälle, jota kohti mennään, miettimättä mitään, kun viha peittää muut asiat alleen. Reaktiot ovat suoraan sanottuna niin murrosikämäisiä, mölyä on paljon, mutta sisältöä vähän (anteeksi, fiksut murrosikäiset).



Osaisiko tähän vastata joku fiksu ateisti, provosoitumatta? Tarkoitukseni ei ole vilkuttaa punaista vaatetta ja saada kaikki taistoon kumoamaan ajatukseni, vaan haluaisin ymmärtää ilmiötä paremmin. Kuinka hyvin olette esimerkiksi tietoisia oman lapsuuden taustanne (perheen, suvun, koulupiirin) vaikutuksesta nykyiseen ajatteluunne?

Olen se yksi ateisit, joka on muutamankin (siis monta) kirjaillut tänne.

Ehkä viittaat osittain juuri minuun, mutta omasta mielestäsi kirjoituksesi on erittäin hyvä.

Itselläni oli aikoinaan uskonnon numerot (niinkuin monet reaaliaineet muutenkin) koulussa/lukiossa lähinnä 10:jä. En siis halua vastustaa uskoa, ja tetyllä tavalla pidän ateisminkin uskona.

Historia on kuitenkin osoittanut että kristinuskon valossa on tehty paljon pahaa, vaikka perimmäinen syy lienee ihmisen pahuudessa itsessään.

Ehkä minua hieman ahdistaa ja häiritsee tuo tosiasia, että uskontoa opetetaan ja tyrkytetään edellee kaikille jo alaasteen opetussuunnitelmasta lähtien. Mielestäni se ei ole valinnan vapautta, vaan aivopesua..... jo tämä päätelmäketju jolla pääsen sanaan aivopeu, on se jota vastaan kapinoin ja tässä tapauksessa siis myönnän kapinoivani Kristinuskoa vastaan.

Ei tämä asia ole minulle maailman tärkein asia. Omat lapsenikin tulevat ilmeisesti käymään uskonnon tunnit normaalisti koulujärjestelmässä.

Tuo mitä kirjoitit, sisäisestä rauhasta. Se pitää paikkansa, olen paljon enemmän sinut uskonnon ja oman itseni kanssa, kuin ennen. Uskonto on minua tunnollisena ihmisenä painanut elämäni aikana. Arvostan paljon kristillisiä arvoja, mutta toteutuksesta olen hieman toista mieltä. Mielestäni Kristinuskoa pitäisi opettaa uskonnon tunneilla (tai elämänkatsomustunneilla) yhtenä uskontona muiden joukossa.

mistä eletyn elämän syvyyksistä nousee syvä kauna ja halveksunta kristinuskoa, ev.lut. kirkkoa ja uskonnollisen vakaumuksen omaavia kohtaan.

Arvostan aatteellista ateismia ja osa ateisteista on pohtinut asioita monelta eri näkökannalta ja ovat ottaneet selvää asioista. Heillä on oikeus johtopäätöksiinsä. Ihminen ei voi väkisin uskoa mihinkään tai muuttaa uskonsa sisältöä "äidin mieliksi". Tällaiset ateistit myös ovat levollisia ja sovussa sisäisesti erilaisten ajatusmaailmojen risteillessä nenän edessä, eikä heillä ole tarvetta julistaa omaa ei-uskoaan ja he pystyvät näkemään itselleen vieraissa ajatusmalleissa hyvät puolet. (Esim. en itse äänestäsi x-puoluetta, mutta myönnän, että siinä puolueessa on hyviä ja toimivia ajatuksia ja itseäni fiksumpia ihmisiä.)

Joskus vain tuntuu, että tällaisia ateisteja on vähän (samalla tavoin kuin jotkut ateistit näkevät ympärillään vain kiiltosilmäisiä uskonvouhkaajia ja maltilliset eivät osu näkökenttään). Monella tunnereaktiot vaikuttavan tulevan niin syvältä, että tulee mieleen, mitä pahaa tuolle ihmiselle on tehty. Kuka häntä on aivopessyt? Ovatko Jumala, kirkko, uskonto vain projektion kohteita kuin punainen vaate härälle, jota kohti mennään, miettimättä mitään, kun viha peittää muut asiat alleen. Reaktiot ovat suoraan sanottuna niin murrosikämäisiä, mölyä on paljon, mutta sisältöä vähän (anteeksi, fiksut murrosikäiset).

Osaisiko tähän vastata joku fiksu ateisti, provosoitumatta? Tarkoitukseni ei ole vilkuttaa punaista vaatetta ja saada kaikki taistoon kumoamaan ajatukseni, vaan haluaisin ymmärtää ilmiötä paremmin. Kuinka hyvin olette esimerkiksi tietoisia oman lapsuuden taustanne (perheen, suvun, koulupiirin) vaikutuksesta nykyiseen ajatteluunne?

käy osoitteessa (näitä on varmasti monilla muillakin seurakunnilla, mutta vain yhtenä esimerkkinä)



www.media7.fi/raamattuopisto siellä voit esittää kysymyksiä ja toivottavasti vastaukset vahtistavat lapsen uskoasi



t. tuleva äiti, jolla lapsenusko edelleen vahva ja toivoo välittävänsä sen myös omalle lapselleen

Kaikissa yksittäisissä uskon kysymyksissä tullaan lopulta johonkin umpikujaan: moraaliseen tai älylliseen. On rehellistä myöntää tämä ja silti on oikeus pitää vakaumuksestaan kiinni.



Kokemus on sellainen tekijä, mikä ylittää järkeilyn. Voit pähkiä puhki, millainen puoliso olisi sinulle paras ja vannoa, että koskaan et ainakaan tuollaiseen erehtyisi tunteitasi sijoittamaan. Joku kaunis päivä sydämesi valittu onkin tuo "epätieteellisesti" sopimattomaksi todistettu ihmiskunnan edustaja. Sivustaseuraajat voivat äänensä käheäksi huutaa, että parinvalintaohjelmamme versio 8.2. kertoo, että valintasi on väärä. Kyllä, avioeropapereita palauttaessasi voit todeta, että kyllä se TKK:lla kehitetty tietokone oli oikeassa - tai sitten harmaahapsena, käsikynkkää "virhevalintasi" kanssa päiväkahville linkuttaessasi voit todeta, että kaikkea ei tiede pysty selittämään. Lapsenlapsia vähän toppuuttelet luottamaan parinvalintaohjelmaan uusimpaan 100.3x versioon.



Itse uskon Jumalaan, kun en muuta voi. Monesti olisin tuon kolottavan aavesäryn antanut pois, kun Jumalasta on tuntunut olevan paikalla vain tyhjyys tai varjo. Mutta kun ei se usko lähde millään pois tässä elämän juuriharhapesussakaan, missä monet pintakuohut kyllä on kuoriutunut. Ja jos menetän myöhemmin uskoni Jumalaan - entä sitten? Voinko siihenkään vaikuttaa, koska en usko, että Jumalan olemassaolo on mitenkään minun uskostani kiinni. Joskus on sitäpaitsi hyvä, että usko menee; todennäköisesti kyse on silloin siitä, että uskonsisältö on ollut hyvin kapea, ankara ja mantramainen - todellinen vakaumus antaa ihmiselle sisäistä vapautta ja ymmärrystä, myös toisella tavoin ajattelevia kohtaan.

niin saako lukitun oven läpi silti tulla toisen kämppää (tai sielunmaisemaa) "häiritsemään"? Tällaisella individualishedonistisella aikakaudella menee moisesta ihmillä helposti herne nekkuun..

Mutta on jeesus sitten oikeasti ollut tai ollut olematta,niin saako lukitun oven läpi silti tulla toisen kämppää (tai sielunmaisemaa) "häiritsemään"? Tällaisella individualishedonistisella aikakaudella menee moisesta ihmillä helposti herne nekkuun..

Tämän ketjun alussa, silloin kun vielä puhuttiin ap:n aloituksen aiheesta, kävi mielestäni aika selkokielisesti ilmi se, että ihmiset kuulevat ja tulkitsevat samat sanat eri tavoilla. Toiselle "läpi lukkojenkin tuleminen" hertää mielikuvan väkivaltaisesta murtautumista, josta pitää soittaa vähintään poliisille ja mielellään ihmisoikeustuomioistuimeen, toiselle syntyy mielikuva hädissään, lukittuun tilaan jääneestä ihmisestä, jonka vaikerruksen pelastaja kuulee ja itseään säästämättä tempoo lukot rikki ja kysy: "Mikä hätänä? Voinko auttaa jotenkin?"

Sanojen irrottaminen asiayhteydestään ja kuvainnollisen kielitajun puuttuminen voi muuttaa täysin sanojen tulkintaa: "Kyllä oli hauskaa pitkästä aikaa eilen illalla. Maija tosin hakkasi mut ensin kössipelissä, murruin täysin, en olisi uskonut, että niin vain meidän perheen pikku-Maija pääsee mua niskanpäälle kössipelissä ja siitä aiheutuneesta traumasta johtuen Maija hyvittelikin minua tarjoamalla oluet lähibaarissa. Meni sitten aamuun saakka suuta piestessä, ihan on rakko kielessä, auottiin leukapieliä ihan kunnolla, kun ei oltu pitkään aikaan nähty..." "Vai semmosta hauskaa sinä pidät siskosi kanssa, sattuko pahasti siinä hakkaamisessa, pitikö laittaa kipsi murtumaan, venähtikö niska, entä mites sun suu ja leuka, jouduttiinko tikkaamaan? Kyllä on hirveä käsitys sulla hauskanpidosta... "

kun pääasiallinen Jeesuksen elämästä kertova lähde nyt on Raamattu, ja sitä mukaa kun historiantutkimus ja esim. arkeologia menevät eteenpäin, esimerkiksi Apostolien tekojen ja epistoloiden kuvaukset ajoista, paikoista, maantieteestä, virkamiehistä jne. ovat osoittautuneet oikeammiksi ja tarkemmiksi kuin on uskottukaan, niin ajatteletteko te että Raamattu on kuin Kaari Utrion romaani, jossa todellisiin paikkoihin ja henkilöihin on sotkettu kuvitteellisia henkilöitä ja jännittäviä mutta keksittyjä seikkailuja ja vieläpä useamman henkilön toimesta noin viiden vuosikymmenen ajan (UT syntynyt noin 50 vuoden kuluessa)? Että apostolitkaan eivät ole oikeasti eläneet, eivät ole tunteneet Jeesusta historiallisena henkilönä tai muutenkaan? Että pelosta ja vainoista ja alituisesta kuolemanvaarasta huolimatta tämän kuvitellun Jeesuksen evankeliumia alettiin levittää kaikkialle maailmaan ihan vain huvin vuoksi? (Ja vaikka täällä yleensä sanotaan että kristinusko on saanut aikaan pääasiassa tappamista ja hävitystä ja on suvaitsematonta niin kristittyjä vainotaan tänäkin päivänä ympäri maailmaa etenkin muslimien, hindujen ja umpikommunistien taholta - täällä se rajoittuu _toistaiseksi_ siihen ettei uskonnonopetus saa enää olla tunnustuksellista ja Suvivirren laulaminenkin on vähintääkin epäilyttävää yhteiskunnanvastaista toimintaa... En väitä etteikö uskonnon varjolla olisi tehty kaikenlaista kamalaa mutta Jeesuksen opetusta semmoinen ei kuitenkaan noudata.)



Olen kuullut argumentoitavan myös ettei mitään historiallista kirjallista lähdettä voida pitää järin luotettavana kun ne ovat niin vanhoja... Että menneiden aikojen historioitsijat ja aikansa tapahtumien tallentajat olivat ilmeisesti pääasiassa satusetiä.



Ylipäänsä kun näitä keskusteluja lukee, huomaan taas kerran että ihmisillä on pakottava tarve esittää kovaäänisiä ja varmoja mielipiteitä asioista joista he eivät oikeasti TIEDÄ juuri yhtään mitään, kunhan luulevat. Raamattuakin on helppo arvostella kun ei ole sitä koskaan läpi lukenut, niin kuin suurin osa ihmiskunnasta ja tähänkään ketjuun osallistuneista ei ole tehnyt.

Vaikkakin teema on vaikea ja vakava, niin en malttanut olla vitsailematta.