Hengellisen laulun aiheuttama ahdistus

Ei niinpäin, että ensin oli länsimainen sivistys, josta kristinusko on ominut parhaat herkut päältä ja väittää niitä omikseen.



Muistan vuosia sitten ohjelman intialaisista perheistä. Siinä haastateltiin äitiä, joka oli surmannut lapsensa, koska hänellä ei ollut varaa elättää lasta. Asiaa ei pidetty kylässä pahana, eikä äiti saanut rangaistusta, koska ajateltiin, että lapsi saa uuden mahdollisuuden seuraavassa elämässä. Tämä on tietysti ääritapa ajatella ihmisen arvosta, enkä väitä, että kaikki hindut toimisivat suinkaan näin, mutta ajattelussa on suuri ero kristinuskon lineaariseen aikakäsitykseen: ihminen elää vain kerran tässä maailmassa ja on siitä syystä pyhä ja korvaamattoman arvokas.



En kerro esimerkkiä pilkatakseni ihmisiä, joilla elämässä selviytymisen mahdollisuudet ovat heikot ja siksi oikeuttavat omaa toimintaansa omien arvojensa mukaisesti. Kerron sen siksi, että länsimaissa yksilön oikeuksien korostus (joskus yliäyräittenkin yhteisöjen kustannuksella) puolustamisen taustalla on kristillinen näkemys ihmiselämän ainutkertaisuudesta. Tämän ainutkertaisuuden voi nähdä ja sitä voi puolustaa uskomatta kristinuskon mukaan, mutta taustalla tämä vaikuttaa.



Samoin kirkot - myös Suomessa - ovat vastanneet ennen yhteiskuntaa ihmisten kouluttamisesta ja terveydenhuollosta.



Ei sotketa puuroja ja vellejä. Sitä pahaa ja väärää, mitä uskontojen - myös kristinuskon nimissä on tehty ja tehdään, ei tietenkään pidä puolustaa millään tavoin, mutta sen ei myös pida antaa värittää kokonaisuutta. Ristiretki-kortin heittäminen heti alkuun keskustelussa latistaa vastapuolen halun jatkaa keskustelua. Ei siksi, että isku osuisi vyön alle, vaan siksi, että älykkäässä keskustelussa asioita nähdään eri näkökulmista ja ilman kouristuksenomaista tarvetta kaivautua bunkkereihin ja heitellä sieltä vakivirren säkeet "kikko on homokielteinen", "en saa kirkollisveroilleni vastinetta", "jeppe on satuolento", "papitkin tekee kaikkea sitä, mistä muita syyttävät", "en kestä sitä helvettipelottelua", "kirkko aivopesee ja alistaa viattomia ihmisiä" jne. Kyllä, kyllä, kaivauduttaisiinko jo pikkusen pintaa syvemmälle, taustaan, historiaan ja eri tieteenalojen tutkimustietoon?

ja elän käsityksessä että Jeesus niminen henkilö on 2000 vuotta sitten elänyt. Mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Kaikki muu tuon Jeesuksen ympärillä on uskoa, johon saa uskoa jos haluaa, mutta itse en ole löytänyt yhtään syytä.

Koitan tehdä elämän itselleni ja läheisilleni paremmaksi paikaksi elää. Arvoni vastaavat pitkälle kristillisiä arvoja, jotka taas vastaavat pitkälti länsimaisia arvoja, joihin minut on aivopesty.

En tahdo osallistua kulttiin, joka on osallistunut vuosisatojen saatossa miljoonien ihmisten tappamiseen ja kiduttamiseen ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sen mukaan mihin uskovat. Halua irtisanoutua sellaisesta pahuudesta, jolla viedään ihmisiltä ihmisyys ja vapaus omaan elämään ja muiden elämän ja arvojen kunnioitukseen.

Onhan niitä, onhan?

t. lapsuuden uskossa elävä ja myös välillä epäilevä

T:Ekaa kertaa tähän vastannut ateisti.

Just. Ap, koeta olla ahdistumaat laulusta, jossa kerrotaan mielikuvitusolennosta. Se voi olla vaikeaa kaiken sen aivopesun jälkeen, jota koko elämänsä on joutunut kuulemaan. Tässä vinkki kuitenkin, jolla voit helpottaa ahdistustasi: Etsi varmoja todisteita siitä, että Jeesus oli olemassa. Aivan, niitä ei löydy, koska niitä ei ole. Tutustu myös kristinuskon syntyvaiheisiin ja samalla muihin mytologioihin. Huomaat hämmästyttävää yhdenmukaisuutta mm. Osiris- ja Dionysos tarujen kanssa.

Ajatelkaapas, jos emme olisi aiemmin kuulleet Jeesus-tarua ja nyt löydettäisiin jostain luolasta tällainen kertomus. Kuinka moni uskoisi sen todeksi?

Mieti kaikkea sitä pahaa mitä kristinusko (ja monet muut uskonnot) ovat maailmassa saaneet aikaan. Ennemmin kannattaa ahdistua siitä, että miljoonat ihmiset yhäkin uskovat raamatun kertomusten olevan täyttä totta.

Todistapa minulle tämä ilman, että pistät imurin töpselin seinään ja imuri alkaa hurisemaan? Kuvaile sähköä, missä olet siihen viimeksi törmännyt? Kuka on sinulle sanonut, että ilmiön nimi on sähkö? Voitko aivan varmasti luottaa hänen tietolähteisiinsä? Miten sähkö vaikuttaa elämääsi ja mitä elämäsi olisi ilman sähköä?

Todista samalla, että puolisosi, lapsesi tai ystäväsi varmasti rakastavat sinua. Entä jos se onkin vain kuvitelmaa, ympöröivän maailman salaliittoa ja sinun hölmönä pitämistä?

Ymmärrätkö, että toisille ihmiselle uskon kysymykset ovat samalla lailla ei-aukottomasti ja ei-täysin-älyllisesti perusteltavia? Usko ei olisi uskoa, jos se olisi tietoa. Jos sinulle kerrotaan, että puolisosi on pettänyt sinua pikkujouluissa ja keskustelet puolisosi kanssaan ja hän vakuuttaa toisen ihmisen valehtelevan, mikä vaihtoehto sinulle jää sana vastaan sana -tilanteessa. Joudut tekemään annetuista vihjeistä ja todistuksista johtopäätöksen: uskot joko miestäsi tai toista ihmistä. Jos lopulta päätät uskoa miestäsi, mitä silloin tarkoittaa: "Minä uskon sinua?" Eikö kyse ole ennen kaikkea luottamuksesta, halusta uskoa, vaikka polvia vielä tutisuttaa? Voi olla, että ajan kanssa käy ilmi, että miehesi oli vain taitava valehtelija. Samoin on muiden elämänuskon kysymysten laita. Kuoleman esiripun jälkeen punnitaan usko ja luottamus. Voi olla, että Jumalaa ei ole, koko kristillinen sanoma on ihmisten toiveajattelua "taivaallisesta nallekahusta", jonka viereen voi mennä kun pelottaa. Yhtä lailla voi olla, että muu kuin tämä näkyvä todellisuus on olemassa, ehkä hyvin erilaisena kuin mihin meidän ajatuskykymme riittää.

Minulle itselleni usko Jumalaan on syvän lohdutuksen syli, ei helvettikuvilla päällystetty suljettu kammio. Tämän uskon varassa elän, epäilyjen usein haastamana. Sillä voihan sittenkin olla, että se pikkujouluista kotiin tullut mies sittenkin puhui totta ja minun kannattaa luottaa ja käpertyä hänen syliinsä, ilkkuvat vierellä olijat mitä tahansa. On kyse minun oikeudestani päättää luottamukseni rajoista, ei rinnalla-riekkujien.

Millaisia ovat ne kristilliset arvot, joilla tänäänkin aiheutetaan kuolemaa ja kärsimystä? (esim. paavin sanoma ehkäisyn syntisyydestä) Puhumattakaan inkvisitio-laitoksesta ja sen miljoonista uhreista. Ei kristillinen kirkko ole antanut naiselle tasa-arvoa, eikä kantanut huolta lapsista. Humaani ihmiskäsitys on lähtöjään jostain ihan muualta, mutta mistä? Vähitellen, kirkon vastustuksesta huolimatta, uudistukset ovat edenneet.

Kerro mullekin ne todisteet Jeesuksen historiallisuudesta! Kaipaan niitä, koska uskoni horjuu...

ahdistaa asian toinenkin puoli

Tätä keskustelukerjua lukiessa alko ahdistaa se, että ihmiset on nykypäivä niin ahdasmielisiä, ettei uskon asioista saa enää puhua joutumatta leimatuksi joksikin tyranniksi ym. Miettikääpä omalle kohalle. Väitetään, että uskovaiset ovat ahdasmielisiä ja tuomitsevia, mutta nää viestit kertoo kyllä jotain aivan muuta. Missä on se nykyajan suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ym. uskonnonvapaus.

ei voi muuta kuin pyöritellä päätään. keskiajallakin oltiin suvaitsevaisempia.

... ja osoitus älykkyydestä! Lisäksi puskasta ampuminen on kivaa, varsinkin kun muistaa paeta paikalta, kun pitäisi oikeasti perustella väitteensä. Juupas-eipäs -keskustelu on niin mieltäylentävää!

Mitä ovat ne todisteet historialliallisesta Jeesuksesta

Yksikään tutkija maailmassa, eikä yksikään tutkimus ole vielä tähän päivään mennessä kyennyt todistamaan, että Jeesus olisi oikeasti elänyt maan päällä. Sellaisia todisteita ei ole todellakaan ole olemassa.

Tiede onneksi korjaan koko ajan itseään. Myös siinä 70-luvun sosiologien ennustuksessa, että uskonnot lakkaavat maailmasta, koska käyvät tarpeettomiksi ihmiskunnan kehityksen myötä, on jouduttu peruuttamaan.

On olemassa Raamatun ulkopuolisia, ei-kristittyjä historioitsijoita, joiden aikalaiskirjoituksiin perustuen Jeesuksen historiallisuus on "naulattu". Mikä motiivi esimerkiksi juutalaisella historioitsijalla olisi ollut keksiä Jeesuksen olemassaolo, kun hän ei kuitenkaan uskonut Jeesuksen ylösnousemukseen?

Pliis, kuten jo rippikoulussa opetetaan: erottakaa Jeesuksen historiallisuus ja uskonnollinen merkitys! En minäkään usko, että Stalin oli hyvä tyyppi, mutta uskon hänen eläneen.

Minulle on kuitenkin omasta mielestäni luotettavasta lähteestä (varmaan uskonnon opettajat aikoinaan) kertoneet, että Jeesus niminen henkilö on ristiin naulittu ja siitä löytyy joku todistus, kuten myös oikeudenkäynnistä.



En ole itse tarkistanut, mutta en ole tässä kohtaa epäillytkään jos "luotettavat lähteet" kertovat että näitä asiakirjoja on ja että historioitsijat elävät yhteisymmärryksessä tästä asiasta.



Olen kyllä valmis pyörtämään uskon tuohon Jeesuksen historiallisuuteeenkin, jos aihetta tulee. Oli Jeesus ollut tai ei, historian kirjojen perusteella, niin se ei vaikuta uskooni mitenkään. Heitin tämän nyt lonkalta, joten tarkemmin ajatellen voi tulla muitakin vivahteita mieleen, mutt kun tuo Jeesuksen historiallisuus ei ole ollut ateismini keskeisiä teemoja.

Missähän sitä riideltäis vielä enemmän kuin rakkaassa kirkossamme? Naispapit, homot...mitähän vielä? Kaikkea vastustetaan ja lopulta annetaan periksi, eli näin se sivistys saapuu kirkkoonkin! Meijän perhe ainakin eroaa kirkosta tänä vuonna, ei tarvi lasten sitten osallistua uskonnon tunneillekaan ja muihin hihhulitapahtumiin. Ja eihän oo mitään järkeä kuulua kirkkoon kun ei tippaakaan uskon sen opetuksiin!

mä sain sun kommentista niin elävän mielikuvan, jossa ap kertoo järkyttyneenä poliisille, että "no kun se tuli vaan lukkojen läpi!". Semmonen partahemmo, lakana päällä. Paljaat varpaat ja sädekehä.



Ei sais nauraa tämmösille... :)))

Joissain varhaisissa kirkkoisien kirjoituksissa mainitaan Chrestos-niminen ihminen, johon jotkut uskoivat, mutta ei tiedetä, tarkoittaako se meidän "tuntemaamme" Jeesusta. Nämäkin kirjoitukset on laadittu paljon Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen. Lisäksi yhä lisääntyvä tutkijajoukko on sitä mieltä että viittaukset Jeesukseen on tehty jälkikäteen ts. väärennetty.



Toistaiseksi kukaan ei ole kyennyt esittämään yhtään ainokaista todistetta Jeesuksen maanpäällisestä elämästä. Itse asiassa, on paljon suurempi määrä todisteita, jotka viittaavat siihen, että Jeesus on myyttinen hahmo.

Mäkin kaipaan todisteita Jeesuksesta!

Onhan niitä, onhan?

t. lapsuuden uskossa elävä ja myös välillä epäilevä

Ihmiselle on luotu (tai fysiologis-anatomisesti rakennettu, jos luomis-sanaa ei saa käyttää) aivot, joten on luonnollista, että niitä käytetään. Moninainen tieto lisää tuskaa ja aiheuttaa myös epäilyksiä. Mielestäni sellainen ihminen on joustava psyykeltään, joka voi pohtia omia arvojaan ja uskomuksiaan kriittisesti ja punnita niitä kertyneen elämänkokemuksen myötä. Joku toinen paaluttaa elämänsä ateismiin tai uskoonsa niin, ettei mikään värähdä sielussa eikä järjen tasolla, vaikka maailmassa tai omassa elämässä mitä tapahtuisi. No, ihminen suojautuu monella tapaa pelkojaan vastaan, sitä kautta tämä on ymmärrettävää.

Onhan epäilyksen aikoja parisuhteessa, vanhemmuudessa, koko elämässä: tuleeko tästä mitään, kannattaako pitää kiinni luottamuksesta, että pääsen selville vesille vai onko tämä tuulimyllyjä vastaan taistelua?

Uskon vastakohta ei ole epäilys, vaan epäusko.

Wikipedia sanoo:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Historiallinen_Jeesus

Pikaselauksella jäin käsitykseen ettei 100% varmuutta asiasta olisi kuitenkaan......

No tässä olikin sitten aiheesta riittävästi tutkimusta seuraavaksi 20 vuodeksi. Eli näin paljon olen Jeesukseen historiallisuuteen perehtynyt.

T: 34 / Ateisti

Kerro mullekin ne todisteet Jeesuksen historiallisuudesta! Kaipaan niitä, koska uskoni horjuu...

Kirkko on kyllä tosi huvittava tapaus.

Missähän sitä riideltäis vielä enemmän kuin rakkaassa kirkossamme? Naispapit, homot...mitähän vielä? Kaikkea vastustetaan ja lopulta annetaan periksi, eli näin se sivistys saapuu kirkkoonkin! Meijän perhe ainakin eroaa kirkosta tänä vuonna, ei tarvi lasten sitten osallistua uskonnon tunneillekaan ja muihin hihhulitapahtumiin. Ja eihän oo mitään järkeä kuulua kirkkoon kun ei tippaakaan uskon sen opetuksiin!

Olen kirkon jäsen ja työntekijä ja suren suuresti "energian valuttamista viemäriin" valtakiistoissa, sillä siitähän on kyse, kuka saa määrittää kirkon kantoja, koska meillä ei ole paavia, joka jyrähtäisi tarpeen tullen ja sanoisi, että minä määrään. (En kyllä kaipaakaan paavia kirkkoomme.)

Kotonakin riidellään ja silti se on rakas. En muuta pois naapuriin tai veneen alle, vaan osallistun yhteiselämään, mutta yritän tehdä oman osuuteni rauhanrakentamisessa. Jos, ap, kirkko on sinulle rakas, kuten sanoit: miksi et eroamisen sijaan alkaisi osallistumaan keskusteluun? Sinun roolisi voisi olla sanoa, että #haloo, ihmisiä kuolee maailmassa nälkään ja te jätkät ja muijat vain jauhatte tuosta samasta, koittakaas nyt sopia kinanne, maailma odottaa teitä".

Itseäni harmittaa se, että kirkossa on liian pitkään pidetty ihmisiä "tiedon ja opettamisen kohteina". Monet kaipaavat avointa ja rehellistä keskustelua ja kokevat, ettei kirkossa ole siihen mahdollisuuksia ja selkäydinreaktio on se, että erotaan. Pysykää sinnikkäästi mukana tekin, jotka koette, että yksinkertaiset, toistetut vastaukset eivät riitä teille. Kirkon piirissä on myös paljon hyvää, problematisoivaa ja toisen kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen pyrkivää keskustelua (varsinkin meidän työntekijöiden keskuudessa, no tämä oli vitsi...), pitää vain kaivautua älämölö-pintakuoren läpi. Koko totuus kirkosta ei todellakaan ole se, mikä iltapäivälehtien lööpeissä lukee tai millaista uskontokeskustelua eduskunnassa (erityisesti erään puolueen innoittamana) käydään.

olemusta (mitä hän mahdollisesti on) ja keskittyisivät sen sijaan enemmän pohtimaan, miten meidän tulisi tämän myyttisen hahmon ohjeita noudatten elää.



AP, joka juuri toipui laulun aiheuttamasta ahdistuksesta (oven takaa tuli nimittäin tv-lupatarkastaja :-)

Ja tuo Jeesus-seminaari tietääkseni koostuu kristillisistä tutkijoista, oon siihen jonkun verran perehtynyt. Eli en sitä pidä oikein luotettavana, kun ei ole puolueeton. Eikä sekään ole pystynyt mitään todisteita esittämään.



Tää on mulle kova paikka, kun oon kasvanut uskoon, enkä oo sitä aiemmin kyseenalaistanut. Vasta parin viime vuoden aikana, on kalvava epäilys hiipinyt mieleen, kun on törmännyt monenlaisiin juttuihin netissä ja lehdissä, joissa väitetään, ettei Jeesuksesta olekaan todisteita. Ja en oo semmosia todisteita ite kyennyt löytämään. Että ehkä niitä sitten ei ole?



Olenko koko elämäni uskonut johonkin taruolentoon???

olemassa olo on historiallinen fakta siinä kuin monen muunkin historian henkilön.



Ne, jotka kaipaa historiallisia todisteita Jeesuksen olemassa olosta. On olemassa lukemattomia kristinuskon ulkopuolisiakin lähteitä ajanlaskun alun historian kirjoissa esim. Josefus, Tacitus, Thallus, Lucias, Suentonius, Pliny nuorempi ja Mara Bar-Sarapion ovat tällaisia historijoitsijoita. (Googlatkaa.)



Jeesus on siis historiassa kerran elänyt henkilö. Toinen juttu kokonaan on sitten se, oliko hän vain tavallinen puuseppä vai Jumalan poika. Joka tapauksessa Jeesus luetaan monissa kulttuureissa historian merkittävimpiin hahmoihin. Hänen syntymästään lasketaan ajan kuluminen, ja Jeesuksen elämän vaiheet rytmittävät vuosikalenteria. Tuhannet kirjailijat lainaavat Jeesuksen sanoja. Hänestä kirjoitettu tuhansia kirjoja ja tehty kymmeniä elokuvia. Sadat tutkijat ovat tutkineet hänen elämäänsä ja opetuksiaan. Eli ei mikään turha tyyppi:-)



Periaatteessa meillä on kai kolme vaihtoehtoa analysoidessamme Jeesuksen väitteitä:



1) Jeesuksen väitteet olisivat valhetta ja Hän tiesi sen - silloin Hän olisi ollut pahimman luokan petkuttaja.

2) Jeesuksen väitteet olisivat ja Hän ei tiennyt sitä - silloin Hän olisi ollut ollut kia jokseenkin sekaisin päästään.

3) Jeesuksen väitteet olisivat totta.



Itse olen miettinyt useinkin sitä, että jos Jeesus väitteineen olisi ollut puppua, mikä ihmeessä on selitys koko kristillisen liikkeen syntymiselle? Mihin ihmeen joukkopsykoosiin miljoonat ihmiset joutuivat/ovat joutuneet? Tästä syystä uskon, että kristinuskon syntyminen on vahva todistus tapahtumien historiallisuudesta. On vaikea keksiä selitystä kristinuskon syntymiselle ilman todellista ylösnousemusta. Muut Rooman valtakunnan kapinaliikkeet pysähtyivät johtajan teloitukseen, Kristinuskossa kävi just päinvastoin.



Ja kuitenkin: Tieteellisin keinoin Jeesuksen ylösnousemuksen todistaminen oikeaksi on kai mahdotonta. Koetta ei voi uusia laboratorio olosuhteissa. Katsottaessa hautausmaalle näyttää varmalta, että kuolleet pysyvät haudassa. Tavallinen analogiapäätelmä tuottaa vain yhden tuloksen: Jeesus ei voinut herätä, koska kuolleet eivät tavallisesti herää.

vaikkapa Julius Caesarin. Minkään historiallisen henkilön olemassaolosta ei tietenkään voi olla varma, mutta ei kukaan varteenotettava historioitsija nykyään kyseenalaista Jeesuksen elämää ihmisenä. Se, oliko hän Jumala, on tietenkin täysin uskon asia, eikä kukaan sitä voi todistaa. Tai todistaa vääräksi.



Mutta kuitenkin, ketjun aiheesta. Suomessa on uskonnonvapaus, ja mielipiteenvapaus, ja erilailla uskovia ei voida noin vain vaientaa. Jos joku ei usko Jeesukseen, niin ihan vapaasti saa olla sitä mieltä, ja mielipiteensä kertoa vaikka sata tai tuhat kertaa vaikka tälläkin palstalla, ja jos joku uskoo, niin ihan sama vapaus koskee heitäkin. Jos siitä ahdistuu, niin kannattaa hoitaa omaa päätään, eikä vaatia muita luopumaan omasta uskonnon- ja ilmaisuvapaudestaan.

se ap kysyy.