Isäni kutsuu uuden vaimon 40v tytärtä tyttärekseen. Onko normaalia?

Puhuisin suoraan. Eihän toi terveeltä kuulosta ja epäilisin alkavaa muistisairautta. 

Alat vaan kutsumaan siittäjäsi uutta vaimoa reippaasti kakkosvaimoksi ja tämän lapsia kakkosvaimon lapsiksi. Miehet ovat tehneet tätä polyamoria- haaremikusetusta, wife swappingia, swingingiä sun muuta perverssiä ihan aikojen alusta lähtien kuvitellen, että kaikki heidän siitoksensa ovat keskenään sisaruksia ja vaimotkin yhtä suurta perhettä. Jotkut tekevät sitä tällä tavoin niljakkaasti muka-monogamisesti sarjassa, toiset ihan avoimesti polygamisesti. Jopa istuvalla härällä oli monta vaimoa :D

Ei ole muistisairaudesta kysymys, ihan tieten tahtoen puhuu noin. Mutta se vaan tuntuu pahalta ja "hylkäämiseltä". Olenko itse vain liian mustasukkainen vai onko tämä muidenkin mielestä väärin toimittu minua ja lastani kohtaa. Kun puhuu heistä tyttärenään ja lapsenlapsenaan koen että he, lähes vieraat ihmiset, ovat nyt samassa asemassa isälleni kuin minä, oma tyttärensä ja lapsenlapsensa, jotka ollaan oltu hänen elämässä kuitenkin vauvasta asti ja hänen biologisia jälkeläisiään. Se tuntuu väärältä. 

Eräs mies paljasti minulle joskus, että "me jaetaan kaikki". Eli tämä vaimon ja miksei tyttärenkin vaihto kulttuuri on ilmeisesti jonkinlainen alitajuinen salaliito, ainakin joillekin yksilöille :D

On outoa. Mitähän isäsi tuolla oikein yrittää? Luulisi tästä vaimon tyttärestäkin olevan outoa. Olivatko äitisi kanssa yhdessä kun äiti kuoli? Voiko isä olla sellainen ihminen jonka on jotenkin vaikea hyväksyä uusperhedynamiikkaa ja yrittää esittää itselleen ja muille sen olemattomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole muistisairaudesta kysymys, ihan tieten tahtoen puhuu noin. Mutta se vaan tuntuu pahalta ja "hylkäämiseltä". Olenko itse vain liian mustasukkainen vai onko tämä muidenkin mielestä väärin toimittu minua ja lastani kohtaa. Kun puhuu heistä tyttärenään ja lapsenlapsenaan koen että he, lähes vieraat ihmiset, ovat nyt samassa asemassa isälleni kuin minä, oma tyttärensä ja lapsenlapsensa, jotka ollaan oltu hänen elämässä kuitenkin vauvasta asti ja hänen biologisia jälkeläisiään. Se tuntuu väärältä. 

Paha sanoa onko sairaus vai vanhuutta. Oma siittäjäni alkoi vanhetessaan päästelemään mitä ihmellisimpiä juttuja, kuten "sinusta tulisi hyvä poika" (olen nainen), jne. Haaveili myös ykkösvaimonsa uudelleen tapaamisesta, gaslightasi oman äitinsä hulluksi ja yritti samaa minullekin. Oletko koskaan nähnyt miehen vanhenevan? Ovat kuulemma "aika vaikeita" kaikille läheisilleen. Vanha mies-vuokranantajani rikkoi useamman kerran lakia yrittäen kyykyttää minua. No kupsahti pois, vaimonsa sanoi että loppuaika oli helvettiä

No jos on hänen tyttärensä?

Kysy haluaako hän siis, että sinä alat kutsua hänen uutta puolisoaan äidiksi vai miksi hän kutsuu tämän tytärtä tyttärekseen. Samalla voit kysyä onko hän miettinyt miltä sinusta tuntuu kun hän on alkanut kutsua hetki sitten tuiki tuntematonta naista tyttärekseen.

Vierailija kirjoitti:

No jos on hänen tyttärensä?

Tämäkin kannattaa tuoda esiin. Että onko jäänyt jotain kertomatta, onko hänellä tytär josta sinä kuulet vasta nyt.  

Voit hyvin ottaa asian puheeksi isäsi kanssa. On ihan mahdollista, että hän ymmärtämättömyyttään rehvastelee, ei tajua, että kyse on muistakin kuin hänestä. Luulisi, että uuden puolison tytärkin pitäisi tätä uutta "isää" kummallisena ilmiönä.

Rupeat kutsumaan hänen uutta vaimoaan vosuksi.

Isällä on suuri menetys takana ja hän on nyt löytänyt uuden ihmisen elämäänsä. Ehkä hän haluaa luoda yhteyttä, kertoa että välittää uusista sukulaisista. Ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö ap ja hänen lapsensa olisi erityisasemassa hänelle. Olisin armollinen. 

Törkeintä on tyrkyttää uutta "mummia" rakkaan isoäitinsä menettäneelle lapsenlapselle.

Korjaisin kyllä joka kerta, että "hänen nimensä on Mirja (tai Mirja-täti)" - lapsen isoäiti hän ei todellakaan ole.

Jos olisin ap:n tilanteessa, on täysin mahdollista, että kasvattaisin hieman välimatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos on hänen tyttärensä?

Tämäkin kannattaa tuoda esiin. Että onko jäänyt jotain kertomatta, onko hänellä tytär josta sinä kuulet vasta nyt.  

Kaukaa haettua.

Jos mulla olisi vaikka oma tytär ja adoptoitu tytär, niin kyllä ne molemmat mulle tyttäriä olisivat biologiasta huolimatta. Tytär uuden avioliiton kautta, miksei? Isäsi taitaa olla avarakatseisempi kuin luuletkaan ja vika on kyllä nyt ihan sinussa itsessäsi. Selkeästi et ole hyväksynyt tätä isäsi uutta avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Isällä on suuri menetys takana ja hän on nyt löytänyt uuden ihmisen elämäänsä. Ehkä hän haluaa luoda yhteyttä, kertoa että välittää uusista sukulaisista. Ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö ap ja hänen lapsensa olisi erityisasemassa hänelle. Olisin armollinen. 

Eikös tuo ole enemmänkin voitto jos vaihtaa vaimon toiseen ja saa kaupan päälle vielä liudan uusia lapsiakin? Mihin mummo kuoli? Oman isoisäni molemmat vaimot ovat SATTUMALTA molemmat sairastaneet saman syövän, ensimmäinen kuoli jo viisikymppisillään

Eikö sillä 40 tytskyllä ole isää, vai eikö mummo toinen nainen tiedä kuka on?

Joskus on parempi olla ihan hiljaa. Mitä voitat tuolla uhriutumisella? Isäsi haluaa luoda hyvät välit uuden puolison läheisiin. Rakkaus ei lopu tarkastamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isällä on suuri menetys takana ja hän on nyt löytänyt uuden ihmisen elämäänsä. Ehkä hän haluaa luoda yhteyttä, kertoa että välittää uusista sukulaisista. Ei tuon tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö ap ja hänen lapsensa olisi erityisasemassa hänelle. Olisin armollinen. 

Eikös tuo ole enemmänkin voitto jos vaihtaa vaimon toiseen ja saa kaupan päälle vielä liudan uusia lapsiakin? Mihin mummo kuoli? Oman isoisäni molemmat vaimot ovat SATTUMALTA molemmat sairastaneet saman syövän, ensimmäinen kuoli jo viisikymppisillään

Vähän niinkuin ajaisi auton loppuun, laittaisi paaluun ja ostaisi uuden paremman

Vierailija kirjoitti:

Rupeat kutsumaan hänen uutta vaimoaan vosuksi.

Oletko sitä mieltä, että elämässä ei saisi mennä eteenpäin. Pitäisi kuivettua suolapatsaaksi. Ei uskoisi, että vielä on tuollaista mentaliteettia.