Isäni kutsuu uuden vaimon 40v tytärtä tyttärekseen. Onko normaalia?
Olenko vain mustasukkainen vai onko tämä muidenkin mielestä väärin? Isäni on vasta mennyt naimisiin ja tutustunut tähän vaimonsa tyttäreen ja hänen perheeseen. Nyt jo puhuu heistä "tyttärenään, vävypoikana ja lapsenlapsena". Mua ärsyttää, ei hän ole yhtään kasvattanut tätä keski-ikäistä naista, millä oikeudella puhuu noin ihmisistä joihin on vasta tutustunut. Hän on minun isäni, ei kenenkään randomin (vaikka ihan mukava nainen onkin) ja minun lapsi on hänen lapsenlapsi, ei muiden lapset. Puhuu myös uudesta vaimostaan lapselleni mummina, loukkaavaa mielestäni, oikea mummi kuoli vasta vuosi sitten ja se oli lapselleni kova paikka. Miten puuttua asiaan, vai ollako puuttumatta?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vielä isäsi ehtii testamentata omaisuutensa uudelle perheelleen koska apn kateus ja riitaisuus.
Lakiosaa ei kuitenkaan voi testamentata toisaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on hänen tyttärensä?
Tämäkin kannattaa tuoda esiin. Että onko jäänyt jotain kertomatta, onko hänellä tytär josta sinä kuulet vasta nyt.
Eiköhän edesmenneen vaimon perukirjoituksessa virkatodistuksesta ole käynyt ilmi jos on tunnustettu lapsi.
No miten helkkarissa se kuolleen vaimon perunkirjoituksessa näkyy jos mies on tehnyt avioittoman lapsen?
Ja todella kysyisin isältä tilanteessa jossa kutsuu uuden puolisonsa aikuista naista tyttärekseen, että onko isä todella pannut aikoinaan alulle tämän "tyttären". Sillä tavalla ihmetellen.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla, asia ei edes kuulu sinulle.
Kyllä isä on aina isä, joskus voi tulla aihetta tehdä huoli-ilmoitus.
Mulle tulee lapsenlapsen osalta mieleen, että haluavat vain korostaa, että lapsi on merkityksellinen tälle "uudelle" mummolle. Tuskin ajattelevat, että korvaa biologisen mummon, mutta ajattelevat, että sellainen mummohahmo olisi kuitenkin tervetullut. Itselläni on ollut uusioperhekuvioiden vuoksi useampia mummoja eikä kukaan ole kyllä toista korvannut eikä kukaan ollut liikaa. Päinvastoin hienoa, että on ollut niin kypsiä aikuisia, että ovat vieraan lapsen ottaneet "omakseen". Jos nimitys häiritsee, niin voisiko nätisti sanoa sille uudelle mummohahmolle, että voisiko hän olla vaikka "Marja-mummo" tms., jos lapsi kokee, että sama nimitys edesmenneen kanssa on ikävää.
Tuo loppuosa ei pidä paikkaansa. Jos leskellä on enemmän omaisuutta kuin kuolleella puolisolla, niin hänen ei tarvitse luovuttaa kuolleen puolison perillisille tasinkoa, vaan hän saa pitää omaisuutensa.
Tällaisestakin en ole kuullutkaan. Eikö kuolemantapauksessa, aina ilman avioehtoa, omaisuudelle tehdä tasinko puolisoiden kesken? Ainakin kun äitini kuoli, sain puolet isän ja äidin omaisuudesta, vaikka äidin nimissä oleva omaisuus oli pienempi. Ap