Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?

Kaikki neljä ovat nyt yli 10v, enkä todellakaan kaipaa! Nyt on niin ihanan helppoa. Lapsetkin järkevässä iässä, kun voi käydä ihan älyllisiä keskusteluita ja vaikeudet voi keskustella läpi. Kukaan ei roiku rääkyen lahkeessa. Näyttää nuo taaperomammat niin nuhjuuntuneilta, että taitavat vain unohtaa tuon ajan. Ei ole ikävä, ja ihana kun voi myös keskittyä uraan ja muuhunkin elämään. Lasten kanssa voi tehdä ihan älyllisiä asioita 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki neljä ovat nyt yli 10v, enkä todellakaan kaipaa! Nyt on niin ihanan helppoa. Lapsetkin järkevässä iässä, kun voi käydä ihan älyllisiä keskusteluita ja vaikeudet voi keskustella läpi. Kukaan ei roiku rääkyen lahkeessa. Näyttää nuo taaperomammat niin nuhjuuntuneilta, että taitavat vain unohtaa tuon ajan. Ei ole ikävä, ja ihana kun voi myös keskittyä uraan ja muuhunkin elämään. Lasten kanssa voi tehdä ihan älyllisiä asioita 

Kuulostaa ihanalta nykytilanne! Kaikkea hyvää sulle.

Uppp

En todellakaan kaipaa, nyt on paras kun jokainen on omillaan. 

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kaipaa, nyt on paras kun jokainen on omillaan. 

Varmasti. Näkee että lasten siivet kantaa ja saa itse nautiskella ns työn jäljestä. 

Päinvastoin. Olin nuorena niin huono ja arka äiti, että eläisin sen ajan mielellään uudestaan nyt, kun olen muuttunut.

Olihan se silloin täyttä elämää, mutta hyvä, kun ovat jo aikuisia. 

Uppp

Upp

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa. Edelleen ihmettelen, että selvittiin niin hyvin. Mies yrittäjä ja ei mitään tukiverkkoja. Lähes kaiken jouduin hoitamaan yksin. On paljon kivojakin muistoja lasten kanssa, kaikki yhdessä touhuaminen. Varmaan ne joilla on ollut paljon hoitoapua jaksavat hehkuttaa miten ihanaa aikaa oli.

Joo tämä! Mikäs siinä jos pääsee helposti omille menoilleen, kun on tukiverkostoa. Toista se on niillä joilla ei ole oikeasti ketään. Vajaa 10 vuotta täysin riippuvainen muista että pääsis edes lenkille yksin. Tätä kannattaa monen miettiä kun lapsista alkaa haaveilla. Kyllä siitä tukiverkottomuudesta selviää mutta helppoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on nimenomaan se raskain ja epämiellyttävin aika lapsissa. Toki hienoja hetkiä on siinäkin, mutta on paljon hauskempi puuhata asioita lasten kanssa silloin, kun niiden kanssa voi tehdä muutakin kuin jokellella ja esitellä leluja.

Juuri näin

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Hirveää oli. Nyt teinien kanssa jo tulee toimeen.

Just niin

Vierailija kirjoitti:

Minä en kaipaa. Oli niin itkuista ja uhmakasta. Toki oli todella söpö vauva ja taapero, mutta uuvuin täysin. 

jep

Uppp

Uppp

Vierailija kirjoitti:

Hirveää oli. Nyt teinien kanssa jo tulee toimeen.

Näin on. Huolehtivat itse syömisistään, peseytymisestä, jne. Tapaavat itse ystäviään. Triljoonasti helpompaa kuin pienen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsista nauttii enemmän ja ne voi palauttaa kyläilyn jälkeen.

Niinpä

Vierailija kirjoitti:

Elämä on ihan hemmetin paljon helpompaa kun ei tartte joka hetki huolehtia mukuloiden henkiin jäämisestä. 

Isillehän tämä tunne on mahdollinen per aina, mutta äidille vasta kun lapset on aikuisia.

Sepä se. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea käsittää mitä ihmiset kaipaavat siinä ajassa, kun toista täytyy vahtia herkeämättä ettei satu jotain tappavan typerää (esim. juokse auton alle, avaa kaukosäätimen paristoluukun ja pistää pariston suuhun, jne jne). Ihan järkyttävän raskasta ainakin omille aivoilleni se jatkuva skarppina oleminen. Kai toiset sitten nauttii siitä tunteesta kun saa olla niin tärkeässä roolissa toisen hengissä pysymisen turvatakseen.

Jep