Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?
28.06.2024 |
Tuntuu olevan niin yleistä että hoetaan "kyllä on ikävä pikkulapsiaikaa" ja "voi nauti nyt kun lapsi on pieni, se on niiiiiin ihanaa aikaa". Tai muuta vastaavaa pikkulapsiajan ihannointia.
Siispä haluaisin kuulla niitä toisenlaisia kokemuksia; eli kun on lähinnä helpottunut lapsten kasvamisesta. Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (328)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveää oli. Nyt teinien kanssa jo tulee toimeen.
Teinien kanssa tuhatkertaisesti helpompaa plus vapaus lähteä itse kotoa helposti vaikkapa kuntosalille tmv.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa, ihan kivaa että ovat jo yli 20-vuotiaita.
Mieheni on yrittäjä ja hoidin lapset käytännössä yksin 24/7. En nukkunut kokonaista yötä vuosikausiin ja nukkumiseni meni siitä jotenkin rikki, en osaa nukkua oikein vieläkään. Appivanhemmat asuvat lähellä mutteivät auttaneet ikinä yhtään, eivät edes sen aikaa että olisin käyny hammaslääkärissä. Hoitivat vain miehen siskon lasta. Lapsemme ovat kivoja eivätkä ikinä kauheasti edes kukutelleet, mutta kyllä se sitovuus oli raskasta.En välttämättä edes halua lapsenlapsia, tiedän että sitten pitää auttaa ja ajatus ahdistaa.
Ootteko nykyään tekemisissä appiväen kanssa, tai sun lapset onko ? Kysyn koska kummastuttaa etteivät voineet ottaa myös sinunkin lasta välillä heille,
siskon lapsen kans ?
Kun oli nuori ja rakastunut, vauva-arki tuntui joukuttekevalta ja jotrnkin pisteenä i:n päällä joka kruunaa kahden aikuisen yhteisen elämän ja onnen. Olikin se osin sitä, mutta piti myös välillä ihan teeskennellä sitä perheonnea ja lässyn lää höpönassu glamouria jotta niin itse kuin mieskin luullaan että TÄMÄ ON IHANAA (hemmetin ihanaa) vaikka oikeesti olin kamalan väsynyt, kiukkuinen ja olidin oikeadti halunnut välillä irrottautua siitä edes viikoksi ihan vaan omaan rauhaan jonnekin välimeren rannalle yksin, jossa ei tarvitse 24/7 olla läsnä jollekin ja joku vaatii kokoajan jotsin minulta, passaa ja paapo kokoajan vaan muita.
Siis EI, ei ole yhtään ikävä niitä vuosia. Ja luojan kiitos lapset on lähtenert jo ajat sitten omillern pysyvästi. Olen tehnyt myös päätöksen etten hoida lapsenlapsia (kos niitä nyt edes tukee) kuin ehkä muutamia tunteja kerrallaan, en ota heitä tänne hoitoon. Lapseni ovat niin hyvätuloisia että hankkikoot ammattihoitajan jos tsrvitsevst vsikka hteä viikonlopuksi jonnekin. Rakastan omaa rauhaa, ei enää muiden passaamista ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Odotin silloinkin pitkään ja hartaasti, että olisivatpa jo siinä iässä, että on omatoimisuutta, itsenäisyyttä edes jonkin verran ja tolkkuakin päässä.
Tämä
Kai sitä kaipaa eniten sellaiset joilla on ollut tukiverkostoa aina tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntui, että aloin nauttia lapsesta vasta silloin, kun hän oli melkein aikuinen. Aina olen rakastanut, mutta lapsiperhe-elämä ei vaan ollut juttuni. Minullekin sanottiin, että nauti nyt kun lapsesi on pieni. Miten voi nauttia ihmisestä, jonka kanssa esim. ei voi keskustella syvällisesti asioista ja elämä pyörii vaipanvaihdon ja pyykinpesun ympärillä. En myöskään ymmärrä, miten joku jaksaa olla vuosikausia kotona pikkulasten kanssa.
Ja minkä takia sitä hoetaan kaikille että nauti nyt kun on pieni lapsi??? Miksi???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppu viherpesulle, loppu tulevaisuuden tuhoamiselle
Suuri osa poliittisista toimijoista, teollisuudesta, ja suuryhtiöistä on vielä pahasti jäljessä ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikriisin ratkaisemisessa. Joissakin tapauksissa ne peräti tekevät aktiivista työtä asioiden pahentamiseksi. Tämän pitää loppua. Yleisten katublokkien lisäksi on aika kohdistaa aktivismi yksittäisiä sektoreita tai toimijoita vastaan. Olemme valinneet Kulovalkeaan sopivan kohteen ja keränneet näyttöä sen toiminnasta. Kohde symboloi koko sektorin toimintaa.
ELOKAPINA!
Täh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvavuosi oli ehkä ihanin aika elämässäni. Mutta siitä eteenpäin lapsen kouluikään asti oli raskasta, erittäin vilkas, temperamenttinen, paljon sairasteleva nepsylapsi kun oli. Onneksi mies oli ihan tasaveroinen vanhempi, jonka kanssa yhdessä selvittiin hienosti. Ja nyt meillä on ihan huippu koululainen, jonka vielä välillä saa kainaloonkin. Välillä katselen silti haikeana kuvia ja videoita siitä, kun hän oli pieni...niin järjettömän rakas oli ja on, parasta maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Odotin silloinkin pitkään ja hartaasti, että olisivatpa jo siinä iässä, että on omatoimisuutta, itsenäisyyttä edes jonkin verran ja tolkkuakin päässä.
jep
Vierailija kirjoitti:
Se on rankempaa kuin etukäteen annetaan ymmärtää. Onneksi lapset kasvaa.
Näin
Yksinäisin rooli maan päällä: äitinä oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Odotin silloinkin pitkään ja hartaasti, että olisivatpa jo siinä iässä, että on omatoimisuutta, itsenäisyyttä edes jonkin verran ja tolkkuakin päässä.
Joo eipä tässä muutakaan voi. Uhmaikä parhaimmillaan.
Sitä aina ihmettelen, miksi naisten pitää perheytyä niiden reissutyö/ yrittäjämiesten kanssa, jotka eivät ole koskaan kotona ja auttamassa äitejä lastenhoidossa.
Sitten meinataan nääntyä kuoliaaksi siinä lastenhoitohelvetissä.
Itse olen ymmärtänyt onneksi väistää kaikki nuo luodit.
Nostoa