Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?
28.06.2024 |
Tuntuu olevan niin yleistä että hoetaan "kyllä on ikävä pikkulapsiaikaa" ja "voi nauti nyt kun lapsi on pieni, se on niiiiiin ihanaa aikaa". Tai muuta vastaavaa pikkulapsiajan ihannointia.
Siispä haluaisin kuulla niitä toisenlaisia kokemuksia; eli kun on lähinnä helpottunut lapsten kasvamisesta. Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (328)
Voi ihania muistoja, kun nuorina vasta rakastuneina kanniskeltiin 4 kuukautta kesäyön vehreydessä huhtikuussa syntynyttä esikoistamme koliikkivauvaa. Aika on kullannut nuokin muistot.
Vauvanhoito oli suloista, taaperot vielä ihanampia, uhmakkaat ylen rohkeat nelivuotiaat, viisaat viisivuotiaat, kohelot kuusivuotiaat, pikkukoululaiset, esiteinit, teinit, lähtökuopissa olevat nuoret aikuiset ja aikuiset lapset. Kaikki neljä ihania ja rakkaita aina.
Mutta aika kulkee koko ajan eteenpäin, kaipaan kyllä noita aikoja, kun olin nuori ja vahva. Vaikeuksia oli paljon, mutta ne selvitettiin. Nuorena palautui kaatoväsymyksistäkin nopeasti. Äitiys on mielekkäin ja tärkein asia elämässäni. Parhaat vuoteni sain elää heidän kanssaan.
Puolen tusinaa lapsenlastakin ovat rakkaita ja voimieni mukaan autan ja heitä tapaan. Sairastuminen on vienyt voimiani, joten se rajoittaa yhteydenpitoa. Suren, kun ei ole enää niitä nuoruuden voimia, enkä voi lastenlasten kanssa niin paljon olla kuin tahtoisin ja haaveilin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan mutta en halua takaisin. Aika kutakin. Elämä etenee.
Onko pari tyyppiä tehtaillut pikkulapsiaika-vastaisia kommentteja tänne? Lapsettomia kenties? Niin uskomattomalta tuntuu kyllä. Pikkulapsiaikahan on ihaninta ikinä, huolimatta ajoottaisesta väsymyksestä. Tietenkin, jos lapsilla on pahoja terveysongelmia tai nepsy-ongelmia eikä tukiverkkoakaan, ja jos on yksinhuoltaja tai vaikeassa avioliitossa, voi olla kovin raskasta.
Mutta muutoin se on sitä parasta aikaa, mitä todellakin kaipaa. Pienet lapset ovat niin ihania. Rasittavampaa se on murrosikäisen kanssa taistella. Epäilen, että liian moni vanhempi kuvittelee, että murrosikäisen ja jopa alle 10 v jo pärjäävät paljolti itsekseen. Rajojakaan ei jakseta eikä älytä pitää.
Niin ja kukapa voisi lapsistaan nauttia, jos he ovat päiväkodissa suuren osan päivästä? Illalla ovat sitten väsyneitä, kuten vanhemmatkin. Älkää nyt hyvät ihmiset vielä pieniä lapsia ne päiväkotiin, vaan tutustumaan heihin ja nauttikaa niistä suloisista pienistänne. Uhmaikäkin on teini-ikään verrattuna suloista ja siitä voi löytää paljon huumoria.
Jos teinin kanssa on helppoa, et pidä tarpeeksi rajoja. Poliisit sen kyllä näkevät viikonloppuisin kaupungin keskustoissa ja laitamilla. Ja opettajat kouluissa.
Vanhemmalla iällä tuli tehtyä muutama lapsi, ja siitä ajasta tuli nautittua täysin rinnoin. Itse olisi ehkä nuorena ollut ahdistunut ja kaivannut nuorten elämää, mitä moni kaverikin vietti. Vanhempana olin todella kiitollinen lapsistani, ja olen edelleen. Pienten kanssa elämä oli ihanaa. Kaipaan. Isompien kanssa tulee enemmän rasittavia konflikteja, mikä kuuluu asiaan itsenäistyessä ja rajoja koetellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottuneena ajattelen, että kullekin asialle on aikansa. Ei yli 50v. ole tarkoitettu pikkulapsen äidiksi. Kyllä sen on Luoja tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa, onneksi ovat jo aikuisia. Aika kuluu ja se oli yksi hieno vaihe elämässä.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa, onneksi ovat jo aikuisia. Aika kuluu ja se oli yksi hieno vaihe elämässä.
Niinpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntui, että aloin nauttia lapsesta vasta silloin, kun hän oli melkein aikuinen. Aina olen rakastanut, mutta lapsiperhe-elämä ei vaan ollut juttuni. Minullekin sanottiin, että nauti nyt kun lapsesi on pieni. Miten voi nauttia ihmisestä, jonka kanssa esim. ei voi keskustella syvällisesti asioista ja elämä pyörii vaipanvaihdon ja pyykinpesun ympärillä. En myöskään ymmärrä, miten joku jaksaa olla vuosikausia kotona pikkulasten kanssa.
Ja minkä takia sitä hoetaan kaikille että nauti nyt kun on pieni lapsi??? Miksi???
Onhan siinä se pointti, että siitä aikuisesta lapsestaan saa nauttia parhaimmillaan vuosikymmeniä, ja koulu-ikäisestäkin useita vuosia, verrattuna vuoden vauva-aikaan tai parin vuoden taaperoikään. Eli jos ikinä aikoo niistä ajoista nauttia, se pitää tehdä siinä hetkessä, lapset kun kasvavat niin nopeasti. Eri asia on, onko niissä hetkissä oikeasti jotain nautittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää mitä ihmiset kaipaavat siinä ajassa, kun toista täytyy vahtia herkeämättä ettei satu jotain tappavan typerää (esim. juokse auton alle, avaa kaukosäätimen paristoluukun ja pistää pariston suuhun, jne jne). Ihan järkyttävän raskasta ainakin omille aivoilleni se jatkuva skarppina oleminen. Kai toiset sitten nauttii siitä tunteesta kun saa olla niin tärkeässä roolissa toisen hengissä pysymisen turvatakseen.
Jotku tykkää siitä vallantunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kaipaa pikkulapsiaikaa. Lapsiluku jäi yhteen sen kolmen vuoden valvomisen takia. Vaikeasti allerginen vauva huusi yötä päivää. Eikä tilanne nukkumisen osalta parantunut, vaikka allergiat saatiin hyvään hoitotasapainoon. Muistot noilta vuosilta ovat sumun peitossa jatkuvan valvomisen takia. 20 vuotta olen nyt koittanut saada unirytmini kuntoon. Ei ole onnistunut
Koulu- ja teini-ikä oli ihanaa ja helppoa. Poika on älykäs ja rauhallinen nuori aikuinen, joka omaa erinomaiset unenlahjat.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa, onneksi ovat jo aikuisia. Aika kuluu ja se oli yksi hieno vaihe elämässä.
Niinpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan yksikään isä uupunut pikkulapsi-vaiheessa vai onko nostanut kytkintä hyvissä ajoin?
Vierailija kirjoitti:
Sitä aina ihmettelen, miksi naisten pitää perheytyä niiden reissutyö/ yrittäjämiesten kanssa, jotka eivät ole koskaan kotona ja auttamassa äitejä lastenhoidossa.
Sitten meinataan nääntyä kuoliaaksi siinä lastenhoitohelvetissä.
Itse olen ymmärtänyt onneksi väistää kaikki nuo luodit.
Samaa ihmettelen. Sitten itketään että oho, mies onkin suurimman osan aikaa poissa kotoa ja se tulee sitten yllätyksenä ja aiheuttaa eron.
Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Teinien kanssa vääntäessä joskus kaiholla kaipaa taaperon kiukuttelua. Vauva-aika oli parasta, se vauva kun ei lähtenyt mihinkään siitä mihin sen laitoit ja tarpeet oli joko uni, maito tai uusi vaippa.
Minä en kaipaa lasteni pikkulapsiaikaa. Minua vähän harmittaa se, kun minulla ei ollut vanhimmille lapsilleni aikaa heidän teini-iässään, koska nuorimmat lapseni olivat silloin pieniä ja kaikki aikani meni heidän kanssaan. Vanhimmat lapseni ovat huomattavasti läheisempiä isänsä kanssa kuin minun kanssani.
Nyt nuorimmat lapseni ovat teini-iässä, ja nautin siitä, kun minulla on aikaa olla heidän elämässään mukana oikeasti.
Lasteni pikkulapsiaika kuuluu muistoissani samaan kategoriaan kuin painajaisunet. Ne on koettu, mutta niihin ei onneksi tarvitse palata. Tapahtui silloin paljon hyvääkin. Mutta jo silloin, kun elin sitä aikaa, ja käskettiin nauttia siitä, totesin, että toivottavasti elämästäni ei koskaan tule niin vaikeaa, että alkaisin kaipaamaan tätä (pukkilapsi)aikaa. Ei ole ainakaan vielä tullut. Ja lapseni ovat nyt teinejä.
No siis sehän on ainoaa aikaa jolloin voi nukkeleikkiä. Ei ole mitään hohdokasta hankkia itsenäisyyden, koskemattomuuden ja yksityisyyden omaavia toisia aikuisia kotiinsa.