Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte lapsen itkuun, jos lapsi itkee ns. tyhjästä?
28.06.2024 |
Tarkoitan tilannetta, missä lasta ei ole sattunut, ei ole mitään oikeaa hätää jonkun tilanteen tai tapahtuman vuoksi, ei edes suurta pettymystä jostain isommasta asiasta. Vaan lapsi itkee ns. tyhjästä. Ei vaikka saanut jotain arkista pikkujuttua sillä sekunnilla kuin halusi, vaan vasta minuutin päästä. Tai haluaa huomiota äidiltä juuri silloin kun äiti yrittää vaikka isän kanssa puhua pari sanaa huomisen työpäivästä. Ja tällöin alkaa lohduton itku, kun äiti ei juuri sillä sekunnilla anna huomiota vain hänelle vaan sanoo, että odota hetki puhun ensin isän kanssa. Miten tällaisissa tilanteissa suhtaudut lapsen itkuun? Lohdutatko? 4-7 -vuotiaat lapset kiinnostaa tämän aiheen suhteen, ei ihan taaperot.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lohdutan kaksi kertaa pidempään kuin muissa tilanteissa.
Lapsi ilmaisee tarvetta lohdutukseen. Vaikka aikuisesta näyttää, turhasta syystä. Niin asia ei ole. Lapselle tulee suoda hänen tarvitsemansa aika ja huomio.
Niin että tuplataan ap:n lohdutusaika (0,5-1h) pariin tuntiin. Syystä, että pikkupiltti ei saanut piirustuspaperia juuri sillä hetkellä, kun äiti oli vessassa.
Joo on tuokin neuvo. Eihän kukaan äiti tuollaista jaksa eikä ehdi. Eikä pidäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lohdutan kaksi kertaa pidempään kuin muissa tilanteissa.
Lapsi ilmaisee tarvetta lohdutukseen. Vaikka aikuisesta näyttää, turhasta syystä. Niin asia ei ole. Lapselle tulee suoda hänen tarvitsemansa aika ja huomio.
Ai heti pitäisi jättää kaikki asiat, kun lapsi haluaa lohdutusta? Kesken vessassa olemisen pois vaan, nyt pitää lelliä. Odottaminen on myös asia, mitä lasten pitäisi oppia, ei koulussakaan ope tule syliin ottamaan jos ei heti suju.
Näinpä. Lapsen tulee oppia myös sietämään pettymyksiä ja odottamaan vuoroaan. Itkua mahtuu maailmaan, joten jos on tarkistettu ettei käynyt mitään vaan itkun syy on harmitus, antaa lapsen vaan rauhassa ilmaista harminsa ja päästä siitä yli. Kyllä se siitä sitten aikanaan vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lohdutan kaksi kertaa pidempään kuin muissa tilanteissa.
Lapsi ilmaisee tarvetta lohdutukseen. Vaikka aikuisesta näyttää, turhasta syystä. Niin asia ei ole. Lapselle tulee suoda hänen tarvitsemansa aika ja huomio.
Niin että tuplataan ap:n lohdutusaika (0,5-1h) pariin tuntiin. Syystä, että pikkupiltti ei saanut piirustuspaperia juuri sillä hetkellä, kun äiti oli vessassa.
Joo on tuokin neuvo. Eihän kukaan äiti tuollaista jaksa eikä ehdi. Eikä pidäkään.
Olen ymmärtänyt, että äitien pitää luopua ihan kaikesta henkilökohtaisesta elämästään, kuten vessatauot, juttelu tai syöminen, koska lapsi saattaa inahtaa ja hänelle pitää HETI tarjota lohdutusta ja piirustusvälineet
Tuon ikäinen nyt itkee sen verran usein että ei siitä tarvi joka kerta polvilleen mennä. Itkeminen on tuossa iässä lapselle itselleenkin niin arkipäivää, että se tulee häneltä kuin ohimennen, vähän kuin vaikka nauraminen, haukottelu tai aivastaminen
No, en tiedä millaiset kauheat traumat lapseni tästä saavat, mutta minä ainakin annan itkeä. Lohdutan lyhyesti ja suhtaudun lapsen harmiin empaattisesti, mutta en pysäytä koko maailmaa sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lohdutan kaksi kertaa pidempään kuin muissa tilanteissa.
Lapsi ilmaisee tarvetta lohdutukseen. Vaikka aikuisesta näyttää, turhasta syystä. Niin asia ei ole. Lapselle tulee suoda hänen tarvitsemansa aika ja huomio.
Ai heti pitäisi jättää kaikki asiat, kun lapsi haluaa lohdutusta? Kesken vessassa olemisen pois vaan, nyt pitää lelliä. Odottaminen on myös asia, mitä lasten pitäisi oppia, ei koulussakaan ope tule syliin ottamaan jos ei heti suju.
Näinpä. Lapsen tulee oppia myös sietämään pettymyksiä ja odottamaan vuoroaan. Itkua mahtuu maailmaan, joten jos on tarkistettu ettei käynyt mitään vaan itkun syy on harmitus, antaa lapsen vaan rauhassa ilmaista harminsa ja päästä siitä yli. Kyllä se siitä sitten aikanaan vähenee.
No eihän nämä poissulje toisiaan. Pettymysten sietäminen ja odottaminen tottakai niitä opetetaan. Mutta myös lohdutetaan jos on lapsella tarve siihen.
Vierailija kirjoitti:
Kyrpiintynyttä naamaa näytän vaimolle, jos esim hautajaisissa alkaa parkumaan.
Ällöttävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin lapsen paha mieli huomataan ja lohdutetaan. Tämä ei tarkoita, että annetaan periksi tmv. Lasta ei saa ikinä häpäistä tunteiden tuntemisesta tai näyttämisestä. Ikinä ei kukaan itke tyhjästä.
Minulla on ystävä, jota vanhemmat lapsuudessa ivasivat ylireagoinnista ja siitä, miten turhia hänen itkunaiheensa olivat. Hänellä on aikuisena ollut pitkä tie siinä, että on opetellut uskomaan omia tunteitaan ja sallimaan itselleen surun ja vihan tunteita. Pitkään hän aina kyseenalaisti, että onko hänellä nyt oikeasti syytä olla surullinen jne. Terapiassa on sitten saanut luvan kokea kuten kokee.
Sanot lapselle, että sinua taitaa nyt surettaa ja harmittaa. Haluatko jutella tai tulla syliin?
Ja btw, 4-7-vuotiaat ovat vielä tosi pieniä.
Onhan ne vielä pieniä. Eikä meillä ivata itkusta koskaan. Vaan on sanottu, että saa olla paha mie
Aplle: mielestäni tämä kuulostaa siltä, että sen sijaan, että pyydetään olematta itkemättä - voisi opettaa tunnetaitoja ja etsiä parempia ratkaisuja kommunikoinnille. Niitä tunteita pitää käsitellä ja niitä tulee huomioida, käsitellä, opettaa, olla läsnä, kuulla ja vielä kerran käsitellä. Lapsi opettelee vasta. Mikään normaalin kehon reaktion kieltäminen on nimenomaan tunteiden kieltämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lohdutan kaksi kertaa pidempään kuin muissa tilanteissa.
Lapsi ilmaisee tarvetta lohdutukseen. Vaikka aikuisesta näyttää, turhasta syystä. Niin asia ei ole. Lapselle tulee suoda hänen tarvitsemansa aika ja huomio.
Ai heti pitäisi jättää kaikki asiat, kun lapsi haluaa lohdutusta? Kesken vessassa olemisen pois vaan, nyt pitää lelliä. Odottaminen on myös asia, mitä lasten pitäisi oppia, ei koulussakaan ope tule syliin ottamaan jos ei heti suju.
Näinpä. Lapsen tulee oppia myös sietämään pettymyksiä ja odottamaan vuoroaan. Itkua mahtuu maailmaan, joten jos on tarkistettu ettei käynyt mitään vaan itkun syy on harmitus, antaa lapsen vaan rauhassa ilmaista harminsa ja päästä siitä yli. Kyllä se siitä sitten aikanaan vähenee.
Niin. Kun on tarve. Mutta kun aina ei ole. Välillä se on vain sitä kitinää, kun asiat ei tapahdu sillä sekunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini päätti, että vedetään perseelle. Turhasta ei huudeta. Näin sitten sellaiset ensimmäiset kymmenen vuotta elämästäni kuluikin.
Alapeukkuajalle tiedoksi: tämä on totuus. Näin kävi.
Tykätäkö tästä oli pitänyt?
No ehkä ei, totta. Omille lapsilleni ei tulisi mieleenkään kasvattaa näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerro minkälaisissa tilanteissa lapsesi on iloinen, onnellinen !
Mitenhän tämäkin taas asiaan liittyy? Ei tämä ole mikään sosiaalipornopalsta, jossa voisi udella kaikkea mahdollista ihmisten elämästä.
Niinpä, osaako itkupilli olla iloinen tai onnellinen, sikäli koskettaa aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdutan. Lapsi ei itke tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen nyt itkee sen verran usein että ei siitä tarvi joka kerta polvilleen mennä. Itkeminen on tuossa iässä lapselle itselleenkin niin arkipäivää, että se tulee häneltä kuin ohimennen, vähän kuin vaikka nauraminen, haukottelu tai aivastaminen
Onpas outo kommentti, kaksi poikalasta olen kasvattanut, ei mitään ongelmaa, toinen toisiaan kasvattivat nahistelemalla, joskus oli aihetta patistaa keskinäiseen anteeksipyyntöön. Mutta he ovatkin jo nyt hyvinkin aikuisia. Ei tarvitse kasvattamalla kasvattaa vaan antaa tilaa ja kodin esimerkki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on fiksumpia kuin me luullaan.
Ottaisin rauhallisessa tilanteessa kaksin lapsen kanssa asian puheeksi.
Sanoisin että kuule Kerttu, sinä itket aika paljon, mistä se johtuu?
Itkit kun juttelin isän kanssa, mistä se johtui?
Tämän jälkeen lapsen on vaikeampi käyttää itkua aseena ja on helpompi erottaa, milloin on paha mieli ja milloin vain halu olla erityisasemassa.
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lapsi ei itke tyhjästä.
Kyllä esikouluun menevältä voi ja pitääkin vaatia selitystä miksi itkee. Kiusatuksi tulemisen riski on todellinen jos ei itkemistä saada suitsittua.
Lähtökohtaisesti lohdutan, mutta kun huomaan että 10v yrittää käyttää sitä välillä manipulointiin (itkettää kun äiti käskee trampalta sisälle siihen aikaan kun on etukäteen kertonut niin tekevänsä, varoitti 5 min sitten ja katsoi sen jälkeen ne kolme ei ku viis ei ku yks vielä temppua jotka halusit näyttää) niin saatan kyllä suhtautua vähän viileästikin. Mun huomion ja myötätunnon ja halikin saa sit kun on raahannut lihansa sisälle, mutta en jää puoleksi tunniksi trampan äärelle silittelemään lasta joka vielä toivoo saavansa sillä showlla lisäaikaa.
Olen yrittänyt myös ohjata lasta nyt kouluiässä siihen, että vaikka itkeäkin saa, tuloksekkaampaa (varsinkin kaverisuhteissa) voi olla kertoa mikä harmittaa tai mitä haluaa, ehkä jopa perustella tai ehdottaa jotain ratkaisua.
Kyllä meillä saa tunteita näyttää, mutta muitakin taitoja harjoitellaan siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lapsi ei itke tyhjästä.
Kyllä esikouluun menevältä voi ja pitääkin vaatia selitystä miksi itkee. Kiusatuksi tulemisen riski on todellinen jos ei itkemistä saada suitsittua.
Siis suitsitaan terveiltä lapsilta normaalit reaktiot, kun jotkut juntit kiusaavat? Annetaan kiusaajien sanella, miten toisten tulee elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lapsi ei itke tyhjästä.
Kyllä esikouluun menevältä voi ja pitääkin vaatia selitystä miksi itkee. Kiusatuksi tulemisen riski on todellinen jos ei itkemistä saada suitsittua.
Jep. Nopeasti itkuisia lapsia kiusataan jotka heti vaatii äitiä lohduttamaan.
Aikuisena minulla on joskus ajatus, että itkeä tekisi mieli, kun joku asia on mennyt erittäin pieleen, olen pettynyt ja asia harmittaa. Mutta kun tietää, ettei itku sitä asiaa muuksi muuta, niin mitäpä sitä itkemään. Lapsille pienetkin ohimenevät ja elämää kokonaisuudessaan mitenkään haittaamattomat asiat pitää ymmärtää siihen lapsen mittakaavaan kuuluvana. En kannata sitä yletöntä huomioimista, pieni myötätunnon osoitus voi tepsiä tai sitten vaan se huomion kiinnittäminen muualle. Ei kai se nyt välttämättä tee hyvää sille lapsellekaan vaan yltyä itkemisessä, jos on vaikea rauhoittua sen jälkeen.
Mitenhän tämäkin taas asiaan liittyy? Ei tämä ole mikään sosiaalipornopalsta, jossa voisi udella kaikkea mahdollista ihmisten elämästä.