Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte lapsen itkuun, jos lapsi itkee ns. tyhjästä?
28.06.2024 |
Tarkoitan tilannetta, missä lasta ei ole sattunut, ei ole mitään oikeaa hätää jonkun tilanteen tai tapahtuman vuoksi, ei edes suurta pettymystä jostain isommasta asiasta. Vaan lapsi itkee ns. tyhjästä. Ei vaikka saanut jotain arkista pikkujuttua sillä sekunnilla kuin halusi, vaan vasta minuutin päästä. Tai haluaa huomiota äidiltä juuri silloin kun äiti yrittää vaikka isän kanssa puhua pari sanaa huomisen työpäivästä. Ja tällöin alkaa lohduton itku, kun äiti ei juuri sillä sekunnilla anna huomiota vain hänelle vaan sanoo, että odota hetki puhun ensin isän kanssa. Miten tällaisissa tilanteissa suhtaudut lapsen itkuun? Lohdutatko? 4-7 -vuotiaat lapset kiinnostaa tämän aiheen suhteen, ei ihan taaperot.
Kommentit (195)
Kyllä ennen olisi turhan itkijät laitettu itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi v%%u ap, lapsi ei itke tyhjästä. Sulla on vielä paljon opittavaa tunnesäätelystä.
No kyllä taatusti itkee. Omat lapset on jo aikuisia, mutta aivan selvästi tunnistaa, milloin lapsi itkee oikeasti ja todellisesti ja milloin se on sellaista byääääh-esitys-itkua. Esitys-itkunkaan kohdalla ei lasta saa ikinä nolata tai häpäistä, mutta selvin sanoin sanon, miten homma on esim. "sua harmittaa, kun et nyt voi juosta ulos, mutta ruoka on 5 min päästä, sen jälkeen pääset ulos." Ei siinä tilanteessa mitään valtavia lohdutuksia tarvita.
Noin minäkin tuollaisen tilanteen hoitaisin mutten ymmärrä, mikä tuossa on esitystä. Lasta harmittaa ja ilmaisee sen.
Esitystä on just se tekoitku. Kyllähän sen nyt yksiselitteisesti kuulee, milloin lapsi oikeasti purskahtaa itkuun ja milloin lapsi esittää sellaista tekoitkua. Kaupassakin voi hyllyn takaa kuulla itkeekö joku oikeasti vai itkeekö joku sellaista tekoitkua, josta heti kuulee ettei ole oikea hätä, vaan lapsi yrittää saada esim. tahtonsa läpi. Totta kai se helpottuminen, jostain kertoo, mutta useimmiten esim. juuri siitä että lapsi yrittää vaikuttaa vanhrmpiinsa, eikä siitä että olisi oikeasti pahasti jokin hätänä.
Piti kirjoittaa, että totta kai se tekoitku, jostain kertoo Sanasyöttö satuilee omiaan 😄
Olin itse ja muistan nuorempien sisarustenikin olleen tavallista itkuisempia juuri tuossa kuuden korvilla.
Eskari-ikäisillä lapsilla ajattelukyky on jo kehittynyttä ja varhaislapsuuden utuinen tietämättömyys on jäämässä taakse. Tuossa iässä esim. kuolema opitaan ymmärtämään kaikessa lopullisuudessaan. Se voi aiheuttaa epämääräistä ahdistusta, joka menee kyllä ohi. Itse olin ahdistunut siitä, että jonain päivänä joudun hautaamaan vanhempani
Lisäksi tuleva eskari ja koulu voi myös jännittää. Lapsen on kuitenkin aika oppia sanoittamaan ja käsittelemään omia tunteitaan, koska ei mene kauaa kun hän jo muistelee kaiholla niitä aikoja kun päivän pahin pettymys oli liian hitaasti annettu piirustuspaperi.
No jotkut penskathan ulisee välittömästi, jos kaikkien huomio ei ole 100% heissä. Antaa odottaa vuoroaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanon että odota, lupaan hoitaa asian myöhemmin, sanon ehkä kuinka kauan siihen menee ja ei saa enempää huomiota sillä erää.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ja muistan nuorempien sisarustenikin olleen tavallista itkuisempia juuri tuossa kuuden korvilla.
Eskari-ikäisillä lapsilla ajattelukyky on jo kehittynyttä ja varhaislapsuuden utuinen tietämättömyys on jäämässä taakse. Tuossa iässä esim. kuolema opitaan ymmärtämään kaikessa lopullisuudessaan. Se voi aiheuttaa epämääräistä ahdistusta, joka menee kyllä ohi. Itse olin ahdistunut siitä, että jonain päivänä joudun hautaamaan vanhempani
Lisäksi tuleva eskari ja koulu voi myös jännittää. Lapsen on kuitenkin aika oppia sanoittamaan ja käsittelemään omia tunteitaan, koska ei mene kauaa kun hän jo muistelee kaiholla niitä aikoja kun päivän pahin pettymys oli liian hitaasti annettu piirustuspaperi.
Hyvin sanoit. Juuri tuo ikä on herkkä. Lapsi ymmärtää rajoittuneisuutensa, kyselee paljon, kiinnittää huomiota maailman uutisiin ja esittää vaikeita analyysejaan... ja moni on herkkä sisimmässään ja itkukin tulee herkästi. Lapsi kokeilee myös rajoja ja ottaa etäisyyttä vanhemmistaan, se hämmentää häntä itseäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lapsi ei itke tyhjästä.
Kyllä esikouluun menevältä voi ja pitääkin vaatia selitystä miksi itkee. Kiusatuksi tulemisen riski on todellinen jos ei itkemistä saada suitsittua.
On ja muutenkin ongelmallista.
Muistan omasta lapsuudestani luokkakaverin, joka itki todella helposti ties minkälaisista asioista. Sai sitten tämän johdosta todella paljon helpotuksia muihin verrattuna. Eihän sellaisesta kukaan pidemmällä tähtäimellä tykkää. Samalla tavalla muutkin joutuvat nieleskelemään ja tyytymään kohtaloon, vaikka eivät aina pillahda joka asiasta itkuun.
Lapsella voi olla kasvukipuja ja siksi itkee? Aikuisesta se voi näyttää siltä, että itkee tyhjästä. Minusta lapsi ei itke tyhjästä, on aina jokin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin lapsen paha mieli huomataan ja lohdutetaan. Tämä ei tarkoita, että annetaan periksi tmv. Lasta ei saa ikinä häpäistä tunteiden tuntemisesta tai näyttämisestä. Ikinä ei kukaan itke tyhjästä.
Minulla on ystävä, jota vanhemmat lapsuudessa ivasivat ylireagoinnista ja siitä, miten turhia hänen itkunaiheensa olivat. Hänellä on aikuisena ollut pitkä tie siinä, että on opetellut uskomaan omia tunteitaan ja sallimaan itselleen surun ja vihan tunteita. Pitkään hän aina kyseenalaisti, että onko hänellä nyt oikeasti syytä olla surullinen jne. Terapiassa on sitten saanut luvan kokea kuten kokee.
Sanot lapselle, että sinua taitaa nyt surettaa ja harmittaa. Haluatko jutella tai tulla syliin?
Ja btw, 4-7-vuotiaat ovat vielä tosi pieniä.
Tämä on se ideaali, mutta totuus on se, että jotkut lapset ovat äärimmäisen vaativia ja tietty emotiaalinen joustavuus heikko. He saattavat itkeä kymmeniä kertoja päivässä tai saattavat itkeä samaa asiaa tunninkin. Monesti aikuinen jaksaa lohduttaa hetken ja vielä toisenkin, mutta jossain vaiheessa tietty turtuminen on väistämätöntä. Usein perheessä tai päiväkoti-/kouluryhmässä on muitakin lapsia, jotka täytyy myös huomioida. Noissa tilanteissa voi sanoa, että saa itkeä ja tuntea, mutta elämä jatkuu ja arjen hommat tehdään itkusta huolimatta. Näin suojellaan kaikkien rajoja.
Tekoitku on suunnattoman rasittavaa jatkuvalla syötöllä. Minkä takia kaikesta pitää vollottaa teatraalisesti? Itkupilli tulee tuollaisesta mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi v%%u ap, lapsi ei itke tyhjästä. Sulla on vielä paljon opittavaa tunnesäätelystä.
Lapsi oppii jo pienenä hyvin nopeasti käyttämään vaikka sitä itkua hyväkseen, jos huomaa hyötyvänsä siitä. Tai jotain muuta keinoa. Lapsikin voi itkeä tyhjästä. Ihan tosiasia.
Sinulla sen sijaan on käänyt tunnesäätely sinne lapsen tasolle ilmaisukyvystäsi päätellen, moni lapsikin on tosin fiksumpi.
Ymmärtäväisesti, lapsi ei koskaan itke itselleen tyhjästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin lapsen paha mieli huomataan ja lohdutetaan. Tämä ei tarkoita, että annetaan periksi tmv. Lasta ei saa ikinä häpäistä tunteiden tuntemisesta tai näyttämisestä. Ikinä ei kukaan itke tyhjästä.
Minulla on ystävä, jota vanhemmat lapsuudessa ivasivat ylireagoinnista ja siitä, miten turhia hänen itkunaiheensa olivat. Hänellä on aikuisena ollut pitkä tie siinä, että on opetellut uskomaan omia tunteitaan ja sallimaan itselleen surun ja vihan tunteita. Pitkään hän aina kyseenalaisti, että onko hänellä nyt oikeasti syytä olla surullinen jne. Terapiassa on sitten saanut luvan kokea kuten kokee.
Sanot lapselle, että sinua taitaa nyt surettaa ja harmittaa. Haluatko jutella tai tulla syliin?
Ja btw, 4-7-vuotiaat ovat vielä tosi pieniä.
Miten viimeinen kommenttisi asiaan liittyy? Eivätkö vanhemmat ihmiset saa itkeä?
Kuinka usein ap lapsesi itkee päivittäin ?Eihän kärpäsestä ole tehty härkästä ?