Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte lapsen itkuun, jos lapsi itkee ns. tyhjästä?
28.06.2024 |
Tarkoitan tilannetta, missä lasta ei ole sattunut, ei ole mitään oikeaa hätää jonkun tilanteen tai tapahtuman vuoksi, ei edes suurta pettymystä jostain isommasta asiasta. Vaan lapsi itkee ns. tyhjästä. Ei vaikka saanut jotain arkista pikkujuttua sillä sekunnilla kuin halusi, vaan vasta minuutin päästä. Tai haluaa huomiota äidiltä juuri silloin kun äiti yrittää vaikka isän kanssa puhua pari sanaa huomisen työpäivästä. Ja tällöin alkaa lohduton itku, kun äiti ei juuri sillä sekunnilla anna huomiota vain hänelle vaan sanoo, että odota hetki puhun ensin isän kanssa. Miten tällaisissa tilanteissa suhtaudut lapsen itkuun? Lohdutatko? 4-7 -vuotiaat lapset kiinnostaa tämän aiheen suhteen, ei ihan taaperot.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Äitini päätti, että vedetään perseelle. Turhasta ei huudeta. Näin sitten sellaiset ensimmäiset kymmenen vuotta elämästäni kuluikin.
Alapeukkuajalle tiedoksi: tämä on totuus. Näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä mukulat, joita ei ole pienestä pitäen opetettu odottamaan omaa puhevuoroaan, ovat sitten aikanaan koulussa melkoinen riesa työrauhan suhteen. Se ei vaadi vanhemmilta muuta kuin "odota hetki, isällä on juttu kesken".
Ap, mitä teet yhdessä lapsesi kanssa ? Jos hän on poika, onko vain isä-poika juttuja ?
"Selvästi. Mutta mitä tehdä asialle? Tätä on kuitenkin harjoiteltu jo vuosia. Että aina ei saa haluamaansa ja välillä joutuu odottamaan. Ja vielä vuosien harjoittelun jälkeen edelleen voi joka päivä tulla montakin kertaa asiasta itku. Miksi? Miten minun pitäisi toimia niissä tilanteissa? Muuten lapsi on hyvin oppimiskykyinen kyllä, siinä ei ole ongelmaa. Tässä vain vuosienkaan harjoittelu ei ole tuottanut tulosta. Opetanko jotenkin väärin? Ap"
Ehkä se, mitä lapsi vielä opettelee/hakee, on se, saako hän vain ilmaista sen tunteensa/itkeä itkunsa, ja sitten hetken päästä kaikki on taas hyvin? Onko tuo opettelu, ettei aina saa haluamaansa ja joutuu odottamaan, ollut sellaista, että ymmärrä nyt tämä... jotta et itke?
Itse antaisin lapsen tuossa tapauksessa itkeä. Ei mitenkään kylmästi lapsi hyläten, että siinäs tihrustat yksinäsi. Vaan sinähän olet edelleen siinä tilanteessa lämpimästi läsnä, vierellä, rauhassa laitat ruoan loppuun tai mikä onkaan kesken. Jos lapselle tulisi oikeasti jokin todellinen hengenhätä, olisit siinä käytettävissä. Mutta eihän tuossa tilanteessa ole mitään hätää, vaikka lapsella tavallaan "hätä" onkin. Uskon, että lapsi kyllä lukemattomien toistojen jälkeen jo "ymmärtää"/tietää ihan kokemuksen kautta, ettei aina saa haluamaansa ja joutuu odottamaan. Nyt vielä se, että miten silloin ollaan, mitä silloin tehdään. Itse en näe syytä, miksei lapsi saisi tuntea, mitä asiasta tuntee, ja ilmaista sitä. Eikä siihen harmiin tarvitse tarttua eikä takertua, antaa sen vain olla, tulla ja mennä. Se on elämää. Elämän realiteetit ja miltä ne tuntuu. Ja sitten aina jatketaan eteenpäin.
Pieni lapsi ja taapero otetaan syliin ja lohdutetaan. Lohdutetaan myös isompaa lasta, jos on tapahtunut jotain loukkaantumista tai mielipahaa.
Joku raja kuitenkin. Tuollaiselle 4-5 vuotiaalleöe riittää, että huomioidaan lapsen "mikä lie" itku, mutta koko elämä ei siihen pydmsähdy kuitenkaan esim wc:sta ei juosta housut nilkoissa lasta "pelastamaan" ja jos on kesken puhelu tai muu keskustelu niin pyydetään lasta odottamaan ihan huomioimalla lapsi katsomalla silmiin ja sanomalla, että nyt pitää hetki odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyysätkö niitä kakaroita. Just tommosista tyhjänitkijöistä tulee aikuisina toisia jatkuvasti keskeyttäviä minäminäminä ihmisiä.
Ei vaan tuon minäminäminä-narsistiasenteen vuoksi niistä kasvaa kaikesta huolimatta sellaisia kuin ovat. Se rakkaus auttaa yleensä siihen että elämässä menisi vähän paremmin yhteiskunnallisesti. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Lapsesi tarvitsee jotain apua sillä eihän tuon ikäiseltä enää normaalia käytöstä. Pian olette muutoin tilanteessa jossa te vanhemmat tarvitsette tauon lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyysätkö niitä kakaroita. Just tommosista tyhjänitkijöistä tulee aikuisina toisia jatkuvasti keskeyttäviä minäminäminä ihmisiä.
Ei vaan tuon minäminäminä-narsistiasenteen vuoksi niistä kasvaa kaikesta huolimatta sellaisia kuin ovat. Se rakkaus auttaa yleensä siihen että elämässä menisi vähän paremmin yhteiskunnallisesti. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Myös niin päin että ruokkimalla huonoa käytöstä voi pilata muuten ihan normaalin lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi tarvitsee jotain apua sillä eihän tuon ikäiseltä enää normaalia käytöstä. Pian olette muutoin tilanteessa jossa te vanhemmat tarvitsette tauon lapsesta.
Normaali jämäkän rakastava kasvatus riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli sydäntäsärkevää nähdä tikkitokissa videoita, jossa kuvattiin itkevää, kärsivää vauvaa. Kukaan ei tehnyt elettäkään lapsen hyväksi, kuvasi vaan. Eivät mielestäni suomalaisia. Mistä tällainen kertoo? 😭
Siitä ettei ihanne maailmaa ole. Suomessakin on tuhansia lapsi joilta puuttuu kodin hoiva ja turva kokonaan. Meillä on huutava pula välittävistä aikuisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini päätti, että vedetään perseelle. Turhasta ei huudeta. Näin sitten sellaiset ensimmäiset kymmenen vuotta elämästäni kuluikin.
Alapeukkuajalle tiedoksi: tämä on totuus. Näin kävi.
Tykätäkö tästä oli pitänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyysätkö niitä kakaroita. Just tommosista tyhjänitkijöistä tulee aikuisina toisia jatkuvasti keskeyttäviä minäminäminä ihmisiä.
Ei vaan tuon minäminäminä-narsistiasenteen vuoksi niistä kasvaa kaikesta huolimatta sellaisia kuin ovat. Se rakkaus auttaa yleensä siihen että elämässä menisi vähän paremmin yhteiskunnallisesti. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Myös niin päin että ruokkimalla huonoa käytöstä voi pilata muuten ihan normaalin lapsen.
Tästä ei nyt ollut kyse. Jo aiemmin neuvoin että käytökseen tulee puuttua. Pysytäänkö jo asiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi tarvitsee jotain apua sillä eihän tuon ikäiseltä enää normaalia käytöstä. Pian olette muutoin tilanteessa jossa te vanhemmat tarvitsette tauon lapsesta.
Normaali jämäkän rakastava kasvatus riittää.
Jep, ehkä ennemmin vanhemmat tarvitsee apua sen jämäkkyyden löytämiseen. Mutta nythän ap pyytää apua, jospa ottaisi onkeensa edes jotain näistä neuvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen myötätuntoa aloittajaa kohtaan. Varmasti uuvuttava tilanne. En osaa neuvoa, oma lapseni ei ollut herkkä vaan rämäpää. Ongelmia siihenkin liittyi, mutta erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi v%%u ap, lapsi ei itke tyhjästä. Sulla on vielä paljon opittavaa tunnesäätelystä.
No kyllä taatusti itkee. Omat lapset on jo aikuisia, mutta aivan selvästi tunnistaa, milloin lapsi itkee oikeasti ja todellisesti ja milloin se on sellaista byääääh-esitys-itkua. Esitys-itkunkaan kohdalla ei lasta saa ikinä nolata tai häpäistä, mutta selvin sanoin sanon, miten homma on esim. "sua harmittaa, kun et nyt voi juosta ulos, mutta ruoka on 5 min päästä, sen jälkeen pääset ulos." Ei siinä tilanteessa mitään valtavia lohdutuksia tarvita.
Noin minäkin tuollaisen tilanteen hoitaisin mutten ymmärrä, mikä tuossa on esitystä. Lasta harmittaa ja ilmaisee sen.
Tuollainen ruoka-ajasta aina tismalleen kiinni pitämine
Jo on aikoihin eletty, jos sekin on väärin ettei anneta viisivuotiaan päättää milloin huvittaa tulla ruokapöytään ja pidetä ruokaa valmiina odottamassa kun maailmannavalle sattuu sopimaan. Kaverit on juu tärkeitä, mutta joku raja. Jos ruoka on valmis 5 min päästä niin lapsi todellakin odottaa vaikka harmittaisi. Saahan se harmittaa, nälkäisenä tietysti harmittaa kaikki, mutta aikanaan lapsikin oppii että kivempi on mennä sinne leikkimään sitten hetken päästä täydellä mahalla (toki siihen voi mennä vuosia).
Kyrpiintynyttä naamaa näytän vaimolle, jos esim hautajaisissa alkaa parkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lohdutan kaksi kertaa pidempään kuin muissa tilanteissa.
Lapsi ilmaisee tarvetta lohdutukseen. Vaikka aikuisesta näyttää, turhasta syystä. Niin asia ei ole. Lapselle tulee suoda hänen tarvitsemansa aika ja huomio.
Ai heti pitäisi jättää kaikki asiat, kun lapsi haluaa lohdutusta? Kesken vessassa olemisen pois vaan, nyt pitää lelliä. Odottaminen on myös asia, mitä lasten pitäisi oppia, ei koulussakaan ope tule syliin ottamaan jos ei heti suju.
Ap, kerro minkälaisissa tilanteissa lapsesi on iloinen, onnellinen !
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan. Lohdutan kaksi kertaa pidempään kuin muissa tilanteissa.
Lapsi ilmaisee tarvetta lohdutukseen. Vaikka aikuisesta näyttää, turhasta syystä. Niin asia ei ole. Lapselle tulee suoda hänen tarvitsemansa aika ja huomio.
Niin että tuplataan ap:n lohdutusaika (0,5-1h) pariin tuntiin. Syystä, että pikkupiltti ei saanut piirustuspaperia juuri sillä hetkellä, kun äiti oli vessassa.
Älkää hyysätkö niitä kakaroita. Just tommosista tyhjänitkijöistä tulee aikuisina toisia jatkuvasti keskeyttäviä minäminäminä ihmisiä.