Lue keskustelun säännöt.
Toisen polven evakko, ikävöitkö?
26.06.2024 |
Ikääntyessä ymmärrän isääni aina paremmin. Reilut kymmenen ikäisenä joutui jättämään kotitanhuansa Käkisalmessa, Laatokan rannalla. Luulivat pääsevänsä palaamaan, pääsivätkin hetkeksi ja uusi evakkotaival kohti pohjanmaata, erilaista murretta, erilaista elämää. Olen evakko minäkin, ilman juuria, ilman kotia...
Onko teitä muitakin? Ikävöiviä toisen polven evakoita?
Kommentit (223)
Mitä olenko mä sit kolmannen polven evakko LOL.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olenko mä sit kolmannen polven evakko LOL.
Olet. Sun pitää perustaa kolmannen polven evakoiden-kerho ja kokoontumisissa pitää itkeä ja syödä karjalanpiirakoita ja muistella Karjalan kunnaita 💔😭
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee tästä mieleen, kun huomasin, että seurakunnan tiloissa kokoontuu sotaorvot-ryhmä. Siis ihan oikeasti, ne orvot on jotain 80- 100 vuotiaita vanhuksia ja vieläkin vellovat siinä, eträ isä kaatui rintamalla joskus 80 vuotta sitten. Ihan kuin olisivat ainoita vanhempansa menettäneitä ja siitä legendaarisesta isästä on tullut joku pyhimys.
Ihan naurettavaa.
On olemassa myös monia sotaorpoyhdistyksiä. Olen joskus miettinyt, että mihin tarpeisiin ne oikein toimii. Ihan kuin siitä sotaorpoudesta olisi rakennettu joku identiteetti, mitä on haluttu ylläpitää koko elämä. Mutta miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olenko mä sit kolmannen polven evakko LOL.
Olet. Sun pitää perustaa kolmannen polven evakoiden-kerho ja kokoontumisissa pitää itkeä ja syödä karjalanpiirakoita ja muistella Karjalan kunnaita 💔😭
Laulettaisko siellä evakkolauluja? Jokkanttii?
Vierailija kirjoitti:
Viesteissä on varmaan vuosikymmenien viive, kun niin moni muistaa evakkomatkat. Tännekin niitä tuli, toinen ja kolmas polvi elää tätä päivää. Harva edes tietää isoisovanhempien taustoja, vaan juuret on täällä. Suomalaiset muuttaa muutenkin paljon, itsekin olen kotiseudultani pois lähtenyt. Lapsuudenkoti on jo myyty, sinne ei ole paluuta, mutta ei se mikään trauma ole.
On aivan eri asia paeta sotaa kuin muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin. Ensimmäinen on pakotettu, toinen myös monesti välttämätön, mutta kuitenkin enemmän hallittavissa. Ja se, että kotiseutu totaalisesti tuhotaan ja jää rajan taakse, on varmasti traumaattista useimmille. Todella ajattelematonta vähätellä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesteissä on varmaan vuosikymmenien viive, kun niin moni muistaa evakkomatkat. Tännekin niitä tuli, toinen ja kolmas polvi elää tätä päivää. Harva edes tietää isoisovanhempien taustoja, vaan juuret on täällä. Suomalaiset muuttaa muutenkin paljon, itsekin olen kotiseudultani pois lähtenyt. Lapsuudenkoti on jo myyty, sinne ei ole paluuta, mutta ei se mikään trauma ole.
On aivan eri asia paeta sotaa kuin muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin. Ensimmäinen on pakotettu, toinen myös monesti välttämätön, mutta kuitenkin enemmän hallittavissa. Ja se, että kotiseutu totaalisesti tuhotaan ja jää rajan taakse, on varmasti traumaattista useimmille. Todella ajattelematonta vähätellä asiaa.
Toisen polven evakot ovat evakoiden lapsia jotka eivät ole lähteneet evakkoon yhtään mistään.
Ikävöin isääni kyllä. Karjalassa en ole käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesteissä on varmaan vuosikymmenien viive, kun niin moni muistaa evakkomatkat. Tännekin niitä tuli, toinen ja kolmas polvi elää tätä päivää. Harva edes tietää isoisovanhempien taustoja, vaan juuret on täällä. Suomalaiset muuttaa muutenkin paljon, itsekin olen kotiseudultani pois lähtenyt. Lapsuudenkoti on jo myyty, sinne ei ole paluuta, mutta ei se mikään trauma ole.
On aivan eri asia paeta sotaa kuin muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin. Ensimmäinen on pakotettu, toinen myös monesti välttämätön, mutta kuitenkin enemmän hallittavissa. Ja se, että kotiseutu totaalisesti tuhotaan ja jää rajan taakse, on varmasti traumaattista useimmille. Todella ajattelematonta vähätellä asiaa.
Kirjoitin tänne aiemmin vanhempieni evakkoon lähdöstä alkuperäisessä kotimaassaan ja sittemmin muutosta pois kotimaastaan. Sain tällaisen vastauksen "Haista paska! Älä viitsi puhua Suomeen muuttamisesta. Menetetty Karjala OLI Suomea. Voi sanoa että muuttivat toisaalle/muualle Suomeen! Ettäs kehtaat!" Empaattisia nämä. Ilmeisesti joidenkin mielestä kukaan muu kuin Karjalan evakko ei voi olla "oikea" evakko.
Vierailija kirjoitti:
Evakon lapsena ymmärrän kyllä hyvin nykyisiä pakolaisia. Rankkaa oli joillakin karjalaisilla suomessa kun ryssäksi haukuttiin ja heitettiin ulos luvatusta asunnosta. Traumat siirtyy sukupolvelta toiselle.
No, eihän tuo ihan sama ole. Karjalaiset ja myös inkeriläiset sukulaiseni identifioituivat kuitenkin ennen kaikkea suomalaisiksi. Jälkimmäiset myös siellä Venäjällä asuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Evakkoutta on ihan turhaa yrittää romantisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesteissä on varmaan vuosikymmenien viive, kun niin moni muistaa evakkomatkat. Tännekin niitä tuli, toinen ja kolmas polvi elää tätä päivää. Harva edes tietää isoisovanhempien taustoja, vaan juuret on täällä. Suomalaiset muuttaa muutenkin paljon, itsekin olen kotiseudultani pois lähtenyt. Lapsuudenkoti on jo myyty, sinne ei ole paluuta, mutta ei se mikään trauma ole.
On aivan eri asia paeta sotaa kuin muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin. Ensimmäinen on pakotettu, toinen myös monesti välttämätön, mutta kuitenkin enemmän hallittavissa. Ja se, että kotiseutu totaalisesti tuhotaan ja jää rajan taakse, on varmasti traumaattista useimmille. Todella ajattelematonta vähätellä asiaa.
Kirjoitin tänne aiemmin vanhempieni evakkoon lähdöstä alkuperäisessä kotimaassaan ja sit
Mutta etpä vain suostu kertomaan mistä olet tullut! MIksi? MItä pelkäät?!?!?
Vierailija kirjoitti:
Venäjälle Jaipur juu
Hei hei! Hyvää maktaa! Putelle terveisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesteissä on varmaan vuosikymmenien viive, kun niin moni muistaa evakkomatkat. Tännekin niitä tuli, toinen ja kolmas polvi elää tätä päivää. Harva edes tietää isoisovanhempien taustoja, vaan juuret on täällä. Suomalaiset muuttaa muutenkin paljon, itsekin olen kotiseudultani pois lähtenyt. Lapsuudenkoti on jo myyty, sinne ei ole paluuta, mutta ei se mikään trauma ole.
On aivan eri asia paeta sotaa kuin muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin. Ensimmäinen on pakotettu, toinen myös monesti välttämätön, mutta kuitenkin enemmän hallittavissa. Ja se, että kotiseutu totaalisesti tuhotaan ja jää rajan taakse, on varmasti traumaattista useimmille. Todella ajattelematonta vähätellä asiaa.
Kirjoitin tänne aiemmin vanhempieni evakk
Mutta etpä vain suostu kertomaan mistä olet tullut! MIksi? MItä pelkäät?!?!?
Tai sitten kaikki ei päivystä tällä 7-23 vastailemassa kommentteihin. Olisko? Ei sillä että sillä mistä on lähdetty evakkoon oikeastaan olisi mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on Karjalan evakko. En oikein tiedä mitä minun pitäisi kaivata, rajantakaista Karjalaa en ole nähnytkään kuin kuvissa.
En ole myöskään juureton.
Miten nin pitäisi? Ei tietenkään tarvitse saatika pitdä kaivata. Jos et kaipaa sillä hyvä.
Kauheaa asioiden vääntelyä täällä kommentoijilla.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen kovasti tätä joidenkin ihmisten tarvetta määritellä itsensä niin tarkasti sukuhistorian kautta. Toki on mukava vierailla esimerkiksi lapsuuden kodissa tai vaikkapa vanhassa mummolassa, mutta mitään erityistä sydäntä riipivää kaipuuta en sinne koe. Ihmettelen myös tässä ketjussa esiintyvää oman pahan olon kiihottamista "itkekää ja kaihotkaa, sinne teidän sydämenne kuuluvat" ???? Miksi? Miksi haluatte itse lietsoa pahaa oloa ja suggestoida itseänne ikävöimään jotain, mitä ette ole edes nähneet ja kokeneet? Mikä siinä suremisessa ja ikävöimisessä vie teitä eteenpäin, miten se kehittää ihmisinä teitä? En voi käsittää. Melko kipeää touhua.
Mitäpä jos loisitte ihan itse oman elämänne ja keskittyisitte nykyhetkeen? Minä en edes tiedä mistä isovanhempani tarkalleen ottaen ovat, olettaisin että kuitenkin samoilta huudeilta kuin missä nytkin asutaan. Varmaan on jokunen syrjähyppykin sekaan mahtunut ja kaikist
No, kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita samoista asioista, yllätys yllätys. SInua ei sukututkimus tai oma taustasi kiinnosta, olkoon niin. Minusta oli tosi kiinnostavaa kuulla, kun isäni sai kaikenlaista uutta tietoa sukutaustastamme tehdessään sukututkimusta (ei liity mitenkään evakoihin eikä Karjalaan). Oli hienoa että hän pääsi tutkimuksissaan 1500-luvulle asti. Onneksi ollaan Itä-Suomesta niin löytyy kirkonkirjoja. Minusta se on kiinnostavaa, ja on kyllä monista muistakin. Sinua sellainen ei kiinnosta, ehkä ei historia yleisemminkään, sellaista se ihmiselämässä on. Keskity sinä omiin kiinnostuksen kohteisiisi, ja anna muiden elää omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli 5v kun tulivat evakkoon viimeisen kerran Varsinais-Suomeen, äiti nain aikoinaan paikallisen naapurin pojan eli minun 60-luvulla syntyneen juuret ovat täällä.
Isoäiti aikoinaan haastoi paljon kauniista Karjalasta ja ihanasta Suomenlahden rannasta, meitä serkuksia, jotka kesiä mummolassa vietettiin nauratti, jopa joo.
Äidin vanhemmat sisarukset, 8kpl, kävivät ahkerasti kotikonnuilla jo NL aikana, jolloin ei oikein luvallisesti ilmeisesti paikoille edes päässyt.
Myöhemmin kun tilalle tuli Venäjä, paikalla käytiin kesäisin, niin, että varmasti kaikki serkkuni ovat muutaman kerran käyneet "kotona Karjalassa, suuri osa seuraavastakin sukupolvesta.
Suomenlahden ranta oli kaunis hiekkaranta, joissain paikoissa vielä näki, olisiko ollut Johannes, miten kauniita taloja oli suomalaisilta jäänyt. Isovanhempien talon paikalla oli saunamökki, jonka ehtivät rakentaa jatkosodan aikana, talvisodassa poltetun paikalle.
"En ole levoton, mutta kun tulet kahville pöyäs pittää olla seitsemää sorttii ja oot sie varma ettei siul on nälkä, otaha nyt ees piirakkaa. " tuo kohta viestistäsi nauratti, meillä on juuri tuollaista kun vieraita tulee <3
Kyllä ihan yleisesti puhutaan kolmannen polven evakoista, se ei ole mikään vitsi. Kummastelen, miten paljon täällä kommentoi ihmisiä, joita tämä asia ei koske. Ei evakkoja äiteinä, isinä, sukulaisina. Ei mitään taustaa karjalaisuudessa.
Ja sitten kehdataan ilkeillä, m i k s i?
Aloittakaa omat ketjunne, joillekin tämä asia on tärkeää lähihistoriaa, kipeääkin, vaikka emme haluaisikaan sinne muuttaa. Ikävä on eri asia kuin halu palata.
N63
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikka olisikin ylisukupolvista traumaa, miksi ap tuolla ensimmäisillä sivuilla oikein lietsoo itkemään ja kaipaamaan jotain mielikuvituspaikkaa? Melkoinen pipipää
Pipipää on se joka kommentoi keskustelua, jonka aiheeseen ei ole mitään kosketusta!😠
Äitini on Karjalan evakko. En oikein tiedä mitä minun pitäisi kaivata, rajantakaista Karjalaa en ole nähnytkään kuin kuvissa.
En ole myöskään juureton.