Lue keskustelun säännöt.
Toisen polven evakko, ikävöitkö?
26.06.2024 |
Ikääntyessä ymmärrän isääni aina paremmin. Reilut kymmenen ikäisenä joutui jättämään kotitanhuansa Käkisalmessa, Laatokan rannalla. Luulivat pääsevänsä palaamaan, pääsivätkin hetkeksi ja uusi evakkotaival kohti pohjanmaata, erilaista murretta, erilaista elämää. Olen evakko minäkin, ilman juuria, ilman kotia...
Onko teitä muitakin? Ikävöiviä toisen polven evakoita?
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olenko mä sit kolmannen polven evakko LOL.
Olet. Sun pitää perustaa kolmannen polven evakoiden-kerho ja kokoontumisissa pitää itkeä ja syödä karjalanpiirakoita ja muistella Karjalan kunnaita 💔😭
Laulettaisko siellä evakkolauluja? Jokkanttii?
Erkki Liikanen teki ihan oman evakkolaulun eli Evakkoreki. Jokkantii kertoo sotilaasta, joka ihastuu itärajan takaiseen naiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan yleisesti puhutaan kolmannen polven evakoista, se ei ole mikään vitsi. Kummastelen, miten paljon täällä kommentoi ihmisiä, joita tämä asia ei koske. Ei evakkoja äiteinä, isinä, sukulaisina. Ei mitään taustaa karjalaisuudessa.
Ja sitten kehdataan ilkeillä, m i k s i?
Aloittakaa omat ketjunne, joillekin tämä asia on tärkeää lähihistoriaa, kipeääkin, vaikka emme haluaisikaan sinne muuttaa. Ikävä on eri asia kuin halu palata.
N63
Eihän karjalaisuudessa tarvitaan olla mitään taustaa ollakseen evakko tai evakon jälkeläinen.
Nyt en ihan ymmärrä viestin sisältöä... voisiko joku selventää?
Evakkoja on muitakin kuin karjalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Evakkoja on muitakin kuin karjalaiset.
Ketkä?
Vanhempani asuivat rannikolla ja ammatiltaan merenkulkijoita. Rajan taa ei jäänyt maatilaa eikä muuta omaisuutta. Suurta kaipuuta takaisin ei ilmennyt, kun asettuivat Varsinais-Suomeen. Itse saattaisin olla (Meyer)Viipurin telakalla töissä, jos Karjalaa ei olisi menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan yleisesti puhutaan kolmannen polven evakoista, se ei ole mikään vitsi. Kummastelen, miten paljon täällä kommentoi ihmisiä, joita tämä asia ei koske. Ei evakkoja äiteinä, isinä, sukulaisina. Ei mitään taustaa karjalaisuudessa.
Ja sitten kehdataan ilkeillä, m i k s i?
Aloittakaa omat ketjunne, joillekin tämä asia on tärkeää lähihistoriaa, kipeääkin, vaikka emme haluaisikaan sinne muuttaa. Ikävä on eri asia kuin halu palata.
N63
Eihän karjalaisuudessa tarvitaan olla mitään taustaa ollakseen evakko tai evakon jälkeläinen.
Nyt en ihan ymmärrä viestin sisältöä... voisiko joku selventää?
Samat sanat ja ei tainnut kirjoittaja itsekään ymmärtää mitä näppäimistöstään tuuttaa. Sattuuhan sitä, kun päivän ahkeroi koneella...suomi ei voi tallentaa Karjala.
Olen Karjalan kannaksen evakon jälkeläinen.
Kotkassa syntyisin.
En ole koskaan kaivannut Karjalan kannakselle menoa.
Mutta jotain on täytynyt jäädä sieluun näkymätöntä
muistoa evakko ajasta, koska kärsin suunnattomasti
kun kuulen jonkun henkilön joutuneen jättämään syystä tai toisesta kotinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Evakkoja on muitakin kuin karjalaiset.
Ketkä?
Suomessakin esimerkiksi Lapin sodan evakot sekä Porkkalasta evakuoidut.
Kävikö kuka Mikkelin Karjalajuhlilla? Oisin menny, mut oli Soankylän leffajuhlat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulutteko Karjala-seuraan? Käyttekö omissa karjalaisjuhlissanne?
Minä kuulun ja käyn, vuosittain on useampia tapahtumia
Vierailija kirjoitti:
Olen Karjalan kannaksen evakon jälkeläinen.
Kotkassa syntyisin.
En ole koskaan kaivannut Karjalan kannakselle menoa.
Mutta jotain on täytynyt jäädä sieluun näkymätöntä
muistoa evakko ajasta, koska kärsin suunnattomasti
kun kuulen jonkun henkilön joutuneen jättämään syystä tai toisesta kotinsa.
Luulen että evakkous jollain lailla vaikuttaa sinunkin elämääsi, taustalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikävöi vaan mua vaivaa juurettomuus. Tuntuu etten ole oikein mistään kotoisin enkä osaa asettua mihinkään.
Oletko toisen polven evakko? Minä oon. En osaa asettua, ikävöin aina... jonnekin
Höpöhöpö toisen polven juurettomuus. Keksittyä kioskikirjallisuus romantisointia, tai onkohan trollaus naapurin pussiin käynnistynyt. Oikeat evakotkaan eivät sinne näissä oloissa haikailisi. Olen toisen polven, etelään työn takia muuttaneiden jälkeläinen, siis taloudellisista syistä evakoiden jälkeläinen. Vanhemmat välillä kaipasivat valoisia öitä ja omaa rauhaa, sitä, että naapuriin oli muutama kilometri. Minulla, etelässä syntyneellä, ei vähääkään herää kaipuu sääskien ja mäkäräisten syötäväksi, puolen vuoden pimeyteen. Ne muutamat kerrat lapsena siellä käydessä riitti.
Isän puolelta isovanhempani olivat Karjalasta. Isäni oli länsi-Suomessa syntynyt mutta niin karjalainen. Lapsena en juuri tiennyt enkä ymmärtänyt kun näistä ei silloin puhuttu. Olisinpa voinut puhua näistä nuorena isäni kanssa silloin kun hän oli vielä elossa. Sittemmin sain yhteyden Ruotsissa asuvaan tätiini ja häneltä sain paljon kirjeitä ja kuvia.
Olen 40v ulkosuomalainen ja asunut monissa maissa ja kaupungeissa, tottunut siihen tavallaan puoliksi juurettomuuden ja ulkopuolisuuden tunteeseen. Kyllä nämä on jälkensä jättänyt isovanhempiini, sitä kautta isääni ja minuun. Jotenkin kun on tietämättään tutustunut muihin karjalaisten jälkeläisiin, on tullut sellainen tuttu olo ja heidän kanssaan helpompi ystävystyä. Monesti vasta myöhemmin selvinnyt että isovanhempamme olivatkin karjalaisia. Sitä tunnetta on vaikea selittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Evakkoja on muitakin kuin karjalaiset.
Ketkä?
Työn takia kodeistaan lähtemään joutuneet. Serkkuni joutuivat muuttamaan Ruotsiin aivan pieninä lapsina ja ovat ja haluavat olla niin ruotsalaisia, että eivät taustaansa kerro, ellei ole pakko. Suomenruotsalaisuus taustalla, heidät tietenkin aksentti jo heti kavaltaa. Heidän lapsensa olivat tosiaan loukkaantuneita, kun esittelin vieraille heidän lapsensa suomalaisiksi. Ei mitään kaipuuta, eikä juurettomuutta. Tyhjin käsin serkut täältä lähtivät kuten karjalaisetkin ja olivat kielen ja kulttuurin osalta samassa asemassa, kuin karjalaiset pohjanmaalla. Sotapakolaisia, jos evakon katsotaan olevan sodan takia kotoaan lähtemään joutunut, täällä on sitten monista maista.
Vierailija kirjoitti:
Olen Karjalan kannaksen evakon jälkeläinen.
Kotkassa syntyisin.
En ole koskaan kaivannut Karjalan kannakselle menoa.
Mutta jotain on täytynyt jäädä sieluun näkymätöntä
muistoa evakko ajasta, koska kärsin suunnattomasti
kun kuulen jonkun henkilön joutuneen jättämään syystä tai toisesta kotinsa.
Minä kärsin myös, kun toiset joutuvat jättämään kotinsa. Kärsin siitä, mitä äitini joutui kokemaan, kun joutui jättämään kotinsa. En kuitenkaan kaipaa hänen synnyinalueelleen, vaikka hän sinne kaipasikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikävöi vaan mua vaivaa juurettomuus. Tuntuu etten ole oikein mistään kotoisin enkä osaa asettua mihinkään.
Oletko toisen polven evakko? Minä oon. En osaa asettua, ikävöin aina... jonnekin
Höpöhöpö toisen polven juurettomuus. Keksittyä kioskikirjallisuus romantisointia, tai onkohan trollaus naapurin pussiin käynnistynyt. Oikeat evakotkaan eivät sinne näissä oloissa haikailisi. Olen toisen polven, etelään työn takia muuttaneiden jälkeläinen, siis taloudellisista syistä evakoiden jälkeläinen. Vanhemmat välillä kaipasivat valoisia öitä ja omaa rauhaa, sitä, että naapuriin oli muutama kilometri. Minulla, etelässä syntyneellä, ei vähääkään herää kaipuu sääskien ja mäkäräisten syötäväksi, puolen vuoden pimeyteen. Ne muutamat kerrat lapsena siellä käydessä riitti.
Ymmärrät tahallasi väärin. Ikävä ja juurettomuus on eri asia, ei haluta palata sinne, mutta tunnetasolla on juuret siellä.
Mene itses kanssa kioskikirjojen romantiikkaan, tämä, mistä täällä keskustellaan on Suomen lähihistoriaa. Totta. Minkä en soisi unohtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen Karjalan kannaksen evakon jälkeläinen.
Kotkassa syntyisin.
En ole koskaan kaivannut Karjalan kannakselle menoa.
Mutta jotain on täytynyt jäädä sieluun näkymätöntä
muistoa evakko ajasta, koska kärsin suunnattomasti
kun kuulen jonkun henkilön joutuneen jättämään syystä tai toisesta kotinsa.
Minä kärsin myös, kun toiset joutuvat jättämään kotinsa. Kärsin siitä, mitä äitini joutui kokemaan, kun joutui jättämään kotinsa. En kuitenkaan kaipaa hänen synnyinalueelleen, vaikka hän sinne kaipasikin.
On eri asia kaivata paluuta sinne kuin vaalia juuriaan, lähihistoriaa. Pitäähän meidän säilyttää perinteitä jälkipolville, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen Karjalan kannaksen evakon jälkeläinen.
Kotkassa syntyisin.
En ole koskaan kaivannut Karjalan kannakselle menoa.
Mutta jotain on täytynyt jäädä sieluun näkymätöntä
muistoa evakko ajasta, koska kärsin suunnattomasti
kun kuulen jonkun henkilön joutuneen jättämään syystä tai toisesta kotinsa.
Minä kärsin myös, kun toiset joutuvat jättämään kotinsa. Kärsin siitä, mitä äitini joutui kokemaan, kun joutui jättämään kotinsa. En kuitenkaan kaipaa hänen synnyinalueelleen, vaikka hän sinne kaipasikin.
On eri asia kaivata paluuta sinne kuin vaalia juuriaan, lähihistoriaa. Pitäähän meidän säilyttää perinteitä jälkipolville, eikö?
Mikä perinne? Se kaipaudenlietsontako?
Vanhimman tätini biologinen isä on kuulemma joku evakkona mummoni kotiin asutettu poika. Juridisesti on kuitenkin isoisän lapsi. En tiedä että tädillä olisi kaipuuta karjalaan, saati hänen lapsillaan.
Eihän karjalaisuudessa tarvitaan olla mitään taustaa ollakseen evakko tai evakon jälkeläinen.