Toisen polven evakko, ikävöitkö?
Ikääntyessä ymmärrän isääni aina paremmin. Reilut kymmenen ikäisenä joutui jättämään kotitanhuansa Käkisalmessa, Laatokan rannalla. Luulivat pääsevänsä palaamaan, pääsivätkin hetkeksi ja uusi evakkotaival kohti pohjanmaata, erilaista murretta, erilaista elämää. Olen evakko minäkin, ilman juuria, ilman kotia...
Onko teitä muitakin? Ikävöiviä toisen polven evakoita?
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään toisen polven evakkoja. On vain evakkojen jälkeläisiä.
Ei voi ikävöidä sitä, mitä ei ole koskaan nähnytkään.
Mutta karjalaisia juuria voi kunnioittaa tai niistä olla ylpeä.
Eli orpo ei voi mielestäsi kaivata vanhempia, jos ei ole heitä koskaan nähnyt?
Ei, vaan orvon lapset eivät ole orpoja. Orpo on itse se lastensa äiti tai isä.
Olin tänään hämäläisten sukujuhlassa, siis töissä. Samanlainen puheensorina. Tuttu tunne.
Lauluja laulettiin
Ihanat juhlat
Ei ole olemassa mitään "toisen polven evakkoja". Minä muutin Suomessa hämeestä uudellemaalle ja lapseni eivät ole mitään "toisen polven muuttajia".
Evakoiden jälkeläisiä tietenkin on, mutta en muista että he olisi millään tavalla eronneet meistä muista edes 1980-luvulla (saati nyt!). Pienviljelijöitä oli siihen aikaan suurin osa ja evakoilla oli ihan yhtä suuret rintamamiestalot kuin omillakin isovanhemmilla. Omalla työllä joutui kaikki tekemään ja kenelläkään ei ollut sodan jälkeen mitään.