JÄÄHY JA MUUT RANGAISTUKSET: Millaisia käytäntöjä on?

mutta sillä tavalla, että en jätä lasta yksin mihinkään huoneeseen vaan olen näköetäisyydellä tuolista ja lapsesta. Lapsi nyt 2,5v. ja alkaa selvästi tajuamaan syy-seuraus -yhteyden. Ensin varoitan ja kerron, että jos jatkat toimintaasi, joudut jäähylle. Jos lapsi jatkaa niin talutan hänet jäähytuoliin ja valvon, että pysyy siellä. Ei leluja, en vastaa kysymyksiin enkä noteeraa itkua. Jäähyllä viipyy 2 minuuttia. Sen jälkeen kerron, että teit väärin, jouduit jäähylle, pyydä anteeksi. Sitten jatkamme päivän touhuja normaalisti. Monesti lapsi tulee syliin jäähyn jälkeen. Meillä ei mitkään holdingit tehoa vaan lapsi enemmänkin pyrkii pois sylistä..... Eli meillä jäähy toimii hyvin! Mutta käytän sitä vain " pahoissa" tilanteissa: jos lyö tai heittelee tai vetää kaveria tukasta...

***



ElsaAlice, on totta, että oma kaksivuotiaani on varsin rauhallinen ja harkitsevainen, eikä hänen kanssaan todellakaan tarvitse taistella edes kerran päivässä. Uhmakaan ei siis ole päällä. (Tiesittekö muuten, ettei uhmaikää esiinny kaikissa kulttuureissa?)



Toisaalta, hänelle on myös jo vauvasta asti selitetty kaikki ja hän osaa puhua jo niin hyvin, että asioista voi neuvotella. Hänen mielipiteitään kuunnellaan, niitä kannustetaan kertomaan ja tarpeen mukaan myös joustetaan.



Vaarinkasityksen valttamiseksi: kylla meillakin keskustellaan, ja PALJON, ja lapsille tosiaan selitetaan kaikki ja yritetaan neuvotella. Ja mekin kunnioitamme syvasti lapsiemme mielipiteita ja joustamme missa pystymme.



Toisaalta tuntuu siltä, että juuri erityisesti vaativan ja temperamentikkaan lapsen kasvattamisessa puhuminen kannattaa. Jos kyseessä on vieläpä vilkas tyyppi, niin hän ehtii joka paikkaan sekunnissa. Silloin on tärkeää, että hän oppii ajattelemaan itse! Kärsivällisyyttähän se tietenkin vaatii vanhemmilta. Ja ehkä tuhansia toistoja.



Voi ystava, kuten sanottu, meilla puhutaan PALJON. Mutta aina ei puhe riita. Eika tama tarkoita etta meilla KOSKAAN lyotaisiin, tukistettaisiin tai edes napaytettaisiin, tai muuten fyysisesti kajottaisiin lapsiin (autotielle menon pysayttaminen tosin tehdaan kylla). Sita en hyvaksy koskaan enka keneltakaan. Mutta joskus, kun lapseni on hallitsemattoman raivokohtauksen vallassa, on oikeasti parempi jos han saa rauhassa rauhoittua, ennen kaikkea hanelle.



Näitä keskusteluja olisi muuten hedelmällistä käydä tuolla Koululaiset-puolella. Siellä eri kasvatustyyleistä on jo pidempi kokemus.



VIELÄ YKSI PAINOTUS: Se etten (aio) käyttää rangaistuksia, ei tarkoita sitä, että lapsillani olisi ns. vapaa kasvatus. Vapaassa kasvatuksessa lapsille annetaan, mitä he haluavat. Tässä Kohnin promoamassa " ehdottomassa vanhemmuudessa" lapsille annetaan, mitä he tarvitsevat tullakseen hyviksi, vastuuntuntoisiksi, itsenäisiksi ja aktiivisiksi vanhemmiksi. Myös niitä kuuluisia rajoja.

[/quote]

Pointtini ei ollutkaan tuomita toisten tapaa kasvattaa lapsia vaan sanoa etta - omista ennakkokasityksistani huolimatta jotka olivat melko samanlaiset kuin Annivannin tassa esittamat - minulle, keskustelevasti ja jopa vapaasti (heaven forbid! ;-)) kasvatetulle, on sattunut lapsi joka on oikeasti joskus puheen ulottumattomissa. Etta puhetta voitaisiin jatkaa, hanet on saatava rauhoittumaan. Minusta on vain hienoa jos joillain muilla toimii pelkka puhe ja selitys, ja tiedan etta sellaisia lapsia on (olinhan itsekin sellainen, ja siskoni myos). Toivoisin vain etta ne joiden lapset ovat tallaisia uskoisivat etta toisenlaisiakin (hyvia, hienoja ja minulle maailman parhaita :-)) lapsia on olemassa. Piste. :-)

...joka on muuten 60-lukulainen vasemmistoradikaali ja keskustelevan kasvatuksen mestari (laittoi minut mm. Summerhillin aatteiden mukaan toimivaan tarhaan - lasten demokratia, jos se on kenellekaan tuttua, taidatte vaan olla liian nuoria suurin osa? Tarhassa pidettiin mm. lastenkokouksia joissa LAPSET paattivat mita minakin paivana tehtiin, paatosvalta annettiin siis lapsille) on joutunut toteamaan meidan esikon edessa etta hanelle nayttaa olevan parasta viettaa hetken aikaa yksin raivarin yllattaessa. Esikoinen tulee tassa selkeasti isanpuoleiseen isoisaansa, joka myos edelleen saa hallitsemattomia raivareita seitsemankymppisena... On samalla (kuten myos meidan esikoinen) mita hurmaavin ihminen hyvalla tuulella ollessaan. Meidan kakkonen puolestaan on selkeasti kuuntelevan kasvatuksen ulottuvissa, tulee luonteeltaan enemman ilmeisesti minun sukuuni

Eli pakko vielä jatkaa tärkeästä aiheesta! Minun mielestäni on ok jos lapselle suuttuu. Eli turha soimata itseään siitä että hihat palaa ja vaikka huutaa lapselle.Tietenkin lasten pahoinpitely on asia aivan erikseen, pakko selventää ettei kukaan vaan ymmärrä väärin!

Tietysti se, että lapselle huutaa jatkuvasti on huono juttu sekä lapsen että vanhemman kannalta mutta jos joskus monen varoituksen, puhumisen jne. jälkeen vaikka korottaa ääntä se ei ole mielestäni mitenkään hengenvaarallista. Myös jäähy voi olla ihan ok keino kuten myös sylissäpito ja rauhoittelu jos ne omalle lapselle tepsii. Yritän nyt siis sanoa, että turha asettaa itselle rimaa liian korkealle, yrittää olla aina rauhallinen ja tyyni, koska sekään ei ole lapselle oikeasti hyväksi. Tälliön lapsi nimittäin oppii, ettei tunteita sovi näyttää. Eli meillä ainakin välillä huudetaan (kyllä maailmaan ääntä mahtuu totesi viisas isoäitini) ja jälkeenpäin siten pyydetään anteeksi ja jutellaan. Itse en muistele niinkään pahalla lapsuuteni tukkapöllojä (en siis vieläkään kehoita ketään niitä antamaan!) vaan enemmin sitä, etteivät vanhemmat ikinä pyytäneet omaa suuttumistaan anteeksi. Meillä lapsi hyvin tarkkaan vaatii myös meiltä vanhemmilta anteeksipyynnön jos olemme hänelle suuttuneet ja minusta se on aivan oikein. Ja hän tietää olevansa rakastettu vaikka äiti tai isä välillä suuttuisikin!

Työssäni koulussa lapsia rangaistaan paitsi perinteisesti jälki-istunnoilla myös alaluokilla ns. sulkeisilla. Eli jos luokassa on kovin levotonta noustaan pulpetin viereen seisomaan ja rauhoitutaan. Tätä toistetaan joskus muutamia kertoja, tehoaa erittäin hyvin. Tämä on siis eräänlainen yhdistelmä jäähyä ja ryhmärangaistusta. Kyllä oppilaiden kanssa paljon myös keskustellaan mutta kyllä opettajan pitää aikuisena varmistaa työrauha luokassa. Eli kannattaa varmasti toimia oman lapsen luonteen ja iän mukaisesti, hiljainen lapsi (meillä siis kovasti verbaalinen ja suht vilkas muksu) voi uskoa asiat rauhallisen puheen voimalla kun taas ns. jästipää kokeilee rajojaan ja vanhempien hermoja enemmän. Ja vielä tärkeä pointti on tietysti se, että monesti huonon käytöksen takana tosiaan on huomion hakeminen. Jos sitä ei saa hyvällä niin sitten edes pahalla. Varmasti esim. pikkusisaruksen syntymä on tällainen tilanne. Ja lapsia kannattaa tietysti hirveästi kiittää hyvästä käytöksestä ja näin vahvistaa sitä.

Mahtava ketju!



***

Eli pakko vielä jatkaa tärkeästä aiheesta! Minun mielestäni on ok jos lapselle suuttuu. Eli turha soimata itseään siitä että hihat palaa ja vaikka huutaa lapselle.Tietenkin lasten pahoinpitely on asia aivan erikseen, pakko selventää e

***



MInä olen samaa mieltä, että lapselle saa suuttua, ja se on hyvä myös kertoa. En kyllä itse ole millään lailla ylpeä siitä, kun huudan lapselleni kun hermostun nukuttamiseen.. päinvastoin soimaan siitä joka kerta itseäni..



Muistan myös omasta lapsuudestani, että vihasin sitä kun vanhempani huusivat minulle. Siitä tuli sellainen olo, että minua ei kuunnella ja että vanhempani epäoikeudenmukaisesti käyttävät vahvemman oikeutta ja hiljentävät minut. Siis pelkkä huutaminen sai minussa tämän tunteen aikaiseksi, ei mikään fyysinen rankaisu!



Haluaisin oppia osoittamaan lapselleni suuttumukseni siten, että lapsi ei pelkää sitä, vaan että lapsi ymmärtää että olen suuttunut, ja että ihmisille tulee erilaisia tunteita.

Kuitenkin, mielestäni toista ei voi syyttää omasta suuttumuksestaan, vaan jokainen on vastuussa omista tunteistaan.



Tätä ketjua lukiessani tulee mieleen, että vaikka ollaan myös eri mieltä, niin voi olla että ollaan monet kuitenkin monesta samaa mieltä. Ilmaiseminen ei vaan ainakaan omalla kohdalla ole aina niin selvää. Esim. kun puhutaan ' rajoista' , niin ne voivat tarkoittaa kaikille vähän eri asioita.



ps. Annivanni, olen yrittänyt tavoittaa sinua.

Itse en suosittele jäähyjä, koska pienen lapsen näkökulmasta ne ovat liian rankkoja. Itse muistan vieläkin lapsuudesta miten kohtuuttomia kauhun tunteita koin rangaistuksista tai niiden uhista. Aikuisille ne voivat tuntua loogisilta (syy-seuraus), mutta lapsi ei käsittele asioita vielä yhtä järkiperäisesti. Neuvolan tädillä voi olla hyviä vinkkejä? Super Nannyssa tosiaan ne vanhemmat vaikuttavat usein hieman avuttomilta tai väsyneiltä (omassa elämässä ongelmia?), minkä seurauksena lapset ovat alkaneet oireilla.

Taisin kuitenkin epäonnistua edellisen viestini kirjoittamisessa eli se, että vanhempi JOSKUS suuttuu ja huutaa ei minun mielestäni ole ollenkaan niin vaarallista kuin esim. fyysinen kurittaminen mikä on aina tuomittavaa. Hienoa jos joku saa lapset aikuisiksi korottamatta koskaan ääntään! Ja syyllisyys omista teoista on kasvattavaa, tulee pohdittua omia ratkaisuja ja toimintamalleja. On vastuullista vanhemmuutta miettiä näitä asioita mutta taitaa olla niin, että parhaista aikeistamme huolimatta meistä jokainen tekee kasvattajana joskus jotain virheitä? Itse en ainakaan ole virheetön vaikka olen asioita myös teoreettiselta puolelta opiskellutkin. Lapsi tarvitsee oman ämätöörinäkemykseni mukaaan vahvan tunteen siitä, että on rakastettu vaikka vanhemmat joskus arjen kaaoksessa hänelle suuttuisivatkin.

en kerinnyt lukemaan kaikkia aikaisempia viestejä, joten voi olla että joku jo kerkesi muksuoppia suosittelemaan. Olen työssäni paljonkin käyttänyt muksuoppia (työskentelen vaikeiden lasten kanssa) eri ikäisten kanssa, vähän soveltamalla sitä pystyy kayttämään pari vuotiaasta teiniin.

Eli idea siinä on että ei rankaista, vaan lapsi kerää onnistumisia. Esim niin että sovitaan lapsen kanssa että saa esim jokaisesta onnistuneesta ruokialusta tarran ja viiden onnistuneen jälkeen lapsi saa JONKUN ENNALTA SOVITUN, LAPSEN TOIVOMAN palkinnon. Epäonnistuneesta ruokailusta ei rankaista, ei oikeastaan millään tavalla moitita eikä jälkikäteen muistutella epäonnistumisesta. Mutta tarraa EI saa, vaikka kuinka kinuttaisiin. Onnistumisesta lapsi saa tarran, silloin kehutaan, mutta ei tehdä siitäkkän mitää showta. Ja kun esim se 5 onnistumista on kasassa lapsi saa ennalta sovitun jutun (lelu, uima reissu ym) ja silloin vasta " juhlitaan" kunnnolla.

Kannatta netistä lukea lisää tästä Ben Furmannin muksuopista jos kiinnostaa. Olen ainakin itse saanut tosi hyviä tuloksia aikaseksi lasten kanssa tämän avulla!

Kaiken a ja o tässä on että aikuisen pitää pitää sanansa! tarraa ei saajo ei onnsitu ja jos on luvattu uima reissu esim lauantaiksi, niin silloin en mentävä vaikka vanhemman pää kainalossa!

Joko jäähyttäminen on loistava ja fantastinen kasvatuskeino tai sitten se on hirvittävää ja julmaa lapsen rankaisua. No, vähän karrikoitu mutta pointti varmaan selväksi. ;-)



Kysyisin niiltä jotka eivät taaperolle jäähyjä käytä ja joilla on vauva, että miten olette onnistuneet kitkemään aggressiiviset taaperon purkaukset vauvaa kohtaan?



Meillä ei selittelyt auttaneet, jäähytys kyllä. Mietin sitä että jos taapero ei ole tahdoltaan sieltä helpoimmasta päästä ja selitelyt ei auta lopettamaan pienempiensä kiusaamista, niin onko oikein jatkaa vain selittelylinjalla ja antaa pienemmän kärsiä toisen hampaista, potkuista, lyömisistä yms???



Minun mielestäni ei ollut. Jäähy toimi nopeasti ja pienen ei tarvinnut olla isompansa hampaissa.



Uskon vakaasti, että ilman jäähykäytäntöä, meillä olisi meno pahempaa kuin villissä lännessä aikoinaan.



Jotenkin minusta tuntuu, että monet vanhemmat eivät puutu sisarusten välisiin, fyysisiin tappeluihin kovin hanakasti. Läpsiminen yms. on ok, niinkauan kuin ei tule pahasti kipeää, vai onko???



Vai onkohan tämä taas sitä pienten lasten äidin sinisilmäisyyttä? Että kasvatusunelmat karisee kun lapsille tulee lisää ikää.. Hmm..



Lila75

Tuli jo tuossa aiemmin ilmi, että meillä jäähypenkki tmv. ei ole käytössä. En kuitenkaan mene sitä automaattisesti tuomitsemaankaan. Lapset ovat erilaisia. 3-vuotiaamme on tietysti vielä aika pieni, joten voi olla, että meillä vielä joskus jäähytelläänkin, mutta toistaiseksi ei ole ollut tarvis. Varoitukset, kolmeen laskeminen ja lelujen hyllytys ovat tehonneet suht hyvin. Mielestäni emme silti ole erityisen sallivia tai lepsuja vanhempia.



Vauvan kimppuun esikoinen ei ole tähän mennessä käynyt. Totta kai sellaisiin tilanteisiin täytyy puuttua ja tarvittaessa pistää lapsi vähäksi aikaa miettimään tekosiaan. Mutta jäähy ei saa mielestäni olla se eka keino. Lapselle pitäisi antaa ensin mahdollisuus muuttaa suuntaa, ja uskon, että näin monet jäähynkin kannattajat varmaan tekevät.

En ole oikein varma, tajuaisko vielä sen päälle. Kokemuksia?



Meillä on alkanut uhmaa puskea varsinkin iltaisin, ja tyttömme on todella temperamenttinen ja " kovakorvainen" tapaus. Suurin osa kiukusta menee väsymyksen piikkiin, mutta osaa kyllä tehdä kiusaa tahallaankin. Jäähy olis tietysti tämän ikäiselle vielä aivan liian pelottavaa, eikä selittämisestä ja puhumisesta ole ainakaan vielä MITÄÄN hyötyä : )



Noista eri rangaistuksista, niin itse olen opettaja ammatiltani ja huomannut koulussa, että eri lapsiin tepsivät erilaiset käytännöt. Osa talttuu puhuttelulla, osalle tulee toppi vasta jälki-istunnosta. Osalle jälkkäri taas ei ole rangaistus eikä mikään, osa talttuu parhaiten siitä, ettei itse provosoidu kovin helposti. Ajoittain rankaisemista kuitenkin tarvitaan ja ainakin teini-ikäiset ovat tietyllä tavalla jopa " mielissään" siitä, eli huomaa, miten he ovat hiljaisen tyytyväisiä rangaistuksen jälkeen. Raja on löytynyt.



Pitäis vain osata olla herkkä ja hoksata, mikä kellekin parhaiten sopii. Oman lapsen kanssa olen vielä vähän hukassa, erityisesti, kun hän on ensimmäiseni, enkä ole aiemmin ollut näin pienten kanssa... Mielelläni kuulen myös pienten uhmaajien vanhempien kommentteja! Meillä kieltoja ei iltaisin aina totella, mutta toimisikohan tuo tarrajuttu...

Meidän melkein nelivuotias edelleen lyö 2-vuotiasta pikkuveljeä vaikka tietää mikä on seuraus... kertoneeko siitä että äiti ehtii liian myöhään väliin. Tähän melkein nelivuotiaaseen järkisyyt jossain määrin tehoavat, reilut kaksivuotiaaseen ei mikään muu kuin lelun pois ottaminen tai kiinni pitäminen. Molemmat ovat poikia. Kokemukseni mukaan vasta kolmen vuoden jälkeen alkaa kehittyä syy-seurausuhteiden ymmärtäminen niin, että sanallisilla uhkauksilla olisi jotain vaikutusta käytökseen. Näin ainakin meidän pojilla.

Siis yksi- tai noin kaksivuotiaalle on omien muistikuvieni mukaan (kauheeta miten asiat unohtuu jo parissa vuodessa!) sikäli vaikea pitää kuria (kuri siis täysin eri asia kuin kuritus, kuri on mielestäni tässä yhteisten sääntöjen noudattamista esim. ettei vauvaa saa lyödä) ettei noin pieni vielä oikeasti ymmärrä kovin selkeästi syy-seuraussuhteita. Eli itse ihan konkreettisesti siirsin taaperon pois pahanteosta ja totesin esim. ei saa, tulee pipi tms. Tätä voi pikkuihmisen sinnikkyydestä riippuen joutua toistamaan useita kertoja. Meillä yksivuotias oli tosi kiinnostunut keittiön kaappien ja laatikoiden penkomisesta ja raijasin häntä pois mielipuuhasta noin miljoona kertaa ennenkuin yksinkertaisesti otin kaikki liian terävät esineet pois laatikoista ja annoin taaperon touhuta. Sainpa joskus jopa juoda kahvit rauhassa;)

Eikä nykyisin todellakaan pian viisivuotias tunne mitään vetoa tupperwarepurkkeja kohtaan..

Itse en osaa nähdä jäähyä hirveän julmana käytäntönä jos se kestää vain hetken ja sitä ennen on saanut varoituksia. Kyllä esim. päivähoidossakin jäähyä aika yleisesti sovelletaan eli jos vaikka tarhassa kiusaa ja heittelee leluja niin varmasti pääsee hetkeksi tekojaan miettimään.

Tarrat ja palkinnot toimivat ainakin meillä hyvin, mutta lapsen täytyy tosiaan olla niin iso, että ymmärtää mistä tarran saa. 1,5-vuotias voi olla tähän vielä liian pieni.

Ja siinä yhdyn opettajakollegani mielipiteeseen, että lapset ja nuoret ovat yleensä oikeasti mielissään kun heistä joku välittää niin paljon, että pitää heille järjestystä. Eräs yläkoulun rehtori oli mielestäni keksinyt aivan mahtavan teini-ikäisten rangaistuksen: Kun törppöili joutui rehtorin kansliaan hiljaa rakentamaan legoja. Ei ole kuulkaa teinistä mitenkään cool rakentaa palikoilla...

Ja vielä siitä suuttumisesta, josta aikaisemmin kirjoitin. Esimerkkinä voin kertoa tapauksen meiltä elävästä elämästä: Puhuin puhelimessa pitkästä aikaa hyvän ystäväni kanssa. Tällöin äiti on tietenkin lapsen nälökulmasta ns. poissaoleva joten muksu alkoi temppuilla. Yritin kauniisti ehdotella eri leikkeja ja tekemistä mutta ei, äidin huomiota oli juuri sinä hetkenä pakko saada. Lopulta vekara haki huoneestaan pillin ja puhalsi täysillä siiihen korvan juuressa.(nyt kuulostaa jopa hauskalta ja kekseliäältä) Silloin kyllä korotin ääntäni ja huusin jotain tälläistä:OMAAN HUONEESEEN JA VÄHÄN ÄKKIÄ! En jaksa uskoa että aiheutin lähtemättömiä traumoja vekaralle koska puhelun loppumisen jälkeen puhuttiin toisten häiritsemisestä. Itse yritän aina kysyä lapselta olisiko kivaa jos hänelle itselle tehtäisiin samoin ja vasta ihan viime aikoina (lapsi kohta 5) hän on osannut asettua toisen asemaan.

Taas tuli pitkä vuodatus, kiva jos joku jopa jaksoi lukea..

Rangaistuksia ja rangaistuksettomuutta voidaan pohtia pitkälti teoreettiselta kannalta, sillä pohjimmiltaan kysymys on poliittinen ja filosofinen. Esim. filosofisessa keskustelussa pohditaan, onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Mutta mutta...



Olisi mielenkiintoista kuulla (tai siis lukea) esimerkkitapauksia tilanteista, joissa jäähyä (tai esim. tavaran takavarikointia) on käytetty.



Laitan seuraaviin viesteihini muutaman esimerkin tapauksista, joissa jäähyä ei ole tarvittu. Meillä siis jäähyä eikä takavarikointia käytetä, olen kylläkin kokeillut kumpaakin keinoa pari kertaa.

Tilanne:

Vauva loikoilee sohvalla, 2-vuotias H huitoo vauvaa (tai oikeastaan vauvan lähellä) nallella.



Äiti: Ei saa huitoa vauvaa, vauvaa voi sattua.

H jatkaa huitomista ja ottaa " ilmeen" .

Äiti (asettuu lähietäisyydelle niin että voi napata kädestä kiinni, jos nalle osuu vauvaan) sanoo tiukempaan sävyyn): Älä huido vauvaa. Nalle voi osua vauvan silmään ja silmä voi mennä rikki. Silmää ei voi korjata, sitten vauva ei näe mitään. KETÄÄN ei saa huitoa, siitä tulee paha mieli ja pahimmassa tapauksessa sairaalareissu. Jos haluat huitoa nallella, mene vähän kauemmaksi.

H astuu muutaman askeleen taaemmaksi ja jatkaa huitomista. Äiti ei enää puutu toimintaan, koska kukaan ei ole vaarassa saada osumaa.



********



Tilanne: H taputtaa vauvaa päähän niin kovaa, että sen jo melkein voisi tulkita lyömiseksi.



Äiti tulkitsee tilanteen PARHAALLA MAHDOLLISELLA TAVALLA eli siten, että H todellakin yrittää taputtaa: Ohhoh! Nyt taidat taputtaa vähän liian kovaa, vauva näyttää pelästyneeltä. Taputa vähän hellemmin.

H keventää otetta ja taputtaa hellästi.

Äiti: Nonniin! Katopas kuinka vauva hymyilee sinulle. Se taitaa tykätä sinusta tosi paljon.

Tilanne: 2- ja 4-vuotiaat tytöt leikkivät, 3-vuotias poika rupeaa sotkemaan leikkejä.



RATKAISU 1:

4-vuotias: Äiti! O kiusaa!

Täti: Mitä jos te ottaisitte O:n mukaan leikkiin? (Tytöt ovat niin keskittyneitä omiin puuhiinsa, etteivät huomioi poikaa lainkaan)

4-vuotias: Joo!!! Sä voisit olla isä.

3-vuotias O: Joo.



RATKAISU 2:

Äiti: O, älä viitsi sotkea tyttöjen leikkejä.

O jatkaa ärsytystä.

Äiti: No niin O, lähdetäänpä painimaan.

Pojan äiti tulkitsee tilanteen siten, että pojalla on ylimääräistä energiaa. Energia puretaan painimalla suurimmat mehut ulos. Tytöt saavat leikkiä rauhassa. Tilanne laukeaa.

Tilanne:

2-vuotias H ei anna pestä hampaita ja menee kylppärin nurkkaan seisomaan, naama nurkkaan päin.



Äiti: Hampaat pitää pestä. Jos hampaita ei pese, niihin tulee reikiä.

H seisoo hiljaa nurkassa.

Äiti: Itse voit pestä hampaita, niin kauan kuin haluat. Äiti sitten viimeistelee ja pesee ne loput hammaspeikot. Ne on semmoisia, että ne kaivaa pieniä reikiä hampaisiin, sitten pitää mennä hammaslääkäriin ja sitten saa tämmöiset rumat paikat hampaisiin. (Äiti näyttää omia amalgaamejaan, tyttö vilkaisee kiinnostuneena.)

(Kumpikin on hiljaa. Ei ole kiirettä.)

Äiti: Tule tänne sitten, kun olet valmis.

Kuluu jonkin aikaa, tyttö tulee luokse tyynenä ja hampaat saadaan pestyä.



****



Tilanne: Ollaan menossa sisälle. Äiti on jo sisällä, tyttö ulkona lumipallo kädessään.



Äiti: Jätä lumipallo ulos, se sulaa sisällä.

H ottaa jälleen " ilmeen" , eikä tee mitään.

Äiti hetken odotettuaan: Voit laittaa sen lumipallon siihen oven viereen. Se odottaa sinua siinä kunnes seuraavan kerran tullaan ulos.

H ei tee mitään.

Äiti menee H:n luokse laskeutuu kyykkyyn ja sanoo iloisella äänellä: Tai arvaa mitä? Mehän voitaisiinkin tehdä tieteellinen koe. Katsotaan, miten lumipallon käy sisällä! Katsotaan, sulaako se.



Ja näin tehdään. Lumipallo laitetaan lasiin ja sitä aina välillä vilkaistaan. Kun se on sulanut, H kaataa veden lavuaariin. Seuraavalla kerralla tyttö suostuu jättämään lumipallon ulos odottamaan, kun häntä muistuttaa sulamisesta.

Tilanne:

2-vuotias H renkkaa ovea. Äiti ei keksi renkkaamiselle varsinaista syytä, ehkä tyttö treenaa ovenkahvan käyttöä, ehkä hänestä on mukava sulkeutua eteiseen. Ovi on kuitenkin järeää tekoa, eikä mene rikki.



Äiti: Varo, ettei sormet jää väliin.

H jatkaa renkkaamista.

Äiti: Tiedätkö kuule mitä? Tuo äidin mielestä ärsyttävää, äiti ei millään jaksaisi kuunnella tuota paiskomista. Siitä lähtee niiiiiiin kova ääni, että ihan korviin sattuu. Luettaisko mieluummin vaikka kirjaa?

H jatkaa vielä pari kertaa, hakee kirjan ja tulee viereen lukemaan.



***



Tilanne: 3-vuotias O on löytänyt hienosokeriastian ja lappaa sitä suuhunsa



Täti: Mitäs sä O oikein teet?

O virnistää ja tunkee uuden lusikallisen suuhunsa.

Täti: Ota vielä yksi lusikallinen ja sitten laitetaan sokeri pois. Sokeri on mauste, eikä sitä kannata syödä paljon kerrallaan. Tiedätkö miksi?

O on vetänyt viimeisen lusikallisen ja lopettaa ja kuuntelee.

Täti: Sokerista tulee maha kipeäksi, jos sitä syö paljon. Ja sitten tulee hampaisiin reikiä ja joutuu hammaslääkärille. Ja sitten voi tulla tosi lihavaksi ja arvaas mitä?

O kuuntelee ja täti laittaa samalla sokerin ulottumattomiin.

Täti: Jos on lihava, niin ei jaksa urheilla, eikä pelata sählyä, eikä juosta , eikä edes kävellä. Ja voi tulla tosi kipeäksi.

O: MÄ jaksan juosta tosi kovaa.

...mutta lyhyestä virsi kaunis, eli tosi mielenkiintoinen ketju joskin vanhemman tempparamentin vaikutusta kasvatustapoihin vielä jäin pohdiskelemaan...



...eli jos vanhempi itse on kovin tempperamenttinen ja räiskyvä niin varmaan esim rakentavaa keskustelua " tilanteiden" päällä ollessa on aika vaikea ilman takakireyksiä tai lapsen tahtomattaan syylistämistä harjoittaa... Tuolloin esim jäähylle meno saattaisi olla hyvä keino sekä lapsen että vanhemman kannalta....



Eli uskoisin että on monen monta hyvää ja erilaista tapaa toimia, nämä riippuen vanhempien ja lapsen tempperamenteista ja niiden yhteen sopimisesta...

Lapsella ikää 1v 10kk.

Jos lapsi kiipeää tietokonetuolille, jäädään vaivihkaa seurailemaan mitä tekee. Jos vain ottaa mainoslehden pöydältä ja jää tuoliin nätisti lukemaan, saa kehuja siitä miten nätisti istuu lukemassa. Jos taas lapsi vaikuttaa olevan aikeissa koskea tietokoneeseen, muistutetaan että " Elsa voi kiivetä tuolille ja katsella tietokonetta, mutta muistaahan Elsa ettei tietokoneeseen saa koskea" . Jos ei koske tietokoneeseen, saa kehut.



Jos koskee tietokoneeseen, nostetaan kokonaan pois tietokonetuolilta ja kerrotaan lapsen tasolla että tietokoneeseen ei saa koskea ja että jos Elsa vielä koskee tietokoneeseen, joutuu Elsa omaan huoneeseensa miettimään.



Jos menee tietokoneen lähelle, ei enää varoitella. Katsotaan loppuun asti että koskeeko ja jos koskee, niin viedään oman huoneen ovelle ja taas lapsen tasolla kerrotaan että " Elsa koski tietokoneeseen vaikka äiti kielsi. Siksi Elsa joutuu nyt omaan huoneeseensa miettimään." Ja ovi kiinni. Minä pidän ovea toiselta puolelta 20sekuntia. Sen ajan lapsi huutaa toisella puolella ja roikkuu ovenkahvassa.

Kun 20sek on kulunut, avaan oven enkä päästä lasta pois ennen kuin kerron taas tasoltaan miksi joutui arestiin. Sitten saan suukon ja halin ja muistutan että enää ei kosketa tietokoneeseen. Jos menee uudestaan samantien tietokoneelle, joutuu suoraan arestiin 40sek. Seuraavalla kerralla 60sek. Sitä pitempiä aikoja ei olla koskaan päästy kokeilemaan.



Aika pitkälti siis Jo Frostin ideaa, mutta minusta 3minuuttia on kolmevuotiaalle tosi pitkä aika.



Tätä ei käytetä kaikissa tapauksissa. Jos lapsi vaikka repii kirjaa, minkä hyvin tietää olevan kiellettyä, kerätään joka ikinen kirja pois joksikin aikaa. Harjoitellaan nätisti lukemista vaikka mainoslehdellä. Sitten pikkuhiljaa kirjat takaisin ja normaaliin arkeen.



Jäähyä käytetään ehdottoman kielletyissä asioissa. Jos ei ruokaa syö, niin ruoka otetaan pois tarjolta kun ruoka-aika loppuu. Seuraavan kerran ruokaa vasta kun muillakin seuraava ruoka-aika. Ei armovälipaloja.