Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on hankala: minä vai veli?
25.06.2024 |
Mä sain työn ja tuskan jälkeen opiskelut maaliin ja vanhemmat haluavat sitä pienesti juhlia perheen kesken. Olen yrittänyt veljeltäni kysyä, milloin hänelle sopii, mutta hän ei suostu sitä sanomaan. Mielestäni reiluinta olisi sanoa, että ei halua osallistua, jos ei halua tai sitten kertoa ajankohta, joka hänelle sopii jotta saadaan sovittua päivä. Koen veljeni käytöksen jotenkin loukkaavaksi.
Vastaavat tilanteet kääntyvät perheessä aina siihen, että mä olen hankala, kun kerron pahoittavani mieleni tai ehdotan, että vastaavia kokoontumisia ei järjestettäisi ollenkaan, kun ne on aina vääntöä mun veljen puolelta. Veli ei esim. koskaan kysy, mitä ostetaan äitienpäivälahjaksi tms. ja mulle valitetaan jos ostan lahjat enkä kysy haluaako veli osallistua ja veli ilmestyy paikalle ilman lahjaa. Aikoinaan kysyin, mutta mä ne lahjat silloinkin ostin ja maksoin vaikka veljen nimi korteissa myös oli.
Mä kelpaan kyllä veljelle avuksi milloin mihin, kuten kelpaa myös muu perhe, mutta kaikki yhteiset juhlat tms. kokoontumiset ovat aina kauheaa vääntöä veljen osalta. Viime joulunakin hän lähti aattona yllätten kotiin vaikka oli sovittu, että hän jäisi yön yli.
Anteeksi pitkä sepustus, mutta olenko mä tässä nyt se hankala vai onko mulla oikeus pahoittaa mieleni veljeni touhuista?
Kommentit (99)
Sun vanhemmat haluaa esittää jotain normaalia juhlineen, vaikka teidän perheenne on kaikkea muuta kuin normaali.
Olet aikuinen, joten ala käyttäytyä kuten aikuinen. Ei ole sinun tehtäväsi pitää vanhempasi ja veljeäsi tyytyväisenä, vaan elää omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään päätä, voin varmaan silti odottaa veljeltäni käytöstapoja. Aikuinen ilmoittaa ettei tule. Ja silloin on aikamoinen h*lvetti irti, jos kieltäydyn auttamasta.
Ei sinulla ole oikeutta odottaa veljestäsi mitään. Sinä voit vaikuttaa vain itseesi ja siihen mitä sinä itse teet ja mihin suostut.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään päätä, voin varmaan silti odottaa veljeltäni käytöstapoja. Aikuinen ilmoittaa ettei tule. Ja silloin on aikamoinen h*lvetti irti, jos kieltäydyn auttamasta.
Ei sinulla ole oikeutta odottaa veljestäsi mitään. Sinä voit vaikuttaa vain itseesi ja siihen mitä sinä itse teet ja mihin suostut.
Ei mulle sitten jää vaihtoehtoa, kun laittaa välit heihin kaikkiin poikki. Heillä saa olla mua kohtaan odotuksia, mutta mulla ei heitä.
Sehän tässä on surullista, että mun elämä on jo mennyt pilalle ja en oikein löydä tästä ulospääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään päätä, voin varmaan silti odottaa veljeltäni käytöstapoja. Aikuinen ilmoittaa ettei tule. Ja silloin on aikamoinen h*lvetti irti, jos kieltäydyn auttamasta.
Ei sinulla ole oikeutta odottaa veljestäsi mitään. Sinä voit vaikuttaa vain itseesi ja siihen mitä sinä itse teet ja mihin suostut.
Ei mulle sitten jää vaihtoehtoa, kun laittaa välit heihin kaikkiin poikki. Heillä saa olla mua kohtaan odotuksia, mutta mulla ei heitä.
Sehän tässä on surullista, että mun elämä on jo mennyt pilalle ja en oikein löydä tästä ulospääsyä.
Voit korjata asian. Nyt etäisyyttä siihen perheeseesi.
Tarjoa töissä työkavereillesi kakku ja juhlista valmistumistasi. Aloita syksyllä joku sosiaalinen harrastus. Lataa frendie sovellus ja etsi ystäviä. Tapaa ihmisiä. Käy kerran viikossa vaikka kahvilassa. Mene tapaamispsikkoihin. Ota kontaktia naapureihisi ym. Mene vapaaehtoistyöhön siivoamaan vaikka vanhuksille. Veljesi hoitaa siivouksensa itse.
Anteeksi mutta etkö ole jo aikuinen vai asutko vielä vanhempiesi luona? Miksi sä et itse järjestä sun valmistumis juhlia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ei kiinosta sinun eikä veljesi asiat. Olette tuntemattomia. "
Ja mitä sinä teet anonyymillä av-palstalla?
Sun veljesi on kateellinen sinulle! Se on se syy siihen vääntöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään päätä, voin varmaan silti odottaa veljeltäni käytöstapoja. Aikuinen ilmoittaa ettei tule. Ja silloin on aikamoinen h*lvetti irti, jos kieltäydyn auttamasta.
Ei sinulla ole oikeutta odottaa veljestäsi mitään. Sinä voit vaikuttaa vain itseesi ja siihen mitä sinä itse teet ja mihin suostut.
Ei mulle sitten jää vaihtoehtoa, kun laittaa välit heihin kaikkiin poikki. Heillä saa olla mua kohtaan odotuksia, mutta mulla ei heitä.
Sehän tässä on surullista, että mun elämä on jo mennyt pilalle ja en oikein löydä tästä ulospääsyä.
Voit korjata asian. Nyt etäisyyttä siihen perheeseesi.
Tarjoa töissä työkavereillesi kakku ja juhlista valmistumistasi. Aloita syksyllä joku sos
Mun täytyy yrittää rohkaista mieleni ja tehdä joku muutos. Yrittää hakea joku harrastus, jossa tapaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta etkö ole jo aikuinen vai asutko vielä vanhempiesi luona? Miksi sä et itse järjestä sun valmistumis juhlia?
En tiedä, mistä olet saanut käsityksen, että mä en niitä itse järjestäisi. Päätökset juhlien suhteen ei vaan ole mun, vaan vanhempieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kuviot muistuttavat todella paljon oman lapsuuden perheeni dynamiikkaa.
Tunnistan itsessäni saman yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteen, sen, että on vaikea uskoa olevansa minkään arvoinen. Tätä on saanut työstää vuosia ja ainoat tehokkaat keinot ovat omien rajojen luominen ja niistä huolehtiminen ja etäisyys lapsuuden perheeseen. Ihan fyysinen etäisyys, noin 500 km tällä hetkellä ja niukka kommunikointi. Täydellinen radiohiljaisuus on myös hyvä ottaa käyttöön tarvittaessa.
Minulla meni nelikymppiseksi saakka, ennen kuin todella sisäistin kuinka sairasta meno olikaan perheessäni. Minä olin ikuinen vastuunkantaja, likasanko ja syntipukki. Minua sai hyppyyttää, juoksuttaa, minulle sai vattuilla ja kommentoida, minun piti tietää paikkani.
Irrottautuminen tuosta kuviosta oli vaikeaa ja vieläkin tunnen syyllisyyttä ajoittain. Tiedän, ettei tarvitsisi, mutta se on ohjelmoitu minuun jo pikkulapsena. Läheisemmässä kontaktissa vointini on heti huonompi, kukaan ei pääse kukoistamaan alistettuna ja manipuloituna.
Mitään ihastuttavan onnellista loppua tähän tarinaan ei tule. En usko, että vanhempani tai sisarukseni saisivat jonkin silmiä avaavan oivalluksen, että minä olenkin fiksu ja pätevä ihminen ihan omana itsenäni. Että olen myös oma persoonani ja arvokas sellaisenaan. Ei, nämä oivallukset ovat omiani ja niiden pitäminen mielessä auttaa myös pitämään omat rajani. Muulle perheelle olen nyt hankala, kriiseilevä, ihmettelyn aihe tyyliin mikähän sille nyt tuli. Omat rajani ja oman itsetunnon löytyminen vain paljastivat hankaluuden ja kriisin aiheet lapsuuden perheessäni.
Rohkeutta Ap! Meitä saman kokeneita on paljon, et ole yksin kokemustesi kanssa. Hanki terapiaa, hanki kivoja asioita elämääsi ja hankkiudu kauemmas perheesi ulottuvilta.
Jos olette täysi-ikäisiä, teillä on omat elämät.
Ei tarvitse aikuisten sisarusten toistensa perään katsoa.
Jos ko. veli ei käy täysillä, ei ole ap:n asia huolehtia tai holhota. Jos veljyt tarvii holhoojan, menee kyllä lakiteitse.
- Voi sille kerran sanoa, että yhteislahjat, kortit ym. on loppu nyt, niin ei pääse enää sanomaan, ettei tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa sen veljen tehdä kuten itse haluaa. Miksi ihmeessä yritätte pakottaa aikuista ihmistä?
Mun mielestä mun veli saa aikuisena ihmisenä tehdä juuri mitä haluaa. Mutta mun mielestä hän sitten aikuinen kaikissa tilanteissa. Hän sättii äitiä jos äiti ei vastaa heti puhelimeen ja soittaa mulle jos äitin puhelin on varattuna, kun hän soittaa siltä varalta, että äiti puhuu mun kanssa puhelimessa, että saa puhelun loppumaan. Hän tarvitsee lähes päivittäin apua vanhemmilta elämäänsä, mutta juhlista ja muista hän vänkää, koska silloin hän taas on aikuinen.
No miksi sitä veljeä paapotaan? Sinä voit omalta osaltasi lopettaa sellaise
"Kävin siivoamassa veljen luona, koska tilanne rauhoittui siten. Hän oli pahalla päällä ja mä olen ollut aina jotenkin ilmapuntarina."
Ei ole todellista!
Muuta 500 km päähän, kuten tuo eräs kommentoija.
Muuten saat olla veljesi jälkien siivooja lopun ikääsi. Eikä kiitosta tule herumaan.
Jos sinä haluat pitää juhlat, sinä pidät ne ja lähetät kutsuttaville kutsukortin joko ihan perinteisesti postissa tai sitten sähköpostissa, whatsappissa, tai mitä nyt käytätkin. Kutsuun päivämäärä ja R.S.V.P. päivämäärä.
He tulevat, jotka haluavat tulla, loput jäävät pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikitte kaikki jotakin lapsuus - ja teinivuosiaikaa, ettekä millään suostu kasvamaan aikuisiksi ja itsenäisiksi. Mikä estää? Pelko, muutoksen suuruus, oman elämän hankaluus, vastuu, osaamattomuus lähes kaikissa asioissa?
Kun on oltu yhdessä vuosikymmenet, on vaikeata saada mitään uutta ja itsenäistä aikaan perhesuhteissa, kun kaikki haraavat vuorollaan vastaan. Jos ei ole ryhtiä ja tahdonvoimaa, eikä nähdä muutoksen välttämättömyyttä, siihenhän myös jäädään. Symbioosista on tullut pysyvä ja elämäntapa täyttää tyhjyyttä, minkä muuten uskotaan entisestään lisääntyvän.. Ei ole huollettavaa, ei huolehdittavia asioita, ei riideltäviä ja kinasteltavia pikkujuttuja, jotka ovat aina täyttäneet koko elämän. Ei synny tätä jatkuvaa kaaosta, joka on aina täyttänyt jokaisen elämän.
Miten sellaista opettaa itsenäistymään joka ei näe sitä aiheelliseksi tai tarpeelliseksi? Miten sellaista opettaa omaan elämään, joka ei näe sitäkään aiheelliseksi? Kaikki on jäänyt oppimatta. On vain pelko, kauhu ja kaaos. Terapian pitäisi tällaisessa tapauksessa olla suorastaan kädestä pitäen - opettamista, kaikki aivan alusta alkaen uudeksi. Muutenhan nämä ihmiset ja tämä perhe ihan itse pitävät huolen siitä, ettei varmasti mikään muutu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äiti tietää kuka hankkii ja maksaa ne lahjat. Ei me tyhmiä olla.
Tämä nyt ei varmasti ole se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Sun veljesi on kateellinen sinulle! Se on se syy siihen vääntöön.
Tai ap:n kulttuuritausta mahdollistaa tuon, että sisko on veljen piika, kuten tuo veljen kämpän siivoamisvelvoitekin osoittaa.
Ap:n pitäisi pelastautua ja hankkia vaivihkaa asunto ja työtä aivan toiselta puolen maata ja salata kaikki yhteystiedot.
Ap kukaan ei pakota sinua paapomaan ja mielistelemään. Ihan itse sinun on otettava vastuu omasta toiminnasta, otettava riski ettei päätöksestäsi pidetä.
Mieltään ei ole mikään pakko pahoittaa toisen huonon käytöksen vuoksi.
Jos ei vastaa viestiin niin jätä asia siihen ja sovi päivä niiden kanssa ketkä vastaavat viestiin.
Jos valittaa myöhemmin, niin sano, että vain vastaamalla viestiin voi vaikuttaa.
Vaikeneminen on myöntymisen merkki.
Älä lähdet riitoihin mukaan vaikka toinen niitä rakentaa.
Vaatii vähän totuttelua, mutta toisia ei voi kuitenkaan pakottaa toimimaan niinkuin sinä haluat.
Jos huono käytös jatkuu älä pidä yhteyttä lainkaan.
En uskalla irroittautua, koska ne on ainoat ihmiset, jotka mulla mun elämässä on. Lisäksi kommunikoin työkavereiden ja asiakaspalvelijoiden kanssa ja se on siinä.