Lue keskustelun säännöt.
Kuinka jaat puolison kanssa asumiseen - ja eläämiseen liittyvät kulut?
Jaatteko kaiken 50-50 tasan vai esim tulojen mukaan prosentuaalisesti?
Ruokamenot ei niin suuressa roolissa tässä, mutta asumiseen liittyvät kulut, vakuutukset, bensat? Yms
Kommentit (399)
Kai asunnon omistusosuus on myös sen mukaan kuka maksaa. Ei kannata maksaa toiselle kämppää joka sitten eron tultua meneekin puoliksi ja vain toinen maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai asunnon omistusosuus on myös sen mukaan kuka maksaa. Ei kannata maksaa toiselle kämppää joka sitten eron tultua meneekin puoliksi ja vain toinen maksanut.
Ei se noin mene. Ei asunnon omistamispapereissa näy sitä kuka on maksanut. Me omistamme yhdessä, ja yhteiseltä tililtä on maksettu.
Koskaan ei ole pidetty tarkkaa kirjaa siitä kumpi maksaa. Yhteiset menot maksetaan yhteisistä rahoista. Ja se jonkin verran riippuu tilanteesta millä osuudella jakaantuu se kumpi rahat on yhteisiin rahoihin tienannut.
Vierailija kirjoitti:
Asunto maksetaan 50-50. Aviomies hoitaa sähkön, jätemaksut ja nämä muut tämän alueen maksut yksin. Minä vastaan perheen ruokakulut, kodinkoneet, sisustus- ja vaatehankinnoista. Kiinteistövero menee 50-50. Kumpikin vastaa itse omista autoistaan ja harratuksistaan. Aviomies hoitaa kaikki pihalaitteiden hankinnat.
Kai ymmärrät, että sinä maksat todennäköisesti huomattavasti enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai asunnon omistusosuus on myös sen mukaan kuka maksaa. Ei kannata maksaa toiselle kämppää joka sitten eron tultua meneekin puoliksi ja vain toinen maksanut.
Ei se noin mene. Ei asunnon omistamispapereissa näy sitä kuka on maksanut. Me omistamme yhdessä, ja yhteiseltä tililtä on maksettu.
Voinee olla erilliset lainat ja samassa suhteessa omistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksentamalla ruokani hänen suuhunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai asunnon omistusosuus on myös sen mukaan kuka maksaa. Ei kannata maksaa toiselle kämppää joka sitten eron tultua meneekin puoliksi ja vain toinen maksanut.
Ei se noin mene. Ei asunnon omistamispapereissa näy sitä kuka on maksanut. Me omistamme yhdessä, ja yhteiseltä tililtä on maksettu.
Voinee olla erilliset lainat ja samassa suhteessa omistus.
Voi tietenkin olla, mutta voihan laina olla myös vain toisen nimissä, mutta ei se määritä omistajuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän aloitellessa yhteistä taivalta, niin rahan tulo ei ollut niin säännöllistä tms. Parikymppisiä oltiin ja reissattiin missä reissattiin, mutta kaikki mitä tuli oli yhteistä. Pidettiin toisemme ruuassa, juomassa ja lämpimässä.
Noin mentiin seitsemän vuotta ja päätettiin muuttaa Suomeen kokeilemaan aikuisen elämää. Hyvin se suttaantukin ja edelleen mentiin siten, että kummalla oli rahaa hoiti toisenkin laskut. Samalla kaavalla toimitaan nyt 30 vuotta myöhemminkin.
Säästönkin on saatu roimasti näin ja kaikkihan nämä ovat yhteisiä. Puoliksi menee, jos on sellainen hetki tulossa.
Sairaanhoitaja vaimoni maksaa kaiken. Minä nyt tauolla metsurinhommista leikkaan nurmikon ja korjaan laituria. Teen polttopuut meille, siskolleen ja iäkkäille vanhemmilleen. Oli ollut exä narsistilääkäri, joka oli alistanut taloudellisestikin ja hallinnut koko vaimon sukua.
Vaimo ei nyt suostu muuhun ja vakuuttaa olevansa onnellisempi, kuin koskaan. Voi olla, että jonkun ajan päästä korjausliike loiventuu.
Jotenkin itsetunnolle tehnyt hyvää, että mehtäukko "parempi" kuin "älykköliäkäri"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai asunnon omistusosuus on myös sen mukaan kuka maksaa. Ei kannata maksaa toiselle kämppää joka sitten eron tultua meneekin puoliksi ja vain toinen maksanut.
Meillä oli "vaimon" kanssa saman suuruist Tulot. Minä Maksoin vastikkeet ja lainan lyhennykset. Maksoin huonekalut,Elettroniikan,Auton kulut, Lauantaina Pitkän ostoslistan kanssa Viikon ruokaostokset.Ym. Anoppi kävi Säänöllisesti Haukkumassa. Huusi että ota paskaset ryysyt ja häivy.Sinulla ei ole täällä mitään.Oli kyllä puhtaat vaatteet. Minä pesin kaikki pyykit.Olihan Appikin hoitanut pyykit kotonaan.Tuli välillä meidän asuntoon anoppia pakoon, Onnex tuli ero niin selvisin hengissä.
Meillä elämäntilanteet ovat muuttuneet moneen kertaan yhteisen 30 vuoden matkan aikana. Perheen kulut on maksttu siltä tililtä, missä ollut rahaa. Nykyään se maksaa, joka ehtii laskun kuitata verkkopankissa. Niin on pärjätty. Vuoden päivät vuosituhannen vaihteessa elin täysin miehen rahoilla, koska mies halusi uran nousuun ulkomailla työskentelyllä. Minä olin lapsen kanssa kotona. Ei ollut mun juttu. Silloin oli ero lähellä. Luottokortti ja rinnakkaiskortti pankkikorttina oli ihan vapaasti käytössä, mutta silti tunsi itseni huonoksi ihmiseksi, kun en tuonut omaa panostani perheen elämiseen.
Puolentoista vuotta puoliso otti isomman vastuun kuluista, koska putosin pois palkanmaksusta ja myöhemmin kelan sairauspäivärahoilta. Töihin palattuani teetin pienen rempan ja maksan kotisiivouksen kerran kuussa, ihan vaan sairausloman aikaisilla säästöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdestaan maksoimme puoliksi, nyt perheellisenä maksamme suhteessa nettotuloihin. Käytönnössä siirretään sovittu summa palkasta yhteiselle taloustilille ja sielä menee kaikki yhteiset menot.
Maksetaan kaikki yhteisistä varannoista siten, että yhdessä maksetaan laskut ja ruuat ja kaikki tarpeellinen, koitetaan jättää molemmille sama summa yksityiseen käyttöön esim itselläni meikkeihin ja miehellä elektroniikkahifistelyihin. Yhdessä maksetaan lomamatkat ja kaikki, ajatellaan rahaa siten että se mitä yhdessä tienataan on meidän yhteinen potti. Näin on ollut alusta asti, kun tapasimme minulla oli vain tuet ja hänellä pieniä työtuloja, nyt molemmat töissä ja mulla jopa vähän korkeampi palkka. Myöhemmin jos tulee perheen lisäystä varmaan mun tulot tippuvat mutta samaa rataa mennään, yhteinen perhe kun ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme mieheni omistamassa ja lainattomassa omakotitalossa. Osallistun nettotulojen suhteessa ruokakuluihin: laitamme molemmat tietyn summan joka kuukausi yhteiselle tilille. Tällä hetkellä olen kotona meidän yhteisen lapsen kanssa enkä maksa asumisesta mitään. Minulla on myös lapsi aiemmasta suhteesta ja maksan hänen vaatekulunsa ja päivähoitomaksut itse. Maksan jonkin verran myös yhteisen lapsemme kuluja, esim. kirpparivaatehankintoja.
Olemme keskustelleet mieheni kanssa siitä, että palattuani töihin en edelleenkään maksa asumisesta mitään, mutta sen sijaan yritän säästää itselleni taloudellista puskuria, mikäli esim. autoni hajoaa. Aiemmin asuimme jonkin aikaa minun asunnossani, josta minulla oli iso laina korkoineen. Sitten myin asuntoni ja muutimme tänne.
Omat rahani saan käyttää miten haluan, mutta toki välillä saan mieheltäni ihan järkeviä vinkkejä ja ajatuksia rahankäyttöön liittyen. Hänellä on kokemusta asuntosijoittamisesta ja säästämisestä pidemmältä aikaväliltä. En koe olevani alistetussa asemassa avioliitossamme, vaikka mies maksaakin ruokaa lukuun ottamatta lähes kaiken elämiseen liittyvän. Hänellä on siihen varaa ja minun myötäni hän kertonut saaneensa paljon sisältöä elämäänsä, kuten oman lapsen ja bonuslapsen. Minä puolestani saan häneltä turvaa ja rakkautta. Kaikki asiat eivät ole mitattavissa rahassa.
Maksamme kaikki kulut yhteiseltä palkkatililtä, john tulee kummankin palkat. Yksi perhe, yksi talous, yhdet rahat. Emme ole 26 vuoteen erotelleet mikä raha kenenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4 henkinen perhe. Lainat puoliksi, näitä varten lainojenhoitotili jonne molemmilta menee sama summa kuukausittain. "Perus arkiruoka" ostokset ostetaan taloustililtä, johon molemmat laittaa 200€/kk ravintolaruuat, viikonlopun herkuttelut jne spesiaalimmat maksetaan omilta tileiltä plus sitten omat muut menot.
Pakko kysyä, näin ihan ohi aiheen, että mitä ihmettä te oikein teette arkisin ruoaksi, jos saatte nelihenkiselle perheelle riittämään 400 euroa kuukaudessa?
Meillä tulee vuosittain poron lihaa sekä kalaa pakkanen täyteen, tämän lisäksi marjat poimitaan itse pakkaseen. Uskon, että nämä asiat vaikuttaa isosti kuukausittaisiin ruokamenoihin. Lisäksi tehdään kerralla iso määrä ruokaa jota syödään monta päivää, sekään tuskin sopii kaikille että samaa ruokaa syödään useammin kuin kahtena päivänä, mutta meillä ollaan haluttu arkiruuan suhteen mennä siten, mikä helpottaa arkea eikä tarvitse olla kokoajan kokkaamassa.
Tulomme jakautuvat minä 70% - puoliso 30%
Asuminen n. 1000 €/kk 60-40.
Auto n. 500 €/kk (sisältää aivan kaiken bensoista vakuutuksiin, huoltoihin ja ostohintaan) 100-0.
Ruoka, ravintolat, päivittäistavarat ja osa huveistakin n. 1200 €/kk ehkä 70-30.
Lapsen muut kulut ruoan lisäksi n. 200 €/kk ehkä 50-50.
Näköjään menee tulojen suhteessa.
Puoliso tekee työtunneissa mitattuna vähemmän palkkatyötä, mutta hoitaa sitten lasta enemmän kuin minä. Suht balanssissa mielestäni
Asutaan miesystävän kanssa talossa jonka omistin jo ennen kuin mentiin yhteen, joten minä maksan lainan lyhennykset, kiinteistöveron ja vakuutuksen. Lisäksi jätemaksun ja netin. Miesystävä maksaa veden ja sähkön, sekä lyhennykset toisesta lainasta, joka on yhteinen. Molemmat käy kaupassa ja ostaa mitä syö. Molemmat vastaa oman autonsa kuluista (osat, bensat ym), mutta miesystävä huoltaa molempien autot.
Molemmilla omia lapsia ja yksi yhteinen, joten tehty tietoinen valinta, että pidetään taloutemme mahdollisimman hyvin erillään vaikka saman katon alla asutaankin. Miesystävä tienaa noin 30% enemmän.
Mies maksaa noin 2/3 vuokrasta ja minä loput. Kotivakuutus miehellä, minä maksan sähkölaskut. Veden tasaus puoliksi. Auto on miehen, joten suurin osa kuluista hänellä, osallistun välillä polttoainekuluihin jos olen lainannut autoa paljon. Ruokaa varten on yhteinen tili, jonne kumpikin laittaa rahaa sen mitä pystyy. Välillä laitan enemmän kun mies, välillä toisinpäin.
Nyt mennään tällä, kun itse olen työtön ja mies ihan ok palkalla töissä. Sitten jos/kun tilanne muuttuu niin katsotaan kulujen hoitamista uudestaan.
Me olemme vaimon kanssa jo eläkkeellä. Asunto on oma, niin siitä ei juuri kuluja ole. Vaimolla on pienempi eläke, niin hän ostaa näkkileivät. Minä ostan gambinat. Ei tämmöinen vanha juuri muuta tarvitse. Autoa meillä ei ole, eikä voisi ollakaan, kun menee joka päivä sitä gambinaa.