Pitääkö katua, jos on jättänyt nuoruuden bilevuodet elämättä?

Ap, kuten aiemmin taisit alussa kommentoidakin niin et tiedä, millaista se on ollut. Kokemukset bile-elämästä on eri ihmisillä erilaisia. Osalla se on ollut kavereiden kanssa yhdessä höntsäämistä ja hauskanpitoa, joka on kyseiseen elämänvaiheeseen kuulunut. Toisilla porukka ei ole ollut yhtä turvallinen, jolloin ainakin tuolloin 90-luvulla ja myöhemmin oli myös humalassa olevien nuorten naisten hyväksikäyttöä, ja varsinkin hyvin yleistä oli jopa kavereiden kanssa höntsätessä sellainen ulkopuolisten ihmisten ahdistelu ja oman koskemattomuuden rikkominen hyvin yleistä, kuten tissien ja takapuolen puristelu, jollain väkisin suuteleminen. Tuskin siis mistään kovin ihmeellisestä olet jäänyt paitsi pl. ehkä sellainen yleinen turvallisuuden tunne ja omien rajojen kunnioittamisen kokemus on saanut säilyä, jos parisuhteesi on ollut tältä osin aina kunnossa.

Osa kavereista tuosta ajasta on elämästä pois jäänyt jo ihan siksi, että itse alkoi kaipaamaan muutakin arkea ja osalle tuo jää päälle vielä pitkälle yli kolmeakymmentä niin tapa viettää yhteistä aikaa ei vaan enää ollut sama. Moni on jossain vaiheessa vaan kyllästynyt siihen, että kavereiden kanssa ajan viettäminen liittyi aina alkoholiin niin alkoi sitten viettämään itse aikaa joko puolison tai harrastuskavereiden kanssa.

Ystävyyssuhteita kannattaa kuitenkin jollain tapaa parisuhteen ja perheen ulkopuolella olla, koska on aikamoinen taakka puolisolle tarjota kaikkia rooleja parisuhteessa, mitä ihmiset kaipaamme.

Ap, omat kummivanhempani ovat viettäneet elämänsä samoin ja ovat he saaneet elämässään toteuttaa myös omia asioitaan erillään omien ystäviensä kanssa. Vaikuttavat edelleen varsin onnellisilta. Enkä ole koskaan kuullut heidän puhuvan, että olisivat kaivanneet muunlaista elämää. He ovat jo yli 60 vuotiaita.

Ei kannata liikaa miettiä, koska valitettavasti meillä ihmisillä sen asian ajattelu lisääntyy, mihin aikaa käytämme eli sellaisista asioista tulee ongelmia, jotka eivät ole sitä aiemmin olleet. Lisää siis ajattelua siitä, miten ihanan elämän olen saanut elää sellaisen puolison kanssa, jonka tapasit jo nuorena - heitä on paljon, jotka ikäisenäsi vaihtaisivat rooliaan kanssasi koska tahansa :)

Moni viettää nuoruuden bilekauden sijasta yksinäisen nuoruuden, jota seuraa yksinäinen aikuisuus.

Monella bilettäjänuorella jää biletyskausi päälle ja alkoholisoituvat.

Monelle sattuu tapaturmia, joutuu rikoksen uhriksi tai itse hölmöilee.

Ei siis mitään katumista, elämänpolkuja on erilaisia.

Itse olin yksinäinen ja ulkopuolinen. Yritin alkoholin voimalla sosiaalistua, mutta en hallinnut alkoholinkäyttöäni ja hölmöilin ollen yleinen naurunaihe ja entistä ulkopuolisempi.

Löysin elämänkumppanin, jonka kanssa nyt on takana yli 50v yhteistä taivalta takana. Elämä on heittänyt lunta tupaan monella tavalla, mutta vielä tässä sätkitään...

Kiva ketju kerrankin, kun aloittajaa ymmärretään eikä heti lytätä! 

En ollut bileissä, muut olivat. 

Kadun sitä, etten hankkinut kavereita tai miesystävää. 

N29

Ihmeellistä biletyksen dissaamista täällä. Katua ei kannata, muttei myöskään kadehtia. Voi saada molemmat, nuoruuden villit vuodet ja rauhallisen perhe-elämän.

Nuorena rellestäminen oli mahtavaa, nyt vanhempana olo on mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

No en mä tiedä mitä se biletyselämä on. Ap

Ei kannata katua, jokaisella omanlaisensa elämä.