Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö katua, jos on jättänyt nuoruuden bilevuodet elämättä?
24.06.2024 |
Jos tuli hyvä tyyppi vastaan jo lukiossa ja hänen kanssaan tehty perhe ja eletty rauhallisen tasapainoista ja onnekasta elämää nyt jo nelikymppisiksi?
Joskus tuntuu, että muut ajattelevat, että en ole nähnyt elämää vaan ollut pumpulissa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Jos en olisi bilettänyt, enhän voisi tietää mitä olisin menettänyt. Mutta, koska olen bilettänyt ja nauttinut elämästä nuoruudessani, voin näillä tiedoin sanoa, että totta helkkarissa kaduttaisi ja raskaasti.
Millaista elämää elit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni elämä juuri samalla tavalla. On mua vähän harmittanut. Ei ole ollut mitään 3-kymppisiä eikä 4-kymppisiä, ei mitään kaveriporukan juhannuksen mökkibileitä eikä tyttöjeniltoja. Puhumattakaan matkusteluista ystävien kanssa yms. Harmittaa ehkä siksi, kun ei ole mitään muistoja mitä muistella toisten kanssa. Ei ole mitään hauskoja kuvia mitä vaikka jakaa somessa ja joille kavereiden kanssa naureskeltaisiin. Ei ole mitään ns sattunut ja tapahtunut. Tasaista harmaata perhe-elämää ollut parikymppisestä asti.
Tuota on turha harmitella, sillä olet valintasi tehnyt perustaa perheen erittäin nuorena. Mutta kyllä muakin harmittaisi, jos ei olisi muistoja teini- eikä nuoruusiästä. Koska nyt nelikymppisinä ollaan paljon naurettu hauskoille tapahtuneille asioille. On myös ihanan nostalgista muistella kavereiden kanssa omaa nuoruutta ja kaikkea mitä siihen on liittynyt. Esimerkiksi huima ysäri on useimmille minun sukupolveni edustajille muistojen kultakaivos.
Ei. Jossain yökerhossa notkuminen on aivan turhaa, tietty sitä oli 18-vuotiaana vähän erilaisessa mielentilassa nuuhkimassa raitoja vessassa. Eise toimi enää vanhemmiten. Mennyttä mitä mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni elämä juuri samalla tavalla. On mua vähän harmittanut. Ei ole ollut mitään 3-kymppisiä eikä 4-kymppisiä, ei mitään kaveriporukan juhannuksen mökkibileitä eikä tyttöjeniltoja. Puhumattakaan matkusteluista ystävien kanssa yms. Harmittaa ehkä siksi, kun ei ole mitään muistoja mitä muistella toisten kanssa. Ei ole mitään hauskoja kuvia mitä vaikka jakaa somessa ja joille kavereiden kanssa naureskeltaisiin. Ei ole mitään ns sattunut ja tapahtunut. Tasaista harmaata perhe-elämää ollut parikymppisestä asti.
Olisin mielihyvin tänään pitkässä, jo vaikka lukiossa alkaneessa parisuhteessa sen sijaan, että rymistelin hanat kaakossa nuoruuden ja varhaisaikuisuuden läpi. Mitään ei varsinaisesti jäänyt käteen, kaikkein vähiten sellaisen ihmisen, jonka kanssa olisi elänyt perhe- elämän ilot ja murheet, lämmin, tuttu ja turvallinen käsi.
Ei pidä katua, luultavasti ei kannata katua, eikä varsinkaan pidä yrittää jälkeenpäin niitä "menetettyjä" vuosia elää.
Vaikka jatkuvasti lehdet muuta rummuttaakin, niin paljon parempaa ei tavallinen ihminen voi tässä maailmassa saavuttaa kuin vakaan arjen ilman ylimääräistä draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kasvaneet yhteen vain erilleen? Ihminen usein muuttu aikuistuessaan.
Kai kaikkea saa katua, jos kaduttaa. Mutta ei pidä, ellei kaduta.
En vaan ymmärrä tota että parisuhte tai bilettäminen. En ole koskaan bilettänyt, ja parisuhteen muodostin myöhemmin. Ihan oman näköistäni elämää olen viettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pattayalle vaan bailaan,siellä moni juhlii kovemmin eläkeläisenä ku nuorena ollessaan.
Surkean ja säälittävän näköistä, etenkin ne tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kasvaneet yhteen vain erilleen? Ihminen usein muuttu aikuistuessaan.
Kyllä me mun mielestä ollaan ihan yhteen kasvettu. Itse olen kriiseillyt monien asioiden kanssa vuosien mittaan, mutta yhdessä on pystytty kun tykätään toisistamme ihan aidosti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYLLÄ, EHDOTTOMASTI PITÄÄ.
Määräänkin sinut nyt yksinäisiin, karuihin ja synkkiin katumusharjoituksiin.
Kadukin oikein kunnolla ! (suosittelen siinä sen ohessa myös itseruoskintaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pattayalle vaan bailaan,siellä moni juhlii kovemmin eläkeläisenä ku nuorena ollessaan.
Surkean ja säälittävän näköistä, etenkin ne tytöt.
Miten sinun elämään vaikuttaa...onko sinulta pois.??? Sääli itseäsi että puutut toisten elämään.. 💩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata katua! Jos sinulla on ihana perhe ja puoliso, niin ole onnellinen ja kiitollinen.
Itse tuli käytyä bileissä ja baarissa opiskelijana, mutta tänä päivänä en ole missään tekemisissä silloisten "kavereiden" kanssa. Ei siis ole yhteisiä muistoja, kuvia tai nauruja bilevuosilta.
Luojan kiitos löysin muualta ihanan puolison ja sain ihanan perheen. Voittaa tuhat-nolla minkä vain bileajan.
Montaa alkaa harmittamaan siinä 40-50. -vuotiaina ja tiedän hyvin paljon siinä iässä eronneita, ja jotka nyt kiikkuvat miettien elääkö tätä samaa hautaan saakka, vai lähteä omille siivilleen.Toki tiedän myös niitä jotka ovat onnellisina yhdessä, ja niitä joille puolison temput muiden kanssa aikoinaan, tai nykyinen salarakas tulevat vasta nyt yllärinä. Kaikenlaisia elämiä sit katsos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on puoliso (ja lapset), jonka kanssa muistella. Ja saman henkilön kanssa voit suunnitella tulevaa. Se on rutkasti enempi kuin satunnainen muistelu kavereiden kanssa.
Ihan outoja juttuja. Miksi täällä joillain on luulo, että nuoruudessaan bilettäneellä ei olisi parisuhdetta ja lapsia tai että bilettäminen olisi ollut pelkkää rietastelua aina eri henkilön kanssa tai että olisi vedetty kokkelit nokkaan ja että bilettäminen olisi sitten vielä kaiken kukkuraksi jäänyt päälle. Apua nyt. Vähän surulliselta kuulostaa, ihan kuin oltaisiin sitten kumminkin vähän katkeria kun ei ollut villiä vapaata nuoruutta eletty, jos täytyy noin synkällä kynällä vetää ihmeellisiä kommentteja.
Kuule ap, ole vain tyytyväinen, jos on elämä mennyt onnellisen tasaisesti. Moni vaihtaisi biletysvuotensa tasaiseen elämään näin jälkikäteen.
En minäkään ole koskaan viettänyt "railakkaita opiskelijabilevuosia", mutta olen tehnyt paljon kivoja ja merkityksellisiä asioita elämässäni, kuten matkustellut, viettänyt aikaa ystävien kanssa, harrastanut ja nauttinut perheajasta - mutta järki päässä ja ilman päihteitä. Olen kuullut niin paljon ikäviä juttuja muiden nuoruuden toilailuista, joissa osalle on käynyt todella ikävästikin ja jäänyt ikuisia henkisiä arpia.
Ei siis tarvitse katua. Itsekään en kadu, olen tyytyväinen valintoihini, ja olen nyt 47-vuotias onnellinen nainen, joka on saanut elää oman näköistään elämää ja samalla linjalla aion jatkaa.
Ap täällä muistuttaa, että mulla nuo kokemukset puuttuvat.
Kakskymppisenä vietin hyvin tiiviisti perhe-elämää, joskus vietettiin puolison kanssa vapaata viikonloppuna kun lapset mummulla, ja mentiin kahdestaan ulos syömään tai laivareissulle tms.
Kyllä mäkin olen kolmekymppisenä käynyt kavereiden kanssa enemmän viihteellä kun lapset olivat 10v. ja 8v. Se oli lyhyt vaihe.
Mutta ei se ollut mitään hurjaa rietastelua, käytiin festareilla ja tanssimassa lähinnä ja yöksi oman miehen kainaloon...
Nyt nelikymppisenä miettii, onko nyt mitä edessä. Ei kiinnosta rietastelut muuta kuin oman miehen kanssa, kaverit elävät nyt sitä pikkulapsiarkea. En halua olla kuitenkaan mikään keski-ikäinen mummeli, vaikka lapset jo aikuisia periaatteessa kumpikin.
Mietin vaan asioita ja elämääni, ei kummempaa.
Ap
Eli olen vapaa tekemään mitä haluan elämälläni, mutta en tiedä mitä tekisin. Olen jollain tavalla joutilas. Ap
Ison kirkon vaarat tiesi jo vanha kansa. Opiskelemaan päästetyt viattomat tyttäret palasivat lomille kaljuina, tatuoituina, täynnä lävistyksiä ja mieli täynnä iskulauseita.
Alue: Aihe vapaa
Pattayalle vaan bailaan,siellä moni juhlii kovemmin eläkeläisenä ku nuorena ollessaan.