Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö katua, jos on jättänyt nuoruuden bilevuodet elämättä?
24.06.2024 |
Jos tuli hyvä tyyppi vastaan jo lukiossa ja hänen kanssaan tehty perhe ja eletty rauhallisen tasapainoista ja onnekasta elämää nyt jo nelikymppisiksi?
Joskus tuntuu, että muut ajattelevat, että en ole nähnyt elämää vaan ollut pumpulissa.
Kommentit (66)
Onneksi elämä järjesti niin,että ne bilevuodet jäivät elämättä. Itseni tuntien elämäni olisi tuskin ollut näin hyvä biletyksen kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää.
Te eroatte mitä todennäköisemmin 10vuoden sisään ja sen jälkeen olet täysin hukassa kun et tiedä kuka ja mitä olet
Kade!
Vierailija kirjoitti:
ei mun nuoruuteen kuulunut mitään bilevuosia. Ihmisiäkin on erilaisia.
Ei munkaan, vaikka ei ollut kumppania ja mahdollisuus olisi ollut. Ei vaan missään vaiheessa kiinnostanut ja tiedän ettei kiinnosta jatkossakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkäät tuollaisesta biletys elämäntyylistä. Itseäni ei ole koskaan kiinnostunut ja olen päälle 30v ja ei kaduta
No melko nuorena minulla myös loppui biletys. Täällä seuraan sivusta, kun 40-50 vuotiaat pienten lasten äidit on biletysrallissa.
Vierailija kirjoitti:
Eli olen vapaa tekemään mitä haluan elämälläni, mutta en tiedä mitä tekisin. Olen jollain tavalla joutilas. Ap
Ap. Nuo ajatuksesi "jäikö jotain väliin, kun en bilettänyt nuorena" ovat turhia. Älä jossittele, teet sillä vain itsesi surulliseksi. Maailma on mahdollisuuksia täynnä, ei mikään estä sinua tekemästä mitä ikinä haluat, mutta nuo biletysajatukset johtavat sinut harhaan.
Istu alas, ota paperia ja kirjoita ylös, mistä haaveilet. Ihan hulluimmatkin asiat, jotka ovat ikinä saaneet sinut innostumaan ja ihastumaan, olipa kyse laskuvarjohypystä, jostain tanssista tai vaikka maailmanympärimatkasta. Vielä kivempaa, jos otat miehesi tähän mukaan. Sitten vain lähdet toteuttamaan niitä - sinulla ihan totta on koko loppuelämäsi aikaa! :D Jos johonkin ei ole rahaa, säästä tai keksi vaihtoehtoja. Aloita semmoisesta, mikä onnistuu. Kaikkiin harrastuksiin voi mennä aikuisenakin. Älä anna minkään joutavan "mitähän muutkin ajattelevat" rajoittaa yhtään. Ystäviäkin voi hankkia vielä aikuisena, jos ei ole aikaisemmin saanut, kunhan vain rohkeasti tutustuu, esimerkiksi niiden harrastusten kautta. Luo muistoja ja ota miehesi ja lapsesi osaksi yhteisiä unelmianne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi elämä järjesti niin,että ne bilevuodet jäivät elämättä. Itseni tuntien elämäni olisi tuskin ollut näin hyvä biletyksen kera.
Olihan se hauskaa, mutta oikeastaan siitä ei jäänyt mitään käteen. En tiedä, onko nuoren aikuisuuden biletys mitenkään välttämätöntä.
Ainahan sitä jää jotain välistä. Kaikkea ei ehdi. Tiedätkö mitä ap, minäpä se en ole ollut edes yksilläkään festareilla. Sinä taisit mainita, että kolmekymppisenä kävit.
Ole tyytyväinen, että elät. Todennäköisesti kaikki koulukaverisi ei enää elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä muistuttaa, että mulla nuo kokemukset puuttuvat.
Kakskymppisenä vietin hyvin tiiviisti perhe-elämää, joskus vietettiin puolison kanssa vapaata viikonloppuna kun lapset mummulla, ja mentiin kahdestaan ulos syömään tai laivareissulle tms.
Kyllä mäkin olen kolmekymppisenä käynyt kavereiden kanssa enemmän viihteellä kun lapset olivat 10v. ja 8v. Se oli lyhyt vaihe.
Mutta ei se ollut mitään hurjaa rietastelua, käytiin festareilla ja tanssimassa lähinnä ja yöksi oman miehen kainaloon...
Nyt nelikymppisenä miettii, onko nyt mitä edessä. Ei kiinnosta rietastelut muuta kuin oman miehen kanssa, kaverit elävät nyt sitä pikkulapsiarkea. En halua olla kuitenkaan mikään keski-ikäinen mummeli, vaikka lapset jo aikuisia periaatteessa kumpikin.
Mietin vaan asioita ja elämääni, ei kummempaa.
Ap
Ihan realismia kehiin = voit olla ihan rauhassa ja tyytyväinen seesteiseen elämääsi. Neljäkymppisenä et ole mikään mummeli, vaan ihmisen ikää peilaten vielä suorastaan nuori. Laitetaan sun ikään parikymmentä vuotta lisää, ja kun sulla on kouluun meneviä lapsenlapsia, voit jollain mittarilla olla mummeli. Siihen saakka, kaikki on kuitenkin hyvin.
Voi katuu jos haluu katuu, mut voi olla katumattakii jos ei haluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani viettivät riittävästi biletyselämää.
Ei periytynyt kiinnostusta sen enempää biletyksiin kuin noihin vanhuksiinkaan. Muiden hoteisiin lykkäsivät 1-vuotiaana.
Kyllä parasta elämää on ollut, kun sain oman perheen.
Kyllähän myös ne kiltimmät pojat olisivat silloin nuorena lähteneet bilettämään, jos olisi kutsuttu mukaan. 🥺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä katua. Ei siinä biletyksessä ole mitään hohdokasta. Aamulla pää kipeä ja rahat on mennyt juomiin. Monet nuoret viettää nykyään selväpäistä elämää, mikä on hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Pattayalle vaan bailaan,siellä moni juhlii kovemmin eläkeläisenä ku nuorena ollessaan.
Biletys on coolia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta onnellista ja uskollista paria tiedät?
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olen vapaa tekemään mitä haluan elämälläni, mutta en tiedä mitä tekisin. Olen jollain tavalla joutilas. Ap
Ap. Nuo ajatuksesi "jäikö jotain väliin, kun en bilettänyt nuorena" ovat turhia. Älä jossittele, teet sillä vain itsesi surulliseksi. Maailma on mahdollisuuksia täynnä, ei mikään estä sinua tekemästä mitä ikinä haluat, mutta nuo biletysajatukset johtavat sinut harhaan.
Istu alas, ota paperia ja kirjoita ylös, mistä haaveilet. Ihan hulluimmatkin asiat, jotka ovat ikinä saaneet sinut innostumaan ja ihastumaan, olipa kyse laskuvarjohypystä, jostain tanssista tai vaikka maailmanympärimatkasta. Vielä kivempaa, jos otat miehesi tähän mukaan. Sitten vain lähdet toteuttamaan niitä - sinulla ihan totta on koko loppuelämäsi aikaa! :D Jos johonkin ei ole rahaa, säästä tai keksi vaihtoehtoja. Aloita semmoisesta, mikä onnistuu. Kaikkiin harrastuksiin voi me
Tämä oli tosi kiva vastaus, kiitos tästä!
Mä en ole varsinaisesti tyytymätön mihinkään, mutta en osaa oikein päättää mitä tekisin jatkossa. Ollako vanha vai vielä nuori, että uskaltaisi vaihtaa alaa tai harrastaa jotain uutta ja erikoista.
Kävin pienen kriisin läpi lasten teinivuosina, olin kovin ihastunut toiseen mieheen ja siitä seurasi vain ongelmia, jotka saatiin onneksi mieheni kanssa ratkottua. Parisuhde voi hyvin ja ollaan reissattu jonkun verran nyt parina vuonna.
Työelämässä viihdyn ja mulla on hyvät kaverit.
Enemmänkin se on jotain elämänkipinän puutetta mikä nostaa tätä oloa pintaan, että miettii miten onkin näin VANHA JA TYLSÄ. Olen kyllä urheileva ja ihan miellyttävän näköinenkin kai, mutta ihan kuin joku olisi ohi. Ehkä myös liittyy hormonitoimintaan. Ap
Eikö täällä ole muka ihmisiä, jitka on bilettänyt nuoruudessaan? Itse biletin kavereiden kanssa kolmikymppiseksi asti. Eikä se kaduta, ei vedetty huumeita eikä tultu alkoholisteiksi. Sitten alkoi perheentekovaihe. Kavereita ollaan vieläkin. Kiva on kavereiden kanssa muistella matkustelua, baarireissuja, mökkireissuja, konsertteja ym. Kaikki siinä samalla opiskeli, toiset pidempään kuin toiset ja kaikilla on nyt perheet ja työpaikat.
Omasta mielestäni on hyvä, että tuli sitä nuoruutta vietettyä ja juhlittua. Nyt se ei enää niin kiinnosta, eikä ole tunnetta, että olisi jäänyt jotain kokematta.
Säälittävää on jos vielä 40v hehkuttaa jotain teini iän baarikärpäs vuosia. Keskenkasvuisen nuoren kokemusmaailmako se on elämän huipennus.
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää on jos vielä 40v hehkuttaa jotain teini iän baarikärpäs vuosia. Keskenkasvuisen nuoren kokemusmaailmako se on elämän huipennus.
Aivan. En bilettänyt sen vuoksi, että se olisi oikeasti hauskaa, vaan sulautuakseni joukkoon. Ainakin siihen asti kunnes kyllästyin näyttelemään.
Alue: Aihe vapaa
Pitää.
Te eroatte mitä todennäköisemmin 10vuoden sisään ja sen jälkeen olet täysin hukassa kun et tiedä kuka ja mitä olet