Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman perheen suhteen voi tehdä päätöksiä mm someajan, harrastusten, kyläilyiden ja muun ajankäytön kanssa niin, että jää myös ihan oikeaa vapaa-aikaa oleiluun tms. Pitopalvelulla voi teettää ruokia pakastimeen, siivouksia voi ostaa, lastenvahtejakin voi palkata. Usein tuntuu, että pientenkin lasten vanhempien "kuuluu" rynnätä töihin, kauppaan, kotiin, salille, tv:n ääreen, someen... saman illan aikana. Tuosta listasta voi suosiolla jättää pois salin, tv:n ja somen, ehkä kaupankin kun käyttää palveluja.
Aika harvalla keskituloisella perheellä on ihan hirveästi mahdollisuuksia ostaa palveluita. Kauppakassipalvelut on joo halpoja, ja saattavat tuoda jopa säästöä, kun heräteostokset jäävät pois. Niin jäävät toisaalta sitten myös punalapputuotteet, että miten sen nyt ottaa. Mutta ruokien teettäminen pitopalvelulla, massiivisemman lastenvahtiavun palkkaaminen tai siivouk
Miten typerä kirjoitus, olisit miettinyt lapsen tekoa vähän tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei, vaan nykyajan vanhemmat vaan on aivan letkuja. ei ole selkärankaa, ja välillä ei tiedetä edes omaa sukupuolta. näytättekin ihan aaseilta. hyi. miksi lisäännytte, kun jo lähtöön tiedätte, ettei teistä ole vanhemmiksi?
Miten typerä kirjoitus, olisit miettinyt lapsen tekoa vähän tarkemmin.
Esimerkiksi tämä rahapuolihan nimenomaan on nykyään toisin:
- Ennen oli perheverotus, joten se puolison kotona olo ei ollut taloudellinen katastrofi
- Lapsilisä oli ostovoimainen
- Kotihoidontukeen maksettiin kuntalisä, jolloni sekin oli oikeasti oikeaa ostovoimaista tuloa
- Lapsiperheille oli kunnan kotipalvelu, josta sai halpaa apua kotitöihin ja lastenhoitoon
Vierailija kirjoitti:
ei, vaan nykyajan vanhemmat vaan on aivan letkuja. ei ole selkärankaa, ja välillä ei tiedetä edes omaa sukupuolta. näytättekin ihan aaseilta. hyi. miksi lisäännytte, kun jo lähtöön tiedätte, ettei teistä ole vanhemmiksi?
54. niin kaunis keskustelupuheenvuoro
Tämä tasa-arvovöyhötys ja siihen liitetty jatkuva tehokkuuden ja menestyksen tavoittelu kaikessa on se ongelma. Sekä miesten että naisten täytyy uhrata itsensä työn alttarille jotta heitä pidetään hyvinä, kunnollisina kansalaisina. Bossladyfeministit rummuttaa sitä, että intensiivinen työura on elämän tarkoitus ja äitiys on lähinnä patriarkaatin alistava juoni ja omaa mukavuutta rajoittava riippakivi. Ei lapsi ole pelkkä kiva lisäviihdyke elämään, vaan vanhemmuus on elämän tärkein tehtävä jos siihen ryhtyy. Jos tämä valtio haluaa niitä kuuluisia veronmaksajia lisää, niin ihmisillä pitäisi olla aikaa tehdä niitä lapsia ja myöskin aidosti sitoutua heidän elämäänsä omaan kuolemaan asti. Ei se vanhemmuus ole mikään juosten kustu -juttu, jota voi aina vähän suorittaa omien itsekkäiden himojen ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen -70 luvulla perustanut perheen ja silloin meitä oli suurin osa nuoria perheitä 18-25 vuotiaita. Töissä käytiin jopa monta työtä että saatiin asuntovelkaa ja niitä maksettiin. Suhteessa palkka ja vuokra ei se kehuttavaa ollut eikä ylimääräistä rahaa. Keskustassa asuttiin ensimmäiset vuodet poika kulki itse kouluun vilkas liikenne ja tyttö oli neljä tuntia päiväkodissa minä kävin sillä välillä siivoamassa kahdessa firmassa ja isäntä koko päivän töissä. Kun isäntä tuli kotiin minä lähdin iltakouluun ja sieltä vielä kaksi siivous paikkaa iltamyöhään . Näin meillä mentiin neljä vuotta ja sitten muutettiin omaan kotiin kaupungin laidalle jossa lapset menivät kouluun ja itse ns. kokopäiväinen työ vasta kun esikoinen täytti yhdeksän. Sitä ennen sovitettiin lasten hoidot, harrastukset työ vuorojen mukaan. Välillä oli raskasta, mutta vaikka yöunet oli vähissä ja raha tiukalla niin selvitty on lapsista kasvanut kunnon kansalaisia, velat on maksettu ja elellään " vanhuksina" seesteistä elämää. Kauhulla seuraan nuorten tätä päivää mikään ei ole hyvin ei tehdä töitä ja kaikessa on vika, huumeet lisääntynyt mielenterveys koettelee ja elämä potkii päähän. Oli silloinkin huumeita, nuoret imppasi nesteitä, oli lähiö tappeluja jos vaikka mitä. Mutta ei ne johtaneet siihen että tapettiin kaveri tai perheen jäsen, naapuri ei silloin saatu kriisi apua. Nyt Suomen nuoret voi huonosti missä syy. Pitää tarjota porkkanoita jotain mistä pääsee yli mistä se paha olo tulee ja perheet enemmän yhdessä kiire, puhelimet pois aikaa yhdessä. Niin meilläkin oli työt, harrastukset ja silti löytyi aikaa olla yhdessä ja vaikka yhteiskunta oli " paska" jo silloin niin selvitty on perheenä yhdessä. Tänä päivänä unohdetaan ikä ihmiset nuoret eivät välitä eivät käy katsomassa, mutta kun mummo tai pappa tarvitsee apua niin sanovat ei minun tarvitse auttaa. Näin olen monen ikäihmisten sanovan ja ovat nyt yksin vaikka lapsille ja lapsien lapsille omat nuoruus vuotensa antaneet ja monesti itse jäänyt ilman. No nyt eletään tätä vuosikymmenten aikana me olemme osamne yhteiskunnalle antaneet ja kalliista maksaneet.
Voi hyvä luoja näitä tajunnanvirtavuodatuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän tähän pitkään ketjuun tuoda omia ajatuksia, jotka kyllä puoltavat ap;n näkökantaa. Tämä disclaimerina tähän alkuun, jotta pahimmat umpiluupäät voi jättää kommenttini vaikka kokonaan lukematta. Ihan konkreettinen esimerkki siitä, miksi jotkin asiat sujui ennen helpommin:
- Koululaisten hammashoito: kun olin lapsi (olen syntynyt vuonna 1982), koulujen yhteydessä oli hammashoitolat, joissa lapset kävi koulupäivän aikana. Vanhempien ei oletettu olevan mukana. Jos hammashoitola oli kauempana, koulutaksi vei sinne ja toi takaisin. Nykyään vanhemman on oltava mukana, ja vietävä lapsi kenties kaupungin toiselle puolelle hammaslääkäriin, työajalla ja omakustanteisesti. Helsingissä käyttämättä jääneestä lapsen hammaslääkäriajasta seuraa automaattisesti lastensuojeluilmoitus
- Koululaisten terveydenhoito: terkka oli paikalla joka päivä. Terveystarkastuksissa ei ole oletettu vanhempien läsnäoloa. Nyt on oletuksena, että mielellään molemmat vanhemmat ovat paikalla. Jälleen kerran kesken työpäivän. Kouluterveydenhoitaja ei ole paikalla joka päivä, eikä oikeastaan auta yhtään missään vaikka olisi. Kaikissa kouluissa ei ole kuraattoreita, eikä psykologeja. Vaikka koulukiusaamisesta jo puhutaan todellisena ilmiönä, kouluissa ei ole kunnollisia ratkaisuja asian hoitoon. Tavallaan rankka kiusaaminen ei kuulu kenellekään, jos kiusaajan vanhemmat eivät kanna vastuuta
- Neuvolat: neuvolat oli koulujen tai päiväkotien yhteydessä suurin osa. Kouluja oli paljon, eikä neuvolaan ollut pitkä matka. Sama terveydenhoitaja seurasi lapsen kasvun kohdusta kouluikään asti, jos ei sattunut jäämään äitiyslomalle tai muuttamaan muualle. Muutama vuosi sitten Lahti siirsi kaikki pienet neuvolat uuteen upeaan rakennukseen, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Parkkipaikat on maksullisia. Bussilla vielä pääsee veloituksetta vaunujen kanssa, mutta lapsi tarvitsee käyttää neuvolassa vielä ratasiän jälkeenkin. Kuopuksen kanssa tapasimme kuusi eri neuvolan terveydenhoitajaa kunnes kouluikä saavutettiin
- Synnytys: vielä oman esikoiseni odotusaikana (2008) synnytysvalmennus tapahtui läsnäolevana sekä neuvolan omissa tiloissa että synnytyssairaalassa. Keskimmäisen odotusaikana (2010) synnytyssairaalavierailut oli jo lopetettu
- Synnytys: vauvat vietti aikansa vauvaloissa ja äiti sai levätä synnytyksen jälkeen, kunnes joku keksi vierihoidon ja sen, että synnytys ei ole sairaus. Kun umpisuoleni leikattiin vuonna 2001, minua nuorta naista rouviteltiin ja kaikki tehtiin puolesta, vaikka kipulääkitys oli niin vahva että koin olevani elämäni kunnossa. Vuonna 2015 hoitaja herätti minut kaksi kertaa yössä kysymällä, onko vauva syönyt. Asian olisi voinut katsoa myös sänkyni vieressä olevasta lapusta, johon olin kuuliaisesti merkannut syöttöajat valmiiksi. Apua imetykseen en saanut ollenkaan
- Päivähoito: pienet yksiköt ovat kaikkialla katoamassa ja tilalle rakennetaan suuria laitoksia. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa suuria ryhmiä ja vaihtuvia lapsia. Mutta ilman tätä monen vanhemman tilanne olisi kohtuuton. Ryhmäkoot on suuria, ja fokus varsinaisesta hoidosta on siiretty vaikeasti hahmotettavaan "kasvatukseen", joka sitoo hurjasti resursseja sekä hoitajilta että vanhemmilta. 80-luvulla vasuja ei ollut, nyt niitä on kahdesti vuodessa (keskellä päivää, molemmat vanhemmat toivotaan paikalle)
Vierailija kirjoitti:
Miten typerä kirjoitus, olisit miettinyt lapsen tekoa vähän tarkemmin.
Esimerkiksi tämä rahapuolihan nimenomaan on nykyään toisin:
- Ennen oli perheverotus, joten se puolison kotona olo ei ollut taloudellinen katastrofi
- Lapsilisä oli ostovoimainen
- Kotihoidontukeen maksettiin kuntalisä, jolloni sekin oli oikeasti oikeaa ostovoimaista tuloa
- Lapsiperheille oli kunnan kotipalvelu, josta sai halpaa apua kotitöihin ja lastenhoitoon
Perheverotuksesta on luovuttu jo v. 1976. Eli jo lähes 50 vuotta lapsiperheet ovat tulleet toimeen ilman sitä.
Lisäksi nuo mainitsemasi asiat eivät missään vaiheessa ole tainneet olla yhtä aikaa olemassa. Perheverotuksen aikana ei taidettu tuntea kotihoidontukea puhumattakaan kuntalisästä. Myös lapsilisä oli siihen aikaan melko pieni.
Sitten kun lapsilisä oli suurimmillaan ja kotihoidontuki ja kuntalisät käytössä, ei taas enää ollut kotipalvelua.
Eri aikoina on siis lapsiperheitä tuettu eri tavoin. Ennen voitiin vaan haaveilla nykyisen kaltaisista vanhempainvapaista yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen -70 luvulla perustanut perheen ja silloin meitä oli suurin osa nuoria perheitä 18-25 vuotiaita. Töissä käytiin jopa monta työtä että saatiin asuntovelkaa ja niitä maksettiin. Suhteessa palkka ja vuokra ei se kehuttavaa ollut eikä ylimääräistä rahaa. Keskustassa asuttiin ensimmäiset vuodet poika kulki itse kouluun vilkas liikenne ja tyttö oli neljä tuntia päiväkodissa minä kävin sillä välillä siivoamassa kahdessa firmassa ja isäntä koko päivän töissä. Kun isäntä tuli kotiin minä lähdin iltakouluun ja sieltä vielä kaksi siivous paikkaa iltamyöhään . Näin meillä mentiin neljä vuotta ja sitten muutettiin omaan kotiin kaupungin laidalle jossa lapset menivät kouluun ja itse ns. kokopäiväinen työ vasta kun esikoinen täytti yhdeksän. Sitä ennen sovitettiin lasten hoidot, harrastukset työ vuorojen mukaan. Välillä oli raskasta, mutta vaikka yöunet oli vähissä ja raha tiukalla niin selvitty on lapsista kasvanut kunnon kansalaisia, vel
Nykyään ei pätkätöitä tekevä siivooja saa edes asuntolainaa. Duunarien palkoilla ei ostella asuntoja. Pienet paikkakunnat on kuolleet ja palvelut keskittyneet ja hinnat noussu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
Tuo oli 70-luvun lapsuus. Muistan kuinka itseäni tuo huutaminen nolotti, joten juoksin aina sisälle mieluummin kuin huusin pihalla. Tuskin vanhemmilla silloin oli sen helpompaa kuin vanhemmilla nykyisinkään.
Nykyvanhemmilta unohtuu, kuinka monessa asiassa pääsevät helpommalla kuin esim. 70-luvulla. Esim
Tämä nyt on taas niin höpöhöpöä kuin olla ja voi. En kiistä, etteikö olisi jotain räikeitä yksittäistapauksia, joissa perhe on joutunut väärin perustein lastensuojelun hampaisiin. Mutta sen verran läheltä olen itsekin noita hommia seurannut, että vanhemmat saa pitkälti tehdä ihan mitä vaan, ja aina vaan yritetään tukea sitä vanhemmuutta lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Huonoa vanhemmuutta on valitettavan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan ihmiset ovat nykyään heikompia. Yhteiskunnan hyysääminen on maksimissaan ja silti nykyajan aikuiset närisee, kun maailma ei pyöri heidän ympärillään.
Eikä vanhemmat ainakaan lapsen kasvatukseen uuvu. Ei tarvitse mennä kuin kauppaan, niin näkee miten vähän kasvatukseen kulutetaan aikaa. Jos taas uuvuttaa itsensä toisten ihmisten vaatimuksiin, niin kannattaa pitää se naama pois sieltä somesta.
On loppujen lopuksi aika harva, joka syystä on uupunut. Nykyajan lumihiutaleet eivät ansaitse surkuttelua.
Tässä taas erinomainen esimerkki siitä, miksi nykyajan vanhemmat kokevat vanhemmudesta paineita. Toivottavasti edes piristi päivääsi, kun pääsi taas haukkumaan muita Tässä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun ei lapsena saa tunnekasvatusta.
Ap. Voi voi kun on nyt rankkaa. Uli uli, vali vali. Uusavuttomuus ja sen hehkutus, muiden syyttely omasta kyvyttömyydestä, minulla on vain oikeuksia, ei mitään velvollisuuksia. Noi on päivän trendi. Kakaroiden tekeminen pitäisi asettaa luvanvaraiseksi. Ensin selvitettäisiin, onko ehdokas lainkaan kykenevä kasvatusvastuuseen ja sitten vasta lupa jos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne kritisoivat "kyllä mekin ennen pärjättiin itse" isovanhemmat eivät käsitä, että tuolloin vanhemmuuden vaatimukset olivat paljon pienemmät. Riitti, kun naperolla oli puhtaat vaatteet ja ruokaa.
Omat isovanhempani kummaltakin puolelta pärjäsivät siten, että lähettivät osan lapsista pitkiksikin ajoiksi sukulaistensa hoidettavaksi. Ei ehkä ihan onnistu nykyään.
Elin lapsuuttani 60- ja 70-luvuilla. Mielikuvani on, että lapset olivat itsestäänselvyys, jotka kulkivat mukana kaikkialla sen kummemmin ajattelematta. Ei kukaan kokenut, että lapset olisivat jotenkin rajoittaneet tai häirinneet elämää. Lomilla lapset pakattiin auton takapenkille ja ajettiin sukulaisiin tai lerintäalueelle telttailemaan; siinä oli sen ajan matkustelu ja maailman näkeminen. Ei ollut ajatusta, että lasten seurassa ei saisi käyttää alkoholia. Niinpä olen pyörinyt muiden lasten kanssa mukana aikuisten kotibileissä, työkaverien juhlissa, kalastusseuran talkoissa ja niiden jälkeisissä viinanhuuruisissa tansseissa jne. Koulussa ei ollut mitään wilmaa eikä edes reissuvihkoja. Yhteyttä otettiin jos oli jokin ongelma, eli minun ja veljeni tapauksessa muutama kerta koko kouluaikana. Eipä tarvinnut vanhempien paljon lasten koulunkäynnistä stressata. Ja muutenhan lapset saivat pienestä pitäen mennä vapaasti, temmeltää pihalla keskenään iltamyöhään, lähteä omin päin uimaan tai pyöräretkelle kaupungin ulkopuolelle. Eivät vanhemmat huolehtineet, että mukana on evästä ja puhelin ja vaihtokamppeet ja ties mitä. En muista kertaakaan myöskään sitä, että vanhempani olisivat osallistuneet johonkin leikkeihini. Kasvatus, jos sitä oli, tapahtui vanhempia jäljittelemällä ja sitten joskus äkäisenä otsanrypistyksenä tai jälkeenpäin puhutteluna, jos teimme jotain sopimattomana pidettyä. Eikä sillä oikeastaan muuhun tähdätty kuin vanhempien omaan mukavuuteen, "ettei tartte hävetä kakaroitaan".
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska nykyajan vanhemmilta ei saisi vaatia mitäään. He eivät kestä lapsiaan.
Ja kuka näitä vaatimuksia koventaa? Ihan vanhemmat itse.
Menemällä mukaan kaikkeen. Esim. että lapsilla pitää olla harrastus jokaiselle viikonpäivälle, ei riitä oma kotipiha ja kavereiden kanssa leikkiminen. Lapsilla pitää olla kännykkä, tietsikka, tv:ssä valittavissa omat ohjelmat.
Suostumalla siihen, ettei enää tarvitse lapsen kuulumisia saada koulusta tai päiväkodista kasvokkain puhuen. Ei riitä, että luotettaiisin koulun/päiväkodin taitoon kasvattaa ja vain ongelmatilanteissa otettaisiin yhteyttä puolin tai toisij. Ja että entenlaisissa kasvatuskeskusteluissa juteltaisiin muut asiat.
Ja käsi sydämellä - kuka syöttää lapsilleen oikeasti vihanneksia, salaatteja, monipuolista ruokaa? Vai onko se vain kuvitelmaa?
Siinä vain muutama esimerkki.
Vanhemmuus: eihän näitä nykyajan kakaroita edes kasvateta. Vanhemmat toimivat kersojensa palvelijoina,kavareina ja taksikuskeina. Alle kouluikäiset lapset pyörittävät koko perhettä ja sitten ollaan erityislapsia, mutta satavarmasti narsistisia pissiksiä, jotka aiheuttavat ongelmia päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla.
Tämä täydellinen vanhemuuden puute näkyy joka paikassa. Eikä näille narsistisille prinseille ja prisessoille saa sanoa EI, koksa se on niin epistä. Ne ovat aina oikeassa vaikka eivät ymmärtäisi asioista hevonvittua., koska iskän ja äiskän mielestä he ovat maailman ihmeellisimpiä.
Tämä keskustelu vain kuvaa sitä täydellisen vihamielistä ilmapiiriä, millä varsinkin äiteihin nykyään suhtaudutaan.
Samaa mieltä joitain tilanteita seuranneena. Kerran ihmettelin kun lapsen annettiin itkeä itsensä ihan näännyksiin kun kengät kuuluivat puristavan. Vanhemmat eivät reagoineet mitenkään asiaan ja itku vaan jatkui. Monet täällä palstalla sitten puolustelivat vanhempia, ihmettelen miksi. On totta, että olemme eri aikojen kasvatteja, mutta ei kai yleinen " tolkku" niin vaikeaa ole. Jos olisi mahdollista monissa tapauksissa kannattaisi ensin testauttaa onko itsestä ylipäätään lapsen vanhemmaksi.
Kuka sinuakin kyttää, olet jo hiukan vainoharhainen. Sinä ja perheesi ette ole millään tavalla kiinnostavia. Hoida nyt vaan se jäkikasvusi jos olet niitä tehnyt ja unohda meidät muut, meidän tehtävä se ei ole.