Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Kiitos hyvästä keskustelusta. Ap:n aloituksessa tuli esiin sanoittaminen. Ei ole ihan helppoa tukea lasta sanoittamaan tunteita, kun ei itsellekään ole aikoinaan sanoitettu ja pitää itsekin miettiä, että miten lapsi kokee tämän tilanteen x sekä samalla miten itse tämän koen. Ja että onko tässä itsellä vaikka vanha, toksinen malli, joka puskee pintaan, haluanko toimia näin. Kyllähän sitä oppiikin tietysti mutta tämäkin on sitä tunnetyötä.
Ja erityisesti varttuneemmat, ettehän teilaa tätä oikopäätä, vaikka olisitte eri mieltä ja tämä olisi teistä "lässytystä". Pidetään tämä tärkeä keskustelu asiallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämä on isoin syy siihen että suomalaiset ei halua enää lapsia. Ei ihmisillä vaan yksinkertaisesti ole aikaa olla yhtäaikaa lapselle hyvä vanhempi ja hyvä työelämässä. Työ vie nykyään paljon voimavaroja niin katoppa siinä vielä jotain kakaraa sillon ku saa olla vapaalla. Ja mun mielestä on yhteiskunnalta ihan kohtuutonta kitistä kun lapsien määrä on romahtanu. Ja samaan aikaan vaaditaan myös hyvää työsuoritetta. Yhteiskunta haluaa vaatia ihmisestä ihan kaikki mehut. Mun mielestä on hyvä että ihmiset ei tee lapsia niin ehkä yhteiskuntakin alkaa miettiä että onko kestävää kehitystä vaatia niin paljon aikaa työlle
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yleistää käyttäen omaa lapsuuden perhettä mittapuuna.
Meillä kyllä oli aikaa käydä hyvin monessa paikassa,kyläillä,telttaretkillä,sukuloida,lasten kanssa hiekkalaatikolla,kalassa,molemmat vanhemmat työssäkäyviä PL. äityslomat,marjassa,sienestämässä,ja kyllä,kännykät oli,mutta ei roikuttu kiinni niissä.Panostettiin siihen tylsään perhe-elämään,nyt lapset koulunsa käyneet,työelämässä ovat,yhteyksissä ollaan.
On ja ei koneet helpottavat kotitöitä. Somet turhat joutas he***tiin. Niiden orjija hyvin moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tosiaan lapset potkittiin ulos saamaan "raitista ilmaa", jotta äiti voi juoruta lankapuhelimessa ja tupakoida. Pihalla sitten lasten kesken valltsi kärpästen herran lait, huudettiin "äiti tu parvekkeelle" kun tuli hätä. Avain kaulassa. Ei ole asiat hyvin nyt, mutta 80-luvulla ohjenuorana oli laiminlyönti.
80-luvulla suurin osa lapsista asui kodeissa, joissa ei ollut parveketta. Tuo kertomasi koski vain uusia lähiöitä, jotka olivat täynnä kotiäitejä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli vasta 1985.
Äiti, tuu ikkunaan! Äidit ei tod olleet lastensa kanssa ulkona, vaan sisällä. Lapset hillui yksinään tai lapsilaumoissa. Luepa vaikka Tiina-kirjoja. Ja sitten kesällä pantiin mummolaan.
Tiina-kirjat sijoittuivat 1950-luvulle ei 1980 luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tosiaan lapset potkittiin ulos saamaan "raitista ilmaa", jotta äiti voi juoruta lankapuhelimessa ja tupakoida. Pihalla sitten lasten kesken valltsi kärpästen herran lait, huudettiin "äiti tu parvekkeelle" kun tuli hätä. Avain kaulassa. Ei ole asiat hyvin nyt, mutta 80-luvulla ohjenuorana oli laiminlyönti.
80-luvulla suurin osa lapsista asui kodeissa, joissa ei ollut parveketta. Tuo kertomasi koski vain uusia lähiöitä, jotka olivat täynnä kotiäitejä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli vasta 1985.
Äiti, tuu ikkunaan! Äidit ei tod olleet lastensa kanssa ulkona, vaan sisällä. Lapset hillui yksinään tai lapsilaumoissa. Luepa vaikka Tiina-kirjoja. Ja sitten kesällä pantiin mummolaan.
Tiina-kirjat sijoittuiv
Ihan samanlaista se oli kasarillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tosiaan lapset potkittiin ulos saamaan "raitista ilmaa", jotta äiti voi juoruta lankapuhelimessa ja tupakoida. Pihalla sitten lasten kesken valltsi kärpästen herran lait, huudettiin "äiti tu parvekkeelle" kun tuli hätä. Avain kaulassa. Ei ole asiat hyvin nyt, mutta 80-luvulla ohjenuorana oli laiminlyönti.
80-luvulla suurin osa lapsista asui kodeissa, joissa ei ollut parveketta. Tuo kertomasi koski vain uusia lähiöitä, jotka olivat täynnä kotiäitejä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli vasta 1985.
Äiti, tuu ikkunaan! Äidit ei tod olleet lastensa kanssa ulkona, vaan sisällä. Lapset hillui yksinään tai lapsilaumoissa. Luepa vaikka Tiina-kirjoja. Ja sitten kesällä pantiin mummolaan.
Tiina-kirjat sijoittuiv
Ketju vertaa vanhemmuutta nyt ja ennen. Ennen on muutakin kuin 80-luku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoremmat ihmiset valittavat siitä, että vanhemmat ihmiset valittavat. Kun he itse valittavat "voi kun meillä on niiiiin paljon kovempaa kuin vanhoilla ihmisillä oli" , ei sitä saa sanoa valittamiseksi, koska vain vanhat valittavat.
ON NUORILLA NIIN VAIKEAA!
AP:n perustelut järkyttäviä yleistyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka kirjoitti viestinsä olevan tarkka kuvaus 70-luvusta: Ei se ole tarkka kuin sinun näkökulmastasi. Muilla 70-luvun lapsilla voi olla aivan erilainen näkökulma.
Kyllä se oli erittäin tarkka kuvaus silloisesta elämästä.
t. 70-luvun lapsi
Mutta 70-luvusta on jo 50 vuotta. Vain hyvin pieni vähemmistö 70-luvulla lapsuutensa eläneistä on tämän hetken pikkulasten vanhempia.
Joo ei, ollaan teinien/nuorten aikuisten vanhempia joten kyllä meidän taaperot ja lapset eli jo ihan tätä uutta aikaa. Faktaa on, että digiyhteiskunnassa kasvavien lasten vanhemmilla on ihan erilaisia haasteita kuin meidän vanhemmilla meidän lapsuudessa.
Eikä se helposti yhtään kun lapsesta tulee tei
Nimenoman painottaisin, että nykyvanhemmilla on erilaisia haasteita, ei enemmän haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa mietin, miten se vanhemmuuden "perusnormisto" on muuttunut, kuten Ap esittääkin. Varmasti aina on ollut lapsensa hyvin hoitavia ja heitä rakastavia vanhempia, mutta kirjo vanhemmuudessa on ollut suurempi, aiemmin maatalousyhteiskunnassa ihan vaikka maalaistalon suuren työmäärän ja ison lapsilauman vuoksi. Haluakin ns. intensiivisempään vanhemmuuteen olisi voinut olla mutta ei mahdollisuuksia. Jotkut ovat hoitaneet silloin ja viime vuosikymmeninäkin vanhemmuuden minimiponnistuksin, toisissa perheissä taas lapsiin on satsattu paljon, ainakin emotionaalisesti ja henkisesti, vaikka taloudellisia resursseja olisi ollut vähemmän.
Ja aiemminkin on ollut vanhemmuuden "suorittajia" ja lapsillaan ns. pätijöitä jonkinlaisessa statusmielessä.
Nykyisin se Ap:n kuvaama "perusrima" on kai korkeammalla mm. lainsäädännön vuoksi ja koventuneiden työelämän vastimusten ohella.
Mutta kuten täällä on todettu: jos ympäristön kaikkiin, vähemmän olennaisiin odotuksiin lähtee mukaan, niin se on loputon tie. Helpommin sanottu ja tehty tämä terveiden rajojen vetäminen meille kiltteyteen ja tunnollisuuteen kasvatetuille.
Korjaus: helpommin sanottu kuin tehty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
Tuo oli 70-luvun lapsuus. Muistan kuinka itseäni tuo huutaminen nolotti, joten juoksin aina sisälle mieluummin kuin huusin pihalla. Tuskin vanhemmilla silloin oli sen helpompaa kuin vanhemmilla nykyisinkään.
Nykyvanhemmilta unohtuu, kuinka monessa asiassa pääsevät helpommalla kuin esim. 70-luvulla. Esim. mun yksinhuoltaja äiti polki fillarilla kesät talvet kauppaan joskus useammankin reissun, kun ei saanut tuotua riittävää määrää maitotölkkejä ja muuta ruokaa mulle ja veljelleni, jolla oli koko ajan nälkä. Pyykit hän pesi kerrostalon pesutuvassa, kun ei ollut varaa ostaa omaa konetta. Silloin "vaadittiin" sitä, että lakanat ym. mankeloidaan. Lapsia on myös useimmilla ollut enemmän kuin tänä päivänä ja useammat tekivät fyysisempää työtä kuin nykyiset asiantuntijatöissä etänä työskentelevät vanhemmat.
Ihan höpö höpö aloitus. Tän päivän vanhemmilla ei ole yhtään sen rankempaa kuin aiemmilla sukupolvilla. Ei varmasti myöskään kevyempää, mutta turha kuvitella, ettei aiemmin olisi ollut vaatimuksia, jotka rasittivat ja työllistivät vanhempia. Jos ei ollutkaan rasitteena Wilmaa, niin ei voinut myöskään kätevästi tilata viikon ruokia valmiiksi pakattuina noudettavaksi tai jopa kotiin kannettuna. Jos ei tarvinnut vahtia ruutuaikaa, niin eipä ollut myöskään kaikilla varaa kaikkeen siihen arkea helpottavaan elektroniikkaan, joka nykyään on käytänössä kaikkien ulottuvilla jne.
Vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset elämän muilla alueilla ovat kasvaneet. Ennen oli selvää, kun lapsia tuli, että keskitytään siihen perhe-elämään. Enää ei näin ole, vaan pitää vouhkata ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
Tuo oli 70-luvun lapsuus. Muistan kuinka itseäni tuo huutaminen nolotti, joten juoksin aina sisälle mieluummin kuin huusin pihalla. Tuskin vanhemmilla silloin oli sen helpompaa kuin vanhemmilla nykyisinkään.
Nykyvanhemmilta unohtuu, kuinka monessa asiassa pääsevät helpommalla kuin esim. 70-luvulla. Esim. mun yksinhuoltaja äiti polki fillarilla kesät ta
Vain yksi kysymys. Oliko 70-luvulla melkein jokainen vanhempi joutunut ilmoitetuksi ja näiden vanhempien vanhemmuus sen jälkeen arvioitavaksi sellaiselle viranomaiselle, jolla on valta ottaa lapsi pois perheeltään? Jos ei niin paineet eivät olleet todellisia.
Jostain syystä nykylapset voivat huonommin kuin ennen. Opettajana huomaa, kuinka lapsista on tullut levottomia, eivät osaa keskittyä, eivät jaksa kuunnella. Vaikka lapsia on vähemmän, todella huonosti voivia on ennätysmäärä.
Lapset ovat myös entistä pulleampia, rasvamaksaa tavataan jo alle 10-vuotiailla. Kun kyselee ruokatavoista, selviää, etteivät perheet syö enää edes päivällistä yhdessä. Kaapista otetaan, mitä löytyy.
Nykyvanhemmilta unohtuu, kuinka monessa asiassa pääsevät helpommalla kuin esim. 70-luvulla. Esim. mun yksinhuoltaja äiti polki fillarilla kesät talvet kauppaan joskus useammankin reissun, kun ei saanut tuotua riittävää määrää maitotölkkejä ja muuta ruokaa mulle ja veljelleni, jolla oli koko ajan nälkä. Pyykit hän pesi kerrostalon pesutuvassa, kun ei ollut varaa ostaa omaa konetta. Silloin "vaadittiin" sitä, että lakanat ym. mankeloidaan. Lapsia on myös useimmilla ollut enemmän kuin tänä päivänä ja useammat tekivät fyysisempää työtä kuin nykyiset asiantuntijatöissä etänä työskentelevät vanhemmat.
Sinä et edes keskustele ketjun aiheesta, vaan jankutat kotitöistä.
Kaikki varmasti tuntuu nykyään vaikealta ja vaativalta kun ei olla lapsesta asti totuttu kuin oikeuksiin.
Monet nuoret työntekijät suunnilleen ahdistuu kun kertoo mitä pitää tehdä, missä ajassa ja miten. Ja sitten läiskähtää diagnoosia viimeistään kun käskee laitta sen ^vetin puhelimen pois.
Ennen riitti kun piiskasi penskat kaiken varalta. Ja laittoi töihin vaikka turnipsia kitkemään tai sonnan ajoon. Ei ollut virikkeistä puutetta ! Hyviä meistä tuli.
Ei nykyajan vanhemmat osaa lapsia kasvattaa kun eivät itsekkään ole saaneet kunnon kasvatusta, sen takia ihmisillä ei tänä päivänä ole minkäänlaisia tapoja mitä joskus kauan sitten oli
Minusta (70-luvun lapsi) monet näistä ap:n mainitsemista uusista vanhemmuuden haasteista olisi kuulunut jo mun vanhempien tehtäväkirjoon.
Nykyään ollaan valveutuneempia, mikä on minusta hyvä asia.