Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vanhemmuus on keveämpää, jos sitä elää niinkuin isä-vanhemmat. Heti putoaa iso kuorma harteilta, kun vaan osallistuu jonkun verran eikä mene ottamaan kokonaisvaltaista vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmilta unohtuu, kuinka monessa asiassa pääsevät helpommalla kuin esim. 70-luvulla. Esim. mun yksinhuoltaja äiti polki fillarilla kesät talvet kauppaan joskus useammankin reissun, kun ei saanut tuotua riittävää määrää maitotölkkejä ja muuta ruokaa mulle ja veljelleni, jolla oli koko ajan nälkä. Pyykit hän pesi kerrostalon pesutuvassa, kun ei ollut varaa ostaa omaa konetta. Silloin "vaadittiin" sitä, että lakanat ym. mankeloidaan. Lapsia on myös useimmilla ollut enemmän kuin tänä päivänä ja useammat tekivät fyysisempää työtä kuin nykyiset asiantuntijatöissä etänä työskentelevät vanhemmat.
Sinä et edes keskustele ketjun aiheesta, vaan jankutat kotitöistä.
Sinä et ymmärrä, että kokonaistilanne ratkaisee koko paketin rasittavuuden. Turha ulista kaikkien elämää helpottavien asioiden keskellä, että vanhemmuus on nykyisin niin raskasta, kun ruoka tuodaan ovelle tilattaessa, joku hoitaa siivouksen, jos siitä maksaa jne. Siinä jää kaikki maailman aika olla vaikka kuinka erinomainen vanhempi.
Olen syntynyt 70 luvulla. Lapseni 90 luvulla.
Asuimme rivitaloalueella. Paljo menivät itse ulos kavereiden kanssa leikkimään jo neljä vuotiaasta. Autovapaa alue.
Ruoka arkisin oli paljo puolvalmista. Minä olin vuorotöissä, miehelläni päivätyö.
Harrastukset, lähinnä jalkapallo, lähialueelta.
Isovanhemmilla ja serkuilla hoidossa, yökylässä sillon tällön.
Vaativampaa kuitenkin oli 90 luvulla kun 70 kun itse olin lapsi.
Minulle ei ole lapsenlapsia mutta ymmärrän että vanhemmuus on mennyt aina vaan vaatimammaksi.
Monet eivät enää uskalla lapsia hankkia kun pelkäävät että ei ole varaa tai aikaa lapselle. Pelkäävät etteivät ole kelpo vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan pidä paikkaansa. En tiedä millaisessa perheessä aloittaja lienee kasvanut, mutta itse olen kasvattanut tenavani ysärillä. Ei ollut mitään viiliksiä lupa syöttää ja ruutuaikaa vahdittiin kellon kanssa, eikä lapsia saanut jättää keskenään. Oli perhepetejä, kaikkien piti onnistua imettämisessä, mitään teollista ruokaa ei saanut tarjota, sauvasekoittimet surrasivat. Synnyttää piti mieluiten ilman kipulääkkeitä, se oli hyvän äidin merkki jne, jne. Nykyajan nuoret vain luulevat, että ysäri on jotain muinaishistoriaa, jolloin kukaan ei miettinyt lasten tarpeita lainkaan.
Totta, sain itse neljä lastani 90-luvulla, ja muistan, miten kiintymyssuhdeasiat oli esillä ja esim. tällainen kuin "continuum concept" eli että vastasyntynyttä ei saisi erottaa äidistään syntymän jälkeen ja muutenkin pitää huolta ihokosketuksesta. Luonnonmukainen synnytys oli paljon esillä, itsekin synnytin ilman lääkkeitä ja kaksi viimeistä seisten. Käytin myös perhepetiä, ja huomasin sen erittäin hyväksi oman jaksamiseni kannalta. Imetys oli ehkä jopa enemmän esillä kuin nykyään, kun monet naiset loukkaantuu, jos siitä puhutaan, ja kokevat sen painostuksena.
Se mikä on muuttunut, on ulkopuolisten tekijöiden sekaantuminen lasten elämään. Tarkoitan pelejä ja somea yms. Muistelen että ysärillä ja 2000-luvun alussa lapset oli jossain kivassa kevytsomessa, jossa ei juurikaan kiusattu. Sen jälkeen kaikki on muuttunut. Lisäksi kukaan lapsi ei vahingossa joutunut näkemään kännykältään pornoa, koska ei ollut vielä nettipornoa.
Olisiko ap:n äiti siirtänyt omat tapansa 60-luvun perheestään omaan perheeseensä? Kuulosti niin vanhanaikaiselta viiliksineen. :)
Se että lapset sai mennä viilettää omia teitään, oli kyllä tapana 50-60 -luvun maaseudulla ainakin, sillä edellytyksellä, että lapset olivat tehneet työnsä eli kantaneet puita, vettä, kitkeneet kasvimaata tms. Heinäpellolla haravoimassa jne.
Olisiko ap:n äiti siirtänyt omat tapansa 60-luvun perheestään omaan perheeseensä? Kuulosti niin vanhanaikaiselta viiliksineen. :)
Tarkoitin tietysti ap siirtänyt äitinsä tavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se vanhemmuus sinällään raskaammaksi mennyt vaan holhous yhteiskunnan uudet määritelmät miten se tehdään vieläkin vaikeammaksi elää täällä.
1960-70 luvulla ihmiset muuttivat maalta pakoon työn perässä kaupunkeihin ja lähtivät myös Ruotsiin jos täällä ei työtä ja elää pystynyt valvovan virka rikollisten silmien alla.
Raskaaksi elämää on tehneet paluu menneisyyteen poliittisen toiminnan kautta. Kurjuutta on 1990 lamasta alkaen heidän toimesta taas lisätty ja siitä se raskas elämä on yhteiskuntaan asenteena palannut.
Kyllä lapset edelleen kulkee kylillä ja kaupungilla ihan vapaasti omilla teillään mutta viranomaiset syyttävät taas lapsia ja nuoria rikolliseksi ainekseksi joka on heidän tapa asennettaan esiin tuoden on nostanut taas päätään.
Ehkä se on syy syntyvyyden laskulle myöskin parempi perustelu kuin asiantuntijoiden vastaavat puheet.
Rikos virassa kannattaa aina Suomessa sitä ei valvo ketään. Ei lastensuojelu eikä huostaanotto ole lapsia pelastanut toimensa kautta koskaan. Päin vastoin bisnes on helppo narsistin ja psykopaatin tie helppoon virkaan jossa saa toteuttaa itseään ilman rajoituksia kuten näkyy lapsen suojelussa vallalla olleen.
Ei siis kannata Suomessa lapsia hankkia heitä varten. Helpommalla pääsee kun lähtee muualle elämään Suomesta pois ja tekee lapset sitten muualla jos tarve siihen on. Täällä pakolaiset lisääntyy kun heidän tarkoitus on täyttää maa ja elää tuilla jatkossakin ilman raskasta työtä ja elämää jonka lait heille ovat ennustaneet ja käytännössä antaneet jo heille. Koulutusta ja asuntoja joita Helsinki pihtasi muilta. Maan tapaan vuokrat maksaa valtio heille ja muut tuet samoin. Lomankin kotimaassa jos oikein tarkkoja ollaan silpomis rituaaleihin.
Lapset ovat tuskastuttavampia kuin ennen. :) Äänekkäämpiä, pojat puhuvat usein kaiken huutamalla.
Ja kyllä lapset vaikuttavat myös ilkeämmiltä toisilleen kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku kertoa minulle, että jos nykyajan vanhemmilta vaaditaan kaikkea tuota mitä aloituksessa listataan, niin miksi ihmeessä sitten nykylapset
a) ovat ylipainoisempia kuin koskaan,
b) viettävät enemmän aikaa naama kiinni ruudussa kuin koskaan,
c) ovat ainakin lehtijuttujen mukaan mt-ongelmaisempia kuin koskaan,
d) ainakin oman mutun ja huomioiden perusteella ovat keskittymiskyvyttömämpiä ja ilman minkäänlaisia käytöstapoja,
ja niin edelleen?
Siis mikä tässä yhtälössä on pielessä? Nykyvanhemmat kokevat, että heidän pitää suorittaa vanhemmuutta täydellisesti, mutta silti - tai siksi? - kaikki menee pieleen?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa minulle, että jos nykyajan vanhemmilta vaaditaan kaikkea tuota mitä aloituksessa listataan, niin miksi ihmeessä sitten nykylapset
a) ovat ylipainoisempia kuin koskaan,
b) viettävät enemmän aikaa naama kiinni ruudussa kuin koskaan,
c) ovat ainakin lehtijuttujen mukaan mt-ongelmaisempia kuin koskaan,
d) ainakin oman mutun ja huomioiden perusteella ovat keskittymiskyvyttömämpiä ja ilman minkäänlaisia käytöstapoja,
ja niin edelleen?
Siis mikä tässä yhtälössä on pielessä? Nykyvanhemmat kokevat, että heidän pitää suorittaa vanhemmuutta täydellisesti, mutta silti - tai siksi? - kaikki menee pieleen?
Kaikki nuo kohdat on sun omaa musta tuntuu -solvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa minulle, että jos nykyajan vanhemmilta vaaditaan kaikkea tuota mitä aloituksessa listataan, niin miksi ihmeessä sitten nykylapset
a) ovat ylipainoisempia kuin koskaan,
b) viettävät enemmän aikaa naama kiinni ruudussa kuin koskaan,
c) ovat ainakin lehtijuttujen mukaan mt-ongelmaisempia kuin koskaan,
d) ainakin oman mutun ja huomioiden perusteella ovat keskittymiskyvyttömämpiä ja ilman minkäänlaisia käytöstapoja,
ja niin edelleen?
Siis mikä tässä yhtälössä on pielessä? Nykyvanhemmat kokevat, että heidän pitää suorittaa vanhemmuutta täydellisesti, mutta silti - tai siksi? - kaikki menee pieleen?
Kaikki nuo kohdat on sun omaa musta tuntuu -solvausta.
Kyllä nuo kohdat ovat pitkälti oikein. Muutos selvästi huonompaan käytökseen on tapahtunut viimeisen 10-20 vuoden aikana. Yhä harvemmalle luetaan kotona, yhä harvemmat syövät oikeaa ruokaa kotonaan, yhä harvemmat ylipäätään syövät aterioita saman pöydän ääressä vanhempiensa kanssa.
Keskittymiskyvyn puutteen huomaa, kielenkäyttö on kamalaa, opettajia uhataan tavoilla, joita on nähty tappo- ja pornovideoita katsellessa.
Pahinta on vanhemmuuden katoaminen. Yhteydenottoon haistatellaan, ruutuaikaa ei haluta rajoittaa, ruokaa ei haluta itse laittaa. Käsketään työntää kasvikset erilaisiin aukkoihin. Ja yllätys, ihan työssäkäyvistä vaaleista vanhemmista on kyse ja ihan hyvällä asuinalueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa minulle, että jos nykyajan vanhemmilta vaaditaan kaikkea tuota mitä aloituksessa listataan, niin miksi ihmeessä sitten nykylapset
a) ovat ylipainoisempia kuin koskaan,
b) viettävät enemmän aikaa naama kiinni ruudussa kuin koskaan,
c) ovat ainakin lehtijuttujen mukaan mt-ongelmaisempia kuin koskaan,
d) ainakin oman mutun ja huomioiden perusteella ovat keskittymiskyvyttömämpiä ja ilman minkäänlaisia käytöstapoja,
ja niin edelleen?
Siis mikä tässä yhtälössä on pielessä? Nykyvanhemmat kokevat, että heidän pitää suorittaa vanhemmuutta täydellisesti, mutta silti - tai siksi? - kaikki menee pieleen?
Kaikki nuo kohdat on sun omaa musta tuntuu -solvausta.
Kyllä nuo kohdat ovat pitkälti oikein. Muutos selvästi huonompaan käytökseen o
Edelleen, ihan sun mutua.
t. äiti ja ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysärillä mentiin koko luokka yhdessä bussilla hammaslääkäriin open kanssa ja yksi kerralla käytiin sisällä. Nyt pitää olla joka ikinen kerta vanhempi paikalla ja mennään omalla autolla. Ysärivanhemmat ei tajua tätäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa minulle, että jos nykyajan vanhemmilta vaaditaan kaikkea tuota mitä aloituksessa listataan, niin miksi ihmeessä sitten nykylapset
a) ovat ylipainoisempia kuin koskaan,
b) viettävät enemmän aikaa naama kiinni ruudussa kuin koskaan,
c) ovat ainakin lehtijuttujen mukaan mt-ongelmaisempia kuin koskaan,
d) ainakin oman mutun ja huomioiden perusteella ovat keskittymiskyvyttömämpiä ja ilman minkäänlaisia käytöstapoja,
ja niin edelleen?
Siis mikä tässä yhtälössä on pielessä? Nykyvanhemmat kokevat, että heidän pitää suorittaa vanhemmuutta täydellisesti, mutta silti - tai siksi? - kaikki menee pieleen?
Kaikki nuo kohdat on sun omaa musta tuntuu -solvausta.
Kyllä nuo kohdat ovat pitkälti oikein. Muutos selvästi huonompaan käytökseen o
Olet juuri se ongelma josta tässä ketjussa puhutaan. Eikö sun pitäisi keskittyä opettamaan oppilaita eikä soitella vanhemmille hyolipuheluita kasvisten syömisestä!
Lasten lukutaito, matikan taito jne on laskenut. Ettekö te opettajat enää tee työtänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet juuri se ongelma josta tässä ketjussa puhutaan. Eikö sun pitäisi keskittyä opettamaan oppilaita eikä soitella vanhemmille hyolipuheluita kasvisten syömisestä!
Lasten lukutaito, matikan taito jne on laskenut. Ettekö te opettajat enää tee työtänne?
Opetan yläkoulussa ruotsia ja englantia. Lukutaito ja matikka eivät ole vastuullani. Eikä myöskään kenenkään ruokavalio.
Pakkoruotsin tunnilla sen sijaan kyllä näen, miten ne lapset/nuoret keskittyy ja käyttäytyy.
En tunnista kuvauksiasi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet juuri se ongelma josta tässä ketjussa puhutaan. Eikö sun pitäisi keskittyä opettamaan oppilaita eikä soitella vanhemmille hyolipuheluita kasvisten syömisestä!
Lasten lukutaito, matikan taito jne on laskenut. Ettekö te opettajat enää tee työtänne?
Opetan yläkoulussa ruotsia ja englantia. Lukutaito ja matikka eivät ole vastuullani. Eikä myöskään kenenkään ruokavalio.
Pakkoruotsin tunnilla sen sijaan kyllä näen, miten ne lapset/nuoret keskittyy ja käyttäytyy.
En tunnista kuvauksiasi ollenkaan.
Eipä pakkoruotsin tunnilla kukaan ennenkään keskittynyt. Vai osaavatko suomalaiset mielestäsi ruotsia? Joillekin se oli jo kotoa tuleva kunnia-asia että ruotsia ei sitten opetella. Mutta nykylasten ongelma tuokin sinusta...
Vanhemmat itse vaatii ja uuvuttaa itsensä. Kaikkea sälää pitää olla.
Omaa aikaa pitää olla, vuorotellen juostaan omissa menoissa. Sitten lasketaa kumpi enempi kotona lasten kanssa.Tasan pitää olla vapaata. Perhe on yhdessä tehty, jos keskittyy siihen. Ehtii kiertää ympäri maailmaa kun babyt isoja on.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvästä keskustelusta. Ap:n aloituksessa tuli esiin sanoittaminen. Ei ole ihan helppoa tukea lasta sanoittamaan tunteita, kun ei itsellekään ole aikoinaan sanoitettu ja pitää itsekin miettiä, että miten lapsi kokee tämän tilanteen x sekä samalla miten itse tämän koen. Ja että onko tässä itsellä vaikka vanha, toksinen malli, joka puskee pintaan, haluanko toimia näin. Kyllähän sitä oppiikin tietysti mutta tämäkin on sitä tunnetyötä.
Ja erityisesti varttuneemmat, ettehän teilaa tätä oikopäätä, vaikka olisitte eri mieltä ja tämä olisi teistä "lässytystä". Pidetään tämä tärkeä keskustelu asiallisena.
Tunteita sanallistetaan, lauluja sanoitetaan. Sori, tiedän kyllä, että tämä sana "sanoittaa" on jo korvannut alkuperäisen "sanallistaa", mutta turhaan, minusta.
Itse asiaan: minusta olisi tärkeämpää lapsen uskaltaa kokea niitä tunteita ja tuntea itsensä kaikissa tunteissaan rakastetuksi kuin sanallistaa niitä eli pohtia äyllisellä tasolla. Se kuulostaa älyllisen puolen yliarvioinnilta. Jos älyllinen havainto ja päätelmä voisi muuttaa ihmistä, meillä ei olisi niin monta alkoholisoitunutta lääkäriä. Näkemystäni saa vapaasti arvostella. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa minulle, että jos nykyajan vanhemmilta vaaditaan kaikkea tuota mitä aloituksessa listataan, niin miksi ihmeessä sitten nykylapset
a) ovat ylipainoisempia kuin koskaan,
b) viettävät enemmän aikaa naama kiinni ruudussa kuin koskaan,
c) ovat ainakin lehtijuttujen mukaan mt-ongelmaisempia kuin koskaan,
d) ainakin oman mutun ja huomioiden perusteella ovat keskittymiskyvyttömämpiä ja ilman minkäänlaisia käytöstapoja,
ja niin edelleen?
Siis mikä tässä yhtälössä on pielessä? Nykyvanhemmat kokevat, että heidän pitää suorittaa vanhemmuutta täydellisesti, mutta silti - tai siksi? - kaikki menee pieleen?
Kaikki nuo kohdat on sun omaa musta tuntuu -solvausta.
Ihan paljain silmin todettava tosiasia eikä mutuilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa minulle, että jos nykyajan vanhemmilta vaaditaan kaikkea tuota mitä aloituksessa listataan, niin miksi ihmeessä sitten nykylapset
a) ovat ylipainoisempia kuin koskaan,
b) viettävät enemmän aikaa naama kiinni ruudussa kuin koskaan,
c) ovat ainakin lehtijuttujen mukaan mt-ongelmaisempia kuin koskaan,
d) ainakin oman mutun ja huomioiden perusteella ovat keskittymiskyvyttömämpiä ja ilman minkäänlaisia käytöstapoja,
ja niin edelleen?
Siis mikä tässä yhtälössä on pielessä? Nykyvanhemmat kokevat, että heidän pitää suorittaa vanhemmuutta täydellisesti, mutta silti - tai siksi? - kaikki menee pieleen?
Kaikki nuo kohdat on sun omaa musta tuntuu -solvausta.
Olen äidinkielen opettaja, kolmatta vuotta eläkkeellä. Havaintojeni mukaan on totta, että yhdistelmä some + älypuhelin on ollut aika tuhoisa nuorten keskittymiselle ja sitä myöten lukutaidolle. Toisekseen, somen typerät sisällöt aiheuttavat teinitytöissä huonoa oloa ja pornosisällöt koukuttavat teinipoikia. En totisesti haluaisi olla nuori tänä aikana.
Elä ole vi#un vässykkä. Elä mieti mitä muut ajattelee tai julkasevat somessa. Elä sitä omaa elämääsi, tietty järjen kanssa.
Se on sun elämä. Ja lapses elämä. Ei muiden.