Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vaatimukset ovat juuri niin kovia, kuin mitä vanhemmat itse valitsevat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset jätetään nykyään uimarannallakin aivan itsekseen puuhaamaan kaikkea typerää, syöttämään lokkeja, heittelemään hiekkaa ja laiskat vanhemmat vain makaavat ylensyöneinä. Tuntuu ettei vanhemmat enää edes yritä kasvattaa lapsilleen mitään, ja tässä eivät syntysuomalaiset juuri parempia tunnu olevan. Kyllä sitten ihmetellään taas kun väsynyt äiti lukee kotisohvalla kirjaa ja poliisi soittelee että pennut ovat heitelleet autoja kivillä.
Tätäkö ei lapset tehneet ennen, kun joukossa tyhmyys tiivistyi!? 😂 todellakin teki ja silloin vielä enemmän, koska heidät pistettiin ulos keskenään PALJON helpommin mitä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset jätetään nykyään uimarannallakin aivan itsekseen puuhaamaan kaikkea typerää, syöttämään lokkeja, heittelemään hiekkaa ja laiskat vanhemmat vain makaavat ylensyöneinä. Tuntuu ettei vanhemmat enää edes yritä kasvattaa lapsilleen mitään, ja tässä eivät syntysuomalaiset juuri parempia tunnu olevan. Kyllä sitten ihmetellään taas kun väsynyt äiti lukee kotisohvalla kirjaa ja poliisi soittelee että pennut ovat heitelleet autoja kivillä.
Ennen kolmevuotiaat ulkoili itsekseen... Olen itse meinannut hukkua pihalampeen senikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukset ovat juuri niin kovia, kuin mitä vanhemmat itse valitsevat
Niin... Kyllä sitä itse ainakin olen halunnut olla hyvin tarkka esimerkiksi millaisen turvaistuimen lapselle hommaan. Olen myös ollut tarkka ravitsemuksesta ja suosituksista, koska uskon nykytieteeseen ja ei niitä tutkimuksia tehdä vain vanhempien kiusaksi.
En tiedä mitä meinaat vaatimuksilla, mutta uskoisin, että lähes jokainen vanhempi haluaa lapsilleen parasta. Fiksut vanhemmat huomioivat tutkimusten perusteella tehtyjä suosituksia.
Nykyaikana tiede ja ennätykset ovat nousseet niin korkealle, että joka jampan on väkisin tähdättävä korkealle. Koska some yms. feikki elämä asettaa kovia paineita. Totuus on kuitenkin mielenterveysongelmia, dopingin ja huumeiden käyttöä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset jätetään nykyään uimarannallakin aivan itsekseen puuhaamaan kaikkea typerää, syöttämään lokkeja, heittelemään hiekkaa ja laiskat vanhemmat vain makaavat ylensyöneinä. Tuntuu ettei vanhemmat enää edes yritä kasvattaa lapsilleen mitään, ja tässä eivät syntysuomalaiset juuri parempia tunnu olevan. Kyllä sitten ihmetellään taas kun väsynyt äiti lukee kotisohvalla kirjaa ja poliisi soittelee että pennut ovat heitelleet autoja kivillä.
Tärkeintä tarkistaa älypuhelinta.
Ennen lapset eivät olleet jatkuvassa hengenvaarassa talon kokoisten ja 3000 kg painavien autojen keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivän vanhemmat keksii kaiken maailman selityksiä ja tekosyitä omalla saamattomuudelleen. Kaikki on aina jonkun toisen vika
Ei kaikkeen tarvitse mennä mukaan.
Jos opettaja koulussa tivaa lasten harrastuksia ja pitää niitä ikäänkuin välttämättömänä, niin pistäkää hanttiin!
Teistä vanhemmista itsestänne kaikki riippuu, miten sen asian otatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkeen tarvitse mennä mukaan.
Jos opettaja koulussa tivaa lasten harrastuksia ja pitää niitä ikäänkuin välttämättömänä, niin pistäkää hanttiin!
Teistä vanhemmista itsestänne kaikki riippuu, miten sen asian otatte.
Pakko niihin on mennä mukaan tai ainakin esittää menevänsä ettei vaan "huolta" ala kertyä.
Lapsista kasvaa omia persoonia kavereiden keskellä koulussa sitten ammatissa kohta oma perhe pitää asennoitua että siinä on uusia ihmisiä ja pitää puhtaissa vaatteissa parturissa ruuassa minkä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkeen tarvitse mennä mukaan.
Jos opettaja koulussa tivaa lasten harrastuksia ja pitää niitä ikäänkuin välttämättömänä, niin pistäkää hanttiin!
Teistä vanhemmista itsestänne kaikki riippuu, miten sen asian otatte.
Toisaalta taas, ovatko lapsen harrastukset todella rasite nykyajan vanhemmille? Itse koin ne vaan positiivisena. Ja myös sen, että vanhemmat pystyivät osallistumaan lapsen elämään toimimalla harrastuksen mahdollistajina (kuskaamiset, yhteiset kisareissut ja turnaukset yms). Samalla siinä tutustui sekä uusiin aikuisiin, että lapsen kavereihin, joka etenkin murrosiässä oli suuri etu.
Mä väittäisin, että eniten vanhempia uuvuttaa se, kun eivät kertakaikkiaan osaa vetää rajoja. OIkein mihinkään. Mutta varsinkaan lasten suhteen. Lapselle pitää olla koko ajan läsnä, koko ajan tunnekasvattaa, koko ajan kuunnella, koko ajan palvella.
Ja kun näin tekee, on tuloksena kunnon kiukkuperse, lapsi joka narisee ja marisee koko ajan joka asiasta, eikä saa mitään itse aikaiseksi.
Vauvan tarpeisiin pitää tietysti vastata aina ja heti. Mutta jo 1-vuotias voi vähän odottaa, hänen ei tarvitse eikä pidä olla koko ajan maailman keskipiste.
Mä en ymmärrä miksi ihmiset, joilla on kaikki valta kasvattaa lapsistaan kivoja tyyppejä kasvattaa mieluummin narsistia kusbäitä, ja sitten valittavat uupumustaan ja sitä kun lapsi on niiiiin hankala, sille pitää varmaan hakea joku diagnoosi ja lääkitys.
Opetelkaa hyvät ihmiset vetämään niitä rajoja terveellä tavalla. Terapia auttaa, jos ei itse osaa. Lapsi on osa perhettä, ei maailman napa. Ole lapselle reilu ja rakastava, ja edellytä, että hän on samanlainen muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukset ovat juuri niin kovia, kuin mitä vanhemmat itse valitsevat
Niin... Kyllä sitä itse ainakin olen halunnut olla hyvin tarkka esimerkiksi millaisen turvaistuimen lapselle hommaan. Olen myös ollut tarkka ravitsemuksesta ja suosituksista, koska uskon nykytieteeseen ja ei niitä tutkimuksia tehdä vain vanhempien kiusaksi.
En tiedä mitä meinaat vaatimuksilla, mutta uskoisin, että lähes jokainen vanhempi haluaa lapsilleen parasta. Fiksut vanhemmat huomioivat tutkimusten perusteella tehtyjä suosituksia.
Vielä fiksumpi vanhempi osaa laittaa asiat mittakaavaan. Joo, on itsestäänselvää että turvavyötä ja - istuimia käytetään. Mutta tyhmyyttä kuvitella, että jos hankit just sen viimeisimmän markkinoiden kalleimman testivoittajan, se auttaisi jos törmäät rekan kanssa.
Tai että voisit jotenkin ehkäistä esim. sairauksia syöttämällä lapselle just oikeanlaista sapuskaa. Kun elimistö on kuitenkin varsin joustava mekanismi, ja toisaalta niillekin, jotka tekee kaiken täysin oikein, iskee pahojakin sairauksia.
Ja ei, tämä ei tarkoita että pitäisi olla ihan hälläväliä-meiningillä. Kuitenkin esim. ravitsemuksessa riittää oikein hyvin joku 80/20 meininki, eli 80 prossaa perusterveellistä evästä ja 20prossaa mitä mieli tekee.
Ennen, hyvinä aikoina, ei kersojen kasvatukses ollu mitään ongelmia. Piestiin vain häjyyly pois, teetettihin työtä ja annettiin soosiperunoita. Niin pitääs nykyänsäkki. Muuten kersoosta ei kasva kunnon perus suomalaasia.
Vanhemmuutta kyylätään nykyään. Ennen vanhemmat päätti asioista. Nykyään sossutantat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkeen tarvitse mennä mukaan.
Jos opettaja koulussa tivaa lasten harrastuksia ja pitää niitä ikäänkuin välttämättömänä, niin pistäkää hanttiin!
Teistä vanhemmista itsestänne kaikki riippuu, miten sen asian otatte.
Toisaalta taas, ovatko lapsen harrastukset todella rasite nykyajan vanhemmille? Itse koin ne vaan positiivisena. Ja myös sen, että vanhemmat pystyivät osallistumaan lapsen elämään toimimalla harrastuksen mahdollistajina (kuskaamiset, yhteiset kisareissut ja turnaukset yms). Samalla siinä tutustui sekä uusiin aikuisiin, että lapsen kavereihin, joka etenkin murrosiässä oli suuri etu.
Kyllä se vähän kyrsii kuskata kun on monta lasta, tyttöjä ja poikia. Eri harrastukset. Elämä pelkkää kuskaamista. Aina edes lapsi itse ei jaksaisi mennä harrastuksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän vanhemmat keksii kaiken maailman selityksiä ja tekosyitä omalla saamattomuudelleen. Kaikki on aina jonkun toisen vika
Jo aloitus antaa ymmärtää, että lapsi on sivuseikka. Imankos lapset ovat meillä hirveän huonossa kunnossa, eivät osaa eivätkä opi mitään. No kunhan vanhempia nyt opetetaan, ehkä seuraava sukupolvi haluaa, älyää ja osaa hoitaa ja hoivata lapsiaan rakkaudella.
Toisaalla joku ruikutti, kun pustossa ei lapselle tarjottu juuri sitä ruokaa jota äippä halusi tarjottavan. En vaan ymmärrä, milloin tämä isänmaamme touhu näin alas meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka kirjoitti viestinsä olevan tarkka kuvaus 70-luvusta: Ei se ole tarkka kuin sinun näkökulmastasi. Muilla 70-luvun lapsilla voi olla aivan erilainen näkökulma.
Kyllä se oli erittäin tarkka kuvaus silloisesta elämästä.
t. 70-luvun lapsi
Mutta 70-luvusta on jo 50 vuotta. Vain hyvin pieni vähemmistö 70-luvulla lapsuutensa eläneistä on tämän hetken pikkulasten vanhempia.
Joo ei, ollaan teinien/nuorten aikuisten vanhempia joten kyllä meidän taaperot ja lapset eli jo ihan tätä uutta aikaa. Faktaa on, että digiyhteiskunnassa kasvavien lasten vanhemmilla on ihan erilaisia haasteita kuin meidän vanhemmilla meidän lapsuudessa.
Eikä se helposti yhtään kun lapsesta tulee teini tai nuori aikuinen.
Kyllä ne lapset jätetään nykyään uimarannallakin aivan itsekseen puuhaamaan kaikkea typerää, syöttämään lokkeja, heittelemään hiekkaa ja laiskat vanhemmat vain makaavat ylensyöneinä. Tuntuu ettei vanhemmat enää edes yritä kasvattaa lapsilleen mitään, ja tässä eivät syntysuomalaiset juuri parempia tunnu olevan. Kyllä sitten ihmetellään taas kun väsynyt äiti lukee kotisohvalla kirjaa ja poliisi soittelee että pennut ovat heitelleet autoja kivillä.