Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että 1970 - 1990 -aikakauden lapset olivat ja ovat henkisesti paremmassa kunnossa kuin nykyiset. Silloin myös lasten erilaiset persoonat hyväksyttiin eikä puolta porukasta kategorisoitu ties mihin erilaista kohtelua vaativaan ryhmään. Samalla muutkin saivat oppia asiasta.
Ruutuaikaa ei tarvinnut rajoittaa, koska lastenohjelmaa tuli telkkarista n. puoli tuntia päivässä ja muu ei lapsia kiinnosstanut. Kun oli ruokaa ja vaatteita, niin koulun ulkopuolisen ajan pystyi olemaan ulkona kavereiden kanssa leikkimässä ja pelaamassa.Ja kun pedaritkaan eivät pystyneet verkostoitumaan ja toisiaan kiihottamaan, oli ulkona turvallista. Jos joku osoitti ei-toivottuja taipumuksia, häneltä kipeytyi nenä ja hän katsoi parhaaksi vaihtaa paikkakuntaa.
No jaa. 70-80-luvuillahan nimenomaan erilaiset lapset suljettiin apukouluihin ja tarkkiksille pois keskivertojen silmistä. Samoin psykiatrinen hoito tapahtui laitoksissa, toisin kuin nykyään, kun potilaat lähetetään pilleripurkki kourassaan kotiin. Lisäksi esim. itsensäpaljastelijoita oli paljon enemmän kuin nykyään, ja niitä pidettiin jopa ihan normaalina elämään kuuluvana ikävyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Miten liittyvät? Siten, että vertaat nykyajan vanhemmuutta muka niin paljon helpompaan entisaikaan.
"Onko jokaisella lapsella oltava jokin harrastus, joka määrittelee sitten koko perheen päivän kulun? "
Ainakin meidän lasten koulussa opettajat näitä aina tivaa eli kyllä se vaikuttaa siltä että pitäisi olla. Ja ohjattu harrastus siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että 1970 - 1990 -aikakauden lapset olivat ja ovat henkisesti paremmassa kunnossa kuin nykyiset. Silloin myös lasten erilaiset persoonat hyväksyttiin eikä puolta porukasta kategorisoitu ties mihin erilaista kohtelua vaativaan ryhmään. Samalla muutkin saivat oppia asiasta.
Ruutuaikaa ei tarvinnut rajoittaa, koska lastenohjelmaa tuli telkkarista n. puoli tuntia päivässä ja muu ei lapsia kiinnosstanut. Kun oli ruokaa ja vaatteita, niin koulun ulkopuolisen ajan pystyi olemaan ulkona kavereiden kanssa leikkimässä ja pelaamassa.Ja kun pedaritkaan eivät pystyneet verkostoitumaan ja toisiaan kiihottamaan, oli ulkona turvallista. Jos joku osoitti ei-toivottuja taipumuksia, häneltä kipeytyi nenä ja hän katsoi parhaaksi vaihtaa paikkakuntaa.
No jaa. 70-80-luvuillahan nimenomaan erilaiset lapset suljettiin apukouluihin ja tarkkiksille po
Tarkkikset oli koulujen yhteydessä eikä "poissa silmistä". Nykykriteereillä puolet luokasta laitettaisiin tarkkikselle. Lähinnä pojat siis. Kriteerit lapsille ovat kasvaneet käyttäytymisen suhteen ja laskeneet oppimisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kritisoivat "kyllä mekin ennen pärjättiin itse" isovanhemmat eivät käsitä, että tuolloin vanhemmuuden vaatimukset olivat paljon pienemmät. Riitti, kun naperolla oli puhtaat vaatteet ja ruokaa.
Voi hyvä ihminen, kun olet tyhmä! Mutta niinhän te olette!
Noinhan se oli. Jonkinlaista ruokaa pari kertaa päivässä, yksi vaatekerta kerran vuodessa ja suunnilleen pidettiin hengissä.
Nyt lapsi kyörätään hoitopaikkaan, että saa ruokaa ja kesällä reppanat jonottavat puistossa vellikupin kanssa velliä. Uupuneet äidit retkottavat sringeissään filtillä puiston nurtsilla🤨
Se leikkipuiston ruokailu on kyllä yleensä keittoa, siihen liittyy lapsill
On se varmaan rankkaa, jos ihan parin-kolmen kilsan päähän joutuu menemään puistoon... Pienemmillä paikkakunnilla tuo on ihan normaali välimatka mihin tahansa, kun kotoa lähtee: kauppaan, kirjastoon, uimarannalle, leikkikentälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Entisvanhaan vanhemmuuden vaatimuksena oli kasvattaa lapsista hyvin käyttäytyviä ja kuuliaisia kansalaisia. Nykyään tuo kasvatusvastuu on sysätty yhteiskunnalle, kun kotona ei jakseta tai osata opettaa ihan peruskäytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Entisvanhaan vanhemmuuden vaatimuksena oli kasvattaa lapsista hyvin käyttäytyviä ja kuuliaisia kansalaisia. Ny
Ei ollut, vaan piti pitää suunnilleen hengissä. Jonkinlaista ruokaa ja jotain vaatetta. Se riitti. Valvoa ei tarvinnut, joten kyllä niitä sitten kuolikin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Miten liittyvät? Siten, että vertaat nykyajan vanhemmuutta muka niin paljon helpompaan entisaikaan.
No, ainakin lastensuojelu meidän lasta painosti aloittamaan jonkin harrastuksen, vaikka lapsi ei olisi halunnut. Nuori on autismikirjolla , eikä olisi millään jaksanut mitään harrastusta, mutta ei auttanut, pakko olisi ollut. Monta vuotta sitä jankattiin, kunnes lopulta tein siitä lopun ja sanoin, että lapsi ei harrasta, jos se ei halua ja piste. En sitten tiedä, mitä kirjasivat papereihinsa, varmasti olin yhteistyökyvytön äiti. Se ei riittänyt harrastukseksi, että lapsi askarteli, maalasi, teki käsitöitä ja piirsi kotona aktiivisesti ja näihin hankittiin välineitä ja tarvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vanhemmuus vaikuttaa nykyään raskaammalta siksi, koska ihmisillä on keskimäärin surkeampi fyysinen kunto ja ollaan vähemmän sosiaalisia. Lapsettomien vapaa-ajanviettotavat ovat monipuolisempia ja helpommin saatavilla, mieluummin avataan ruudut ja katsotaan sieltä toisten kiillotetut kuulumiset kuin käytäisiin kylässä ja siinä sivussa nähtäisiin ja kuultaisiin asioiden todellinen tila ja mahdollisesti tarjottaisiin apua.
Nykyään kaikilla on keskimäärin niin paljon muita vaihtoehtoja ajanviettoon kuin lähisukulaisten, ystävien tai naapurien kanssa toimiminen ja naapurustossa liikkuminen, että lapsiperheet jäävät siinä sivussa kupliinsa. Ennen lapsiperhenaapuruston kaikkien ovet olivat kesäisin auki ja oli tavanomaista rampata toisten kotona spontaanisti etukäteen sopimatta. Nykyään pitää naapurilta kysyä viestillä etukäteen, sillä ei haluta häiritä kun kaikilla on niin erityisen uniikit yksityiselämät joiden verhoja ei voi käydä raottamassa, siellähän voi olla vaikka eteinen imuroimatta ja tavaroita siellä täällä.
Feikkaaminen ja valehtelu on nykypäivän juttu eikä asioiden rehellinen kohtaaminen. Suorittajien ongelma, luullaan että joku vaatii heiltä sitä mitä somessa sun muualla lukee. Siten on maailmanloppu myöntää että kyllä, joskus on sekaista talossa ja joskus lapset vi.uttaa enkä ole osannut toimia kaikissa tilanteissa aina oikein, mutta olen silti kelpo ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ne kritisoivat "kyllä mekin ennen pärjättiin itse" isovanhemmat eivät käsitä, että tuolloin vanhemmuuden vaatimukset olivat paljon pienemmät. Riitti, kun naperolla oli puhtaat vaatteet ja ruokaa.
Kuinkahan paljon nykyään vapaaehtoisesti vaaditaan ihan itseltä näitä vouhotuksia? Onko pakko hypätä joka harrastuksessa ja lähteä mukaan kaikkeen maailmanparannukseen? Outoa "kilpavarustelua" on touhut. Ennenkin piti lapset kasvattaa ja heistä huolta pitää ihan itse. Opetettiin syömään, juomaan , pukemaan, peseytymään , pyörällä ajamaan, palloa potkimaan, uimaan. Opetettiin myös käytöstapoja, tervehtimään vieraita, käyttäytymään kiltisti kylässä. Leikkiiä sai! Mutta niin ettei verhot ja kukkaruukut tipahdtelevat. Harrastuksiin kuskattiin ja omasta pussista maksettiin. Ja harrastukset olivat heidän omia valintoja, ei meidän vanhempien kun emme tunteneet tarvetta nostaa "omaa häntäämme" . Vietettiin heidän kanssaan aikaa iltaisin ja viikonloppuisin ja jopa ruokailtiin yhtäaikaa ihan siihen saakka kun kotona asuivat.
ETTÄ EI TARVITSE TULLA SANOMAAN ETTÄ RIITTI PELKKÄ RUOKA JA PUHTAAT VAATTEET!!! VANHEMMUUDEN VAATIMUKSET OVAT AINA YHTÄ KOVAT, AJASTA RIIPPUMATTA. ITSE OLETTE PEITON ALLA PEUHANNEET, ETTÄ KANTAKAA TEKOJENNE SEURAUKSET NIINKUIN ÄIDIN JA ISÄN KUULUU. HE OVAT PARASTA JA KALLEINTA, MITÄ TEILLÄ ON. EIVÄTKÄ HE VAADI TELTÄKÄÄN KUIN RAKKAUTTA JA SYLIÄ. JOSKUS NAPAKKAA OHJAUSTA, EI KURITUSTA!
IKÄVÄ ON ,KUN OVAT JO POIS OMILLAAN MUTTA SAMALLA HUOJENTUNEENA JA ONNELLISENA VOI TODETA HEIDÄN PÄRJÄÄVÄN.
Ja, ilopilkkuna on mummun ja meikäläisen, papan murunen, kohta 3-v lapsenlapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi mitä väliä, jos hyvän perheen lapsesta tehdään lasu. Totalitarismiin kuuluu mielivalta. Silloin lasu voi oikeuttaa mihin tahan tekoihin. Toimet eivät ole missään suhteessa terveeseen järkeen.
Suomi ei ole enää se lintukoto mikä se oli 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin muutos on tapahtunut hallinnossa. Aikaisemmin hallinto esti mielivaltaisuudet, nykyään se kannustaa niihin. Aikaisemmin pystyit luottamaan siihen, että jos työntekijä toimi väärin niin oikeudesta saa oikeutta. Nykyään täytyy luottaa siihen, että työntekijä toimii oikein, koska oikeudesta et saa oikeutta.
Tervetuloa totalitaristiseen Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Entisvanhaan vanhemmuuden vaatimuksena oli kasvattaa lapsista hyvin käyttäytyviä ja kuuliaisia kansalaisia. Ny
Entisaikaan kasvatus hoidettiin usein luunapein, tukistuksin, läimäyksin ja selkäsaunoin. Niitä sai kotona, jos ei totellut käskyjä ja kieltoja. Eikä muuhun olisi ollut aikaa eikä ehkä keinojakaan.
Vielä 90-luvulla yksi työkaveri kertoi töissä, että oli edellisiltana antanut piiskaa teinilapselleen, koska tämä oli tullut kotiin liian myöhään. Nykyään se taitaa olla kiellettyä.
Vanhemmat ovat lähinnä itsekkäitä nykyään. Pitäisi päivitellä somea ja postailla ihania kuvia, unohtaen lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat lähinnä itsekkäitä nykyään. Pitäisi päivitellä somea ja postailla ihania kuvia, unohtaen lapset.
Ne on kyllä ne isovanhemmat, jotka luvatta somettaa ns. ihania kuvia lapsenlapsista ja hölöttää näiden yksityisasioita ympäriinsä. Eivät koskaan ole hahmottaneet, ettie lapset ja lapsenlapset ole mitään oman elämän statisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla yksi työkaveri kertoi töissä, että oli edellisiltana antanut piiskaa teinilapselleen, koska tämä oli tullut kotiin liian myöhään. Nykyään se taitaa olla kiellettyä.
Se on ollut kiellettyä vuodesta 1984.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat lähinnä itsekkäitä nykyään. Pitäisi päivitellä somea ja postailla ihania kuvia, unohtaen lapset.
Älä viitsi. Kyllä sitä itsekkyyttä nimenomaan oli vaikka kasarilla/ysärillä, kun oli ihan normaalia, että vanhemmat veti vaikka kännit lasten ollessa kotona, tupruttelivat tupakkaa autossa jopa niin, että lapset olivat kyydissä!? Panemaankin oli päästävä, niin heitettiin lapset keskenään ulos tai ihan estoitta lasten kuullenkin.
Kyllä nykyään on ihan erilaista vanhemmuutta. Toki poikkeuksia on, mutta ONNEKSI joku tupakointikin on paljon harvinaisempaa eikä mikään normi.
Ei tarvinnut lukeakaan ketjua pidemmälle. Tässä viestissä on sanottu aiheesta kaikki tarvittava.