Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
80-luvulla syntyneet lapseni eivät vaatineet mitään. Mitä lapset nykyään vaativat vanhemmiltaan ? Outo tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia pitäisi saada pois, ja se on älylaitteet. Sen jälkeen vanhemmuuskin olisi helpompaa.
Kerrostalon pihalla vanhempi ulkoiluttaa pienokaisia, keinuttaakin, kännykkää räplää. Älylaite pois ensimmäiseksi vanhemmilta, esimerkin näyttäjiltä !
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Vanhemmuus on tehty tuon kaiken lisäksi, joten vanhemmuuden hoitaminen on ollut haastavampaa kuin nykyisin. Kyllä vanhemmuus on ennenkin ollut muutakin kuin lasten elossa pitämistä, jossa siinäkin on ollut ennen vanhaan jo paljon isompi homma kuin nykyisin. Oma äitini kävi esim. koulua evakkomatkojen aikana ja tällaisessa ympäristössä opiskelumahdollisuuden luominen lapselle tai tämän tukeminen oppimisessa on taatusti ollut vaikeampaa kuin nykyvanhemmilla on. Samoin turvallisentunteen ylläpitäminen lapsella on varmasti ollut vaikeampaa kuin nykyisin, kuten kaikki muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Ja listaahan meille nyt vielä ne vanhemmuuden vaatimukset, jota ennen ei ollut, mutta nyt on.
Jos sanot tunnekasvatus, niin kykyjesi mukaan avaa, mitä se on. On varmaan toki varmaan hyvin vaikeaa, jos tunnekasvatus on jäänyt saamatta, ja kaikki pyörii oman persoonan ympärillä. Empatiaakin riittää vain itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Ja listaahan meille nyt vielä ne vanhemmuuden vaatimukset, jota ennen ei ollut, mutta nyt on.
Jos sano
Noina aikoina joista paasasit vanhemmuudeksi riitti se että lapsi säilyi hengissä ja jos ei säilynyt ei siitäkään vanhempia syytetty. Vanhemmuudelle ei siis ollut mitään vaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Vanhemmuus on tehty tuon kaiken lisäksi, joten vanhemmuuden hoitaminen on ollut haastavampaa kuin nykyisin. Kyll
Sille ei vaan ollut mitään vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt aika moni jo korostanut, että vanhemmuus on nykyään raskasta, koska he ovat vanhempia oikealla tavalla, toisin kuin aiemmat sukupolvet: he nojaavat tutkittuun tietoon perustuviin suosituksiin, jotka estää lapsia kokemasta aikuisena, että omassa lapsuudessa oli mitään ongelmia.
Jos näin on, niin nykykasvatus on raskasta ihan riippumatta siitä, mitä "yhteiskunta" tekee, koska ei se "yhteiskunta" voi muuttaa totuutta siitä, miten lapset kuuluu kasvattaa. Jos se totuus on, että vanhemman kannalta valtavan raskaalla jatkuvalla läsnäololla, tunnetyöllä, turvaistuinarvioiden, ravitsemus- ja liikuntasuositusten jne. kyttäämisellä, niin eipä sille kukaan mitään voi, sellaista se vanhemmuus sitten vain on.
Nykyään raskaaksi vanhemmuuden tekee se, että toisaalta vanhemmilta vaaditaan valtavasti ja he itse pyrkivät olemaan hyviä vanhempia ja samaan aikaan yhteiskunnan tarjoamat lapsiperheiden palvelut ovat romahta
En tiedä koska nuo mainitsemasi asiat olisivat olleet erilailla, oma kokemukseni v. 87 vuoteen 2014, jolloin nuorinkin saavutti täysi-ikäisyyden
- Hyvää vanhemmuutta on vaadittu aina. Eri aikoina se on vaan perustunut erilaisiin ohjeisiin.
- Palveluja on pitänyt vaatia ennenkin. Esim erityislapselle hänelle kuuluvat palvelut jouduin hakemaan hallinto-oikeuden kautta sekä kirjelmöimällä vuosikausia kaupungin viranomaisten kanssa.
-Päivähoito hoiti aikoinaan lapseni työpäivän ajan, sitäkö he eivät nyt tee? Kaiken lisäksi oli erittäin tarkkaa, että päivähoitoa ei todellakaan käytetty muulloin kuin työssäkäynnin ajan. Esim sairaslomalla (vanhempi siis sairaana) olisi lapsi pitänyt pitää kotona.
Entäs neuvola ja koulu? Opetatko lastasi itse? Vai minkä koulun tehtävän hoidat?
Vilma-viestit ovat tuttuja mullekin, mutta en kokenut niitä mitenkään raskaina. Vanhempien vastuulla oli myös hankkia tarvittavat urheiluvälineet (esim sukset ja luistimet) ja muistaa laittaa ne mukaan kouluun oikea-aikaisesti. Nuorimpien kanssa varmaan oli enemmän palavereja ja erityislapsen kanssa moniammatillisia tapaamisia säännöllisesti.
- Harrastuksissa (omilla lapsilla joukkuelajit) vanhemmat toimivat jojona ja huoltajina rahastonhoitajina, usein myös valmentajina, järjestivät talkoita ja buffetteja, ompelivat esiintymisasuja ja kuskasivat lapsia ja toimivat turnauksissa toimitsijoina sekä valvojina. Kuinka paljon enemmän sinä osallistut lastesi harrastuksiin
- Terveydenhuolto: vakuutukset otettiin lapsille jo ennen syntymää ja tarvittaessa lapsi vietiin lastenlääkärille yksityiselle. Erityislapseni kanssa vietin kyllä useita päiviä Lastenlinnan tai Lastenklinikan päivystyksessä tai osastoilla.
Joten oikeasti: onhan se rankkaa, mutta on se välillä ollut rankkaa ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat hyvää vauhtia vähentymässä. Käytännössä peli on pelattu.
Kiitos EK. ja kätyrit.
Höpö höpö. Nykyään vanhemmuus on niin uuvuttavaa, että lasten kehitysvaiheisiin hankitaan diagnoosit ja aletaan itkeä, ettei yhteiskunta tue. Koulun pitäisi kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Vanhemmuus on tehty tuon kaiken lisäksi, joten vanhemmuuden
Eipä ollut mitään etuja tai tukipalvelujakaan.
Googletinpas sitten tuota tunnekasvatusta. Pelkistetysti: lapsi pitäisi opettaa tunnistamaan ( eli sanoittamaan) omat tunteensa, hyväksymään ne mutta samalla myös hallitsemaamaan tunteitaan. Kasvattaa oikeanlaista empatiakykyä. Mikä tässä on uutta? Tähän meillä pyrittiin 80- -2000 luvuilla, samoin ystäväperheissä.
Sitten juteltiin tuossa miehen kanssa lapsista joita tunsimme. Hyvin monessa perheessä 90- -2010 pyrittiin kasvattamaan lapsista menestyjiä, materialismi tuli siinä sivussa. Ehkä nämä lapset eivät nyt aikuisina kuormita Kelaterapiaa?
Ja mihin tällä hetkellä kasvatuksessa pyritään, kun yhteiskunta on yhä kovempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain menneisyydessä lapsista saattoi helposti kuolla yksi kolmesta, jopa puolet ennen 15 vuoden ikää ja lapsia myös syntyi paljon. Kuinka moni nykyäiti olisi valmis synnyttämään jotain 12-15 lasta jossain saunassa ilman mitään nykyajan mukavuuksia tietäen, että näistä saattoi kuolla lähemmäs 10?
Ei varmasti yksikään entisajankaan äideistä olisi halunnut tuota kohtaloa. Ja siinä onkin se kylmän vanhemmuuden juurisyy. Naisille tuli luotettava ehkäisy 1960-luvulla. Siitä ei ole kovinkaan kauan. Asenteet muuttuvat hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Jossain menneisyydessä lapsista saattoi helposti kuolla yksi kolmesta, jopa puolet ennen 15 vuoden ikää ja lapsia myös syntyi paljon. Kuinka moni nykyäiti olisi valmis synnyttämään jotain 12-15 lasta jossain saunassa ilman mitään nykyajan mukavuuksia tietäen, että näistä saattoi kuolla lähemmäs 10?
Pientä rajaa nyt. Eiköhän yritetä pysytellä sentään suurin piirtein siinä aloituksessa mainitussa -90-luvussa (joka siis on 1990 eikä 1890) vertailujen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai on vanhemmuus nykyisin muka vaativampaa kuin ennen? Kuinka moni tämän päivän vanhempi on vienyt lapsiaan turvaan pommisuojiin, lähtenyt kerjuu- tai pakomatkalle, kantanut kylmät vedet ämpäreillä sisään, pessyt pyykit käsin tai Istunut pakkasessa ulkohuussissa? Niinpä. Kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa.
Miten nuo kylmät vedet ja pyykinpesut liittyy vanhemmuuteen? Ne on kotitöitä. Huussi ei liity enää mihinkään sekään.
Ja kaikkina kuvaaminasi aikoina vanhemmuudellehan ei ole ollut yhtään mitään vaatimuksia. Nykyään on.
Miten liittyvät? Siten, että vertaat nykyajan vanhemmuutta muka niin paljon helpompaan entisaikaan.
Kyllä ennenkin piti lapset hoitaa hyvin. Ihan yhtä lailla lasten hoitaminen teetti työtä, se vaan oli ennen paljon enemmän aikaa vievää ja raskasta.
Ei vanhemmuus edelleenkään vaadi mitään ylivoimaisia juttuja. Tavallinen vanhemmuus riittää. Lapsi tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa, ei mitään erityisvirikkeitä ja -kokemuksia. Kaikesta tietysti saadaan vaikeata, jos niin halutaan.
Odotellaan nyt vain aikaa, jolloin keksitään, ettei lapsi saa yksin kävellä kouluun, vaan tarvitsee aina saattajan. Kyllä senkin joku teistä neropateista keksii.
Onko jokaisella lapsella oltava jokin harrastus, joka määrittelee sitten koko perheen päivän kulun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain menneisyydessä lapsista saattoi helposti kuolla yksi kolmesta, jopa puolet ennen 15 vuoden ikää ja lapsia myös syntyi paljon. Kuinka moni nykyäiti olisi valmis synnyttämään jotain 12-15 lasta jossain saunassa ilman mitään nykyajan mukavuuksia tietäen, että näistä saattoi kuolla lähemmäs 10?
Pientä
Entä voidaanko muistaa 90-luvun lama, joka vei monen kohtalaisen hyvinkin toimeen tulleen perheen talouden kuralle. Koti lähti alta tai oli vaarassa lähteä alta työpaikat ja perheen toimeentulo uhattuna, henkinen jaksaminen lähes nolla ja siinä samalla yritettiin huolehtia siitä, että lapset saa sen huolenpidon ja elämän, mitä niille oli halunnut. Osa toki hyötyi muiden ahdingosta ja heillä meni entistä paremmin.
Kannattaisi perehtyä lähihistoriaan ja hankkia ripaus empatiakykyä. Wikipediasta ote:
"Tilanne oli pahimmillaan vuonna 1994, jolloin noin 9 prosenttia Suomen väestöstä oli ulosotossa ja ulosotossa olevien yritysten määrä oli noin 56 000. Viimeisten ulosotossa olevien velkavankeus päättyi vasta tammikuussa 2020, jolloin heidän ulosottovelkansa vanhenivat vuonna 2015 voimaan astuneen lain johdosta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka kirjoitti viestinsä olevan tarkka kuvaus 70-luvusta: Ei se ole tarkka kuin sinun näkökulmastasi. Muilla 70-luvun lapsilla voi olla aivan erilainen näkökulma.
Kyllä se oli erittäin tarkka kuvaus silloisesta elämästä.
t. 70-luvun lapsi
Mutta 70-luvusta on jo 50 vuotta. Vain hyvin pieni vähemmistö 70-luvulla lapsuutensa eläneistä on tämän hetken pikkulasten vanhempia.
Höpö höpö. Nykyajan vanhemmat ovat uusavuttomia vätyksiä.
Täällä on nyt aika moni jo korostanut, että vanhemmuus on nykyään raskasta, koska he ovat vanhempia oikealla tavalla, toisin kuin aiemmat sukupolvet: he nojaavat tutkittuun tietoon perustuviin suosituksiin, jotka estää lapsia kokemasta aikuisena, että omassa lapsuudessa oli mitään ongelmia.
Jos näin on, niin nykykasvatus on raskasta ihan riippumatta siitä, mitä "yhteiskunta" tekee, koska ei se "yhteiskunta" voi muuttaa totuutta siitä, miten lapset kuuluu kasvattaa. Jos se totuus on, että vanhemman kannalta valtavan raskaalla jatkuvalla läsnäololla, tunnetyöllä, turvaistuinarvioiden, ravitsemus- ja liikuntasuositusten jne. kyttäämisellä, niin eipä sille kukaan mitään voi, sellaista se vanhemmuus sitten vain on.
Nykyään raskaaksi vanhemmuuden tekee se, että toisaalta vanhemmilta vaaditaan valtavasti ja he itse pyrkivät olemaan hyviä vanhempia ja samaan aikaan yhteiskunnan tarjoamat lapsiperheiden palvelut ovat romahtaneet ja niiden saaminen kuormittaa ja sen päälle sitten vielä se jäätävä viestituleva ja metatyö, mitä tulee niiden palvleujen kanssa.
Eli kuormitusta tulee
- vanhemmuuden edellytetään olevan hyvää
- kaikkia palveluja joutuu vaatimaan, niiden laadun valvominen kuormittaa ja niistä saa tapella
- päivähoito, neuvola, koulu, harrastukset, terveydenhuolto jne on lykänneet vanhemmille (yleensä äidille) sen, mitä ne ennen hoitivat itse
Tästä kokonaisuudesta syntyy se raskas vanhemmuus.