Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Yhteiskunta päättänyt asioista. Mikä on tämä yhteiskuntaluokka, johon kukaan kansalainen muka ei kuulu. Yhteiskuntaan kuuluu jokainen ihminen. Vaikuttamismahdollisuuksia on vaaleissa, toimikunnissa, työpaikalla ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus on juuri niin vaikeaa kuin siitä itselleen tekee. Loppujen lopuksi sinun ei muuta tarvitse tehdä kuin olla läsnä, tarjota ruokaa sekä roolimalli ja katto pään päälle.
Kaikki on aika paljon helpompaa kun jättää somen, neuvolan ja vauvapalstan neuvot sekä vaatimukset tarveharkinnan piiriin.
Esim tuttipullosta ei ole oikeasti tarpeen siirtyä vaiheittain nokkamukien kautta laseihin. Sen voi tehdä suoraan ja aloittaa kun lapsi ymmärtää lasin/mukin käyttötarkoituksen.
Lasta ei myöskään ole tarpeen opettaa tai totuttaa sormiruokailuun ms. Se taito tulee ihan luonnostaan.
Tässä kahden alle 5v kasvatuksessa pn ollut todella paljon täysin turhia välivaiheita ja paasaamista asioista millä ei ollut väliä. Eikä niille ollut edes tarvetta. Toki ensimmäisen kanssa tehtiin kuten neuvottiin. Toisen kohdalla ei. Vaan korvattiin ohjeet maalaisjärjellä.
Tottakai nykyvanhemmuudessakin tehdään takuulla virheitä. Ja kyllä varmasti omat vanhempani olivat parempia, kuin heidän vanhempansa (itseasiassa heidän vanhempansa olivat ihan hirveitä, kun niitä juttuja kuuntelee), mutta kyllä he silti tekivät todella paljon asioita huonommin kuin nykyvanhemmat tekevät. Ja kyllä, pääsivät sitä kautta vanhemmuudessa helpommalla. Eivätkä myönnä niitä virheitä, vaan uhriutuvat. Sen huomaa tästäkin ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta päättänyt asioista. Mikä on tämä yhteiskuntaluokka, johon kukaan kansalainen muka ei kuulu. Yhteiskuntaan kuuluu jokainen ihminen. Vaikuttamismahdollisuuksia on vaaleissa, toimikunnissa, työpaikalla ym.
Demokratiassa esimerkiksi suuret ikäluokat pääsevät päättämään kaikesta, koska heitä on enemmän kuin ketään muita. Ja suuret linjaukset koulutus- ja sosiaalipolitiikassa ovat vuosien työn tulosta, eikä silloin ole edes nämä nykyiset vanhemmat olleet edes täysikäisiä, kun näitä linjauksia on vedelty.
Tuolle, joka kirjoitti viestinsä olevan tarkka kuvaus 70-luvusta: Ei se ole tarkka kuin sinun näkökulmastasi. Muilla 70-luvun lapsilla voi olla aivan erilainen näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka kirjoitti viestinsä olevan tarkka kuvaus 70-luvusta: Ei se ole tarkka kuin sinun näkökulmastasi. Muilla 70-luvun lapsilla voi olla aivan erilainen näkökulma.
Kyllä se oli erittäin tarkka kuvaus silloisesta elämästä.
t. 70-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
No enpä tiedä. Pikemminkin lapsettomien aikuisten määrä lisääntynyt ja lisääntyy räjähdysmäisesti, ja heillä sitä aikaa kyllä riittää kritisoida niitä, jotka hankkivat myös lapsettomille tulevaisuuden tekijät JA VERONMAKSAJAT ELÄKKEISIIN/SAIRAALAKULUIHIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta päättänyt asioista. Mikä on tämä yhteiskuntaluokka, johon kukaan kansalainen muka ei kuulu. Yhteiskuntaan kuuluu jokainen ihminen. Vaikuttamismahdollisuuksia on vaaleissa, toimikunnissa, työpaikalla ym.
Demokratiassa esimerkiksi suuret ikäluokat pääsevät päättämään kaikesta, koska heitä on enemmän kuin ketään muita. Ja suuret linjaukset koulutus- ja sosiaalipolitiikassa ovat vuosien työn tulosta, eikä silloin ole edes nämä nykyiset vanhemmat olleet edes täysikäisiä, kun näitä linjauksia on vedelty.
Suomen asioista päättävät EU:n isot maat, joita on enemmän kuin suomalaisia. Raha-asioista taa EKP
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy se sama harha kuin monessa muussakin. Kuvitellaan, että nykyvanhemmat ovat se ensimmäinen sukupolvi, joka yrittää korjata omien vanhempiensa virheitä lastenkasvatuksessa. Ei se niin ole. Kyllä ennenkin sitä tietoa oli ja etsittiin ja useimmat vanhemmat halusivat lapselleen vain parasta.
Suurin ero entisen ja nykyisen välillä on se, että nykyään vanhemmat ovat lastensa kanssa. Ennen siihen upeaan vanhemmuuteen riitti jonkinlaiset ateriat päivittäin ja jonkinlaiset vaatteet. Täälläkin sen näkee, kun jatkuvasti aletaan vain jankuttaa kodinkoneista, eikä edes ymmärretä, mitä koko vanhemmuus edes on.
Minä kyllä olin aina alle 12v lasteni kanssa, jolleivat päivähoidossa tai koulussa olleet. Sitten kun alkoivat tuomaan kavereita kylään olin kotona ja annoin lasten olla keskenään. Kuskasin harrastuksiin, nökötin kentänlaidalla jne. mitä milloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka kirjoitti viestinsä olevan tarkka kuvaus 70-luvusta: Ei se ole tarkka kuin sinun näkökulmastasi. Muilla 70-luvun lapsilla voi olla aivan erilainen näkökulma.
Kyllä se oli erittäin tarkka kuvaus silloisesta elämästä.
t. 70-luvun lapsi
Varmasti ainakin sinun, sen uskon. Mutta ei kaikkien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tavoiteharrastus tarkoita mitään ryhmäliikuntaa. Ihan kuule esimerkiksi soittotunneilla suurin osa käy itsekseen.
Se ei ole tavoiteharrastus jos itsekseen opettelee soittamaan ilman soitonopettajaa.
Meinasitko että joku menee soittotunnille jossa ei ole opettajaa😂😂😂😂😂Kyllä siellä on vaikkei sinne mennäkään ryhmänä vaan YKSIN, ITSEKSEEN.
Oikeasti maksat lapselle yksityisopettajan?
En ole kyllä ikinä kuullut esim ryhmä-pianotunneista, kyllä se yksityisopettaja on vähän pakko olla. Suurin osa toki soittaa musiikkiopistoissa jotka saa valtiolta tukea, joten kyseessä ei ole erityisen kallis harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka kirjoitti viestinsä olevan tarkka kuvaus 70-luvusta: Ei se ole tarkka kuin sinun näkökulmastasi. Muilla 70-luvun lapsilla voi olla aivan erilainen näkökulma.
Kyllä se oli erittäin tarkka kuvaus silloisesta elämästä.
t. 70-luvun lapsi
Varmasti ainakin sinun, sen uskon. Mutta ei kaikkien.
Tääläl keskustellaan yleislinjoista, ei väitetä, että jokaikinen muistaisi ajan juuri tismalleen prikulleen jokaisessa kohdissa samalla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on juuri niin vaikeaa kuin siitä itselleen tekee. Loppujen lopuksi sinun ei muuta tarvitse tehdä kuin olla läsnä, tarjota ruokaa sekä roolimalli ja katto pään päälle.
Kaikki on aika paljon helpompaa kun jättää somen, neuvolan ja vauvapalstan neuvot sekä vaatimukset tarveharkinnan piiriin.
Esim tuttipullosta ei ole oikeasti tarpeen siirtyä vaiheittain nokkamukien kautta laseihin. Sen voi tehdä suoraan ja aloittaa kun lapsi ymmärtää lasin/mukin käyttötarkoituksen.
Lasta ei myöskään ole tarpeen opettaa tai totuttaa sormiruokailuun ms. Se taito tulee ihan luonnostaan.
Tässä kahden alle 5v kasvatuksessa pn ollut todella paljon täysin turhia välivaiheita ja paasaamista asioista millä ei ollut väliä. Eikä niille ollut edes tarvetta. Toki ensimmäisen kanssa tehtiin kuten neuvottiin. Toisen kohdalla ei. Vaan korvattiin ohjeet maalaisjärjellä.
Sillähän sitä sormiruokailua ja nokkamukien välttelyä suositellaankin nykyään, että lapset oppii kyllä. Jotkut vaan kokee helpommaksi sen nokkamukin kun ei ole sotkua pitkin pöytiä ja samasta syystä haluaa syöttää lapsiaan sormiruuan sijaan, kumpikin tapa on ihan ok ja lapset takuulla oppii syömään vaikka käyttäisikin näitä "välivaiheita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka kirjoitti viestinsä olevan tarkka kuvaus 70-luvusta: Ei se ole tarkka kuin sinun näkökulmastasi. Muilla 70-luvun lapsilla voi olla aivan erilainen näkökulma.
Kyllä se oli erittäin tarkka kuvaus silloisesta elämästä.
t. 70-luvun lapsi
Varmasti ainakin sinun, sen uskon. Mutta ei kaikkien.
Tääläl keskustellaan yleislinjoista, ei väitetä, että jokaikinen muistaisi ajan juuri tismalleen prikulleen jokaisessa kohdissa samalla tavoin.
Toki, mutta niihin yleisiin linjoihin vaikuttavat kaikkien silloin eläneiden kokemukset. Ei siis kannata yleistää, että kaikilla oli asiat tietyn linjan mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolle, joka kirjoitti viestinsä olevan tarkka kuvaus 70-luvusta: Ei se ole tarkka kuin sinun näkökulmastasi. Muilla 70-luvun lapsilla voi olla aivan erilainen näkökulma.
Kyllä se oli erittäin tarkka kuvaus silloisesta elämästä.
t. 70-luvun lapsi
Varmasti ainakin sinun, sen uskon. Mutta ei kaikkien.
Tääläl keskustellaan yleislinjoista, ei väitetä, että jokaikinen muistaisi ajan juuri tismalleen prikulleen jokaisessa kohdissa samalla tavoin.
Toki, mutta niihin yleisiin linjoihin vaikuttavat kaikkien silloin eläneiden kokemukset. Ei siis kannata yleistää, että kaikilla oli asiat tietyn linjan mukaisesti.
Ei se että sinä olet nyt mielestäsi uniikki lumihiutale ja koet tarvetta vänkyttää muuta tosiasioita miksikään.
Minähän juuri kirjoitin, että kyse on yleislinjauksista, eikä siitä että kaikilla olisi ollut just samoin.
Itse esimerkiksi elin vielä tuostakin huomattavasti ankeamman ja kamalamman lapsuuden ja nuoruuden, jota sävytti mm. se että äitini oli sotaorpo ja isäni kuoli, kun olin 14, mutta edelleen kykenen näkemään, että tuo on erinomainen kuvaus sen ajan vnahemmuudesta, enkä vänkytä, miten ei se noin ollut, kun juuri minulla oli kamalampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy se sama harha kuin monessa muussakin. Kuvitellaan, että nykyvanhemmat ovat se ensimmäinen sukupolvi, joka yrittää korjata omien vanhempiensa virheitä lastenkasvatuksessa. Ei se niin ole. Kyllä ennenkin sitä tietoa oli ja etsittiin ja useimmat vanhemmat halusivat lapselleen vain parasta.
Suurin ero entisen ja nykyisen välillä on se, että nykyään vanhemmat ovat lastensa kanssa. Ennen siihen upeaan vanhemmuuteen riitti jonkinlaiset ateriat päivittäin ja jonkinlaiset vaatteet. Täälläkin sen näkee, kun jatkuvasti aletaan vain jankuttaa kodinkoneista, eikä edes ymmärretä, mitä koko vanhemmuus edes on.
Minä kyllä olin aina alle 12v lasteni kanssa, jolleivat päivähoidossa tai koulussa olleet. Sitten kun alkoivat tuomaan kavereita kylään olin kotona ja annoin lasten olla keskenään. Kuskasin harrastuksiin, nökötin kentänlaidalla jne. mit
Ethän sinä ollut heidän kanssaan, jos lapset oli keskenään tai vain kuskasit tai nökötit.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Tämähän se suurin ongelma on nykyään. Itsekin huomasin, että yhtäkkiä onkin lapsille ihan hyvin aikaa kun heittää sen älypuhelimen helvettiin. Siitä ei tarvitse jatkuvasti "tarkistaa" jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on juuri niin vaikeaa kuin siitä itselleen tekee. Loppujen lopuksi sinun ei muuta tarvitse tehdä kuin olla läsnä, tarjota ruokaa sekä roolimalli ja katto pään päälle.
Kaikki on aika paljon helpompaa kun jättää somen, neuvolan ja vauvapalstan neuvot sekä vaatimukset tarveharkinnan piiriin.
Esim tuttipullosta ei ole oikeasti tarpeen siirtyä vaiheittain nokkamukien kautta laseihin. Sen voi tehdä suoraan ja aloittaa kun lapsi ymmärtää lasin/mukin käyttötarkoituksen.
Lasta ei myöskään ole tarpeen opettaa tai totuttaa sormiruokailuun ms. Se taito tulee ihan luonnostaan.
Tässä kahden alle 5v kasvatuksessa pn ollut todella paljon täysin turhia välivaiheita ja paasaamista asioista millä ei ollut väliä. Eikä niille ollut edes tarvetta. Toki ensimmäisen kanssa tehtiin kuten neuvottiin. Toisen kohdalla ei. Vaan korvattiin ohjeet maalaisjärjellä.
Jep. Meillä ei olla sormiruokailtu tai siirrytty heti tavalliseen lasiin/mukiin, koska se siivoaminenhan siinä on aika uuvuttavaa, kun sitä ruokaa olisi lattiasta kattoon. Molemmat kyllä oppineet syömään ihan normaalisti ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että ei pidä ottaa paineita somesta ja kilpailla muiden äitien kanssa, ette selvästi yhtään tajua ja olette olleet juurikin niitä, jotka ovat kasvattaneet lapsensa "miten helpoimmalla pääsee".
En minä itse somen paineiden takia tunnekasvata lapsia, etsi tietoa parhaista turvaistuimista ja ruokavaliosta, ole lapsilleni läsnä ja leiki heidän kanssaan, stressaa ruutuajasta ja mieti suosituksia. Vaan koska TIEDÄN näiden asioiden olevan tärkeitä ja haluan lapsilleni vain parasta ja että heidän ei tarvitsisi käsitellä traumojaan sitten aikuisena.
Omat vanhempani selkeästi ajattelevat olleensa hyviä vanhempia, mutta totuus on, että olen joutunut käsittelemään lapsuuttani todella paljon, että pääsin eroon masennuksesta ja sukupolvitraumoista. Minua ei tunnekasvatettu mitenkään ja usein huudettiin jos itkin. Minua ei kehuttu, etten ylpisty ja vanhemmat riitelivät jatkuvasti lasten nähden. Minua ei kannustettu opiske
Me kaikki ollaan sukupolvien ketjua, jossa jokainen normaali/tavallinen vanhempi tekee kaikkensa niillä voimavaroilla, joita on ollakseen hyvä vanhempi.
Aivan varmasti sinunkin laosesi voivat joutua terapiaan käsittelemään lapsuuttaan, vaikka sinä teet parhaasi.
Minä en 80-luvulla kasvattanut lapsiani niinkuin äitini 60-luvulla tai lapseni omiaan nyt, tietoakin lapsuudesta on tarjolla paljon enemmän, hyvä niin. Pieni esimerkki, äitini sanoi ettei lapsen päätä voi särkeä kun 4v lapseni valitti päänsärkyä, en tiedä miltä vuosisadalta tieto oli peräisin, ja mistä lähteestä mutta niin äidilleni oli kerrottu.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, riittävän hyvä riittää ja toive että seuraava sukupolvi on armollinen.
Itse kuvittelin olleeni hyvä vanhempi kun lapset olivat pieniä, mitä kauemmin elän ja luen uutta tietoa sitä surkeampi vanhempi huomaan olleeni, onneksi omat lapseni ovat olleet armollisia
Tässä näkyy se sama harha kuin monessa muussakin. Kuvitellaan, että nykyvanhemmat ovat se ensimmäinen sukupolvi, joka yrittää korjata omien vanhempiensa virheitä lastenkasvatuksessa. Ei se niin ole. Kyllä ennenkin sitä tietoa oli ja etsittiin ja useimmat vanhemmat halusivat lapselleen vain parasta.
Suurin ero entisen ja nykyisen välillä on se, että nykyään vanhemmat ovat lastensa kanssa. Ennen siihen upeaan vanhemmuuteen riitti jonkinlaiset ateriat päivittäin ja jonkinlaiset vaatteet. Täälläkin sen näkee, kun jatkuvasti aletaan vain jankuttaa kodinkoneista, eikä edes ymmärretä, mitä koko vanhemmuus edes on.