Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Eikö se ollut juuri tämän langan aihe vertailla nykypäivän vanhemmuutta aiempaan?
Niin. Vanhemmuutta. Eikä jankata kodinkoneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari vuosikymmentä sitten lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi, että vanhempien tärkein tehtävä on aiheuttaa lapsilleen pettymyksiä ja auttaa lapsiaan selviämään pettymyksistä. Nykyisin lapsille ei saa aiheuttaa pettymyksiä ja vanhemmat ovat ihan kädettömiä, kun mitään ei saisi kieltää eikä lasta rajoittaa mitenkään.
Päinvastoin, minun nähdäkseni. Nyyään kaikki tietävät, että lapsille pitää aiheuttaa pettymyksiä, ja kaikki haluavat kurittaa ja opettaa lapsia, myös vieraat, vaikkapa bussissa, riippumatta siitä tietävätkö taustoja (esim autismidiagnoosi tms). Kaikkeen ei toimi, että ratkaisu olisi pettymysten aiheuttaminen. Yllättäen. Eikö. ole todella yllättävää.
Vanhemmat eivät nykyään jaksa yhtään mitään. Osalla tietenkin syynsä jaksamattomuuteen, enkä nyt tarkoita heitä, vaan ihan tavallisia terveitä ihmisiä.
Toinen ääni tälle, tutulta kuvaus kuulosti. Olisikohan tämä ollut tavallista ainakin pk-seudun lähiöissä, sillä nimittäin sellaisesta olen itse kotoisin, ja vanhempani olivat ylempää kohtuullisen varakasta keskiluokkaa, joten ei voida ajatella, että kyse olisi vaikkapa alhaisesta sosioekonomisesta asemasta. Lapset viettivät päivät ulkona ja viikonloppuisin oli tyypilistä että lähdettiin aamulla ulos pihan kavereiden kanssa päovää viettämään, sitten palattiin aikaiselle päivälliselle kotiin. Enkä sanoa että se osuus olisi ollut ikävää, se osuus oli mielestäni mukava puoli kyseisessä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Minä ihmettelen itse näin 90-luvun lapsena ja nyt 7kk vanhan esikoisen äitinä että miten ihmeessä äideillä on aikaa edes notkua somessa pienen lapsen hoitamisen ja kaitsemisen ohella saati jos on useita pieniä lapsia ?!
Olen vielä vanhempainvapaalla ja just kun vähän pääsi irtautumaan vauvasta koska hän on alkanut itsenäistyä, niin vauva päätti että nyt opetellaan kävelyä ja tuntuu että aikaa onkin vielä vähemmän jos ei halua että koko ajan lyö päätänsä lattiaan. Nyt varsinkin kun päiväunet ovat vähentyneet 2h/päivä ja yöunet menee klo 20-07, niin ennemmin käyttää itse päikkärit järkevään pakolliseen tekemiseen ja tankkaa itselle yöunta lähes samalla rytmillä kuin lapsi, että jaksaa ja haluan viettää lapsen hereillä olon lapsen kanssa yhdessä tekemiseen. Ennen tuli notkuttua kyllä netissä muutama tuntu päivässä, nykyään hyvä jos tunti menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämästä on tullut niin helppoa, että pienikin vastoinkäyminen lannistaa.
Jos se sinusta näyttäää helpolta, niin et osaa asettua niiden asemaan, joille se ei juuri nyt ole helppoa, ja todennäköisesti et osaa tehdä niin, koska oma kokemuksesi on siitä niin kaukana, koska silloin on vaikea asettua toisen asemaan kun oma elämä on kovin erilaista. Eli oma elämäsi on todennäköisesti nykyään suhteellisen helppoa.
Mutta silti isovanhemmat selittää. Ei teistä nuorista ole mihinkään. Silloin kun minä olin nuori niin: Hiihdin -30 asteen pakkasessa aamu kuudelta 30 kilometrin päähän kouluun sulalla järven jäällä jossa susilauma seurasi perässä. Eväinä oli pelkkää jäätynyttä vettä, kovaa ruisleipää ja särkikaloja. Läksyjä oli paljon ja kaikki piti tehdä valmiiksi aina huomiseksi. Kun pääsi kotiin odotti siellä vielä puusavotta, ruuanlaitto, lehmien lypsy, peseytyminen jääkylmässä vedessä yms. Seuraavana päivänä sama uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhriutuminen on muotisana, jota käytetään mielestäni liikaa. Silti täytyy todeta, että uhriutumista ja syyttelyä on täynnä tämä ketju.
Varmastikaan ei ole helppoa kasvattaa nykypäivänä lapsia. Omani on juuri täysi-ikäistynyt, enkä siksi laske itseäni enää tähän porukkaan. Ymmärrän silti, että eri aikoina on ollut omat haasteensa lastenkasvatuksessa. Moraalisia haasteita on ollut aina. Fyysisiä haasteita enemmän kuin nykyään. Aiemminkin vanhemmat uupuivat ja siitä valittivat. Ei kuitenkaan syytelty uupumisesta muita ihmisiä ja yhteiskuntaa.
Nykypäivän valveutuneiden vanhempien luulisi ymmärtävän, että kasvatusihanteet muuttuvat. Ihan varmasti meidän ja teidän lapset tulevat aikanaan kauhistelemaan joitakin nykyisiä käytänteitä. Juuri niitä, joita te hiki hatussa suoritatte. Sillä suorittamista vanhemmuudesta on tullut. Jos itseäkin jo ahdistaa, voisi vähän hellittää.
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on muotisana, jota käytetään mielestäni liikaa. Silti täytyy todeta, että uhriutumista ja syyttelyä on täynnä tämä ketju.
Varmastikaan ei ole helppoa kasvattaa nykypäivänä lapsia. Omani on juuri täysi-ikäistynyt, enkä siksi laske itseäni enää tähän porukkaan. Ymmärrän silti, että eri aikoina on ollut omat haasteensa lastenkasvatuksessa. Moraalisia haasteita on ollut aina. Fyysisiä haasteita enemmän kuin nykyään. Aiemminkin vanhemmat uupuivat ja siitä valittivat. Ei kuitenkaan syytelty uupumisesta muita ihmisiä ja yhteiskuntaa.
Nykypäivän valveutuneiden vanhempien luulisi ymmärtävän, että kasvatusihanteet muuttuvat. Ihan varmasti meidän ja teidän lapset tulevat aikanaan kauhistelemaan joitakin nykyisiä käytänteitä. Juuri niitä, joita te hiki hatussa suoritatte. Sillä suorittamista vanhemmuudesta on tullut. Jos itseäkin jo ahdistaa, voisi vähän hellittää.
Sinulla on valideja huomioita, mutta yhden asian nostaisin esiin, nimittäin että nykyään monista asioista, jotka ennen olivat aivan tavallista arkipäivää, kuten lasten ajanvietto ulkona, tehdään lasu. Kaikenlaisista asioista tulee lasu. Ymmärtääkseni noin 20% perheistä on lastensuojeluasiakkuus tai ainakin tehty lasu-huoli-ilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtääkseni noin 20% perheistä on lastensuojeluasiakkuus tai ainakin tehty lasu-huoli-ilmoitus.
Ei ole asiakkuuksia tuossa määrin, mutta tosiaan tuskin on enää perheitä, joista ei yhtään ilmoitusta olisi tehty, kun sen ilmoituksen pohjaksi riittää ilmoittajan subjektiivienn huoli.
Ja esimerkiksi kun joku kitisi siitä, miten vanhemmat ei enää luota lastensa itsesuojeluvaistoon niin siihen kyllä vaikutta se, että jokaikinen mustelma tai kuhmu voi aiheuttaa sen sossuhärdellin.
Tiedän adoptioperheen, jonka lapsella oli mongoliläiskiä alaselässä ja neuvola ei niitä ymmärtänyt,vaan alkoi hirveä sotku siitä, että vanhemmat ovat pahoinpidelleet lastaan.
Mä olen osittain samaa mieltä. Mutta olen sitä mieltä, että muutos on enemmän sosiaalisen median luoma (harha)kuva. Mun vanhin lapsi on syntynyt vuonna 1998 ja nuorin 2016. Ysärillä riiti kun lapsi sai ruokaa, unta ja säänmukaiset vaatteet päällensä. Silloin toisten äitien kanssa rupateltiin kasvokkain ja neuvoja sai neuvolasta ja isovenhemmilta. Jotkut luki vauva-lehteä. Nykyään tuntuu, ettei mikään riitä. Äidin pitää olla psykologi, opettaja, fysioterapeutti, varhaiskasvatuksen ammattilainen, ravitsemusterapeutti, askarteluohjaaja, liikunnanohjaaja, miljonääri ja vielä selvänäkijä, eikä silti sometuomareiden silmissä pärjää. Tekee niin tai näin, niin se on aina väärin.
Mä olen suorittanut äitiyttä kaikkien lasten kohdalla jokseenkin samalla tavalla. Eikä mielestäni neuvolan, päiväkodin tai koulun vaatimukset ole lisääntyneet. Enkä koe, että viranomaistet mitenkään kyttää tai asettaa vaatimuksia.
Netti tuuppaa silmille kaikki lastenkasvatuksen uusimmatkin trendit ja normit niin nopealla tahdilla, ettei niitä voi olla näkemättä. Ysärillä jos et sattunut lehtiartikkelia näkemään tai otsikko ei kiinnostanut, niin et tiennyt asiasta mitään. Eikä kasvotusten hyökätty samoin arvostelemaan ja lynkkaamaan muita kuin täällä netissä tehdään kasvottomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpön löpön, kasvattakaa itse ne lapsenne ja unohtakaa se puhelin ja sosiaalinen media edes hetkeksi.
Suomessa maksetaan nykyään erilaisia tukia lapsiperheille eniten koko maailmassa:
Äitiysavustus, äitiysraha, erityisäitiysraha, isyysraha, vanhempainraha, osittainen vanhempainraha, äitiysvapaa, isyysvapaa, kodinhoidon tuki, vanhempainraha, lapsilisä, kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha sekä osittainen hoitoraha
... 90-luvulla kaikki jälkeläiset maksettiin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatus on muuttunut. Meidän vanhempamme, n. 50 luvulla syntyneet olivat väliinputoajia siinä mielessä, että asuttiin jo kaupungissa, ilman maatilan töitä, mutta kasvatuksessa oli vielä sitä heidän oman lapsuuden tyyliä. Intensiivistä vanhemmuutta ei tietenkään ollut, eikä lasten kanssa oltu tai leikitty. Arvostettiin käytöstapojen opettamista ja yleistä perushoitoa. Heillä on ollut paljon omaa aikaa, koska kotitöitä ei ole ollut paljon, eikä lasten kanssa ole vietetty juurikaan aikaa. Nyt on toisin, vanhemmat priorisoivat omat lapsensa, leikkivät ja touhuavat heidän kanssaaan. Ovat kiinnostuneita heistä ja heidän ajatuksistaan. Samalla vanhemmilla on oma elämä, harrastuksia, ystäviä ei välttämättä, mutta ainakin työ, joka on heille tärkeä. Tämä on jo aika vaativa kombinaatio ylläpitää hyvin. Olla hyvä vanhempi, jolla on myös oma elämä. Siinä saattaa pihatyöt vähän jäädä sivuun ja remppa ja muu perusteellisempi siistiminen tontillaan ja talossa jäädä toiseksi. Näistä tekemättömistä käytännön asioista, olen huomannut, että nämä helpolla päässeet sukupolvet intoutuivat mollaamaan meidän sukupolvea, että mitään ei jakseta ja mitään ei tehdä, kun eivät ymmärrä sitä, miten kasvatus ja velvoitteet ja prioriteetit ovat muuttuneet. Sehän on valinta. Menenkö siistimään sen pensasasidan, aikaa siihen menee leikkuineen, ktkemisineen ja loppuraivauksineen kolme iltaa, vai vietätkö ne kolme iltaa lasten kanssa pelaillen, uiden ja lettuja syöden. Ennen valittiin toisin, nyt annan pensasaidan rehottaa ja valitsen lapset.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa maksetaan nykyään erilaisia tukia lapsiperheille eniten koko maailmassa:
Äitiysavustus, äitiysraha, erityisäitiysraha, isyysraha, vanhempainraha, osittainen vanhempainraha, äitiysvapaa, isyysvapaa, kodinhoidon tuki, vanhempainraha, lapsilisä, kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha sekä osittainen hoitoraha
... 90-luvulla kaikki jälkeläiset maksettiin itse.
- Ei ole olemassa mitään kodinhoidontukea, ei ole koskaan ollutkaan
- Äitiysavustus/äitiysraha (toistensa vaihtoehtoja, molempia ei saa), äitiyspäiväraha, isyyspäiväraha, vanhempainraha, äitiysvapaa, isyysvapaa, lapsilisä, kotihoidontuki, yksityisen hoidon tuki ja osittainen hoitovapaa oli todfellakin jo 90-luvulla, kaikki, lisäksi niiden rahallienn arvo oli todellinen, toisin kuin nyt
- Osa termeistäsi on omituisia, joten mahdoton edes ottaa kantaa mitä niillä tarkoitat
- 90-luvulla maksettiin myös kotihoidontukeen kuntalisää, joka oli merkittävä summa, usein suurempi kuin se varsinainen perusosa, joka nykyään on saatavilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
No miksi lapset on sisällä ? Ainakin täällä ja edellisellä asuinalueella lapset oli ja ovat ulkona, ihan keskenään, isommat huolehtii pienimmistä. Miksi se on joillekin ongelma ettei lapset voi olla ulkona ? Ihan niin kuin ennenkin nykyisinkin vanhemmat osaa ikkunasta katsoa.
Isompien lasten tehtäviin ei kuulu pienemmistä huolehtiminen.
Ei niin. Nykyään
Ennen tehtiin niin. Ja se juuri opetti sitä vastuun kantamista.
Minulla oli 60-luvulla kymmenen vuotta vanhempi veli. Ja se veli oli sitten minulla joka paikassa aina mukana.
Niinpä meille muodostuikin hyvä sisarussuhde. Veli muistelee paljonkin niitä aikoja kun sai olla siukun kanssa milloin missäkin. Uimarannalla, metsässä, leikkikentällä, kauppareissuilla, urheilukentällä jne.
Se on minulle erityisen rakas veli edelleenkin.
Ei niin. Nykyään
Ennen tehtiin niin. Ja se juuri opetti sitä vastuun kantamista.
Minulla oli 60-luvulla kymmenen vuotta vanhempi veli. Ja se veli oli sitten minulla joka paikassa aina mukana.
Niinpä meille muodostuikin hyvä sisarussuhde. Veli muistelee paljonkin niitä aikoja kun sai olla siukun kanssa milloin missäkin. Uimarannalla, metsässä, leikkikentällä, kauppareissuilla, urheilukentällä jne.
Se on minulle erityisen rakas veli edelleenkin.
- Lapsella on oikeus olla lapsi, ei äitin pikkupiikanen
- Sillä nuoremmalla lapsella on oikeus vanhempaan, ei ole oikein, että hänet sysätään keskenkasvuisen armoille
Minä olen isosiskon kasvattama, enkä näe siinä mitään hyvää. Kiusaamista, rääkkäämistä ja osaamattomuutta. Ja täysin vieraaksi jääänyt äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat syntyneet 90-luvulla, enkä kyllä aloittajan kuvailuja tunnista. Mitään Viiliksiä ei ole meillä ikinä syöty, ruoka on tehty itse ja joka aterialla oli aina salaattia tai jotain kasviksia. Vauva-aikana soseet tein pääasiallisesti itse, valmispurkkeihin turvauduttiin lähinnä jossain matkoilla tmv. Imetystä pidettiin arvossa ja itsekin olen täysimettänyt molemmat lapset 6 kuukauden ikäiseksi asti ja imetyksen lopettanut, kun lapsi on ollut vähän yli vuoden. Korviketta ei ole kumpikaan ikinä saanut, tai ylipäätään juonut mitään tuttipullosta.
Ruutuaikaa on rajoitettu hyvinkin tiukasti ja muutenkin oltiin aika tiukkoja siitä, että mitä esim. telkkarista sai katsoa.
Raskausaikana oli ruokarajoituksia,mutta varmasti niitä on nykyään enemmän.
Lasten vaatteiden suhteen kyllä jo siihen aikaan oli mahdollista pan
Tupakkalakia muutettiin 1995. Silloin tupakkatuotteiden alaikärajaa nostettiin 2 vuodella 16 -> 18 vuotta. Ei siis ollut mahdollista, että pieni lapsi osti vanhemmilleen tupakkaa vaan paperit tarkastettiin samalla tavalla kuin nytkin, valvottava ikäraja oli vain eri. Itse -90-luvun nuorena tämän muistan, kun yläasteella tupakoijat närkästyi tästä kovasti, kun juuri, kun olisivat olleet riittävän vanhoja polttamaan, niin sitten ikärajaa nostettiinkin.
16 vuoden ikäraja tupakkatuotteisiin tuli 1976. Eli -70-luvun alussa lapset ovat vielä voineet vanhemmille hakea norttia. Ei enää -90-luvulla.
Teoriassa näin, mutta ei ikärajavalvonta ollut yhtä tarkkaa kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Minä ihmettelen itse näin 90-luvun lapsena ja nyt 7kk vanhan esikoisen äitinä että miten ihmeessä äideillä on aikaa edes notkua somessa pienen lapsen hoitamisen ja kaitsemisen ohella saati jos on useita pieniä lapsia ?!
Olen vielä vanhempainvapaalla ja just kun vähän pääsi irtautumaan vauvasta koska hän on alkanut itsenäistyä, niin vauva päätti että nyt opetellaan kävelyä ja tuntuu että aikaa onkin vielä vähemmän jos ei halua että koko ajan lyö päätänsä lattiaan. Nyt varsinkin kun päiväunet ovat vähentyneet 2h/päivä ja yöunet menee klo 20-07, niin ennemmin käyttää itse päikkärit järkevään pakolliseen tekemiseen ja tankkaa itselle yöunta lähes samalla rytmillä kuin lapsi, että jaksaa ja haluan viettää lapsen hereillä olon lapsen kanssa
No ei olekaan, se on vaan kiva haukkua äitejä.
Eikö se ollut juuri tämän langan aihe vertailla nykypäivän vanhemmuutta aiempaan?