Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte, että ei pidä ottaa paineita somesta ja kilpailla muiden äitien kanssa, ette selvästi yhtään tajua ja olette olleet juurikin niitä, jotka ovat kasvattaneet lapsensa "miten helpoimmalla pääsee".
En minä itse somen paineiden takia tunnekasvata lapsia, etsi tietoa parhaista turvaistuimista ja ruokavaliosta, ole lapsilleni läsnä ja leiki heidän kanssaan, stressaa ruutuajasta ja mieti suosituksia. Vaan koska TIEDÄN näiden asioiden olevan tärkeitä ja haluan lapsilleni vain parasta ja että heidän ei tarvitsisi käsitellä traumojaan sitten aikuisena.
Omat vanhempani selkeästi ajattelevat olleensa hyviä vanhempia, mutta totuus on, että olen joutunut käsittelemään lapsuuttani todella paljon, että pääsin eroon masennuksesta ja sukupolvitraumoista. Minua ei tunnekasvatettu mitenkään ja usein huudettiin jos itkin. Minua ei kehuttu, etten ylpisty ja vanhemmat riitelivät jatkuvasti lasten nähden. Minua ei kannustettu opiske
Olisin voinut itsekin kirjoittaa tämän! Omat vanhempani oikeasti ovat sitä mieltä, että lapsuuteni oli onnellinen ja hyvä. Tämän päivän mittapuulla olisin ollut lastensuojelun asiakas, vaikka vanhempani eivät mitään alkoholisteja tms olleetkaan. Sen sijaan he käyttivät henkistä ja fyysistä väkivaltaa jatkuvasti, joka aiheutti sen, että minusta tuli itsetuhoinen teini. Hoitoon pääsin, koska itse hakeuduin. Vanhemmat kuljettivat sinne, mutta ihan itse sain psyykkisen tuen itselleni järjestää. Lisäksi tuohon aikaan hoito oli sitä, että pyrittiin korjaamaan lapsi, ei tarkastelemaan vanhempien vaikutusta lapsen vointiiin. Itse olen sitä mieltä, että vanhempani vain pitivät minut hengissä 18-vuotiaaksi saakka, jolloin muutin pois kotoa heti kun pystyin. Myöhemmin ajattelin, että toimin omien lasten kanssa eri tavalla, mutta se osoittautuikin todella vaikeaksi. Olen todella paljon joutunut työstämään itseäni ja ajatuksiani, jotta lapseni saisivat psyykkisesti turvallisen kasvuympäristön. Nyt kun oma lapsi on teini, tuntuu erityisen pahalta, etten itse saanut teininä sellaista suojaa ja turvaa mitä tarjoan nyt omalle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olin ala-asteella ysärillä ja tunnistan perheemme ap:n kirjoituksesta. Melkoista karrikointia joltain kirjoittajalta sanoa, että perheet uupuu, koska vaatteet pitää olla sävy sävyyn ja lapsilla harrastukset. Ei ap näistä kirjoittanut.
Moni asia on lasten kannalta paremmin nyt, mutta hyvä olisi tosiaan huomata, että vaatimukset onnistunutta vanhemmuutta kohtaan on nykyään täysin erilaiset kuin aikoinaan. Ja ne vaatimukset tulevat pitkälti ulkopuolelta. Vauvapalsta, lehdet yms. on täynnä kirjoituksia siitä minkä virheen on milloinkin tehnyt lasten kanssa, mikä on haitallisinta mitä voi sanoa lapselle, mitä mieltä vaka ja Penttilä on millon mistäkin tai pelkästään keuhkoamista siitä kuinka nykyvanhemmat on ulalla tai itsekeskeisiä. Myös lapset on pilalla, nuoret vasta säälittäviä uniikkeja lumihiutaleita onkin. Ei sillä, että lehtijutuissa ei olisi asiaakin ja hyvä jos joku niihin herää.
Miksi luette niitä lehtiä tai palstoja? Näin lapsettomana en kyllå törmää mihinkään moralisointeihin tai käskyihin lapsiin liityen. Ihan itse te niitä käskyttäviä lehtiä luette. Saman kyllä huomaan naistenlehdissä, aina kaikki otsikot ovat käskymuodossa. Onko tämä jokin tapa yrittää pitää kansa ruodussa? Miksei miehet saa vastaavaa luettavaa käskevään sävyyn? Siksi kun eivät lue lehtiä? Lopettakaa naiset noiden käskyjen lukeminen myös niin helpottaa.
Näin lapsettomana en kyllå törmää mihinkään moralisointeihin tai käskyihin lapsiin liityen.
Mikä ihme saa velan istumaan kauniina heinäkuisena päivänä istumaan Vauva-lehden palstalla haukkumassa äitejä??? Sama ihminen sitten ihmettelee, että missä äitejä muka haukutaan ja mollataan ja käskytetään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolvi on arvostellut menneiden sukupolvien kaikki tekemiset ja halunneet muuttaa ne. Nyt kun ovat siinä onnistuneet, valittavat, että elämä kovaa. Yhtenä esim. entinen koulujärjestelmä koettiin liian rajoittavaksi lapselle, ja muutettiin rennoksi ja sallivaksi lasten ehdoilla. Muutos on tuonut vain ongelmia ja lisävelvoitteita vanhemmille. Puhumattakaan ruokailusta ja harrastuksista. Lisäksi jatkuva valvonta on hävittänyt lapsilta itsesuojeluvaiston, josta syystä heitä pitää valvoa entistä vanhemmiksi. Turvallisella alueella 200 m koulumatka kuljetetaan lapsi ovelta ovelle, muka turvallisuussyistä Amerikan malliin.
Mikään noista luettelemistasi ei ole vanhempien aloitteesta syntyneitä, vaan nimenomaan yhteiskunnan aikaansaannosta.
Mikä se "yhteiskunta" sitten on, ellei keski-ikäiset, keskimäärin perheelliset päättäjät.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä turvattomuutta eivät tuo kantasuomalaisten perheet vaan huonosti kasvatetut vieraskieliset maahan muuttajat. Heti ulos astuessa riski jäädä heidän skuuttiajelujen alle. Leikkipuistossa käyneet lasten kimppuun kiskoen kiipeilytelineitä maahan tai heitellen kovilla esineillä keinuvia
Kiipeilytelineistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypolvi on arvostellut menneiden sukupolvien kaikki tekemiset ja halunneet muuttaa ne. Nyt kun ovat siinä onnistuneet, valittavat, että elämä kovaa. Yhtenä esim. entinen koulujärjestelmä koettiin liian rajoittavaksi lapselle, ja muutettiin rennoksi ja sallivaksi lasten ehdoilla. Muutos on tuonut vain ongelmia ja lisävelvoitteita vanhemmille. Puhumattakaan ruokailusta ja harrastuksista. Lisäksi jatkuva valvonta on hävittänyt lapsilta itsesuojeluvaiston, josta syystä heitä pitää valvoa entistä vanhemmiksi. Turvallisella alueella 200 m koulumatka kuljetetaan lapsi ovelta ovelle, muka turvallisuussyistä Amerikan malliin.
Mikään noista luettelemistasi ei ole vanhempien aloitteesta syntyneitä, vaan nimenomaan yhteiskunnan aikaansaannosta.
Mikä se "yhteiskunta" sitten on, ellei keski-ikäiset, keskimäärin perheell
Koulutuspoliittiset ja sosiaalipoliittiset päätökset vievät aikaa ja esimerkiksi kaikki nykykouluihin tehdyt muutokset ja uusi lastensuojelulaki jne. on kaikki valmisteltu jo ysärillä ja ajettu läpi sen jälkeen. Ei niitä nyt ole tehty.
Ja kun nykyvanhempien ikäluokka on pieni ja vanhempien ihmisten ikäluokat suuria, ei ole mitään mahdollisuutta saada edes ääntään kuuluviin, vaikka haluaisi ja vaikka nyt saisikin, ne nyt ajetut linjaukset koskisivat sitten vasta nykyisten lasten vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai nykyvanhemmuudessakin tehdään takuulla virheitä. Ja kyllä varmasti omat vanhempani olivat parempia, kuin heidän vanhempansa (itseasiassa heidän vanhempansa olivat ihan hirveitä, kun niitä juttuja kuuntelee), mutta kyllä he silti tekivät todella paljon asioita huonommin kuin nykyvanhemmat tekevät. Ja kyllä, pääsivät sitä kautta vanhemmuudessa helpommalla. Eivätkä myönnä niitä virheitä, vaan uhriutuvat. Sen huomaa tästäkin ketjusta.
Mikä siitä paremmin tekemisestä tekee vaikeamman/raskaamman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on juuri niin vaikeaa kuin siitä itselleen tekee. Loppujen lopuksi sinun ei muuta tarvitse tehdä kuin olla läsnä, tarjota ruokaa sekä roolimalli ja katto pään päälle.
Kaikki on aika paljon helpompaa kun jättää somen, neuvolan ja vauvapalstan neuvot sekä vaatimukset tarveharkinnan piiriin.
Esim tuttipullosta ei ole oikeasti tarpeen siirtyä vaiheittain nokkamukien kautta laseihin. Sen voi tehdä suoraan ja aloittaa kun lapsi ymmärtää lasin/mukin käyttötarkoituksen.
Lasta ei myöskään ole tarpeen opettaa tai totuttaa sormiruokailuun ms. Se taito tulee ihan luonnostaan.
Tässä kahden alle 5v kasvatuksessa pn ollut todella paljon täysin turhia välivaiheita ja paasaamista asioista millä ei ollut väliä. Eikä niille ollut edes tarvetta. Toki ensimmäisen kanssa tehtiin kuten neuvottiin. Toisen kohdalla ei. Vaan korvattiin ohjeet maalaisjärjellä.
Mammat yläpeukuttavat innoissaan, kun joku kehottaa olemaan noudattamatta neuvolan neuvoja ja käyttämään omaa maalaisjärkeä - eli tekemään kuten helpoimmalta tuntuu. Tuttipulloa vaan suuhun ja turhat välivaiheet pois, isompana sitten sitä einestä ja ruutua, eikös vaan? Helppoa kun sen osaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on juuri niin vaikeaa kuin siitä itselleen tekee. Loppujen lopuksi sinun ei muuta tarvitse tehdä kuin olla läsnä, tarjota ruokaa sekä roolimalli ja katto pään päälle.
Kaikki on aika paljon helpompaa kun jättää somen, neuvolan ja vauvapalstan neuvot sekä vaatimukset tarveharkinnan piiriin.
Esim tuttipullosta ei ole oikeasti tarpeen siirtyä vaiheittain nokkamukien kautta laseihin. Sen voi tehdä suoraan ja aloittaa kun lapsi ymmärtää lasin/mukin käyttötarkoituksen.
Lasta ei myöskään ole tarpeen opettaa tai totuttaa sormiruokailuun ms. Se taito tulee ihan luonnostaan.
Tässä kahden alle 5v kasvatuksessa pn ollut todella paljon täysin turhia välivaiheita ja paasaamista asioista millä ei ollut väliä. Eikä niille ollut edes tarvetta. Toki ensimmäisen kanssa tehtiin kuten neuvottiin. Toisen kohdalla ei. Vaan korvattiin ohjeet maalaisjärjellä.
Meille jaettiin vielä pari vuotta sitten suht tarkkoja aikamääreitä eri pullojen ja ruokailun suhteen. Eli varmasti neuvola ja neuvojakohtaisia eroja löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai nykyvanhemmuudessakin tehdään takuulla virheitä. Ja kyllä varmasti omat vanhempani olivat parempia, kuin heidän vanhempansa (itseasiassa heidän vanhempansa olivat ihan hirveitä, kun niitä juttuja kuuntelee), mutta kyllä he silti tekivät todella paljon asioita huonommin kuin nykyvanhemmat tekevät. Ja kyllä, pääsivät sitä kautta vanhemmuudessa helpommalla. Eivätkä myönnä niitä virheitä, vaan uhriutuvat. Sen huomaa tästäkin ketjusta.
Lapsihan ei koskaan tiedä sitä todellisuutta, missä vanhemmat ovat eläneet, millaista se vanhemmuus on ollut. Lapsi elää lapsen elämää, vanhemmilla ne ongelmat ja haasteet on niskassaan. Niinpä nykyajan vanhemmat eivät voi objektiivisesti arvioida omien vanhempiensa vanhemmuutta ja sen rankkuutta, koska he eivät tiedä siitä kaikkea. Omalta kohdaltani osaan lapsen vaillinaisella tiedollakin sanoa, että itselläni ei ole ollut lähimainkaan niin rankkaa kuin omalla äidilläni, jolla oli sotaveteraani mies, joka yritti hukuttaa sodan kauhuja pulloon ja sairastutti koko perheen. Rahaa ei ollut, usein ei ruokaakaan. Isän työpaikat vaihtuivat ja sen mukana asuinpaikat. Ei ollut pesukonetta, eikä aina lämmintä vettäkään. Yksi sisaruksista syntyi vielä saunaan vanhaan tapaan. Sosiaalihuollosta saatiin joskus jotain avustusta, kyläläiset katsoivat karsaasti ja tuomitsivat äidin ja meidät lapsetkin isän juomisen takia. Lapsia syntyi liikaa, äiti uupui, mutta siihen aikaan ei ollut oikein mahdollisuutta erotakaan, ei ollut mihin lähteä lapsilauman kanssa. Sisulla äiti veti pesuettaan eteenpäin ja pyrki koko ajan parempaan. Äiti osasi arvostaa, kun saatiin lämmintä vettä, kodinkoneita, lapset pääsivät ylioppilaiksi ja yliopistoon. Hän itse pääsi lopulta taidenäyttelyihin ja teatteriin. Elämässä oli lopultakin iloa, mutta hirveän työn takana se oli.
80-luvulla pihallamme leikki pihaleikkejä 30 lasta sulassa sovussa turvallisesti. Sitten alkoi trendi vanhempien taholta kutsua lapset kotiinsa leikkimään, tarkoituksena osoittaa, kuinka lapsirakkaita ovat, ja valikoida mieleisensä lapset lastensa kavereiksi. Lapset hävisi pihalta. Syntyi lasten kuppikuntia, kuka kenenkin kotona istuu. Asia kehittyi vanhempien toimesta. Lapset olivat onnellisempia piharyhmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy se sama harha kuin monessa muussakin. Kuvitellaan, että nykyvanhemmat ovat se ensimmäinen sukupolvi, joka yrittää korjata omien vanhempiensa virheitä lastenkasvatuksessa. Ei se niin ole. Kyllä ennenkin sitä tietoa oli ja etsittiin ja useimmat vanhemmat halusivat lapselleen vain parasta.
Suurin ero entisen ja nykyisen välillä on se, että nykyään vanhemmat ovat lastensa kanssa. Ennen siihen upeaan vanhemmuuteen riitti jonkinlaiset ateriat päivittäin ja jonkinlaiset vaatteet. Täälläkin sen näkee, kun jatkuvasti aletaan vain jankuttaa kodinkoneista, eikä edes ymmärretä, mitä koko vanhemmuus edes on.
Minä kyllä olin aina alle 12v lasteni kanssa, jolleivat päivähoidossa tai koulussa olleet. Sitten kun alkoivat tuomaan kavereita kylään olin kotona ja annoin lasten olla keskenään. Kuskasin harrastuksiin, nökötin kentänlaidalla jne. mit
Olitko henkisesti läsnä vai oliko tämä sellaista, että jokainen möllötti samassa tilassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on juuri niin vaikeaa kuin siitä itselleen tekee. Loppujen lopuksi sinun ei muuta tarvitse tehdä kuin olla läsnä, tarjota ruokaa sekä roolimalli ja katto pään päälle.
Kaikki on aika paljon helpompaa kun jättää somen, neuvolan ja vauvapalstan neuvot sekä vaatimukset tarveharkinnan piiriin.
Esim tuttipullosta ei ole oikeasti tarpeen siirtyä vaiheittain nokkamukien kautta laseihin. Sen voi tehdä suoraan ja aloittaa kun lapsi ymmärtää lasin/mukin käyttötarkoituksen.
Lasta ei myöskään ole tarpeen opettaa tai totuttaa sormiruokailuun ms. Se taito tulee ihan luonnostaan.
Tässä kahden alle 5v kasvatuksessa pn ollut todella paljon täysin turhia välivaiheita ja paasaamista asioista millä ei ollut väliä. Eikä niille ollut edes tarvetta. Toki ensimmäisen kanssa tehtiin kuten neuvottiin. Toisen kohdalla ei. Vaan korvattiin ohjeet maalaisjärjellä.
Viimeisen kommentin lainaus ei taas onnistu, mutta mammat yläpeukuttavat sille maalaisjärjelle, joka osaa erottaa lillukanvarret (tuttipullon, nokkamukin, sormiruokailun yms) oikeasti tärkeistä asioista. Ja voi niitä eineksiäkin joskus käyttää. Ei se lasta pilaa. Miksi tehdä asioista liian vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai nykyvanhemmuudessakin tehdään takuulla virheitä. Ja kyllä varmasti omat vanhempani olivat parempia, kuin heidän vanhempansa (itseasiassa heidän vanhempansa olivat ihan hirveitä, kun niitä juttuja kuuntelee), mutta kyllä he silti tekivät todella paljon asioita huonommin kuin nykyvanhemmat tekevät. Ja kyllä, pääsivät sitä kautta vanhemmuudessa helpommalla. Eivätkä myönnä niitä virheitä, vaan uhriutuvat. Sen huomaa tästäkin ketjusta.
Lapsihan ei koskaan tiedä sitä todellisuutta, missä vanhemmat ovat eläneet, millaista se vanhemmuus on ollut. Lapsi elää lapsen elämää, vanhemmilla ne ongelmat ja haasteet on niskassaan. Niinpä nykyajan vanhemmat eivät voi objektiivisesti arvioida omien vanhempiensa vanhemmuutta ja sen rankkuutta, koska he eivät tiedä siitä kaikkea. Omalta kohdaltani osaan lapsen vaillinaisella tiedollakin sanoa, että itselläni ei ole ollut lähimai
Kyllä minä tiedän esimerkiksi tasan tarkkaan miksi äitini oli niin paska kuin oli. Ei ne omat paskat olosuhteet silti ole mikään peruste olla paska vanhempi.
Ei sinunkaan äitiäsi kukaan tuohon ajanut, vaan omien paskojen päätöstensä seurausta kaikki oli.
Voihan se olla, että ennen oli yleensä ottaen rennompaa. Mutta oma äitini vauhkosi aina siitä, mitä naapurit ajattelevat. Tämä oli 70 -luvun lopulla ja kasarilla.
Asuimme omakotitalossa ja käytännössä en voinut mennä vapaasti pihalle leikkimään, koska äitini aina vouhotti miten minun pitää tervehtiä naapureita, jos ne ovat omilla pihoillaan. Ongelma oli, että molemmat naapurit olivat puolikuuroja eläkeläisiä, ja minun olisi ujona lapsena pitänyt kiljua kymmenien metrien päähän niin, että he kuulevat. Mieluummin pysyin sisällä. Välillä äitini ryntäsi perässäni pihalle selittelemään jotain naapureille, jos nämä eivät vastanneet tervehdykseeni, ja nämä vain vastasivat ihmeissään etteivät enää kuule kunnolla. Muutenkin oli selvää, että heille oli täysin samantekevää onko viereisellä pihalla joku lapsi leikkimässä vaiko ei. Pihat olivat isoja.
Äitini myös kyttäsi ikkunoista mitä teen ja jos olin vaikka ihmetellyt pensaan lehdellä olevaa ötökkää, hän oli sisälle mennessä ovella vastassa ja kauhisteli mitä naapurit nyt ajattelee, kun ne eivät tienneet mitä tein.
Tarvitseeko edes kertoa, että tunnen hyvin helposti olevani tarkkailun alaisena vielä aikuisena? Ja inhoan sitä.
Jokainen mamma yläpeukuttaa omia syntejään ja alapeukuttaa toisten syntejä. Turboimettäjä alapeukuttaa pullon helppouden ylistystä. Pullon antaja alapeukuttaa ruudun käyttäjää - tai sitten ei, riippuen siitä miten itse toimii. Oma toiminta on maalaisjärkeä, toisten toiminta vastuuttomuutta. Jos lapsen hampaat menevät pilalle, on se joko laiminlyöntiä tai huonoa tuuria. Kylmät boomerit alapeukuttavat kylmän lapsuuden kokeneita lapsiaan ja vielä herkempiä lapsenlapsiaan. Mitäs olette tuollaisia nynnyjä!
Parempi äitiys lähtisi ihan siitä, että pystyisi näkemään myös oman vajavaisuutensa ja toisten saavutukset, ei vain toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olin ala-asteella ysärillä ja tunnistan perheemme ap:n kirjoituksesta. Melkoista karrikointia joltain kirjoittajalta sanoa, että perheet uupuu, koska vaatteet pitää olla sävy sävyyn ja lapsilla harrastukset. Ei ap näistä kirjoittanut.
Moni asia on lasten kannalta paremmin nyt, mutta hyvä olisi tosiaan huomata, että vaatimukset onnistunutta vanhemmuutta kohtaan on nykyään täysin erilaiset kuin aikoinaan. Ja ne vaatimukset tulevat pitkälti ulkopuolelta. Vauvapalsta, lehdet yms. on täynnä kirjoituksia siitä minkä virheen on milloinkin tehnyt lasten kanssa, mikä on haitallisinta mitä voi sanoa lapselle, mitä mieltä vaka ja Penttilä on millon mistäkin tai pelkästään keuhkoamista siitä kuinka nykyvanhemmat on ulalla tai itsekeskeisiä. Myös lapset on pilalla, nuoret vasta säälittäviä uniikkeja lumihiutaleita onkin. Ei sillä, että lehtijutuissa ei olisi asiaakin ja hyvä jos joku niihin herää.
Vaatimukset tulevat myös neuvolasta, koulusta, jokaiselta lääkärikäynniltä. Aina on se tunnelma ilmassa, että tarkistetaan, onkohan nyt kaikki hyvin. Ja huomio, omat lapseni ovat jo niin isoja, kohtapuoliin omilleen muuttamassa, että voin kertoa, että hyvin siinä kävi, ei ollut mitään syytä olla joka hetkssä syynäämässä, onkohan nyt kaikki hyvin, onkohan, onkohan äiti uupunut (olin, mutta en olisi tuossa tunnelmassa uskaltanut ns apua hakea, ja siltikin...kaikki meni lopulta aivan upeasti, lapset ovat pärjääviä ja hyvinvoivia, ja melkein tekee mieleni huikata, että ähäkutti, katsotaa nyt, miksikö, koska asenne oli sellainen, että kohta otetaan kiinni tuokin jostain virheestä, muka hyvinvoinnin vuoksi. Ja en halua kritisoida heitäkään, sillä he ovat varmasti uskoneet tekevänsä hyvää. Mutta millä hinnalla? Aiheuttivat meille oikeasti vain kovin paljon huolta ja stressiä, tyttärenikin sitä ihmetteli minulle ääneen joidenkin lääkärikäyntien jälkeen, että mitähän tuo oikein tarkoitti).
Ja miehet "sikoja" koska käyttäytyvät kotitöiden suhteen kuten isäukkonsa aikanaan.
Relatkaa naiset, pikkusotku ei sossutätejä kiinnosta. Totuttu näkemään kotikäynneillä niitäkin asuntoja joissa roskat vyöryvät oven avatessa rapun puolelle
Terv. Sosionomi
Uskomatonta naiiviutta ja pahantahtoisuutta koko ketju. Kaamein oli tuo paasaaja, joka väitti että kyllä se entisajan mökin mamma on halunnut ne kuusi lastaan, koska kyllähän jokainen tietää, miten lapsia tulee.
Tuo ehkä osoittaa syyn pohjimmaiseen kylmyyteen. Lapset nähdään naisen rangaistuksena seksistä, silloinkin kun ehkäisyä ei ole ollut saatavilla ja seksi ei ole välttämättä ollut edes naisen tahto. Sieltä se ylisukupolvinen kylmyys tulee.
Tupakkalakia muutettiin 1995. Silloin tupakkatuotteiden alaikärajaa nostettiin 2 vuodella 16 -> 18 vuotta. Ei siis ollut mahdollista, että pieni lapsi osti vanhemmilleen tupakkaa vaan paperit tarkastettiin samalla tavalla kuin nytkin, valvottava ikäraja oli vain eri. Itse -90-luvun nuorena tämän muistan, kun yläasteella tupakoijat närkästyi tästä kovasti, kun juuri, kun olisivat olleet riittävän vanhoja polttamaan, niin sitten ikärajaa nostettiinkin.
16 vuoden ikäraja tupakkatuotteisiin tuli 1976. Eli -70-luvun alussa lapset ovat vielä voineet vanhemmille hakea norttia. Ei enää -90-luvulla.