Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin 80-luvulla, ja kasvatin lapseni 2000-, 2010- ja 2020-luvuilla. Allekirjoitan ap:n kirjoituksen täysin ja koen, että muutos on ollut suuri jo esikoiseni ja nuorempien lasteni kasvattamisessa.
Esim. esikoinen oli aika vallaton lapsi, jonka poliisit toivat parikin kertaa kotiin, kun oli ollut jossain vaaranpaikassa. Naureskelivat vaan, että "...jospa ei enää kiipeiltäisi tuonne..." tms. Toiseksi vanhin oli samanlainen, mutta hänen tempauksistaan tuli aina lasu. Molemmat ovat jo täysi-ikäisiä ja ihan kunnon kansalaisia.
Ap ei kyllä kuvaile 90-lukua. Omat lapseni ovat syntyneet 1991 ja 1993 ja minusta tuo ruokailu kuulostaa 70- tai 80-luvulta. Ehkä sinulla oli vanhat vanhemmat ja olet jostain Kainuun Peräkylältä?
Meillä rajoitettiin ruutuaikaa ja suositus oli tunti, mutta siitä kyllä poikettiin koska elokuvat olivat usein yli. Kipeänä ja sadepäivinä saatettiin vähän poiketa. Suosituksia oli ihan hemmetin paljon, etsi vauva-lehtiä ysäriltä niin varmasti löytyy!
Kaupungissa ei alle kouluikäisiä päästetty yksin kovinkaan kauas. Meillä syötiin kasviksia ja hedelmiä monipuolisesti, mitä teimme miehen kanssa kahdestaankin jo 80-luvulla. Roskaruokaa syötiin vain harvoin ja sitä kyllä paheksuttiin, jos kovin usein kävi.
Mutta reissuvihkoja ei juurikaan terveillä lapsilla ollut käytössä. Lähinnä erityislasten juttu. Wilma tuli kuopuksen kouluaikana, mutta ei sitä ollut pakko seurata 24/7, siinä päästiin helpommalla. Vanhempien vartti oli kyllä.
Jos vertaan omaan lapsuuteeni, niin omat vanhempani ovat päässeet siinä mielessä helpommalla, että naapurustossa leikittiin porukalla ja vanhimmat katsoivat koko porukan perään. Tämä ei tule nykyään kysymyksenkään. Eikä niitä isoja lapsilaumoja enää ole. Huomautan sinulle ap, että lasten kuolemaan johtavia onnettomuuksia on nykyään vähemmän kuin 70-luvulla. Minä tiedän kaksi tapausta, jotka ovat kuolleet kun vanhempia ei ole ollut paikalla. Toinen on hukkumistapaus ja toinen pyöräilyonnettomuus. En näitä tuntenut itse, mutta samalla kylällä tapahtui 70-luvulla.
On se maailma vähän muuttunut. 90-luvulla syntynyt veljeni jäi 1-vuotiaana pariksi viikoksi isovanhempien hoiviin, kun muu perhe lähti lomamatkalle. Nykyään kohoteltaisiin kulmia noin pitkästä erosta ensisijaisiin hoitajiin. Ja tätini 80-luvulla stressasi, että pitäisi lopettaa imetys, ettei tarvitse lasta vieroittaa juuri ennen etelänmatkaa. N. 1-v. taisi sekin vauva olla.
Itse olen vahtinut 10-vuotiaana muutaman kuukauden ikäistä vauvaa pari tuntia vanhemman kauppareissun ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45 lisää, että kasvikset = salaatti lähes joka aterialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Lehtiä ei luettu jatkuvasti, eikä kellään ollut varaa notkua puhelimessa koko hereillä oloaikaa. Nykyihmiselle, myös niille pienten lasten vanhemmille älypuhelin on liimautunut käteen. Ei voi edes verrata somen ja älyhärpäkkeen viemää aikaa johonkin sanomalehtien lukuun ja satunnaisiin puhelusoittoihin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
Tuo oli 70-luvun lapsuus. Muistan kuinka itseäni tuo huutaminen nolotti, joten juoksin aina sisälle mieluummin kuin huusin pihalla. Tuskin vanhemmilla silloin oli sen helpompaa kuin vanhemmilla nykyisinkään.
Olet oikeassa, oli varmaan 70-80-luvun vaihdetta ja senkin jälkeen.
Siihen en pysty ottamaan kantaa, oliko vanhemmilla sen helpompaa tuolloin. Kallistuisin kyllä Ap:n kannalle. Ihmisten koulutustaso ja samoin tiedostamisen taso on noussut. Tulee mieleen sanonta: "Tieto lisää tuskaa." Mitä kaikkia virheitä voikaan kasvatuksessa tehdä! Silti useimmista lapsista kasvaa ihan fiksuja aikuisia. Olisin rennon kasvatuksen kannalla mutta lapsettomana on helppoa sanoa.
Ihmisten koulutustaso on laskenut. Koulutetuin sukupolvi on 70-luvun lopussa syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Lehtiä ei luettu jatkuvasti, eikä kellään ollut varaa notkua puhelimessa koko hereillä oloaikaa. Nykyihmiselle, myös niille pienten lasten vanhemmille älypuhelin on liimautunut käteen. Ei voi edes verrata somen ja älyhärpäkkeen viemää aikaa johonkin sanomalehtien lukuun ja satunnaisiin puhelusoittoihin ennen.
Riippuu ihmisestä. Oli 90-luvullakin niitä, jotka lukivat lehtiä ja kirjoja jatkuvasti. Eikä kaikilla nykyäänkään ole mitään älypuhelinta, tai jos onkin, käyttävät sitä vain pakollisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Olin ysärillä ala-asteella ja juuri tuollaista se oli silloin. Oma lapseni on leikki-ikäinen nyt ja kyllä nykymaailman vanhemmuus on todella ihan erilaista kuin silloin.
Eikä ole. Minulla on lapsenlapsi nyt ja ainakin vauvaa hoidetaan ihan samoin kuin silloinkin. En usko, että myöhemminkään mitään merkittäviä eroja tulee tai sitten lapset ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet jotenkin ihan erilaisiksi kuin he olivat ysärillä. Jos jokin on muuttunut, niin vanhemmat. Somepostauksia ei ysärillä ollut, ei tietokoneita, eikä kännykän tuijottamista.
Ysärillä tavallisen ihmisen elinpiiri oli pieni. Tuore äiti sai neuvot raskauteen ja vauva-aikaan neuvolasta, muilta äideiltä ja kirjaston kirjoista. Omaa lasta verrattiin siihen naapurin Villeen tai Lauraan, ei kaikkiin mahdollisiin lapsiin. Nykyään netti on täynnä raskaus- ja vauvaneuvoja. Enkä usko, että ysärillä on ollut tarkat listat esim. raskausajan ruokavalioista kuten nykyään. Vauvat eivät ole muuttuneet, mutta vanhemmuus on.
Kyllä 90-luvullakin oli tarkat listat siitä, mitä sai syödä raskausaikana. Oli myös vauvalehtiä, joissa oli tarkat ohjeet kaikkeen. Ja siihen aika lehtiä luettiin, ne eivät olleet vain pienen piirin juttu.
Oma tulkintani on, että vanhemmuus on raskasta monelle, koska sisimmässään ei oikeasti haluta elää lapsiperhe-elämää. Haluttaisiin ihan muita asioita, mutta lapsiperhe edelleen perustetaan, koska niin "kuuluu" tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Lehtiä ei luettu jatkuvasti, eikä kellään ollut varaa notkua puhelimessa koko hereillä oloaikaa. Nykyihmiselle, myös niille pienten lasten vanhemmille älypuhelin on liimautunut käteen. Ei voi edes verrata somen ja älyhärpäkkeen viemää aikaa johonkin sanomalehtien lukuun ja satunnaisiin puhelusoittoihin ennen.
Töiden jälkeen aika meni kyllä pyykinpesussa, siivouksessa, ruuanlaitossa, lasten kanssa ( leikki, läksyjen tarkistus, harrastuksiin kuskaus ym). Iltaa varten laukussa odotti kasa työpapereita. Koulu alkoi jossain 2000 muuttua kummalliseksi: koko ajan jotain lappusta koulusta, kunnes tuli se #€@@## wilma.
En tiedä kuinka siinä tunteita sanoitettiin. No, hesarista voi nämä sen ajan lapset käydä lukemassa uusimman huonoäiti artikkelin, eläytyä omaan huonoon lapsuuteensa, kuinka ihan rikki nyt ollaan. Ja samalla kasvattaa paineita nykyajan vanhemmuudelle, jossa kuuluu koko ajan olla täydellinen.
Vanhemmuus on varmasti eri tavalla raskasta eri ihmisille. Nykypäivän keskiluokkaisilla vanhemmilla on sellaista tukea mistä ei olisi voinut haaveillakaan aiemmin.
Esim kotona käy joku ulkopuolinen siivoamassa kerta viikkoon, kauppa kuljettaa ruokaostokset kotiovelle, ruokaa voi tilata woltista tai voi mennä ulos syömään, ostaa valmista.
Lapsia on yksi tai max kaksi. Rahaa on. Hoitoapua voi ostaa, jos ei kaksi aikuista pärjää yhden lapsen kanssa.
Tämä siis hyvin toimeen tulevilla. Muilla vähän eri tilanne.
Ja silti ei oikein jaksettaisi. Syy taitaa olla siinä, että tavoitteet ja toiveet kohdistuvat elämässä jonnekin muualle kuin perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma tulkintani on, että vanhemmuus on raskasta monelle, koska sisimmässään ei oikeasti haluta elää lapsiperhe-elämää. Haluttaisiin ihan muita asioita, mutta lapsiperhe edelleen perustetaan, koska niin "kuuluu" tehdä.
Minulle vanhemmuus on ollut raskasta. Ei siksi, ettenkö rakastaisi lastani ja haluaisi olla vanhempi. Sairastuin pysyvästi lapsen synnyttyä ja jäin ilman apua. Eli se on raskasta, kun tuki puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
On se maailma vähän muuttunut. 90-luvulla syntynyt veljeni jäi 1-vuotiaana pariksi viikoksi isovanhempien hoiviin, kun muu perhe lähti lomamatkalle. Nykyään kohoteltaisiin kulmia noin pitkästä erosta ensisijaisiin hoitajiin. Ja tätini 80-luvulla stressasi, että pitäisi lopettaa imetys, ettei tarvitse lasta vieroittaa juuri ennen etelänmatkaa. N. 1-v. taisi sekin vauva olla.
Itse olen vahtinut 10-vuotiaana muutaman kuukauden ikäistä vauvaa pari tuntia vanhemman kauppareissun ajan.
En tunnista tuollaista. Ei pikkuisten lasten jättämistä toisten hoiviin pidetty silloinkaan soveliaana ja kaikkein hulluinta olisi ollut jättää lapsi vauvaa vahtimaan. Hiukan vaikuttaa siltä kuin ihmiset olettaisivat omissa perheissään tehtyjen erikoisten ratkaisujen olleen jokin yleinen normi. Sen muistan, että kun lapset olivat leikki.ikäisiä, sukulaisista useampi tarjoutui itse lastenvahdiksi aina silloin tällöin yhdeksi yöksi, jolloin saimme olla kahdestaan puolison kanssa. Nyt en ole huomannut, että tyttärelleni kukaan muu olisi tarjoutunut lapsenvahdiksi kuin me isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Oma tulkintani on, että vanhemmuus on raskasta monelle, koska sisimmässään ei oikeasti haluta elää lapsiperhe-elämää. Haluttaisiin ihan muita asioita, mutta lapsiperhe edelleen perustetaan, koska niin "kuuluu" tehdä.
Varmasti tämäkin on syy. Toisaalta taas vaikka sinällään haluttaisiin lapsiperhe-elämää, on välillä aika suuret paineet olla kuten ennen lasta, ettei ole tyhmä ja mammautunut. Ajatellaan, ettei lapsi saisi muuttaa mitään. Oikeasti se muuttaa melkein kaiken, ja helpointa olisi, jos myös ympäristö ymmärtäisi sen ja antaisi sille tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on varmasti eri tavalla raskasta eri ihmisille. Nykypäivän keskiluokkaisilla vanhemmilla on sellaista tukea mistä ei olisi voinut haaveillakaan aiemmin.
Esim kotona käy joku ulkopuolinen siivoamassa kerta viikkoon, kauppa kuljettaa ruokaostokset kotiovelle, ruokaa voi tilata woltista tai voi mennä ulos syömään, ostaa valmista.
Lapsia on yksi tai max kaksi. Rahaa on. Hoitoapua voi ostaa, jos ei kaksi aikuista pärjää yhden lapsen kanssa.
Tämä siis hyvin toimeen tulevilla. Muilla vähän eri tilanne.
Ja silti ei oikein jaksettaisi. Syy taitaa olla siinä, että tavoitteet ja toiveet kohdistuvat elämässä jonnekin muualle kuin perheeseen.
Puhuit nyt selkeästi hyväosaisista, ylemmän keskiluokan tai jopa "yläluokan" perheistä. Keskiluokkaan Suomessa kuuluvat lähes kaikki täyspäiväisesti palkkatyössä olevat, ja voin vakuuttaa, että sen keskimmäisen keskiluokan 36 670 e vuosituloista ei makseta siivoojaa kerran viikossa, tilailla ruokaa Woltista huolettomasti tai ihan vaan ohimennen hankita hoitoapua. Eli kyllä, nyt puhuit todellakin hyvin toimeentulevista ihmisistä, lapsiperheiden ison massan tilanne on ihan eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tulkintani on, että vanhemmuus on raskasta monelle, koska sisimmässään ei oikeasti haluta elää lapsiperhe-elämää. Haluttaisiin ihan muita asioita, mutta lapsiperhe edelleen perustetaan, koska niin "kuuluu" tehdä.
Varmasti tämäkin on syy. Toisaalta taas vaikka sinällään haluttaisiin lapsiperhe-elämää, on välillä aika suuret paineet olla kuten ennen lasta, ettei ole tyhmä ja mammautunut. Ajatellaan, ettei lapsi saisi muuttaa mitään. Oikeasti se muuttaa melkein kaiken, ja helpointa olisi, jos myös ympäristö ymmärtäisi sen ja antaisi sille tilaa.
Tätä usein mietin, että ketkä eivät ihmisten anna olla vanhempia? Työnantajat? Kuka? Näin sivusta seuraajana tuntuu, että maailma on täynnä vanhemmuus- ja lapsipuhetta. Yhteiskunta on edelleen haastava lapsettomia kohtaan. Kuka on lapsellisia kohtaan?
Kyllä olis ihanaa! Vtuttaa tuo wilman seuraaminen.