Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Kasvatin lapseni 80- 90- luvulla suunnilleen kuten aloittaja kirjoittaa . Ihan hyvä siitä tuli. Tulee jopa ihmisten kanssa toimeen vaikka en edelleenkään tajua mitä on tunnetaidot tai joku sanoittaminen. Kerran tai kaksi muistan tukistaneeni , en ole kysynyt jäikö traumoja.
Pk:n tai koulun jatkuvaa nykyisiä yhteydenpidon vaatimuksia en ymmärrä. Pitääkö joka rasahdus raportoida ? Ilmeisesti kyse on enemmän opettajien oikeusturvasta kuin lapsen parhaasta puhumattakaan vanhempien hermoista.
Ruutua se tuijotteli , kyllä, jopa välillä sunnuntai aamuisin yksinään, että vanhemmat sai nukkua tai sinnepäin hetken pidempään . VHS kasettaja löytyy, mutta ei niitä koko aikaa tuijoteltu. Me jopa leikittiin joka päivä ja luettiin.
Kaikkien muiden rikosten lisäksi vein lapsen päivähoitoon 11 kk vanhana kuten lähes kaikki muutkin siihen aikaan. Päiväkoti oli kyllä varmasti paljon parempi paikka silloin kuin se on nyt.
Aina ihmettelen kun näistä nyky vaatimuksista valitetaan, oli ne todellisia tai ei, niin kuka niitä vahtii ? Toistaiseksi yhteiskunnalla ei ole oikeutta valvoa yksityisasuntoa tai sen jääkaapin sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Olin ysärillä ala-asteella ja juuri tuollaista se oli silloin. Oma lapseni on leikki-ikäinen nyt ja kyllä nykymaailman vanhemmuus on todella ihan erilaista kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatin lapseni 80- 90- luvulla suunnilleen kuten aloittaja kirjoittaa . Ihan hyvä siitä tuli. Tulee jopa ihmisten kanssa toimeen vaikka en edelleenkään tajua mitä on tunnetaidot tai joku sanoittaminen. Kerran tai kaksi muistan tukistaneeni , en ole kysynyt jäikö traumoja.
Pk:n tai koulun jatkuvaa nykyisiä yhteydenpidon vaatimuksia en ymmärrä. Pitääkö joka rasahdus raportoida ? Ilmeisesti kyse on enemmän opettajien oikeusturvasta kuin lapsen parhaasta puhumattakaan vanhempien hermoista.
Ruutua se tuijotteli , kyllä, jopa välillä sunnuntai aamuisin yksinään, että vanhemmat sai nukkua tai sinnepäin hetken pidempään . VHS kasettaja löytyy, mutta ei niitä koko aikaa tuijoteltu. Me jopa leikittiin joka päivä ja luettiin.
Kaikkien muiden rikosten lisäksi vein lapsen päivähoitoon 11 kk vanhana kuten lähes kaikki muutkin siihen aikaan. Päiväkoti oli kyllä varmasti paljon parempi paikka silloin kuin se on nyt.
A
"Toistaiseksi yhteiskunnalla ei ole oikeutta valvoa yksityisasuntoa tai sen jääkaapin sisältöä."
Kyllä on nykyään silloin kun sulla on alle 18 v. lapsia ja jollain on "huoli".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
Tuo oli 70-luvun lapsuus. Muistan kuinka itseäni tuo huutaminen nolotti, joten juoksin aina sisälle mieluummin kuin huusin pihalla. Tuskin vanhemmilla silloin oli sen helpompaa kuin vanhemmilla nykyisinkään.
Olet oikeassa, oli varmaan 70-80-luvun vaihdetta ja senkin jälkeen.
Siihen en pysty ottamaan kantaa, oliko vanhemmilla sen helpompaa tuolloin. Kallistuisin kyllä Ap:n kannalle. Ihmisten koulutustaso ja samoin tiedostamisen taso on noussut. Tulee mieleen sanonta: "Tieto lisää tuskaa." Mitä kaikkia virheitä voikaan kasvatuksessa tehdä! Silti useimmista lapsista kasvaa ihan fiksuja aikuisia. Olisin rennon kasvatuksen kannalla mutta lapsettomana on helppoa sanoa.
Reissuvihot sais tulla takaisin. Tuskin kukaan ikävöisi Wilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lapset kasvatetaan siten kuin vanhemmat parhaaksi katsovat.
Siis eihän näin saa tehdä! Vanhemmat ovat nykyään vain ihmisiä kenen luona lapset asuvat, yhteiskunta ja koulu sanelee mikä on ok. Jos et virallisia ohjeistuksia, suosituksia ja uusimpia hömpötyksiä hyväksy, yhteiskunta ottaa kyllä lapset talteen ja laittaa laitokseen turvaan huonoilta vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Olin ysärillä ala-asteella ja juuri tuollaista se oli silloin. Oma lapseni on leikki-ikäinen nyt ja kyllä nykymaailman vanhemmuus on todella ihan erilaista kuin silloin.
Eikä ole. Minulla on lapsenlapsi nyt ja ainakin vauvaa hoidetaan ihan samoin kuin silloinkin. En usko, että myöhemminkään mitään merkittäviä eroja tulee tai sitten lapset ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet jotenkin ihan erilaisiksi kuin he olivat ysärillä. Jos jokin on muuttunut, niin vanhemmat. Somepostauksia ei ysärillä ollut, ei tietokoneita, eikä kännykän tuijottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 1 lapsi. Emme voi laittaa lapsia leikkimään keskenään pihalle tai sisälle, koska niitä lapsia on vain se yksi. Vanhemmilta tarvitaan aika paljon lapsen kanssa olemista. Tietysti jos haluaa kasvattaa eristäytyvän ihmissuhdetaidottoman ja osaamattoman lapsen, voi sen lapsen laittaa hyllylle yksinään. Muuten ei.
Tuo " huoli" on yksi nykyajan mysteeri , varsinkin kun niitä käsittääkseni tehtaillaan ihan turhasta a'la sukat eri paria tai hihan suussa reikä. Samaan aikaan todelliset ongelmat jäävät jonnekin paperipinon alimmaiseksi ja apua itse pyytävä ei sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reissuvihot sais tulla takaisin. Tuskin kukaan ikävöisi Wilmaa.
No tämä! Lisäksi mä muistelen että meille opetettiin kyllä kaikki koulussa kasarilla. Nykymeno on kuulemma sellaista että vanhempien pitää kotona opettaa lapselle matikkaa, opettaa lukemaan ja tarkistaa että läksyt on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
No miksi lapset on sisällä ? Ainakin täällä ja edellisellä asuinalueella lapset oli ja ovat ulkona, ihan keskenään, isommat huolehtii pienimmistä. Miksi se on joillekin ongelma ettei lapset voi olla ulkona ? Ihan niin kuin ennenkin nykyisinkin vanhemmat osaa ikkunasta katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
No miksi lapset on sisällä ? Ainakin täällä ja edellisellä asuinalueella lapset oli ja ovat ulkona, ihan keskenään, isommat huolehtii pienimmistä. Miksi se on joillekin ongelma ettei lapset voi olla ulkona ? Ihan niin kuin ennenkin nykyisinkin vanhemmat osaa ikkunasta katsoa.
Kyllä siitä joku täti keksii valituksen aiheen.
Siinä minä säälin nykyajan vanhempia, että teidän lapsenne joutuvat näillä näkymin huonompaan kouluun kuin omat lapseni. Jos ei tuota itseohjautuvuutta ym. roskaa saada karsittua kouluista pois, lapsen kunnollinen opetus jää vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Olin ysärillä ala-asteella ja juuri tuollaista se oli silloin. Oma lapseni on leikki-ikäinen nyt ja kyllä nykymaailman vanhemmuus on todella ihan erilaista kuin silloin.
Eikä ole. Minulla on lapsenlapsi nyt ja ainakin vauvaa hoidetaan ihan samoin kuin silloinkin. En usko, että myöhemminkään mitään merkittäviä eroja tulee tai sitten lapset ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet jotenkin ihan erilaisiksi kuin he olivat ysärillä. Jos jokin on muuttunut, niin vanhemmat. Somepostauksia ei ysärillä ollut, ei tietokoneita, eikä kännykän tuijottamista.
Itse tosiaan olin ysärillä ala-asteella, synnyin kasarilla. Äitini on minulle kertonut, että vauvaa syötettiin silloin aikataulutettuna. Siis kstsottiin kellosta, paljonko aikaa kulunut edellisestä syötöstä. Jos liian vähän, niin ohjeistettiin odottamaan vaikka vauva huutaisi. Ihan järkyttävää. Nykyään lähestymistapa on lapsilähtöinen. Eli imetetään aina, kun vauva haluaa, ei silloin kun joku aikuinen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Olin ysärillä ala-asteella ja juuri tuollaista se oli silloin. Oma lapseni on leikki-ikäinen nyt ja kyllä nykymaailman vanhemmuus on todella ihan erilaista kuin silloin.
Eikä ole. Minulla on lapsenlapsi nyt ja ainakin vauvaa hoidetaan ihan samoin kuin silloinkin. En usko, että myöhemminkään mitään merkittäviä eroja tulee tai sitten lapset ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet jotenkin ihan erilaisiksi kuin he olivat ysärillä. Jos jokin on muuttunut, niin vanhemmat. Somepostauksia ei ysärillä ollut, ei tietokoneita, eikä kännykän tuijottamista.
Itse tosiaan olin ysärillä ala-asteella, synnyin kasarilla. Äitini on minulle kertonut, että vauvaa syötettiin silloin aikataulutettuna. Siis kstsottiin kellosta, paljonko aikaa kulunut edellisestä syötöstä. Jos l
Ei ollut tuollaista ainakaan minun kasvattaessani lapsiani. Muistan kuinka synnytyssairaalassa hoitajat hymyilivät minulle ja sanoivat, että aina kun huoneeseen tulee, minulla on vauva sylissä tai rinnoilla. Ihan sain itse vauvan kanssa olla ja tutustua ja harjoitella imettämistä ja yhteistä rytmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Olin ysärillä ala-asteella ja juuri tuollaista se oli silloin. Oma lapseni on leikki-ikäinen nyt ja kyllä nykymaailman vanhemmuus on todella ihan erilaista kuin silloin.
Eikä ole. Minulla on lapsenlapsi nyt ja ainakin vauvaa hoidetaan ihan samoin kuin silloinkin. En usko, että myöhemminkään mitään merkittäviä eroja tulee tai sitten lapset ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet jotenkin ihan erilaisiksi kuin he olivat ysärillä. Jos jokin on muuttunut, niin vanhemmat. Somepostauksia ei ysärillä ollut, ei tietokoneita, eikä kännykän tuijottamista.
Ysärillä tavallisen ihmisen elinpiiri oli pieni. Tuore äiti sai neuvot raskauteen ja vauva-aikaan neuvolasta, muilta äideiltä ja kirjaston kirjoista. Omaa lasta verrattiin siihen naapurin Villeen tai Lauraan, ei kaikkiin mahdollisiin lapsiin. Nykyään netti on täynnä raskaus- ja vauvaneuvoja. Enkä usko, että ysärillä on ollut tarkat listat esim. raskausajan ruokavalioista kuten nykyään. Vauvat eivät ole muuttuneet, mutta vanhemmuus on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
No miksi lapset on sisällä ? Ainakin täällä ja edellisellä asuinalueella lapset oli ja ovat ulkona, ihan keskenään, isommat huolehtii pienimmistä. Miksi se on joillekin ongelma ettei lapset voi olla ulkona ? Ihan niin kuin ennenkin nykyisinkin vanhemmat osaa ikkunasta katsoa.
Isompien lasten tehtäviin ei kuulu pienemmistä huolehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Olin ysärillä ala-asteella ja juuri tuollaista se oli silloin. Oma lapseni on leikki-ikäinen nyt ja kyllä nykymaailman vanhemmuus on todella ihan erilaista kuin silloin.
Eikä ole. Minulla on lapsenlapsi nyt ja ainakin vauvaa hoidetaan ihan samoin kuin silloinkin. En usko, että myöhemminkään mitään merkittäviä eroja tulee tai sitten lapset ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet jotenkin ihan erilaisiksi kuin he olivat ysärillä. Jos jokin on muuttunut, niin vanhemmat. Somepostauksia ei ysärillä ollut, ei tietokoneita, eikä kännykän tuijottamista.
Ysärillä tavallisen ihmisen elinpiiri oli pieni. Tuore äiti sai neuvot raskauteen ja vauva-aikaan neuvolasta, muilta äideiltä ja kirjaston kirjoista. Omaa lasta verrattiin siihen naapurin Villeen tai
Kyllä oli listat siitä, mitä saa syödä.
Täällä joku taas valitti, että vanhemmat itse luovat vaatimukset trendikkäistä vaatteista ja muusta tuollaisesta. Höpöhöpö, vanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset ovat ihan muuta ja paljon isompia asioita. Jollakin vaatteiden värillä ei ole mitään väliä.
Samaa mieltä