Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Älykkyysosamääräni on 139. Välillä on vaikea kestää ihmisiä.
22.06.2024 |
Ihmisten typeryys ja mustavalkoisuus tulee esille erityisesti somessa. Kun se yhdistetään huonoon makuun, alan voida pahoin.
Joku loukkaantuu varmasti kirjoituksestani. Yrittäkää ymmärtää suurin osa ihmisistä on älyllisestä erilaisia kuin minä. Se on välillä rankkaa. Ei tämä ole omahyväisyyttä vaan faktojen tiedostamista.
Kommentit (339)
Älykkyys on rankka taakka kannettavaksi, välillä tuntuu kuin olisi yksin tällä idioottien planeetalla. Eikä tällä palstalla piipahtaminen ainakaan auta asiaa, niin paljon persuilua, hihhulointia ja muuta vajakkimatskua täällä on.
T: Mensan virallisen testin perusteella äo 143.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ÄO on noin 120 ja välillä tuntuu samalta, mutta toisaalta tiedän monia joilla ÄO on varmasti minua korkeampi ja silti ovat mustavalkoisia ja jyrkkiä ajatusmaailmaltaan, ikään kuin eivät pystyisi analyyttiseen ajatteluun lainkaan. Se ei ole aina älystä kiinni, ihminen voi myös halutessaan kieltäytyä näkemästä moien mielipiteidensä kanssa ristiriidassa olevia faktoja ja pysytellä omassa kuplassaan.
Kyllä analyyttinen ajattelu voi olla hyvinkin mustavalkoista, eivät nuo kaksi asiaa välttämättä ole ristiriidassa. Sinäkin olet omassa kuplassasi, et vain näe sitä, koska se on sinun kuplasi.
Yleensä analyyttisessä ajattelussa pyritään näkemään harmaan sävyt ja myös oman mielipiteen kanssa ristiriidassa olevat faktat eikä ripustauduta ehdottomiin totuuksiin. Mustavalkoajattelu on tälle päinvastaista.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä ajattelumaailmaa, jossa kuvitellaan, että älykäs ei kestä vähemmän älykkäitä. Mun ÄO on samaa luokkaa kuin sulla. Viihdyin oikein hyvin todella monenlaisten ihmisten seurassa ja jopa kehitysvammaisen läheiseni kanssa. Kenties kyse ei olekaan älykkyydestä, vaan sosiaalisista taidoista? Empatiakyvystä? Arvoista?
Olet väärässä. Toistan:
Siviilielämässä tuolla ei ole niinkään väliä. Huoleton hampuusi voi silti olla hyvinkin hauska seuramies, samoin kuin höpsö, mutta kaunis sihteerikkö voi olla haluttua seuraa yhtiön pikkujouluissa, etenkin illan edetessä.
Työelämässä tilanne on täysin toinen. Yksikin vätys tai ääliö voi tuhota koko projektin tai ainakin sen aikataulutuksen, suuresti nostaen kaikkien muiden ketutuksen tasoa. Tämä koituu kaikkien asianosaisten ja viimekädessä koko yrityksen vahingoksi. Ääriesimerkissä markkinointi ei tiedä, mitä se on kiinteään hintaan ja kiireellisellä aikataululla myynyt eikä toimitusjohtaja tiedä, mihin hän oikein allekirjoituksellaan sitoutui!
Kaikkia työntekijöitä tulee kärsivällisesti ja ystävällisesti lähestyä heidän vahvuuksiensa kautta ja pyrkiä löytämään jokaiselle se asema ja tehtävä, jossa hän tuo eniten hyötyä yritykselle / organisaatiolle. Tällöin hän voi itsekin iloita saavutuksistaan ja tuntea iloa työstään.
Vakavia ongelmia on edessä, jos itsekeskeinen typerys joutuu esimerkiksi perinnön kautta henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa nähden liian vaikutusvaltaiseen asemaan organisaatiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä ajattelumaailmaa, jossa kuvitellaan, että älykäs ei kestä vähemmän älykkäitä. Mun ÄO on samaa luokkaa kuin sulla. Viihdyin oikein hyvin todella monenlaisten ihmisten seurassa ja jopa kehitysvammaisen läheiseni kanssa. Kenties kyse ei olekaan älykkyydestä, vaan sosiaalisista taidoista? Empatiakyvystä? Arvoista?
Olet väärässä. Toistan:
Siviilielämässä tuolla ei ole niinkään väliä. Huoleton hampuusi voi silti olla hyvinkin hauska seuramies, samoin kuin höpsö, mutta kaunis sihteerikkö voi olla haluttua seuraa yhtiön pikkujouluissa, etenkin illan edetessä.
Työelämässä tilanne on täysin toinen. Yksikin vätys tai ääliö voi tuhota koko projektin tai ainakin sen aikataulutuksen, suuresti nostaen kaikkien muiden ketutuksen tasoa. Tämä koituu kaikkien asianosaisten ja viimekädessä koko yrityksen vah
Älykäs osaa hakeutua itselleen sopivaan työhön ja työympäristöön. Ei tuollaisesta kannata jäädä kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä ajattelumaailmaa, jossa kuvitellaan, että älykäs ei kestä vähemmän älykkäitä. Mun ÄO on samaa luokkaa kuin sulla. Viihdyin oikein hyvin todella monenlaisten ihmisten seurassa ja jopa kehitysvammaisen läheiseni kanssa. Kenties kyse ei olekaan älykkyydestä, vaan sosiaalisista taidoista? Empatiakyvystä? Arvoista?
Olet väärässä. Toistan:
Siviilielämässä tuolla ei ole niinkään väliä. Huoleton hampuusi voi silti olla hyvinkin hauska seuramies, samoin kuin höpsö, mutta kaunis sihteerikkö voi olla haluttua seuraa yhtiön pikkujouluissa, etenkin illan edetessä.
Työelämässä tilanne on täysin toinen. Yksikin vätys tai ääliö voi tuhota koko projektin tai ainakin sen aikataulutuksen, suuresti nostaen kaikkien muiden ketutuksen tasoa. Tämä koituu kaikkien asianosaisten ja viimekädessä koko yrityksen vah
Tuo on niin totta. Siviilielämässä voi katsoa monenmoista ohi sormien, mutta työelämässä et. Siinä kohtaa asia käy suhkot pahasti hermoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äo 142
On hyvä joskus jakaa toisten ihmisten kanssa huoltaan siitä, että välillä on vaikeaa kestää toisia ihmisiä.
-Mies1976
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sä olisit oikeasti älykäs, välttelisit paikkoja joissa tulee huono olo.
Eli miten ? Esim duunissa mahdotonta, ymmärrän hyvin ap:n tilanteen. Älykkään on raskasta touhuta tavisten kanssa, puolisonkin löytäminen on hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä muutamia, jotka ymmärtävät selvästi, että miten turhauttavaa kommunikaatio voi joskus olla ihmisten kanssa, jos älykkyysero on liian suuri. Erityisen turhauttavaa on, jos joku on pari askelta jäljessä ja luulee olevansa sen pari askelta edessä. Ja kun näitä tulee koko ajan vastaan, niin pikkuhiljaa ärsytysherkkyys kumuloituu. Ja vaikka keskustelu menisikin ihan mukavasti, niin toisinaan se on hyvin uuvuttavaa. Välillä sitä eksyy tänne ja ihmettelee näitä viestejä ja niiden ajatuskulkuja..suurimman osan mielestä ne lienee on varmaan ihan normaaleja, paitsi muutamien joista jo alussa mainitsin.
On sanottu, että jos viestinnän osapuolten äo:t poikkeavat toisistaan yli 15 pistettä, niin viestinnän informaatiota ei välttämättä ymmärretä oikein tai se jätetään huomiotta, koska se vaatisi liikaa ajattelua. Tästä käytetään termiä kommunikaatiokuilu.
Törmäsin ilmiöön kerran käytännössä. En tiedä kenenkään ÄO:ta, mutta olimme kaikki töissä pohtimassa erästä poikkeustapausta. Kaikilla oli suunnilleen yhtä hyvät pohjatiedot asiaan.
Minä ja toinen työkaveri pohdimme palaverin alussa tilanteen todennäköiset syyt ja parhaat toimintamallit. Tähän meni noin 10 minuuttia. Muut osaottajat kuuntelivat hiljaa. Sen jälkeen kun me lopetimme, niin he alkoivat keskenään puhua, ja sitten he kävivät asia kerrallaan sen saman polun läpi. Tunnin kuluttua he olivat päätyneet samaan lopputulokseen kuin minä ja työkaveri alussa.
No, eihän sillä väliä asian kannalta. Pääasia että asia saatiin hoidettua. Oli silti jännä nähdä ero ihmisten prosessoinnissa niin selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä mikä on koulutuksesi? Tuolla älykkyysosamäärällä pitäisi olla vähintään väitellyt.
Makuasioista ei voi kiistellä. Ymmärtäisit sen, jos ÄO olisi edes hiukan korkeampi, kuin kenkäsi koko.
Hyvä yritys kuitenkin AP.
Korkea älykkyysosamäärä ei myöskään tee ihmisestä automaattisesti mukavaa seuraa, eikä kaikki älykkäät tule toimeen keskenään, saati pidä samoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä ajattelumaailmaa, jossa kuvitellaan, että älykäs ei kestä vähemmän älykkäitä. Mun ÄO on samaa luokkaa kuin sulla. Viihdyin oikein hyvin todella monenlaisten ihmisten seurassa ja jopa kehitysvammaisen läheiseni kanssa. Kenties kyse ei olekaan älykkyydestä, vaan sosiaalisista taidoista? Empatiakyvystä? Arvoista?
Olet väärässä. Toistan:
Siviilielämässä tuolla ei ole niinkään väliä. Huoleton hampuusi voi silti olla hyvinkin hauska seuramies, samoin kuin höpsö, mutta kaunis sihteerikkö voi olla haluttua seuraa yhtiön pikkujouluissa, etenkin illan edetessä.
Työelämässä tilanne on täysin toinen. Yksikin vätys tai ääliö voi tuhota koko projektin tai ainakin sen aikataulutuksen, suuresti nostaen kaikkien muiden ketutuksen tasoa. Tämä koituu kaikkie
"Älykäs osaa hakeutua itselleen sopivaan työhön ja työympäristöön. Ei tuollaisesta kannata jäädä kärsimään."
"Niin, sitähän mä juur tarkotin!", sanoi Kivivuoren Preeti...
Työpaikkojen suhteen on nyky-Suomessa vain vähän tiukkaa nyt. Ihan erityisesti, jos on jo ikääkin päässyt kertymään.
Vierailija kirjoitti:
Entä mikä on koulutuksesi? Tuolla älykkyysosamäärällä pitäisi olla vähintään väitellyt.
Itse olen nimittäin väitellyt, ja vaikka sainkin väitöskirjastani korkeimman arvosanan, en usko, että älykkyysosamääräni olisi lähellekään noin korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sä olisit oikeasti älykäs, välttelisit paikkoja joissa tulee huono olo.
Eli miten ? Esim duunissa mahdotonta, ymmärrän hyvin ap:n tilanteen. Älykkään on raskasta touhuta tavisten kanssa, puolisonkin löytäminen on hankalaa.
Miten se on duunissa mahdotonta? Otat asian puheeksi, laitat kuntoon, haet uuden työpaikan, alat yrittäjäksi? Älykäs keksii keinot.
Mulla on erityisasiantuntijan pesti, jossa saan itse määritellä omat työskentelytapaan ja työtahtini ja jossa olen itse vastuussa tuloksesta. Ei ole sattumaa, olen hakeutunut juuri tällaiseen tehtävään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä ajattelumaailmaa, jossa kuvitellaan, että älykäs ei kestä vähemmän älykkäitä. Mun ÄO on samaa luokkaa kuin sulla. Viihdyin oikein hyvin todella monenlaisten ihmisten seurassa ja jopa kehitysvammaisen läheiseni kanssa. Kenties kyse ei olekaan älykkyydestä, vaan sosiaalisista taidoista? Empatiakyvystä? Arvoista?
Olet väärässä. Toistan:
Siviilielämässä tuolla ei ole niinkään väliä. Huoleton hampuusi voi silti olla hyvinkin hauska seuramies, samoin kuin höpsö, mutta kaunis sihteerikkö voi olla haluttua seuraa yhtiön pikkujouluissa, etenkin illan edetessä.
Työelämässä tilanne on täysin toinen. Yksikin vätys tai ääliö voi tuhota koko projektin tai ainakin sen aikataulutuksen, suuresti nostaen kai
Kovasti on sulla selityksiä nyt. Valjastaa älykkyytesi ongelmanratkaisuun. Ihan tässä samassa työmarkkinatodellisuudessa me muutkin toimitaan.
"Törmäsin ilmiöön kerran käytännössä. En tiedä kenenkään ÄO:ta, mutta olimme kaikki töissä pohtimassa erästä poikkeustapausta. Kaikilla oli suunnilleen yhtä hyvät pohjatiedot asiaan.
Minä ja toinen työkaveri pohdimme palaverin alussa tilanteen todennäköiset syyt ja parhaat toimintamallit. Tähän meni noin 10 minuuttia. Muut osaottajat kuuntelivat hiljaa. Sen jälkeen kun me lopetimme, niin he alkoivat keskenään puhua, ja sitten he kävivät asia kerrallaan sen saman polun läpi. Tunnin kuluttua he olivat päätyneet samaan lopputulokseen kuin minä ja työkaveri alussa.
No, eihän sillä väliä asian kannalta. Pääasia että asia saatiin hoidettua. Oli silti jännä nähdä ero ihmisten prosessoinnissa niin selvästi."
Olet asian ytimessä. Esimerkkisi on hyvin konkreettinen ja havainnollinen!
Ongelmanratkaisussa on usein hyvä skaalata käsiteltävä asia suuremmaksi ja pienemmäksi ja arvioida vaikutukset. Tästä on joitakin harvoja poikkeuksia liittyen esimerkiksi maan vetovoiman kiihtyvyyteen, kriittiseen massaan, viranomaismääräyksiin jne.
Te siis ratkaisitte ongelman kymmenessä minuutissa ja muut 60:ssä minuutissa. Ero on kuusinkertainen. Pitäkäämme kuvitteellinen, jotakin toista asiaa koskeva palaveri. Kuvitellaan sen kestävän yksi tunti tai kuusi tuntia. Tulo kerrotaan osanottajien lukumäärällä ja tulo kerrotaan yrityksen KTA:lla!
Arvioikaamme seuraavaksi tuon eron vaikutusta yrityksen rutiiniprosesseihin ja edelleen yrityksen liikevoittoon tai tappioon yhden tilikauden aikana! Tuon mukana yritys tai organisaatio joko kaatuu tai menestyy!
Meillä jokaisella on vahvuutemme ja heikkoutemme. Yritysjohdon, työnjohdon tai HR:rän tärkeimpiä tehtäviä on löytää organisaation jokaiselle jäsenelle sellainen paikka ja asema, että hän tuottaa kokonaisuudelle parhaan hyödyn. Silloin voi myös kyseinen työntekijä tuntea aitoa työn iloa ja tuntea saavansa Kraft durch Freude - sanalla sanoen tuntea elämänsä mielekkääksi tämän elämänalueen osalta!
Otetaan esimerkki:
Suorittaessani asepalvelustani kauan sitten oli komppaniassamme hyvin pulska ja joviaali poika. Hän oli mukana kolmella harjoitusmarssilla ( 35 - 45 km, kannossa täyspakkaus, n. 35 kg plus henk. koht. ase ) ja joka kerran hän pyörtyi rasituksesta! Kerran satuin itse näkemään, miten silmänsä muljahtivat ympäri, jalat pettivät ja lähinnä seisoneet pojat saivat siepattua hihnoista kiinni ja laskettua hänet varovasti tienpientarelle. Nykyään tuollainen tapaus varmastikin hylättäisiin palveluksesta ja saisi sitten hävetä sitä lopun ikäänsä, mutta viisas komppanianpäällikkömme antoi tuon pulskan pojan komppanian vääpelin apulaiseksi ja hänestä tulikin sitten hyvä ja suosittu kirjuri!
Tarkoitan tällä: Jokaiselle on paikkansa. Tuon paikan löytäminen on joskus vaikeaa, mutta onnistuttuaan se on palkitsevaa ja ennen kaikkea sen löytyminen on kaikille hyödyllistä! Tuon paikan löytäminen kaikille on ehkä esimiestyön suurin ja tärkein haaste!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sä olisit oikeasti älykäs, välttelisit paikkoja joissa tulee huono olo.
Eli miten ? Esim duunissa mahdotonta, ymmärrän hyvin ap:n tilanteen. Älykkään on raskasta touhuta tavisten kanssa, puolisonkin löytäminen on hankalaa.
Miten se on duunissa mahdotonta? Otat asian puheeksi, laitat kuntoon, haet uuden työpaikan, alat yrittäjäksi? Älykäs keksii keinot.
Mulla on erityisasiantuntijan pesti, jossa saan itse määritellä omat työskentelytapaan ja työtahtini ja jossa olen itse vastuussa tuloksesta. Ei ole sattumaa, olen hakeutunut juuri tällaiseen tehtävään.
Itse olen erittäin pidetty ja luotettu työntekijä, vaikka kieltäydyn osallistumaan ylimääräisiin rientoihin. Eli olen siis HR-tätien ja lehtien palstoilla paistattelevien rekryammattilaisten epäsosiaalinen kauhu olematta lainkaan epäsosiaalinen. Pidän vain omasta reviiristäni huolta.
Alue: Aihe vapaa
Mä en ymmärrä tätä ajattelumaailmaa, jossa kuvitellaan, että älykäs ei kestä vähemmän älykkäitä. Mun ÄO on samaa luokkaa kuin sulla. Viihdyin oikein hyvin todella monenlaisten ihmisten seurassa ja jopa kehitysvammaisen läheiseni kanssa. Kenties kyse ei olekaan älykkyydestä, vaan sosiaalisista taidoista? Empatiakyvystä? Arvoista?