Lue keskustelun säännöt.
Yksinäistä, itkettää.. Tsempatkaa pliis
22.06.2024 |
Oon niin yksinäinen välillä. Näen ympärillä pariskuntia, perheitä, ystäväporukoita. Tuntuu niin että rintaa painaa ja yksinäisyys korostuu näin pyhinä ja loma-aikana. Miessuhteeni kariutuvat yksi toisensa jälkeen enkä jaksa enää toivoa mitään. Olen luovuttanut. Olen jo päälle 40v, hyvän suhteen löytäminen ei ole enää realistista. Ystäviäni en juuri näe, heillä on pienet lapset ja perheen omat menot. Mulla ei ole oikein ketään. Auttakaa mua palstalaiset et pääsisin jotenkin tästä syöveristä, ei mulla oo mitään syytä kohta enää olla täällä jos olen vaan yksin.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen vajaa 50 v. nainen ja naimisissa ja silti tunnen itseni välillä yksinäiseksi. Lapset muuttaneet vasta kotoa ja monet kaverisuhteet vuosien varrella katkenneet. Kun oikein alkoi tksinäisyydeb tunne ahdistaa, aloin viestitellä ahkerasti niille muutamalle, jotka ovat vielä jäljellä. Sovin tapaamisia ja mieliala koheni. Ilmoittauduin itseäni kiinnostaville harrastuskursseille ja nekin ovat piristäneet. Olen saanut uusia tuttuja ja kivoja kohtaamisia. Yhdeltä kurssilta jäi porukka, jonka kanssa pidetään yhteyttä. Juttelen naapureiden kanssa ja auttelemme puolin toisin. Soittelen vanhoille sukulaisille. Kyllä tämä tästä! Ap, suosittelen pitämään yhteyttä vanhoihin tuttavuuksiin säännöllisesti, vaikka heillä onkin perhe-elämä-ruuhkavuodet. Vaikka he eivät nyt jaksa pitää yhteyttä, he varmasti ilahtuvat viesteistäsi. Ja pian he alkavat taas kaivata kavereitaan, kun lapset kasvavat. Ja mieti mikä
Kuka ne ihmiset sun elämään valitsi? Sinä itse. Fiksu oppisi valitsemaan paremmin, ei itkisi. Ellei osaa olla edes kaveri, ei se parisuhde tule koskaan onnistumaan. Sosiaalisia taitoja voi onneksi opetella. Sitten kun on mukavaa seuraa, ihmisiä on ympärillä liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole edes mitenkään vaativa miesten suhteen. Toivoisin vain että olisi pitkä,hoikka joka olisi hyväpalkkaisessa työssä. Onko tuo muka liikaa toivottu?
Ap
Kuinka pitkä ite oot ap? Paljonko sun paino on? Mitä työtä sä teet? Vai luulet sä, et miehil ei oo mitään kriteereit sulle ap?
Mummo ikäinen ap, luulee vielä olevansa perikymppinen :). Ap taso on jo, suht alhainen ja silti ap pitää vielä tiukoista kriteereistä kiinni. No, sen kun pitää, ap jää todennäköisesti vanhapiiaksi.
Ei taida kyl olla Ap:n kirjoitus tuo
Voi olla, ettei ole ap kirjoitus tuo, mutta naisilla taitaa olla aika yleinen halu saada itselleen pitkä mies kumppanikseen. Vaikka naisen oma taso ei välttämättä riitä pitkän miehen saantiin, mutta nainen ei silti aio luopua tästä "pituus" kriteeristä. Tiedän tämän koska tunnen muutamia duunarinaisia, jotka ovat lapsettomia sinkkuja sen takia, koska heidän pituus kriteeri vaatimus miehille on suht kova. Vaikka naiset itse ovat ihan taviksia, eli eivät ole mitään kaunottaria, jotta pitkät miehet juoksisivat heidän peräänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole edes mitenkään vaativa miesten suhteen. Toivoisin vain että olisi pitkä,hoikka joka olisi hyväpalkkaisessa työssä. Onko tuo muka liikaa toivottu?
Ap
Kuinka pitkä ite oot ap? Paljonko sun paino on? Mitä työtä sä teet? Vai luulet sä, et miehil ei oo mitään kriteereit sulle ap?
Mummo ikäinen ap, luulee vielä olevansa perikymppinen :). Ap taso on jo, suht alhainen ja silti ap pitää vielä tiukoista kriteereistä kiinni. No, sen kun pitää, ap jää todennäköisesti vanhapiiaksi.
Ei taida kyl olla Ap:n kirjoitus tuo
Voi olla, ettei ole ap kirjoitus tuo, mutta naisilla taitaa olla aika yleinen halu saada itselleen pitkä mies kumppanikseen. Vai
Mikä on naisen taso, millä "ansaitaan" pitkä mies? Hoh hoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole edes mitenkään vaativa miesten suhteen. Toivoisin vain että olisi pitkä,hoikka joka olisi hyväpalkkaisessa työssä. Onko tuo muka liikaa toivottu?
Ap
On! T. Pitkä 189 cm ja hoikka 74g mies!
Kukkakeppi, hyi. Mene salille. Näin naisillekin sanotaan.
Hmm. Miksi menisin? Kyllä minulla naisia riittää, en ole incel. Juuri koska olen hoikka pituuteni nähden ja piirtyvät lihakset erottuvat selkeästi, niin saan paljon katseita naisilta, varsinkin näin kesäisin uimarannalla. T. Pitkä 189 cm ja hoikka 74 kg mies!
Mene laskuvarjohyppykurssille.
Ja tää ei ole mikään vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai pitäisi hyvätuloinen mies saada ap:lle? Mitä annettavaa ap:lla on kun ei kelpaa kenellekään?
Varmaan ap on lyhyt, lihava ja työtön. Mutta miehen pitää olla pitkä, hoikka ja hyvätuloinen! Niin, kaksinaamaista kun olla ja voi!
Sanoisin että kevyt päivittäinen liikuntaharrastus kuten 45-60 minuutin kävely saa ihmeitä aikaan pääkopassa. Mutta se vaatii että jaksaa harrastaa sitä muutaman viikon ajan. Sen jälkeen sulla on uusi rutiini elämässä joka lisää fyysistä ja henkistä terveyttä ja lisää itsetuntoa. Rakkaus ja lempeys itseään kohtaan lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin on hyvä ajatus pitää kiinni niistä ihmisistä, joita elämässä jo on - vaikka näkisi harvoinkin. Sitten on tosiaan monenlaisia harrastuksia, joissa tapaa ihmisiä; paritanssikurssit (ei tarvitse olla paria valmiina kaikissa), monet opistojen kurssit (kirjoittaminen, taide, kielet, käsityö..), saunominen ja uiminen (monella paikkakunnalla on näitä).. On lukupiirejä, neulomiskahviloita jne. Vielä on tosiaan erilaisia vapaaehtoistöitä ja kaikissa näissä pääsee tekemisiin ihmisten kanssa. On Spr:n ystävätoimintaa, on tukihenkilötoimintaa, voi tarjoutua vaikka pitämään huolta eläimistä silloin tällöin, jos itselle ei tahdo (mm. facessa on ryhmiä). Tärkeää, että ei olisi liikaa painetta, vaan menisi kokeilemaan vaan ja ihan vaan juttelisi aluksi ihmisille ja jos joku ei onnistu, niin seuraava juttu.
Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea eikä heillä ole ikinä liikaa aikuisia elämässään. Vaikkei siis omia lapsia saisi, monella tapaa voi kokea olevansa avuksi ja tärkeä, kunhan uskaltaa lähteä mukaan
Ei perheellistenkään elämä ole yhtä auvoa, joten on hyvä yrittää käsitellä kipeät tunteet ja lopulta todeta, että omassa elämässä on nyt näin. Kaikkea voi vielä tulla, mutta jossain vaiheessa on hyvä kääntää katse siihen, mitä on. En tippaakaan silti vähättele ap kokemuksiasi ja olen samaa mieltä, että tämä on nykyajan suurimpia haasteita. Älä soimaa itseäsi ja vaadi itseltäsi liikoja. Kaikkea hyvää. <3
Hei ap, täällä yksi 35v nainen, joka parisuhteessa, mutta koen myös todella usein yksinäisyyttä ja toivottomuutta tämänhetkisessä elämäntilanteessani. Kaverisuhteita myös vuosien aikana kariutunut ja vaikka vanhempieni luona käyn välillä, koen etten riitä heille sellaisena kuin olen. Haluan muistuttaa että vaikka jonkun parisuhteessa olevan tai perheellisen elämä näyttäisi onnelliselta, ei se sitä välttämättä ole. Yllättävän monilla on jotain ongelmia, mutta kulissit pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole edes mitenkään vaativa miesten suhteen. Toivoisin vain että olisi pitkä,hoikka joka olisi hyväpalkkaisessa työssä. Onko tuo muka liikaa toivottu?
Ap
On! T. Pitkä 189 cm ja hoikka 74g mies!
Kukkakeppi, hyi. Mene salille. Näin naisillekin sanotaan.
Hmm. Miksi menisin? Kyllä minulla naisia riittää, en ole incel. Juuri koska olen hoikka pituuteni nähden ja piirtyvät lihakset erottuvat selkeästi, niin saan paljon katseita naisilta, varsinkin näin kesäisin uimarannalla. T. Pitkä 189 cm ja hoikka 74 kg mies!
Olet sinä incel, ja palstamamma.
Älä sure ystävä, viestisi voisi olla kirjoittamani. Huomenna on uusi päivä, älä luovu toivosta, elä päivä kerrallaan. Tarjoisin sulle kahvin ja viinerin jos voisin. Hyvää juhannusta 🌞 🤗 👋🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina oikopäätä oletetaan, että yksinäinen ihminen ei tekisi mitään, ei olisi kiinnostunut mistään tai ei harrastaisi mitään? Oikeastiko kuvitellaan, että yksinäinen ihminen istuisi 24/7/365 sohvalla palstailemassa?
Ihan normaalia elämää ja arkea töineen ja harrastuksineen ainakin minä elän vaikka olenkin yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina oikopäätä oletetaan, että yksinäinen ihminen ei tekisi mitään, ei olisi kiinnostunut mistään tai ei harrastaisi mitään? Oikeastiko kuvitellaan, että yksinäinen ihminen istuisi 24/7/365 sohvalla palstailemassa?
Ihan normaalia elämää ja arkea töineen ja harrastuksineen ainakin minä elän vaikka olenkin yksinäinen.
Sepä. Siinä vaan on se ero, että niitä asioita tehdään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenna menet töihin ja juttelet työkavereidesi kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina oikopäätä oletetaan, että yksinäinen ihminen ei tekisi mitään, ei olisi kiinnostunut mistään tai ei harrastaisi mitään? Oikeastiko kuvitellaan, että yksinäinen ihminen istuisi 24/7/365 sohvalla palstailemassa?
Ihan normaalia elämää ja arkea töineen ja harrastuksineen ainakin minä elän vaikka olenkin yksinäinen.
Tai että puoliso/lapset muuttaisivat olotilaa toiseksi.
Tiedetään että sohvalla voi oleskella vaikka ympärillä on paljon ihmisiä.
Kaikki lähtee itsestä minkälaisen elämän ympärilleen luo.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat parisuhteissakin yksinäisiä. Jos ei rakkautta vaikka ole, ja on ns. kulissiavioliitto.
Tai jos jompi kumpi (tai molemmat) pakenevat addiktioihin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina oikopäätä oletetaan, että yksinäinen ihminen ei tekisi mitään, ei olisi kiinnostunut mistään tai ei harrastaisi mitään? Oikeastiko kuvitellaan, että yksinäinen ihminen istuisi 24/7/365 sohvalla palstailemassa?
Ihan normaalia elämää ja arkea töineen ja harrastuksineen ainakin minä elän vaikka olenkin yksinäinen.
No miten kohtelet niitä muita, jos tapaat ihmisiä mutta kaikki juoksee karkuun vaan? Kun ei yleensä niin tapahdu, vaan kun on itse aktiivinen, seuraa löytyy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina oikopäätä oletetaan, että yksinäinen ihminen ei tekisi mitään, ei olisi kiinnostunut mistään tai ei harrastaisi mitään? Oikeastiko kuvitellaan, että yksinäinen ihminen istuisi 24/7/365 sohvalla palstailemassa?
Ihan normaalia elämää ja arkea töineen ja harrastuksineen ainakin minä elän vaikka olenkin yksinäinen.
Sepä. Siinä vaan on se ero, että niitä asioita tehdään yksin.
No yksinäisenä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä yksin, mutta sitä monikaan ei tunnu tajuavan ollenkaan että yksinäiset elää, harrastaa, tekee ja menee ihan siinä missä ne ei-yksinäisetkin, mutta silti sitä seuraa ei yksinäiselle löydy mistään että jatkossa voisi tehdä joskus jotakin jonkun toisen / muiden kanssa.
Jostain syystä kuvitellaan, että yksinäisyys on jotenkin ihmisen oman passiivisuuden syytä ja muutenkin yksinäisen oman toiminnan (tai paremminkin toimimattomuuden) seurausta. Miksi muutenkaan aina oltaisiin tarjoamassa lääkkeeksi just niitä asioita jotka kuuluu jo valmiiksi yksinäisen normaaliin arkielämään? Yksinäinen ihminen tekee ihan samanlaisia asioita kuin ei-yksinäisetkin, mutta tekee kaiken aina yksin.
Vai oikeastiko kuvitellaan, että se yksinäisyys näkyisi ihmisestä kuin huutomerkki? Vaiko onko kuvitelma paremminkin se, ettei yksinäisiä edes näkyisi katukuvassa vaan ne kaikki yksin liikkuvat olisi yksinään liikenteessä joko vain sattumalta tai vaihtoehtoisesti omasta tahdostaan, kun taas yksinäiset nököttää neljän seinän sisällä odottamassa kutsua mukaan?
Tsemppiä tähän päivään kaikille yksinäisille!
Kukkakeppi, hyi. Mene salille. Näin naisillekin sanotaan.