Yksinäistä, itkettää.. Tsempatkaa pliis
Oon niin yksinäinen välillä. Näen ympärillä pariskuntia, perheitä, ystäväporukoita. Tuntuu niin että rintaa painaa ja yksinäisyys korostuu näin pyhinä ja loma-aikana. Miessuhteeni kariutuvat yksi toisensa jälkeen enkä jaksa enää toivoa mitään. Olen luovuttanut. Olen jo päälle 40v, hyvän suhteen löytäminen ei ole enää realistista. Ystäviäni en juuri näe, heillä on pienet lapset ja perheen omat menot. Mulla ei ole oikein ketään. Auttakaa mua palstalaiset et pääsisin jotenkin tästä syöveristä, ei mulla oo mitään syytä kohta enää olla täällä jos olen vaan yksin.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Kuorolaulua ja kuviokelluntaa. Palstan perusohjeet.
Varsinkin samaan aikaan. 😮
Vierailija kirjoitti:
Käykö ap:lle 53v hyvä mies? Vaiko onko liian vanha?
Miksi vaariasi tuputat? Ällö!!
The Sad History Of Bangladesh prostitute villages | Documentary
Vierailija kirjoitti:
Aloita ampumaharrastus. Saat päiviin tekemistä ja ehkä radalta löytyy miäs. Ehkä.
Minä jäin yksin ja aloitin ressuammunnan. En etsi miestä, mutta tykkään todella siitä ampumisesta. Se antaa voimaa. Olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole sisaruksia,serkkuja,setiä,tätejä,vanhempia yms yms? Vai oletko siis täysin yksinäinen?
En ole ap, mutta olen samanlaisessa tilanteessa. Ei ole ketään. Joku vanhempi serkku on joo, joiden kanssa ei olla yhteydessä.
Ap, en tiedä miten tsempata, kun olen itse jo vuosia ollut samassa tilanteessa. Kai tää tästä, joskus. Aiemmin tuntui vain viiltävää kipua, kun muilla on perheet jne. Nyt olen alkanut olla kateellinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella yksinäisellä on minäminä asenne jossa äänekkäästi heti kerrotaan kaikki päivän saavutukset hetkessä.Vaikka on yksin niin olisi hyvä kuunnella myös toista.
Elämä ei ole suoritus.
Katkeruuden sijaan keskittyä positiivisiin asioihin elämässä. Tehdä asiota ilman raportointia muille jotka oikeasti itseään kiinnostaa.
Eihän puolisotkaan päivän päätteeksi luettele töitään.
Opettelee puhumaan minä muodon sijaan neutraalisti asioista.
Höpöhöpö. Yksinäiset eivät tyypillisesti ole minä minä -ihmisiä. Mistä olet tuollaisen käsityksen saanut.
On ne. Jos ne olisi hyvää seuraa, ne ei olisi yksinäisiä. Poislukien nyt mummot sairaalasängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuu tänne kiltin miehen luokse panemaan. T: kiltti mies
En viitsi kolmen minuutin takia vaivautua. Niin yksinäinen en sentään ole.
Ap
3 min luulee saavansa? Eiköhän se kilttiksellä ole yksi työntö vaan, ellei tule jo reisille.
Tuo 3min sisältää heipan, riisumisen, aktin, pukemisen ja moikan.
Jotkut ovat parisuhteissakin yksinäisiä. Jos ei rakkautta vaikka ole, ja on ns. kulissiavioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Aloita ampumaharrastus. Saat päiviin tekemistä ja ehkä radalta löytyy miäs. Ehkä.
Ai että aseella mies? 😂 Melko hurjaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella yksinäisellä on minäminä asenne jossa äänekkäästi heti kerrotaan kaikki päivän saavutukset hetkessä.Vaikka on yksin niin olisi hyvä kuunnella myös toista.
Elämä ei ole suoritus.
Katkeruuden sijaan keskittyä positiivisiin asioihin elämässä. Tehdä asiota ilman raportointia muille jotka oikeasti itseään kiinnostaa.
Eihän puolisotkaan päivän päätteeksi luettele töitään.
Opettelee puhumaan minä muodon sijaan neutraalisti asioista.
Höpöhöpö. Yksinäiset eivät tyypillisesti ole minä minä -ihmisiä. Mistä olet tuollaisen käsityksen saanut.
On ne. Jos ne olisi hyvää seuraa, ne ei olisi yksinäisiä. Poislukien nyt mummot sairaalasängyssä.
Ei mene noin. On ihmisiä, jotka osaavat hakeutua toisten seuraan tyydyttämään tarpeitaan - sekä minä minä -tyyppejä, että mukavia. Ja on ihmisiä, jotka eivät osaa hakeutua toisten seuraan tyydyttämään tarpeitaan ja he voivat olla minä minä -ihmisiä tai sitten ei. Yleensä minä minä -ihmisellä on niin vahva tarve tyydyttää sosiaaliset tarpeensa, että hän löytää aina "uhrin" jostakin. Se kiva ja mukautuva ihminen saattaa hyvinkin jäädä syrjään.
Hae apua ap-pupunen! :) Sulla on kiintymyssuhteissa häikkää, kuten monella muullakin yksinäisellä sudella. Toi yksinäisyys ja parisuhteettomuus ei ole ystävä hyvä sun omaa syytä, vaan johtuu siitä, että sun alitajunnassa on rakenteita, jotka ovat vähän vinossa. Ne ohjaa sun valintoja ja toimintaa kuin moottoritietä väärään suuntaa. Siksi olet nyt tuossa missä olet. Ne alitajunnan rakenteet pitää saada balanssiin ja sit alkaa homma luistaa. Trust me! Meet lääkärin juttusille ja näytät tämän viestin. Tarvit terapiaa.
Pusu poskelle, häntä pystyyn ja tiedä se, että sä oot turvassa etkä ole yksin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella yksinäisellä on minäminä asenne jossa äänekkäästi heti kerrotaan kaikki päivän saavutukset hetkessä.Vaikka on yksin niin olisi hyvä kuunnella myös toista.
Elämä ei ole suoritus.
Katkeruuden sijaan keskittyä positiivisiin asioihin elämässä. Tehdä asiota ilman raportointia muille jotka oikeasti itseään kiinnostaa.
Eihän puolisotkaan päivän päätteeksi luettele töitään.
Opettelee puhumaan minä muodon sijaan neutraalisti asioista.
Höpöhöpö. Yksinäiset eivät tyypillisesti ole minä minä -ihmisiä. Mistä olet tuollaisen käsityksen saanut.
On ne. Jos ne olisi hyvää seuraa, ne ei olisi yksinäisiä. Poislukien nyt mummot sairaalasängyssä.
Näin. Vai voisiko joku perustella, miksi joku kenen seurassa muilla on mukavaa olisi yksinäinen? Joku kv-salaliittoko? Haloo, opettele olemaan mukava tai edes hauska, niin seuraa on ihan liikaakin.
Ap osta iso uros koira, niin varmasti iltaisin on teillä kahdella tekemistä!
Vierailija kirjoitti:
Onnen parisuhteesta löytää vasta, kun osaa olla ilmankin onnellinen, onni kun lähtee omasta itsestään. Pitää oppia olemaan onnellinen yksinkin, vaikka naurettavalta kuulostaa, mutta vasta tuon opittuaan ihminen osaa toimia parisuhteissakin eri tavalla, tai ehkä oppii hakemaan erityylistä ja oikeaa seuraa itselleen? Ja siitähän tässä olikin kyse nyt, eli yksinäisyydestä ilman suhdetta.
Mutta omien mielenkiintojen parista voi löytyä sitä parasta seuraa, miksei vaikka netin keskustelupalstoiltakin, ja jos ei ulkona tärppää, entä netissä jonkin harrastuksen keskusteluryhmistä? Ensin kuitenkin pitää se oma yksinäisyyden pohjasyy tiedostaa ja saada hallintaan, muuten seuraavakin alkava suhde voi olla vain laastarin liimausta oman yksinolon aiheuttaman pelon päälle, ja ne laastarit eivät kestä kauan paikallaan.
Juu, "oman yksinäisyyden pohjasyy" on ettei ole kumppania. Elämä oli täysin erilainen silloin kun oli kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella yksinäisellä on minäminä asenne jossa äänekkäästi heti kerrotaan kaikki päivän saavutukset hetkessä.Vaikka on yksin niin olisi hyvä kuunnella myös toista.
Elämä ei ole suoritus.
Katkeruuden sijaan keskittyä positiivisiin asioihin elämässä. Tehdä asiota ilman raportointia muille jotka oikeasti itseään kiinnostaa.
Eihän puolisotkaan päivän päätteeksi luettele töitään.
Opettelee puhumaan minä muodon sijaan neutraalisti asioista.
Höpöhöpö. Yksinäiset eivät tyypillisesti ole minä minä -ihmisiä. Mistä olet tuollaisen käsityksen saanut.
On ne. Jos ne olisi hyvää seuraa, ne ei olisi yksinäisiä. Poislukien nyt mummot sairaalasängyssä.
Näin. Vai voisiko joku perust
Siksi, että se joku on yksin kotonaan ja niillä toisilla on jo riittävästi muita mukavia ihmisiä ympärillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita ampumaharrastus. Saat päiviin tekemistä ja ehkä radalta löytyy miäs. Ehkä.
Ai että aseella mies? 😂 Melko hurjaa..
Sanna Sillanpää efekti?
Höpöhöpö. Yksinäiset eivät tyypillisesti ole minä minä -ihmisiä. Mistä olet tuollaisen käsityksen saanut.