Yksinäistä, itkettää.. Tsempatkaa pliis
Oon niin yksinäinen välillä. Näen ympärillä pariskuntia, perheitä, ystäväporukoita. Tuntuu niin että rintaa painaa ja yksinäisyys korostuu näin pyhinä ja loma-aikana. Miessuhteeni kariutuvat yksi toisensa jälkeen enkä jaksa enää toivoa mitään. Olen luovuttanut. Olen jo päälle 40v, hyvän suhteen löytäminen ei ole enää realistista. Ystäviäni en juuri näe, heillä on pienet lapset ja perheen omat menot. Mulla ei ole oikein ketään. Auttakaa mua palstalaiset et pääsisin jotenkin tästä syöveristä, ei mulla oo mitään syytä kohta enää olla täällä jos olen vaan yksin.
Kommentit (140)
Onneaan ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan.
Miten se on kirjoitettava että sen ymmärtää?
Parisuhde on ihanaa jos on löytänyt mukavan ihmisen kumppaniksi. Todellisuudessa kaikki yli 3v kestäneet parisuhteet sisältävätä paljon kompromisseja jossa on luovittava sopivasti. Hyvässä parisuhteessa myöskin ylläpidetään parisuhdetta jonkun yhteisen tekemisen kautta tai mennään mukaan puolison harrastukseen vaikka se ei tippaakaan kiinnosta mutta se on puolisolle rakasta ja tärkeää joka tietenkin edellyttää ettei omaa ynseyttä voi näyttää koska se on puolison ilosta pois.
Joten: jokainen meistä on yksin täällä maailmassa ja on opittava luovimaan niillä pelimerkeillä mitä on annettu.
Miksi ap vertaat itseäsi johonkuhun muuhun?
Mikä on se yksi ainut oikea tapa elää?
Olemmeko kaikki muutkin epäonnistuneita kun esim puoliso on kuollut? Miksi olet kateellinen kuolleesta puolisosta? Vastaukseksi ei kelpaa että on saanut joskus elää sitä oikeaa elämää koska elämä on mennyt poismenon jälkeen täysin uusiksi.
Toivon ap että hakeutuisit juttelemaan johonkin jossa saisit myös konkreettista apua.
Onnen parisuhteesta löytää vasta, kun osaa olla ilmankin onnellinen, onni kun lähtee omasta itsestään. Pitää oppia olemaan onnellinen yksinkin, vaikka naurettavalta kuulostaa, mutta vasta tuon opittuaan ihminen osaa toimia parisuhteissakin eri tavalla, tai ehkä oppii hakemaan erityylistä ja oikeaa seuraa itselleen? Ja siitähän tässä olikin kyse nyt, eli yksinäisyydestä ilman suhdetta.
Mutta omien mielenkiintojen parista voi löytyä sitä parasta seuraa, miksei vaikka netin keskustelupalstoiltakin, ja jos ei ulkona tärppää, entä netissä jonkin harrastuksen keskusteluryhmistä? Ensin kuitenkin pitää se oma yksinäisyyden pohjasyy tiedostaa ja saada hallintaan, muuten seuraavakin alkava suhde voi olla vain laastarin liimausta oman yksinolon aiheuttaman pelon päälle, ja ne laastarit eivät kestä kauan paikallaan.
Salille. Noudatat tiettyä ohjelmaa, joka tuo jo rungon elämääsi. Voimasi kehittyvät, joka tuo iloa ja motivaatiota treeniin. Huomaat jossain vaiheessa peilikuvassakin muutoksia, joka tuo itsevarmuutta. Tästä onkin hyvä jatkaa elämää edes vähän paremmalla mielellä. Terveyskin pysyy kunnossa.
Sellainen ikävä juttu, jota kukaan yksinäinen ei halua kuulla, on että epätoivo ja yksinäisyys ovat ominaisuuksia, jotka karkottavat hyvin tehokkaasti kaikki muut ihmiset läheltäsi. Yritä järjestää elämäsi sellaiseksi, että siinä on paljon sisältöä ja mielenkiintoista tekemistä. Ei kukaan halua olla yksinäiselle se "lifeline", joka pelastaa ja muuttaa elämän. Tässä toki on se ongelma, että yksinäiset ovat usein hyvin lannistuneita ja masentuneita, ja voi tuntua lähes mahdottomalta muokata elämää paremmaksi, jos hyviä ihmissuhteita ei ole.
Höpö höpö, nainen on onnellisimmin sinkkuna ja yksin. Keksi parempi provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää Ukrainaan sotimaan tai avustamaan. Tiedätte ainakin, mitä täällä maan päällä teette.
Miksi ei venäjän? Kyllä venäjäkin tarvitsee sotilaita sekä naisia todella kipeästi.
Ei kiinnosta, mitä Venäjä tarvitsee. Toivottavasti katoavat pois kokonaan.
Kuorolaulua ja kuviokelluntaa. Palstan perusohjeet.
Olen aina ihmetellyt, miksi tahtomattanne sinkut ja muut yksineläjät tyydytte yksinäisyyteenne ja täällä aina valitatte siitä päivästä toiseen.
Miksi ette yksinäiset täällä perusta jotain vauva. fin tapaamiskerhoa vaikka facessa tms.
Turha narina ärsyttää. Olette sentään yleensä terveitä ja teillä on asunto, elatus ja vaatteet.
Meitä on vaikka kuinka paljon. Et siis ole yksin. Aloita joku harrastus ja panosta siihen oikein kunnolla jos sulla ei jo ole. Mä olin tossa tilanteessa ensin jotain 20 v sitten sun ikäisenä sitten 45 alkoi ikäsyrjintä. Koko elämä meni ja mulle ei koskaan ilmestynyt sitä henkilöä jonka kanssa perustaa parisuhde ja nyt olen jo ollut eläkkeelläkin kauan.
Tsemppiä. Vika ei ole sinussa vaan tässä ajassa ja tässä yhteiskunnassa, jonka mä ainakin näen täysin hajoavana yhteiskuntana.
Itse olen tullut siihen tulokseen että on hyvä että mun kohdalla suku ei jatku. Ei ole lapsia eikä tule lastenlapsia. Näen maailman tilanteen sellaisena että mun lapset olisivat vain päätyneet kärjiöiden tilanteisiin. Näin on hyvä. Jos maailmaan tulee kaaos niin ei ole ketään jonka puolesta tarttis kantaa jotain huolta.
Vierailija kirjoitti:
Tuu tänne kiltin miehen luokse panemaan. T: kiltti mies
En viitsi kolmen minuutin takia vaivautua. Niin yksinäinen en sentään ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuu tänne kiltin miehen luokse panemaan. T: kiltti mies
En viitsi kolmen minuutin takia vaivautua. Niin yksinäinen en sentään ole.
Ap
3 min luulee saavansa? Eiköhän se kilttiksellä ole yksi työntö vaan, ellei tule jo reisille.
Monella yksinäisellä on minäminä asenne jossa äänekkäästi heti kerrotaan kaikki päivän saavutukset hetkessä.Vaikka on yksin niin olisi hyvä kuunnella myös toista.
Elämä ei ole suoritus.
Katkeruuden sijaan keskittyä positiivisiin asioihin elämässä. Tehdä asiota ilman raportointia muille jotka oikeasti itseään kiinnostaa.
Eihän puolisotkaan päivän päätteeksi luettele töitään.
Opettelee puhumaan minä muodon sijaan neutraalisti asioista.
Näin sinkkumiehen näkökulmasta katsottuna nelikymppinen nainen on parempi vaihtoehto kuin kymmenen kolmikymppistä yyhhoota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuu tänne kiltin miehen luokse panemaan. T: kiltti mies
En viitsi kolmen minuutin takia vaivautua. Niin yksinäinen en sentään ole.
Ap
3 min luulee saavansa? Eiköhän se kilttiksellä ole yksi työntö vaan, ellei tule jo reisille.
Ei, vaan minulla menee kolmisen minuuttia kun riisun eteisessä kengät ja takin pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jo ajatuksena todella vaikealta lähteä yksin johonkin "tapaamaan ihmisiä". Mulla on liikuntaharrastuksia mutta en ole niissä kehenkään tutustunut, kyseessä esim uiminen ja ryhmäjumpat. Paljon sitten ulkoilen yksin. Mutta tottahan se on et ei kukaan tule kotoa minua hakemaan. En vaan tiedä mistä edes yrittäisi, on jotenkin lukossa. Aiempien kokemusten myötä ei uskalla enää oikein edes yrittää mitään. Ap
Se vaan on uskallettava. Missä tahansa asiassa menestyäkseen pitää yleensä ottaa todella paljon turpaan ennen kuin onnistuu, moni ei tajua sitä.
Vierailija kirjoitti:
1. Nouse ylös
2. Käy suihkussa, pese hiukset ja hampaat
3. Pukeudu kauniisti.
4. Kävele korttelin ympäri.
5. Jos joku tulee vastaan, hymyile ja kysy paljonko kello on.
6. Vastaa "kiitos ja hyvää juhannuksenjatkoa"
7. Palaa kotiin ja tee sama aamulla.
Nainen tarttee gigulia eikä mitään kellonkysymisiä.
Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan
Tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan
Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?
Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?
Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?
Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan?
Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan
Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekkaan?
Aloita ampumaharrastus. Saat päiviin tekemistä ja ehkä radalta löytyy miäs. Ehkä.
Käykö ap:lle 53v hyvä mies? Vaiko onko liian vanha?
Tuollaiset hyypiöt vielä lisäävät ihmisten epävarmuutta käydä ulkona ja muualla ihmisten ilmoilla.