Lue keskustelun säännöt.
Tää elämänvaihe n.30 vuotiaana, kihloja, häitä ja lapsia.. no, itsellä taas yksi zalando paketti tulossa
18.06.2024 |
Okei, ei ole nyt pakettia tulossa mutta se kuvastaa elämääni. Ehkä vertaistukea kaipailisin. Jotenkin tuntuu että olen pudonnut kelkasta ja tosi ulkopuolinen kaikesta. Olen siis jokusen vuoden ollut etäsuhteessa etten sentään ihan yksin mutta ei tästä taida mitään tulla. Tuntuu jotenkin tosi vaikealta se jos suhde päättyy tässä vaiheessa kun "kaikki muut" on onnensa kukkuloilla uusissa elämäntilanteissa. En minä 10 vuotta sitten ajatellut että elämä näin menee, olin kait kuvitellut että elämäni on joiltakin osin valmis kolmekymppisenä. Onnittelen muita uutisistaan ja olen toki iloinen heidän puolestaan mutta silti omassa mielessä pyörii se olenko minä nyt epäonnistunut. Tuntuu että muutkin odottaa että pääsen samaan elämäntilanteeseen kuin he.. aina kyselyjä siitä että "no, oletteko yhteenmuuttoa miettineen, oletteko lapsista puhuneet".. ei ole helppoa kertoa totuutta, vastaan aina jotain ympäripyöreää.
Sitten vielä se toinen puoli, että toisaalta en ole myöskään jatkuvasti onneton vaan nautin monista asioista joita elämässäni on (vapaus suurimpana), jopa mietin että sopiiko minulle tuo kihlat, lapset, avioliitto elämä, että haluanko sitä edes? Tuntuu että muut ovat päättäneet puolestani että siihen minäkin suuntaan ja odotellaan milloin kerron siihen liittyviä uutisia ja se masentaa sekä surettaa välillä.
Jaksaisin kirjoittaa tästä aiheesta pohdintaa vaikka kuinka. Varsinkin kun ei ole ketään jonka kanssa puhua tästä kasvotusten. En voi toisen kihlautumisuutiseen kertoa että minä en ole koskaan haaveillut häistä tai naimisiinmenosta ja että lapsetkin monesti tuntuu ajatuksena taakalta.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanottiin aikoinaan 26 veenä että oon epäonnistunut elämässäni kun ei ole lapsia ok taloa eikä miestä. Sillon aattelin että ehdin kyllä. Nyt 15 v myöhemmin mulla ei oo mitään noista, eli en sitten ehtinytkään.
Miksi nuo asiat muka tekisi elämästä onnistuneen? Minä haluan matkustella, asua ulkomailla, edetä urallani ja harrastaa itselleni mieluisia asioita. Lapset tai ok-talo ei todellakaan ole listallani.
No kun mä sittemmin tajusin että joo, jotain olis pitänyt jo 26 veenä saavuttaa, ei sillon olla enää varsinaisesti mitään nuorisoa, ja joo, kyllä noi asiat olis ollut kivoja. Tosin nyt ymmärrän miksen niitä saanut tai ikinä tule saamaan muttei se erityisesti lohduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne, mutta oma ongelma se ettei jotkut sinkku miehet halua edes perhettä ja sitten on omituisia tapauksia ja tietysti deitti sivuilla myös ne jotka ei vastaa ja ne jotka eivät etsi mitään. Minua aina jaksanut ihmetyttää mitä tekevät tai miksi lisäävät sinkkuja, ne jotka eivät etsi mitään kuitenkaan. Näin vanhana en lähde hauskanpitoon mukaan, jotkut luulee että mieli vaihtuu. Riitojakin tulee jos erimielisyys kaikista asioista. Viime aikoina ottanut yhteyttä 10 vuotta nuoremmatkin, en kuitenkaan halua noin suurta ikäeroa. Etäsuhde myös kerran ollut ja enää en suostu, siinä kävi niin ettei enää nähty ja mies löysi toisen eri maasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanottiin aikoinaan 26 veenä että oon epäonnistunut elämässäni kun ei ole lapsia ok taloa eikä miestä. Sillon aattelin että ehdin kyllä. Nyt 15 v myöhemmin mulla ei oo mitään noista, eli en sitten ehtinytkään.
Miksi nuo asiat muka tekisi elämästä onnistuneen? Minä haluan matkustella, asua ulkomailla, edetä urallani ja harrastaa itselleni mieluisia asioita. Lapset tai ok-talo ei todellakaan ole listallani.
Olen 36 ja itselläni on valitettavasti vain nuo sinun mainitsemasi. Hyvä työ kovalla palkalla, asuin ulkomailla kolmessa eri maassa yhteensä 9 vuotta. Varaa ja mahdollisuus olla 3kk ulkomailla vuodesta. En ole onnellinen.
Kuulostaa siltä, että sinulla on todella huono itseluottamus ja olet jäänyt henkisesti parikymppisen tasolla. Kyllä terve ja normaali kolmekymppinen tietää mitä itse haluaa, eikä toisten elämänkulku vaikuta siihen millään lailla. Kuulostaa siltä ettet tiedä yhtään mitä haluat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että tee juuri niinkuin sinusta itsestäsi parhaalta tuntuu. Vääriä "tavan vuoksi, koska toisetkin", valintoja katuu myöhemmin.
Terveisin, "olisi pitänyt kuunnella ihan vaan itseään".
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksessä kuoleminen on hyvin harvinaista Suomessa, mutta jos nuorena aloittaa lasten hankkimisen on mahdollisuus miettiä muita mahdollisuuksia, jos esim. komplikaatiossa menettää kohtunsa. Tällöin on vielä mahdollisuus mennä ulkomaille saamaan sisarus lapsille sijaissynnyttäjän avulla. Tämä yhtenä esimerkkinä, että lasten tekemistä ei kannata lykätä, jos niitä oikeasti haluaa.
----
Kohdun menettäminen synnytyskoplikaatioihin on aikalailla yhtä todennäköistä kuin synnytyksessä kuoleminen. Ei tapahdu Suomessa juuri koskaan. Täysin aivotonta sekoilua sinulta tuollaiset höpinät.
Vaikuttaa, että joku vela tai Pietarin trolli tuli spämmäämään tämänkin ketjun täyteen lapsensaantivihamielisiä kommenttejaan. Biologinen tieteellinen fakta on, että hedelmällisyys alenee naisen iän mukana ja yli 40-vuotiaana lapsen saannin todennäköisyys on useimmilla naisilla nolla. Myös komplikaatioita tapahtuu, joten lasten saantia ei kannata lykätä liian pitkälle.
Lasten saanti on monen ihmisen suuri unelma sekä miesten että naisten, eikä feminismikään tarkoita sitä, että lapsia ei nainen saisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanottiin aikoinaan 26 veenä että oon epäonnistunut elämässäni kun ei ole lapsia ok taloa eikä miestä. Sillon aattelin että ehdin kyllä. Nyt 15 v myöhemmin mulla ei oo mitään noista, eli en sitten ehtinytkään.
Miksi nuo asiat muka tekisi elämästä onnistuneen? Minä haluan matkustella, asua ulkomailla, edetä urallani ja harrastaa itselleni mieluisia asioita. Lapset tai ok-talo ei todellakaan ole listallani.
Olen 36 ja itselläni on valitettavasti vain nuo sinun mainitsemasi. Hyvä työ kovalla palkalla, asuin ulkomailla kolmessa eri maassa yhteensä 9 vuotta. Varaa ja mahdollisuus olla 3kk ulkomailla vuodesta. En ole onnellinen.
Onneton voi olla niin monella tavalla. Vaikka olisi kaikki puitteet ja sisällöt, mutta jos ei sisäisesti ole asiat kunnossa, niin onnetonhan sitä on. Pitää tietenkin selvittää, että missä mättää. Kiitollinen ihminen on onnellinen ihminen. Ja jotkut meistä ovat kiitollisia hyvinkin vaatimattomista asioista ja se suurinta rikkautta se.
Olet ihanassa vaiheessa ja nuori ihminen. Jos haluaa lapsia, niin se ilman muuta on asia, jota mietittävä ja se voi olla myös haaste.
Mutta jos taas haluat olla lapseton, niin sitten sinulla on kaikki maailman vapaus tehdä mitä haluat ja siinä ajassa kuin itse haluat.
Kaikki muu paitsi lapset ovat aikatauluista riippumattomia asioita. Nauti elämästä ja elä sitä! Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä täytän kohta 28 vuotta enkä oo edes seurustellut vakavasti. Asun pk seudulla(yllätys!) ja olen ihan suht tyytyväinen omaan elämään. Jotenkin vaan olen aina odottanut että viimeistään 25 vuotiaana olisin naimisissa ja ehkä olisi pari lasta. Usein elämä ei mene niinkuin suunnittelee ja sinkkuna perheen perustaminen ei yksinkertaisesti onnistu.
Ihan oikeestiko 30 vuotiailla nykyään kihloja, häitä, lapsia? Ennen näin olikin. Mutta nykyään on paljon sinkkuja ja eniten on avopareja joilla ei edes aikomusta hankkia lapsia. Ja huom! näillä usein on vakityöpaikat ja omistusasunto joten ei siitäkään lasten hankinta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niillä kolmekymppisinä elämänsä "valmiiksi" saaneilla voi 5-10v kuluttua olla kaikki palikat levällään ja uuden elämän rakentaminen edessä. Tulee eroja, uusperhesäätöjä, muuttoja, työttömyyttä. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Valmista elämää ei ole olemassakaan ja jokaisen polku on yksilöllinen.
Pitää uskaltaa elää, eikä pelätä avio- tai avoeroa. Ei ero ole mikään maailmanloppu. Kuitenkin ne, joilla muka elämä on eron myötä levällään on usein kuitenkin saatu ne lapset, joita ei voi myöhemmin enää saada. Ei juuri kukaan kadu lasten saantia. Lapset kasvavat nopeasti ja elämä on lyhyt. Aikaikkuna lasten saantiin on naisella todella lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä täytän kohta 28 vuotta enkä oo edes seurustellut vakavasti. Asun pk seudulla(yllätys!) ja olen ihan suht tyytyväinen omaan elämään. Jotenkin vaan olen aina odottanut että viimeistään 25 vuotiaana olisin naimisissa ja ehkä olisi pari lasta. Usein elämä ei mene niinkuin suunnittelee ja sinkkuna perheen perustaminen ei yksinkertaisesti onnistu.
25-vuotiashan elää parasta nuoruuttaan. Tuntuisi kyllä elämän hukkaanheittämiseltä, jos jo tuon ikäisenä olisi naimisissa ja kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 33v. Mun kaverit pariutuu ja hankkii lapsia, samaan aikaan itse en kykene saamaan edes yksiä treffejä, vaikka yritän kaikin mahdollisin keinoin mitä vaan keksin. Toisin kuin sinä, minä tiedän että haluan omia lapsia ja perheen, mutta tätä menoa en kyllä koskaan tuota saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne, mutta oma ongelma se ettei jotkut sinkku miehet halua edes perhettä ja sitten on omituisia tapauksia ja tietysti deitti sivuilla myös ne jotka ei vastaa ja ne jotka eivät etsi mitään. Minua aina jaksanut ihmetyttää mitä tekevät tai miksi lisäävät sinkkuja, ne jotka eivät etsi mitään kuitenkaan. Näin vanhana en lähde hauskanpitoon mukaan, jotkut luulee että mieli vaihtuu. Riitojakin tulee jos erimielisyys kaikista asioista. Viime aikoina ottanut yhteyttä 10 vuotta nuoremmatkin, en kuitenkaan halua noin suurta ikäeroa. Etäsuhde myös kerran ollut ja enää en suostu, siinä kävi niin ettei enää nähty ja mies löysi toisen eri maasta.
"Näin vanhana en lähde hauskanpitoon mukaan"
Erinomainen asenne. Kuka edes haluaa pitää hauskaa? Mitä hauskaa siinä on? Paljon kivempi on pitää ikävää.
Vierailija kirjoitti:
No sitä väliä että jos ehdottomasti haluaa lapsia niin ei ole älykästä jättää niiden hankkimista ikävaiheeseen, jossa lisääntymisen todennäköisyys lähenee uhkaavasti nollaa.
Voi miten naiivi olet. Ihan kuin nuori ikä olisi tae siitä, että saat varmuudella lapsen :D Ja kautta aikojen on ollut naisia, jotka ovat saanet lapsen/lapsia nelikymppisenä tai jopa lähellä viittäkymmentä. Aika harvalla hedelmällisyys lähentelee nollaa ennen kuin vaihtevuodet alkavat.
Tämä on muuten homma jonka vasta nyt olen tajunnut (kokemusta tuloksettomista hoidoista eli lapsia ei ole tulossa ja ikää reilusti alle 40). Vaikka toisella puolella on lapsia saatu 40+, niin toisellapa on jo ennen pilleriaikaa tulleet viimeiset lapset jo alle kolmekymppisinä. Ja oletan että 30-40-luvuilla kyse ei ole ollut (ainakaan pelkästään) tietoisesta suunnitelmasta. Eli satuin vain perimään ne huonommat geenit tältä osin ja se siitä, aihetta turha sen enempää surra, elämässä paljon muita kivoja asioita. Uskon nykyään että hyvin voi monilla tärpätä vielä vanhemmallakin iällä vaikka tietysti on huonommat todennäköisyydet kuin nuorempana eikä ehkä ehdoin tahdoin kannata lykätä, jos tietää lapsia haluavansa.
Eikö ole mukava olla wingman kaikille kavereille, jotka katoavat elämästi hyväksikäytettyäsi ystävällisyyttä.
No sepä meni miten sattuu... katoavat elämästäsii hyväksikäytettyään ystävällisyyttäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täytän kohta 28 vuotta enkä oo edes seurustellut vakavasti. Asun pk seudulla(yllätys!) ja olen ihan suht tyytyväinen omaan elämään. Jotenkin vaan olen aina odottanut että viimeistään 25 vuotiaana olisin naimisissa ja ehkä olisi pari lasta. Usein elämä ei mene niinkuin suunnittelee ja sinkkuna perheen perustaminen ei yksinkertaisesti onnistu.
25-vuotiashan elää parasta nuoruuttaan. Tuntuisi kyllä elämän hukkaanheittämiseltä, jos jo tuon ikäisenä olisi naimisissa ja kaksi lasta.
Kummallinen ajatus, että nuoruus pitää välttämättä kuluttaa muuten kuin onnellisena rakkaan ihmisen kanssa.
Miksi nuo asiat muka tekisi elämästä onnistuneen? Minä haluan matkustella, asua ulkomailla, edetä urallani ja harrastaa itselleni mieluisia asioita. Lapset tai ok-talo ei todellakaan ole listallani.