IL: Näkökulma: En haluaisi asua miesystäväni kanssa sekuntiakaan kaksin

Vierailija kirjoitti:

Jos Iltalehden jutun nainen haaveilee kommuunielämästä, pitäisikö täällä joidenkin mielestä hänen kuitenkin muuttaa miesystävän kanssa kaksistaan yhteen, jotta miesystävällä olisi parempi mieli?

Miesystävän kannattaa etsiä itselleen  nainen joka haluaa elää juuri hänen kanssaan. Tosin mikään miehen oloinen hän ei edes ole, soijaa syövä aisuri ennemminkin kun edes suostuu kyseisen laiseen järjestelyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei asuttu kaksin, vaan monta sukupolvea yhdessä. Ehkä pariskunta-asuminen on ihmisluonnolle vierasta. 

 

Ennen naiset eivät jakaneet persiettään kovinkaan helposti. Avioliitto ja lapsia, siinä monen nykynuoren kauhistus kun pitäisi ajatella muitakin kuin itseään.

 

Miehet ei edelleenkään ajattele kuin itseään. Naiselle tulee huollettavaksi mies ja lapset. Siksi se ei houkuta.

Laitoin itsekin lehteen ilmoituksen miesystävästäni, etten halua sekuntiakaan asua hänen kanssaan kaksin. Vaikka olemme yhdessä, olen kaikille korostanut sitä asiaa, etten missään nimessä halua viettää miesystävän kanssa sekuntiakaan aikaani. Miksei se ymmärrä? Oma miesystävä!!  Millainen ystävä se on, joka ei tajua, etten halua häntä lähelleni. Pysykööt poissa, kämppis tekee mulle tortillat. Kämppikselle kukaan ei tee tortilloja. Toivottavasti se ei lähde. Ei kai sillä ole seurustelusuhdetta? Jos se lähtee, kuka maksaa osan asumiskuluista? Koska minusta tuli tällainen narttu, että kuvittelin muiden olevan minua varten?

Asun omassa talossa taajamassa kahdestaan vaimoni kanssa en löydä huonoja puolia. Juttua en lukenut joten en tiedä mitkä naisen perustelut.

Samaa mieltä! Elän juuri kuten ap kuvailee ja olen tyytyväinen juuri näin. Koska voin. Sori siitä :D

Mäkin aina valitsen puolisoikseni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa en voisi asua kahdestaan kirjaimellisesti sekuntiakaan. 

Jostain syystä suhteeni eivät koskaan kestä...

Jaa, minä en ole ikinä asunut kenenkään puolisoni kanssa samassa taloudessa. Nykyisenkin kanssa ollaan naimisissa ja meillä lapsi, mutta silti ei asuta samassa taloudessa. Ei se niin outoa ole, tiedän useammankin eläkeläisen parin jotka olleet naimisissa tyyliin 60v. Ja edelleenkään eivät asu yhdessä eikä siihen edes liity mitään tukihuijauksia.

Vai mikä se erikoinen ratkaisu jutun kirjoittajalla oli ? Ihmettelen tätä nykyajan itsensä ja valintojensa nostamista jalustalle, eläisi vaan omaa elämää eikä selittele pitkin maita ja mantuja valintojaan, ne ei kuulu kellekään ja ennen kaikkea, tuskin on asian suhteen mikään uniikki lumihiutale.

No sitten ei asu. Ihme kitinää.

Vierailija kirjoitti:

Asun omassa talossa taajamassa kahdestaan vaimoni kanssa en löydä huonoja puolia. Juttua en lukenut joten en tiedä mitkä naisen perustelut.

Onko vaimosi samaa mieltä sinun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jos Iltalehden jutun nainen haaveilee kommuunielämästä, pitäisikö täällä joidenkin mielestä hänen kuitenkin muuttaa miesystävän kanssa kaksistaan yhteen, jotta miesystävällä olisi parempi mieli?

Jos tuo nainen haluaa asua kommuunissa, niin eikö miesystävä voisikaan siis muuttaa kommuuniasukiksi? Vai eikö se käy, vaikka kommuunissa esimerkiksi olisi tilaa?

Entäs jos joku mies kirjoittaisi samoin? Joo, voin olla yhdessä sen naisen kanssa, mutta haluan silti asua mieskommuunissa, pelata jätkien kanssa pleikkaa iltayöhön ja juoda lonkeroa? Naisystävää tapaan joskus viikonloppuisin, käydään joskus syömässä yhdessä ja paneskellaan vähän.

Miksi pitäisi asua? Se perinteinen ajatus että mies ja vaimo asuvat kahdestaan on aika uusi ja lähinnä länsimaissa. On kulttuureja, missä asutaan suvun kanssa yhdessä ja sitä eläminen on ollut pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei asuttu kaksin, vaan monta sukupolvea yhdessä. Ehkä pariskunta-asuminen on ihmisluonnolle vierasta. 

 

Ennen naiset eivät jakaneet persiettään kovinkaan helposti. Avioliitto ja lapsia, siinä monen nykynuoren kauhistus kun pitäisi ajatella muitakin kuin itseään.

Olet väärässä. Naiset ovat aina tykänneet seksistä. Vain ylemmissä yhteiskuntaluokissa naiset on kasvatettu ja painostettu kieltäytymään seksistä. Ja Suomessa niitä ylempiä luokkia ei ole ollut.

 

Seksistä pitäminen on täysin eri asia kuin vaihtuvat kumppanit. Tässä viitataan aikaan jolloin useampi sukupolvi vielä asui yhdessä. Entisaikaan naiset ja miehet olivat halukkaampia nai-

maan avioliitossa jo pelkästään sik

Seksistä pitäminen on täysin eri asia kuin vaihtuvat kumppanit. Tässä viitataan aikaan jolloin useampi sukupolvi vielä asui yhdessä. Entisaikaan naiset ja miehet olivat halukkaampia nai-

maan avioliitossa jo pelkästään siksi että huvituksia oli paljon nykyistä vähemmän, huonot elintavat, ylipaino, ehkäisypillerien hormonaaliset vaikutukset ja sohvalla makaaminen oli tuntematon ilmiö. Ei jonain nykypäivän av-norsua voi edes verrata niihin naisiin.  







Oletko siis sitä mieltä, että esim 1920-1950 -luvuilla varsinkin maalla asuvat naiset olivat hehkeitä? Et ilmeisesti ole juuri katsellut vanhoja valokuvia esim. sukulaisistasi. Useimmat jo jpa 30-vuotiaat naiset näyttää lähinnä 70-vuotiaalta tuimine ilmeineen, ryppyineen ja huivi tiukasti päässä. Raskas työ ja lapsilaumat näkyivät kasvoissa jo varhain ja emännät olivat usein varsin "potrassa" kunnossa. Elokuvatähdet ja missit tietenkin sitten olivat asia erikseen.  Mutta he olivat varsin niukka otos sen ajan naisista.  Nykyajan naiset näyttävät paljon nuoremmilta ja hyvinvoivivilta verrattuna entisaikaan, jolloin elämä oli ankeaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä en ole ikinä asunut kenenkään puolisoni kanssa samassa taloudessa. Nykyisenkin kanssa ollaan naimisissa ja meillä lapsi, mutta silti ei asuta samassa taloudessa. Ei se niin outoa ole, tiedän useammankin eläkeläisen parin jotka olleet naimisissa tyyliin 60v. Ja edelleenkään eivät asu yhdessä eikä siihen edes liity mitään tukihuijauksia.

 

Vai mikä se erikoinen ratkaisu jutun kirjoittajalla oli ? Ihmettelen tätä nykyajan itsensä ja valintojensa nostamista jalustalle, eläisi vaan omaa elämää eikä selittele pitkin maita ja mantuja valintojaan, ne ei kuulu kellekään ja ennen kaikkea, tuskin on asian suhteen mikään uniikki lumihiutale.

Kuuluu nykypäivän kulttuuriin:

"Minä, minä, minä! Katsokaa kaikki minua! Minä elän elämääni näin! Enkö olekin erilainen ja kiehtova ihminen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Iltalehden jutun nainen haaveilee kommuunielämästä, pitäisikö täällä joidenkin mielestä hänen kuitenkin muuttaa miesystävän kanssa kaksistaan yhteen, jotta miesystävällä olisi parempi mieli?

Jos tuo nainen haluaa asua kommuunissa, niin eikö miesystävä voisikaan siis muuttaa kommuuniasukiksi? Vai eikö se käy, vaikka kommuunissa esimerkiksi olisi tilaa?

Entäs jos joku mies kirjoittaisi samoin? Joo, voin olla yhdessä sen naisen kanssa, mutta haluan silti asua mieskommuunissa, pelata jätkien kanssa pleikkaa iltayöhön ja juoda lonkeroa? Naisystävää tapaan joskus viikonloppuisin, käydään joskus syömässä yhdessä ja paneskellaan vähän.

Sellaista miestä kutsuttaisiin tässä ketjussa kirjoittelevien mt-ongelmaisten velojen naisten taholta  itserakkaaksi siaksi.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä! Elän juuri kuten ap kuvailee ja olen tyytyväinen juuri näin. Koska voin. Sori siitä :D

Jos joskus löydän hyvän puolison, niin haluan kyllä jakaa elämäni hänen kanssaan. Pahoittelen, että toimittaja valitsi väärän miehen, ja toimittajan miehen puolesta pahoittelen, ettei mennyt valinta nappiin. Mitä vallankäyttöä toimittajalta on ilmoittaa, ettei halua olla miesystävän kanssa saman katon alla sekuntiakaan? Sekuntiakaan? Ei hyvää päivää. Käsi ylös, haluaisitko kuulla seurustelukumppaniltasi, ettei hän halua olla kanssasi saman katon alla sekuntiakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Iltalehden jutun nainen haaveilee kommuunielämästä, pitäisikö täällä joidenkin mielestä hänen kuitenkin muuttaa miesystävän kanssa kaksistaan yhteen, jotta miesystävällä olisi parempi mieli?

Jos tuo nainen haluaa asua kommuunissa, niin eikö miesystävä voisikaan siis muuttaa kommuuniasukiksi? Vai eikö se käy, vaikka kommuunissa esimerkiksi olisi tilaa?

Entäs jos joku mies kirjoittaisi samoin? Joo, voin olla yhdessä sen naisen kanssa, mutta haluan silti asua mieskommuunissa, pelata jätkien kanssa pleikkaa iltayöhön ja juoda lonkeroa? Naisystävää tapaan joskus viikonloppuisin, käydään joskus syömässä yhdessä ja paneskellaan vähän.

Aivan loistavaa. Sopisi minulle. Kumpikin saisi omaa aikaa ja suhteen parhaat puolet. Arki ei minua kiinnosta, eikä arjen jakaminen. Hoidan asiani ja mies hoitaisi omansa. Ei tarvitsisi tehdä enää kompromisseja, niitä olen saanut tehdä jo tarpeeksi. Asia toki olisi hyvin eri, jos olisin perheenperustamisiässä, mutta olen jo ohittanut sen iän ja minulla on lapsia.

Siis miten ihmeessä tämäkin nyt voi olla jollekin ongelma? Kai nyt jokainen saa asua juuri niin kuin itse haluaa?

En mä tiedä onko siinä mitään järkeä että mies ja nainen asutetaan keskenään kahdestaan. Riitojahan siitä vaan tulee. Parasta olisi asua suvun kesken isommalla porukalla, niin että siellä on joku matriarkka joka pitää äijät kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi asua? Se perinteinen ajatus että mies ja vaimo asuvat kahdestaan on aika uusi ja lähinnä länsimaissa. On kulttuureja, missä asutaan suvun kanssa yhdessä ja sitä eläminen on ollut pitkään.

Länsimainen elämäntapa on monilta osin aika huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun omassa talossa taajamassa kahdestaan vaimoni kanssa en löydä huonoja puolia. Juttua en lukenut joten en tiedä mitkä naisen perustelut.

Onko vaimosi samaa mieltä sinun kanssa?

Kysyin ja on. Toisaalta meidän taloudesta ei löydy miestä lainkaan.