Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä joskus hävettänyt tai nolottanut oma "huono" työ?
16.06.2024 |
En siis ajattele muiden töistä tai ammatteista mitään, mutta itseäni on hävettänyt olla esim. siivoaja ja nykyisessä työssä hävettää myös vähän, koska se on "alempana" kuin edellinen työni. Miten voisin olla häpeämättä??? Ihan normaaleista matalapalkka-alan töistä kyse, mut silti itseni kohdalla hävettää.
Kommentit (121)
Minä olen vain lastenhoitaja, ja olen ylpeä ammattitaidostani ja koen tekeväni tärkeää työtä. Mutta musta tuntuu, että muut eivät ajattele samalla tavalla. Ja välillä uusia ihmisiä tavatessa hävettää kertoa ammattia.
Samoin kun hävettää paljastaa kuinka pienessä asunnossa asutaan ja kuinka vähän meillä on mihinkään varaa. Tämähän johtuu suoraan ammatista, mutta itse olen sen valinnut ja siitä nautin. Yritän siis olla reippaasti ylpeä työstäni, jota olen 20vuotta tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama. Tuttavat ovat melkein kaikki jotain korkeasti koulutettuja opettajia tai tuottajia tms. Itsellä ei ole koskaan ollut lukupäätä ja olen huono koulussa vaikka kuinka yritän. En ole päässyt edes amk vaikka olen parille eri alalle hakenut. Häpeän aina kun kysytään missä olen töissä. Olen 30h viikossa myyjänä ja lisää tunteja en saa. Joten ei ole rahaa myöskään matkusteluun mihin ystävät pyytävät. En näe vaihtoehtoja kun en ole muuta työtä löytänyt, enkä pääse kouluun. Näillä mennään.
Itse olen lääkäri ja arvostan suuresti meidän siivoajia! On kiva tulla aamulla töihin, kun vessat ovat siistejä, wc-paperirullat hyllyllä. Lattiat ovat siistejä, seinät valkoisia ja tahrattomia. Puhdas, raikas tuoksu osastolla. (Ulkolaiset) siivoojat tervehtivät aina iloisesti.
Jos työpaikka olisi joku likainen läävä, lähtisin pois!
Niin on helppo arvostaa, kun itseä ei uhkaa mopin varteen joutuminen tai perusaspatyö tai pelotella donitsinpaistolla ja kafeteriatyöllä. Helppo katosa ylhäältäpäin, nauttia siististä WC:stä ja käydä kafeteriassa juustosämpylällä ja kahvilla kollegan kanssa, kun ei osu omalle kohdalle. eri
Lähipiirissä ystävä joka on di, ja on ollut nyt kaksi vuotta työttömänä, ja huomaa itsekin että ei työllisty. Mutta ei kumminkaan suostu tekemään mitään muuta kuin koulutusta vastaavaa työtä. Tajunnut jo itsekin oman tilanteensa, mutta se oma luonto ei anna periksi .Elää kituuttaa nyt todella pienellä rahalla ja koittaa säästää joka asiassa ja jo liki sairaalloisella tavalla.
Kait nämä on sitten niitä ammattiylpeyden tms aiheuttamia elämän rasitteita? Itse en jaksaisi tai viitsisi tehdä itselleni kumminkaan noin. Työstä pitää saada kohtuu palkka, totta. Ja on ne joskus uranvalinta, ja joskus myös tuuri kysymyksiä.
Olen korkeassa virassa, mutta hävettää kaksi asiaa. Ensinnäkin on olemassa minuakin korkeammalla olevia ja paremmin tienaavia. Toisekseen en pääse ajattelusta, että minusta puhutaan selän takana ja päivitellään miten juuri minä voin olla siinä tehtävässä. Tehtävä on vaativa ja olen ollut siinä vain vähän aikaa. Tietysti pelkään epäonnistumista myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut miten hyvä jälki siitä tulee muita ajatellen, jos siivous on onnistunut. Siis ei ole laapittu haisevaa yhtä rättiä seiniin, vaan kunnon tekniikalla. Miksi niin hyvää jälkeä häpeäisi. Ei ole myös pakko olla alalla jos ei kestä, silloin pitää varmaan vaihtaa tai olla ilman. Kerrostaloja on rakennettu liikaa verrattuna siihen, ettei ole muita asumisvaihtoehtoja, niissä kerrostaloissa käytäviä riittää. Etätyössä osa siivoaa itse, jos ei ole toimistorakennus.
Kaikki sanoo arvostavansa siivoojia mutta kukaan ei haluaisi olla siivoja, pariutua siivoojan kanssa tai että oma lapsi olisi siivooja.
Tämäpä. Siiivosin opiskelun ohessa ja nyttemmin olisin ennemmin työttömänä kuin luuttuamassa toisten moskia ja paskoja kauppakeskuksissa tai toimistoissa. ennemmin käyttäisin ajan itseni kehi
Johtunee tuosta perusnegatiivisesta luonteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En häpeä omaa työtäni enkä pidä huonona yleensä kenenkään muunkaan työtä. Ainoat työt, joita en arvosta, ovat tyyliin porno ja lähes rikollisuutta liippaavat alat.
Vierailija kirjoitti:
Olen DI ja minua ei kiinnosta pätkääkään "minkä arvoista" työtä kukakin tekee. Töissä tehdään töitä ja vapaalla ollaan vapaalla. Vapaalla on aika samantekevää mikä on kenenkin ammatti. En edes kysy vapaalla mitä työtä kukakin tekee.
Onpa mahtavaa kuulla et on olemassa vielä fiksujakin ihmisiä. Tämä piristi mun iltaa ja oikein hyvää juhannusta ja kesän jatkoa missä päin Suomea asutkin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut miten hyvä jälki siitä tulee muita ajatellen, jos siivous on onnistunut. Siis ei ole laapittu haisevaa yhtä rättiä seiniin, vaan kunnon tekniikalla. Miksi niin hyvää jälkeä häpeäisi. Ei ole myös pakko olla alalla jos ei kestä, silloin pitää varmaan vaihtaa tai olla ilman. Kerrostaloja on rakennettu liikaa verrattuna siihen, ettei ole muita asumisvaihtoehtoja, niissä kerrostaloissa käytäviä riittää. Etätyössä osa siivoaa itse, jos ei ole toimistorakennus.
Kaikki sanoo arvostavansa siivoojia mutta kukaan ei haluaisi olla siivoja, pariutua siivoojan kanssa tai että oma lapsi olisi siivooja.
Tämäpä. Siiivosin opiskelun ohessa ja nyttemmin olisin ennemmin työttömänä kuin luuttuamassa toisten moskia ja paskoja kauppakeskuksissa tai
Johtunee tuosta perusnegatiivisesta luonteestasi.
Luonteeni ei ollu tperusnegatiivinen, kunnos puolestani päätettiin ettei työllä ja työnsisällöllä saisi oll amerkitystä. Tai ylipäänsä millään henkilökohtaisella preferenssillä ei saisi olla merkitystä. Aiemmin olin jokseenkin happy go lucky-tyyppinen ja kaikessa oli aina jokin syvempi tarkoitus. Nyttemmin olen huomannut, että ellei ole sinnikäs ja päättäväinen sekä aktiivisesti päämääriäkohti pyrkivä saa eneimmäkseen roskaa, jota kukaan ei tahtoisi. Se hyvä mitä on tullut on liittynyt aktiiviseen toimintaan, ei siihen että olisi annettu tai johdatettu. Ja olen kahlannut läpi näitä matalapalkkaisia töitä, joissa joko palvellaan, hoivataan tai ollaan pelkästään auttamassa tai, jotka ovat töitä joita kuka tahansa pystyisi tekemään. Jossakin vaiheessa kaipaa jo sitä, että voisi olla ylpeä työstään ja kokee onnistuvansa jossakin, missä onnistumisessa on merkitystä myös itselle. Kyllä pelkäksi auttajaksi ja mahdollistajaksi jääminen nakertaa positiivista asennetta elämään.
En ole koulutustani vastaavassa työssä. Opiskelukavereissa elämän varrelta on johtajaa ja päällikköä ja koska tunnen ko. ihmiset jo nuoruudestani niin tiedän, että meitä nimenomaan erottaa kunnianhimo tai sen puute. Ei ole oikein asiaa, jonka vuoksi viitsisin kovasti ponnistella. Työ on pakkopullaa rahan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vuokratyöfirmassa rekrytoijana. Kyseinen työ ei todellakaan sopinut arvoihin ja jätän kyllä usein kertomatta mitä olen tehnyt käytännössä. Miellän sen nykyajan ihmiskaupaksi.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelkaa jos mahdollista. Ei työtä tarvitse hävetä, elämää on sen ulkopuolella. Lähinnä rahan takia töitä tehdään. Mielekästä tekemistä vapaalle.
Eikö sen opiskelun idea ollut, että on mahdollista tehdä myös mielekästä työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin sanotaan mee töihin! sitten nauretaan kun otit "eliitin" mielestä nolon työtehtävän.
Ei kukaan naura. Ap vaan jostain syystä nolostelee itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää, mutta yritän ajatella sitä henkisen kasvun välineenä.
M42, siivoojaOon sua vuoden vanhempi siivooja eikä hävetä yhtään. Vituttaa pikemminkin miten julkisuudessa pidetään yllä mielikuvaa (ja täällä keskusteluistakin saa usein lukea) että olisi jotain yksinkertaisten,tyhmien, muuta osaamattomien hommaa mitä siivous nykypäivänä ei tosiaankaan ole. Nyt kun on tullut nähtyä millaisia tyyppejä minunkin työpaikalle palkataan niin ei tosiaankaan tarvitse ammattitaitoisen siivoojan yhtään hävetä, kouluttamattomia sijaisia kouluttaessa viimeistään tulee huomattua miten paljon tietämystä tarviikaan päivittäin, sitä vain ei tule ajateltua niin paljon kun rutiinilla etenee. Outoa myös on että tämä työ on vissiin ainoa mitä "juhlistetaan" mm. valtakunnaliisella "kiitä siivoojaa"-päivällä ja viime lauantaina oli "oikeutta siivoojille"-päivä. T
Minulla tämä häpeä liittyy enemmänkin siihen, että olen naisten alalla, niin hauras ego minulla on. Risusavotta on paljon yksinkertaisempaa kuin siivous, mutta niissä töissä en hävennyt.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään ylpeä, että olen ollut venälöismielisessä työyhteisössä Suomen valtiolla töissä käsittelemässä venäläismielisiä kaasuputkihanketta Venäjän eduksi Venäjän vakoojien keskellä.
Heh hee... Persujen puoluetrolli tuskin on ollut oikeissa töissä ikinä.
Enemmän häpeän niiden puolesta, jotka eivät tee mitään kun ylpeys ei anna periksi. Vuodesta toiseen odotellaan sitä unelma työtä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vain lastenhoitaja, ja olen ylpeä ammattitaidostani ja koen tekeväni tärkeää työtä. Mutta musta tuntuu, että muut eivät ajattele samalla tavalla. Ja välillä uusia ihmisiä tavatessa hävettää kertoa ammattia.
Samoin kun hävettää paljastaa kuinka pienessä asunnossa asutaan ja kuinka vähän meillä on mihinkään varaa. Tämähän johtuu suoraan ammatista, mutta itse olen sen valinnut ja siitä nautin. Yritän siis olla reippaasti ylpeä työstäni, jota olen 20vuotta tehnyt.
Pientä asuntoa häpeän myös. Sitä, ettei matkustella, häpesin aiemmin, mutta en enää. Tienaan kyllä ihan kohtuullisesti (olettaisin ihan reilusti enemmän kuin siivooja) mutta puoliso on ollut työkyvytön melkein koko tämän ajan, niin ylimääräistä ei niin jää, vaikka kaikkeen tarpeelliseen kyllä riittää. Ehkä siinä juuri hävettää se, että tuntuu muiden pärjäävän paljon paremmin samoilla tuloilla. Toisaalta, tilanteesta johtuen, mulla menee aika paljon vakuutuksiin, henki- ja työkyvyttömyysvakuutus ovat ihan ehdottomia (ja kalliita) kun perhe ei pärjäisi ilman minua. Ja eläkettä varten pitää myös säästää, kun se toinen ei tietenkään saa eläkettäkään.
Ehkä kun kokeilin nuorena puhelinmyyntiä, hävetti ahdistella ihmisiä työkseni. Muuten olen ollut ylpeä hanttihommistakin, tällä hetkellä olen suurtalouskeittiössä keittiöapulainen, enimmäkseen tiskaan ja koen tekeväni tärkeää työtä.
Vierailija kirjoitti:
Olen DI ja minua ei kiinnosta pätkääkään "minkä arvoista" työtä kukakin tekee. Töissä tehdään töitä ja vapaalla ollaan vapaalla. Vapaalla on aika samantekevää mikä on kenenkin ammatti. En edes kysy vapaalla mitä työtä kukakin tekee.
Sama. Itse olen it-alalla (ihan hyväpalkkaisissa) hommissa enkä kyllä ajattele muiden töistä yhtään mitään.
Mutta joskus ennen kuin pääsin tälle uralle, tunsin kyllä huonommuutta työstäni, kun olin päiväkodissa töissä. Harmitti, kun kaverit oli siisteissä ja hyväpalkkaisissa töissä ja minä pyyhin lasten peppuja huonolla palkalla. Sittemmin olen saanut parannettua omaa tilannettani, mutta samalla myös tajunnut, ettei yhtään ketään kiinnosta mitä työtä tekee. Tasan yhden kerran olen kysynyt tuttavalta, että mitä tämä tekee työkseen. Sekin liittyi siihen, työ hän puhui työmatkoistaan eksoottisiin maihin ja kiinnosti, että millaisessa työssä sellaisille työmatkoille pääsee.
Voi sentään. Jos olisit tavannut henkilöitä jotka eivät olleet tehneet työtä oikein ikinä, arvostaisit. Siivoojankin työtä pidetty hienona etuoikeutena näitten parissa joita tunnen.
Ainakin itsellä hyvä tunne, vaikka tehty ns. ruohonjuuriotason töitä.
Itse olen lääkäri ja arvostan suuresti meidän siivoajia! On kiva tulla aamulla töihin, kun vessat ovat siistejä, wc-paperirullat hyllyllä. Lattiat ovat siistejä, seinät valkoisia ja tahrattomia. Puhdas, raikas tuoksu osastolla. (Ulkolaiset) siivoojat tervehtivät aina iloisesti.
Jos työpaikka olisi joku likainen läävä, lähtisin pois!