Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä joskus hävettänyt tai nolottanut oma "huono" työ?
16.06.2024 |
En siis ajattele muiden töistä tai ammatteista mitään, mutta itseäni on hävettänyt olla esim. siivoaja ja nykyisessä työssä hävettää myös vähän, koska se on "alempana" kuin edellinen työni. Miten voisin olla häpeämättä??? Ihan normaaleista matalapalkka-alan töistä kyse, mut silti itseni kohdalla hävettää.
Kommentit (121)
Aikanaan pyysin, että saan jäädä pois esimiestyöstä ja siirtyä rivityöntekijäksi hiukan eri tehtäviin. Pitihän jotkut minua sekona, mutta en kyllä hävennyt. Olin tosi tyytyväinen. Sitten olin yhden pienen pätkän eräässä kälysessä huoltiskahvilassa (kaikkea muuta, mitä olin tehnyt). Tätä osa ihmetteli. En sitäkään ymmärtänyt hävetä, kun oli kiva kokemus ja erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole rohkeasti ja ylpeästi sitä mitä olet. Jos itse olet tyytyväinen työhösi, ei ole mitään merkitystä sillä, mitä muut EHKÄ ajattelevat. Pääasia, että osallistuu yhteiskunnalliseen elämään omien kykyjen mukaan. Itse arvostan muita ihmisiä luonteen ja käytöksen perusteella, en tittelin.
Ensin sanotaan mee töihin! sitten nauretaan kun otit "eliitin" mielestä nolon työtehtävän.
On kyllä. Enkä edes tee mitään kovin alas arvostettua työtä. Mutta olen opiskellut aika arvostetussa yliopistossa ja oppiaineessa. Opiskelukaverini ovat usein tv:ssä kommentoimassa asiantuntijoina. Mä teen työtä, jossa koulutustasoksi riittää AMK ja esihenkilöni on sairaanhoitaja. Eli kyllä, häpeän, etten ole tämän paremmin menestynyt.
Välillä hävettää, olen kiinteistönhoitaja ja kyseisen tutkinnon suorittaneena kuullutkin usein "ai tarvitseeko tuohonkin muka jonkun tutkinnon". Loppujen lopuksi sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä mitä muut asiasta ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä. Enkä edes tee mitään kovin alas arvostettua työtä. Mutta olen opiskellut aika arvostetussa yliopistossa ja oppiaineessa. Opiskelukaverini ovat usein tv:ssä kommentoimassa asiantuntijoina. Mä teen työtä, jossa koulutustasoksi riittää AMK ja esihenkilöni on sairaanhoitaja. Eli kyllä, häpeän, etten ole tämän paremmin menestynyt.
Kasvata itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä. Enkä edes tee mitään kovin alas arvostettua työtä. Mutta olen opiskellut aika arvostetussa yliopistossa ja oppiaineessa. Opiskelukaverini ovat usein tv:ssä kommentoimassa asiantuntijoina. Mä teen työtä, jossa koulutustasoksi riittää AMK ja esihenkilöni on sairaanhoitaja. Eli kyllä, häpeän, etten ole tämän paremmin menestynyt.
Kasvata itsetunto.
Jaa. Sittenkö en välittäisi siitä, että olen menestynyt surkeasti opiskelukavereiheini verrattua ja mua johtaa töissä henkilö, joka on paljon mua huonommin koulutettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hävettänyt ja ehkä eniten juuri siksi, että olen alisuoritunut elämässä aika pahasti. Olin aina koulussa luokkani parhaimmistoa, mutta muiden ongelmien takia elämä ei mennyt niin kuin olisi voinut olettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut miten hyvä jälki siitä tulee muita ajatellen, jos siivous on onnistunut. Siis ei ole laapittu haisevaa yhtä rättiä seiniin, vaan kunnon tekniikalla. Miksi niin hyvää jälkeä häpeäisi. Ei ole myös pakko olla alalla jos ei kestä, silloin pitää varmaan vaihtaa tai olla ilman. Kerrostaloja on rakennettu liikaa verrattuna siihen, ettei ole muita asumisvaihtoehtoja, niissä kerrostaloissa käytäviä riittää. Etätyössä osa siivoaa itse, jos ei ole toimistorakennus.
Kaikki sanoo arvostavansa siivoojia mutta kukaan ei haluaisi olla siivoja, pariutua siivoojan kanssa tai että oma lapsi olisi siivooja.
Ihmettelen kuinka jotkut loukkaantuvat siitä ettei jotain toista ihmistä kiinnosta pätkääkään olla siivooja? Raskasta, yksitoikkoista työtä huonolla palkalla. Usein huonot työajat ja työolosuhteet.
Itse olen hävennyt. Toimin pitkään osa-aikaisena henkilökohtaisena avustajana, vaikka olin entinen kympin tyttö. Monisairaana en jaksanut hakeutua opiskelemaan korkeakouluun enkä töihin muulle alalle, kun onneksi kävi hyvä tuuri helppojen avustettavien kanssa. Pitkään vanhat ja uudet tuttavat ihmettelivät, miten olin noihin töihin jämähtänyt ja miksen hakeutunut sille alalle, minkä sanoin oikeasti kiinnostavan. Häpesin kuitenkin työni lisäksi myös sairastamistani ja yritin aina vältellä tilanteita, jossa työt tulivat puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo eläkkeellä, mutta aiemmin korkeasti koulutetussa, hyväpalkkaisessa työssä. Yritän aina viimeiseen asti välttää ammatin kertomista, koska sen jälkeen ihmisten suhtautuminen selkeästi muuttuu, alkaa mairea mielistely. Minua ei nähdä itsenäni, vaan ammatin kautta.
Ei mutta teininä hävetti äitini työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen tulisi hävetä itseään joka esim.pilkkaa tai vähättelee jonkun työtä.
Työ kuin työ, se on arvokasta.
Olen itsekkin rämpinyt heikon, huojuvan, jopa olemattoman itsetunnon kannsa.Nyt olen tasolla jossa on hyvä.Tasolla jossa jokainen ihminen on yhtä tärkeä.Jokaisella on sama arvo mut kaikilla teoilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Minua hävettää, koska olen akateemisesti koulutettu ja pysyvästi köyhyysrajalla hanttihommissa. Elämä olisi voinut mennä niin eri tavallakin, jos olisin nuorena valinnut alan viisaammin ja toisaalta priorisoinut uran muiden asioiden edelle. Nyt olen kuitenkin viisikymppinen ja niistä hanttihommistakin joutuu jo taistelemaan. Opinnoistakin on niin kauan, ettei akateemisista töistä ole enää toivoakaan.
Minulla vähän samansuuntainen tilanne, mutta ei hävetä yhtään. Valitsin alani sydämellä vaikka olisi kannattanut mennä järki edellä. Ajattelen niin, että jos olisin nuorena tehnyt "järkivalinnan", minua kaduttaisi nyt, koska en koskaan edes yrittänyt toteuttaa unelmiani vaan menin vain virran mukana. Noh, minä yritin mutta tällä kertaa ei tärpännyt, joten keksitään jotain muuta sitten. Niinpä päädyin siivoilemaan osa-aikaisesti.
Harmittaa toki, eikä tämä ikuinen köyhyys auta tilannetta, mutta häpeää en tunne. Työni on tärkeää.
Hävettää, mutta yritän ajatella sitä henkisen kasvun välineenä.
M42, siivooja
Minua häiritsee vapaa-ajalla tapaamani jotkut uudet ihmiset, jotka lähes ensimmäisinä kysymyksinään tutustuessa kysyvät mitä teet työksesi.
Tuntuu, että näille ihmisille se on tärkeää muodostaa käsityksensä ihmisestä sen perusteella mikä on hänen statuksensa työelämässä. En arvosta tällaisia ihmisiä. Jos olemme vapaa-ajan tuttuja tai juuri tavanneita hänelle ei pitäisi olla mitään merkitystä sillä mikä on ammattini eikä hän tee sillä tiedolla mitään .
En muutenkaan halua vapaa-ajallani puhua työasioista tai edes miettiä niitä, joten ohitan kysymyksen vain kertomalla alan ja se saa riittää. Jatkokysymykseen vastaan yhtä ylimalkaisesti ja vaihdan puheenaihetta ja sitkeimmille sanon ystävällisesti, että työasiat ovat tylsiä ja olemme vapaalla, eiköhän puhuta jostain mielenkiintoisemmasta aiheesta kuten . . .
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee vapaa-ajalla tapaamani jotkut uudet ihmiset, jotka lähes ensimmäisinä kysymyksinään tutustuessa kysyvät mitä teet työksesi.
Tuntuu, että näille ihmisille se on tärkeää muodostaa käsityksensä ihmisestä sen perusteella mikä on hänen statuksensa työelämässä. En arvosta tällaisia ihmisiä. Jos olemme vapaa-ajan tuttuja tai juuri tavanneita hänelle ei pitäisi olla mitään merkitystä sillä mikä on ammattini eikä hän tee sillä tiedolla mitään .
En muutenkaan halua vapaa-ajallani puhua työasioista tai edes miettiä niitä, joten ohitan kysymyksen vain kertomalla alan ja se saa riittää. Jatkokysymykseen vastaan yhtä ylimalkaisesti ja vaihdan puheenaihetta ja sitkeimmille sanon ystävällisesti, että työasiat ovat tylsiä ja olemme vapaalla, eiköhän puhuta jostain mielenkiintoisemmasta aiheesta kuten . . .
Tämä kysymys paljastaa jos ihminen on työtön ihmiskunnan roska ja ammatin mukaam luonne ja ajatusmaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee vapaa-ajalla tapaamani jotkut uudet ihmiset, jotka lähes ensimmäisinä kysymyksinään tutustuessa kysyvät mitä teet työksesi.
Tuntuu, että näille ihmisille se on tärkeää muodostaa käsityksensä ihmisestä sen perusteella mikä on hänen statuksensa työelämässä. En arvosta tällaisia ihmisiä. Jos olemme vapaa-ajan tuttuja tai juuri tavanneita hänelle ei pitäisi olla mitään merkitystä sillä mikä on ammattini eikä hän tee sillä tiedolla mitään .
En muutenkaan halua vapaa-ajallani puhua työasioista tai edes miettiä niitä, joten ohitan kysymyksen vain kertomalla alan ja se saa riittää. Jatkokysymykseen vastaan yhtä ylimalkaisesti ja vaihdan puheenaihetta ja sitkeimmille sanon ystävällisesti, että työasiat ovat tylsiä ja olemme vapaalla, eiköhän puhuta jostain mielenkiintoisemmasta aiheesta kuten . . .
Tämä kysymys p
Eli sinä arvotat ihmisiä heidät tittelinsä ja statuksen mukaan, aivan. Kuten kirjoitinkin, en arvosta tällaisia ihmisiä yhtään.
Ei ole hävettänyt. Olen tehnyt monenlaisia töitä ja pitänyt tärkeänä, että olen hyvä juuri siinä, mitä sillä hetkellä teen.