Onko teitä joskus hävettänyt tai nolottanut oma "huono" työ?

Ei hävetä. Teen henkilökohtaisen avustajan työtä, asiakkaana kehitysvammainen lapsi. Pidän työstäni ja koen sen tärkeänä, ilman minua asiakkaani ei voisi harrastaa hänelle mieluisia asioita ja minä voin työlläni mahdollistaa hänelle kivoja lapsuusmuistoja ja samoja kokemuksia kuin terveillä lapsilla.

Hävettää, olen laitoshuoltaja sairaala/terveyskeskusympäristössä. Tämän takia olenkin vaan kertonut ympäripyöreästi työpaikkaa kysyttäessä että työskentelen tk:ssa, mutta kerran kävi sitten niin että tämä uusi tuttavuus alkoi innokkaana kyselemään että no mitäs tykkäät olla tk-lääkärinä ja onko miten raskasta.... todella nolo tilanne, hävetti vielä entistä enemmän :( 

Kyllä on, ikävä muistella vaikka ei ole montaa. 

Minä arvostan aliarvostettuja siivoojia yli kaiken. Ei kenestä tahansa olisi puhdistamaan esim. sairaaloiden wc:itä ym. Maailma olisi kaaoksessa hyvin nopeasti ilman heitä. Tätä ei moni hienohelma mieti. 

Vierailija kirjoitti:

Hävettää, mutta yritän ajatella sitä henkisen kasvun välineenä. 

M42, siivooja

Oon sua vuoden vanhempi siivooja eikä hävetä yhtään. Vituttaa pikemminkin miten julkisuudessa pidetään yllä mielikuvaa (ja täällä keskusteluistakin saa usein lukea) että olisi jotain yksinkertaisten,tyhmien, muuta osaamattomien hommaa mitä siivous nykypäivänä ei tosiaankaan ole. Nyt kun on tullut nähtyä millaisia tyyppejä minunkin työpaikalle palkataan niin ei tosiaankaan tarvitse ammattitaitoisen siivoojan yhtään hävetä, kouluttamattomia sijaisia kouluttaessa viimeistään tulee  huomattua miten paljon tietämystä tarviikaan päivittäin, sitä vain ei tule ajateltua niin paljon kun rutiinilla etenee. Outoa myös on että tämä työ on vissiin ainoa mitä "juhlistetaan" mm. valtakunnaliisella "kiitä siivoojaa"-päivällä ja viime lauantaina oli "oikeutta siivoojille"-päivä. Tämä teemapäivien järkkäily kertoo minusta siitä että alaa pidetään reppanoiden hommana joita tarvii yhtenään olla erikseen kiittämässä tai suojelemassa, se kyllä loukkaa. Alallle ei turhaan ole koulutusta, kaikista kun ei tähän(-kään) työhön ole.

Hävettäisi, jos olisin youtube-videoiden tuottaja, joka availee kosmetiikkapurkkeja. 

Ei, mutta kyllä se tunteisiin menee kun sorsitaan työn perusteella. Ei siksi että loukkaantuisin, vaan harmittaa muiden jälkeenjääneisyys. Laumahierarkia on primitiivistä.

Korkeakoulutetut ihmiset! Rehellisesti! Onko teillä koulutustanne vastaava työ? Itse olen nähnyt läjäpäin niitä joilla ei todellakaan ole ja sellaista tein itsekin osittain muinoin. Kuinka kauan jatkunut / jatkui? Vuosia? Ja mitä sitten teit / tapahtui?  

 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen laitoshuoltajana. Toisaalta hyvä että on töitä mutta en mä sitä mainosta. Sanon vain että olen päiväkodissa ja vaihdan puheenaihetta. En sano että olen siivoojana siellä kun en kestä niitä ilmeitä.

Laitoshuoltajan työkin vaatii nykyään monivuotisen koulutuksen... Ja tärkeää työtähän tuo, hukutaan muuten *askaan. Palkka saisi olla parempi.

Jokaisen, joka elättää itsensä, ja ehkä muitakin, pitäisi olla ylpeä työstään ja siitä hyvästä mitä tuottaa yhteiskunnalle verojen ja työn tulosten muodossa.

Kaikkia tarvitaan.

Pay peanuts, get monkeys.

Rahalla saa laatua.

Kyllä. Häpeän yhä, että jouduin pari vuotta siivoamaan.

On hävettänyt, esim juuri siivous. Mutta jos ystäväni tai perheenjäseneni olisi siivooja, ei se olisi ongelma vaan kunnioittaisin häntä sen takia ja arvostaisin hänen työtään. Huono työ hävettää vaan omalla kohdallani ja epäilen että vaikka saisin hyvän työn, keksisin tavan hävetä sitäkin jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut ihmiset! Rehellisesti! Onko teillä koulutustanne vastaava työ? Itse olen nähnyt läjäpäin niitä joilla ei todellakaan ole ja sellaista tein itsekin osittain muinoin. Kuinka kauan jatkunut / jatkui? Vuosia? Ja mitä sitten teit / tapahtui?  

 

Sinnittelin, kunnes sain koulutusta vastaavan työn. Aiemmatkin työt olivat alalta, mutta eivät varsinaisesti yo-koulutusta vaativia ja olivat aliarvostettuja. Kuvainnollisesti ja konkreettisestikin purin hammasta, kunnes pääsin eteenpäin. Ai että sitä helpotuksen tunnetta, kun sain oikeasti haluamani paikan ja sitä kautta myös etenemisradan enkä vain jotain paikkaa, johon tyydyin. Itkin helpotuksesta. Toisaalta läsnä oli voimakkaasti myös pelko, että jos kuitenkin menettää sen paikan koeajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen laitoshuoltajana. Toisaalta hyvä että on töitä mutta en mä sitä mainosta. Sanon vain että olen päiväkodissa ja vaihdan puheenaihetta. En sano että olen siivoojana siellä kun en kestä niitä ilmeitä.

Silti siivous on todella tärkeää työtä. Miksi ihmiset eivät arvosta siivojia? En voi ymmärtää. 

Olen lähihoitaja ja häpeän ammattiani. Isäni sanoi, kun valmistuin,  että olisit kouluttautunut edes sairaanhoitajaksi.Tuntuu, kuin lähihoitaja olisi täysin pohjamutaa. Itse koen työni tärkeäksi, mutta en kehtaa kertoa vieraille, mitä teen.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähihoitaja ja häpeän ammattiani. Isäni sanoi, kun valmistuin,  että olisit kouluttautunut edes sairaanhoitajaksi.Tuntuu, kuin lähihoitaja olisi täysin pohjamutaa. Itse koen työni tärkeäksi, mutta en kehtaa kertoa vieraille, mitä teen.

Minä ainakin arvostan, teet tärkeää työtä ja isäsi sietäisi hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko ajatellut miten hyvä jälki siitä tulee muita ajatellen, jos siivous on onnistunut. Siis ei ole laapittu haisevaa yhtä rättiä seiniin, vaan kunnon tekniikalla. Miksi niin hyvää jälkeä häpeäisi. Ei ole myös pakko olla alalla jos ei kestä, silloin pitää varmaan vaihtaa tai olla ilman. Kerrostaloja on rakennettu liikaa verrattuna siihen, ettei ole muita asumisvaihtoehtoja, niissä kerrostaloissa käytäviä riittää. Etätyössä osa siivoaa itse, jos ei ole toimistorakennus.

Kaikki sanoo arvostavansa siivoojia mutta kukaan ei haluaisi olla siivoja, pariutua siivoojan kanssa tai että oma lapsi olisi siivooja. 

Tämäpä. Siiivosin opiskelun ohessa ja nyttemmin olisin ennemmin työttömänä kuin luuttuamassa toisten moskia ja paskoja kauppakeskuksissa tai toimistoissa. ennemmin käyttäisin ajan itseni kehittämiseen kuin huonolla  palkalla työhön, jooka ei kehitä. Sama koskee kaupankassahenkilönä yms. hyllyttäjänä toimimista. On tämä nykyinenkin työ häpeärajoilla ja muutoinkin suht merkitysketöntä henkilökohtaisella tasolla.eri

Olen ylpeästi Siivooja. En ole koskaan hävennyt työtäni. Päinvastoin. Ihmiset työpaikoilla on ollut suurimmaksi osaksi ihania tyyppejä. Eikä se ole ollut koskaan este parisuhde markkinoilla. 

On, joka päivä töissä.