Uraäidit, oletteko ymmärtäneet, että

...täällä on nyt joku, joka on katkera töissäkäyville äideille. Koko ajan uutta aloitusta pukkaa..

lapsen hoitaa oma isoäiti.

Jää rahaa muuhunkin :)

Vai olenko kenties itse sellainen? Palkkasin ystäväperheen kanssa yhteisen hoitajan kotiin kolmena päivänä viikossa, jotta pääsin tekemään rakastamaani työtä. Lapset ovat aamupäivät puistotädillä ja iltapäivisin non 5 tuntia hyvän hoitajan kanssa kotona. Hui, miten urani vaarantaakin lasteni psyykkisen kehityksen, onhan nuorin vasta 2,5 vuotias.

Onneksi on vaihtoehtoja tarjolla. Ei tätä mun työtä voi vielä uraksi kutsua, mutta leipä on kotiin tuotava:)

Lapsen onnellisuus ja hyvinvointi koostuu useasta tekijästä.

Teen muutaman tunnin päivässä töitä. Työtuntieni aikana lapseni ovat oman isänsä kanssa kotona. Oletko kovastikin huolissasi minun lasteni kehityksestä, kun rohkenen tehdä työtä, johon olen saanut akateemisen koulutuksen, enkä ole 24/7 kotona lasten kanssa?



Tulin juuri kotiin ja lapset ovat päiväunilla. Mies lähti nyt vuorostaan töihin. Kun lapset heräävät, syömme välipalan ja lähdemme ulkoilemaan. Pilaanko lasteni elämän tällä järjestelyllä?



Terv. Tyytyväinen uraäiti

Vierailija:

Teen muutaman tunnin päivässä töitä. Työtuntieni aikana lapseni ovat oman isänsä kanssa kotona. Oletko kovastikin huolissasi minun lasteni kehityksestä, kun rohkenen tehdä työtä, johon olen saanut akateemisen koulutuksen, enkä ole 24/7 kotona lasten kanssa?

Tulin juuri kotiin ja lapset ovat päiväunilla. Mies lähti nyt vuorostaan töihin. Kun lapset heräävät, syömme välipalan ja lähdemme ulkoilemaan. Pilaanko lasteni elämän tällä järjestelyllä?

Terv. Tyytyväinen uraäiti

Ja vaikka itse et eläkään modernissa, tasa-arvoisessa parisuhteessa, niin noloa kirjoittaa nettipalstoille sille oletuksella, ettei kukaan muukaan elä.

Hyvä/paha, kotiäiti/uraäiti. Usein puhutaan siitä, kuinka tärkeää on, että ÄITI tekee sitä ja tätä ja unohdetaan, että lapsilla on myös isä, jonka pitäisi olla ihan yhtä pätevä huoltajaksi. Olen myös nähnyt perheitä, joiden lapsille todellakin tekisi hyvää olla päiväkodissa. Päiväkoti ei ole automaattisesti huono hoitopaikka, eikä koti hyvä. Elämässä on niin monenlaisia harmaan sävyjä.

Äitiysloma oli 3 kk ja sitten oli pakko jättää vauva hoitoon. Ja kas kummaa. Siltikin meistä 60-70-luvun vaihteessa syntyneistä kasvoi ihan tavallisia ihmisiä. Yhtäkään traumatisoitunutta tapausta en ole tavannut. Sen sijaan nykyisessä työssäni kohtaan päivittäin näitä nuoria, joiden äidit ovat olleet kotona sen kolme vuotta. Ei hyvää päivää, millaisia tapauksia... Lapset voivat huonosti, vaikka kaikki on teoriassa paremmin kuin koskaan ennen. Mutta se käytäntö... Ehkä ennen oli vain aikaa paremmin lapsille. Nykyään ei sitä aikaa näytä riittävän, vaikka äiti olisi ensimmäiset kolme vuotta kotona.

Olemme palkanneet luotettavan ja pätevän hoitajan ja kaikki ovat tyytyväisiä, sinäkin ap?

Miksi et hyväksy isää lapsen hoitajana?!! Ehkä sinun lapsellasi on huono isä, mutta eikö sinun olisi kannattanut miettiä kenen kanssa niitä lapsukaisia teet?

Mutta varmasti kaikki eivät ole samaa mieltä..



Meillä lapset on hoidossa, mutta ei se elämä lopu siihen kun hoidosta tullaan kotio tai sinne hoitoon mennään.



Pääasia on tyytyväinen lapsi. Ja sitä meidän lapset on. Ei hoitotyytyväisyys ole ikäsidonnaista. Tai meidän lapset on poikkeuksia jokka vahvistaa sääntöä?? Voi jopa olla että alle 1- vuotias sopeutuu paremmin hoitoon kuin 3- vuotias!



Meillä yksi hoitaja on mennyt itse takasin töihin yksityiseen työpaikkaansa ja vienyt lapsensa kunnalliseen hoitoon kun lapsi täytti 9 kk. Paha?



Musta on säälittävää että ajatellaan lapsen olevan tyytyväinen vain kotona, kun se voi olla sitä toisaallakin. Itse en tunne asiasta pistoa sydämessä, olen vaan ilonen että lapseni ovat sopeutuvia ja ilosia.

Haloo! Avaapa silmäsi. Pelkästään mun tuttavapiirissä (joka koostuu ihan hyvistä ihmisistä, ei alkkiksia, rikollisia jne) on aivan älyttömästi ongelmia ihmisillä. Terapian tarpeessa on varmaan jokainen tavallaan. Suurin osa munkin kavereistä + minä itse on vauvana lykätty hoitoon ja hoitajat on vaihdellut. Traumoja löytyy vaikka muille jakaa ja turvallisuuden tuntu on puuttunut koko elämän ajan.



Tarvitseeko mun kertoa millä tavoin se oireilee, vai tiedätkö itse?

jossa lapset hoidetaan kotona 3 vuotiaiksi (tai siis suositus olisi)

muualla lapset menevät hoitoon 3-6kk ikäisenä. ihan normaalia porukkaa niistäkin kasvaa. kyllä ne muut tekijät vaikuttavat enemmän kuin se minkä ikäisenä lapsi joutuu pois kotihoidosta...

Sen sijaan mun kaveri, päiväkodissa 4-kuisesta alkaen, ei oo pimee. Kumoan siis sun hypoteesis 6 - 0.

Ja vaikka teenkin " uraa" lapseni saavat kyllä oikein hyvää hoitoa. Ovat puolipäivää tarhassa ja sitten heitä hoitaa mummo. Ja koska he ovat mulle rakkaita, uralla on menossa lapset etusijalle asettava hitaan kehityksen aika...

Kaikkee voi soveltaa. " uraäiti" ei oo mikään standardi-ihminen. On lukuisia eri tapoja tehdä uraa ja kaikkeen niihin liittyy intohimo jotain työtä kohtaan. ja sen hyvänä puolena on se, että kun lapset ovat isompia, on silloinkin jotain elämänsisältöä, mihin sitten panostaa- ettei tarvii lapsissaan roikkua. ne ei nimittäin tykkää siitä isompana kun pitäs itsenäistyä.

Vierailija:

Haloo! Avaapa silmäsi. Pelkästään mun tuttavapiirissä (joka koostuu ihan hyvistä ihmisistä, ei alkkiksia, rikollisia jne) on aivan älyttömästi ongelmia ihmisillä. Terapian tarpeessa on varmaan jokainen tavallaan. Suurin osa munkin kavereistä + minä itse on vauvana lykätty hoitoon ja hoitajat on vaihdellut. Traumoja löytyy vaikka muille jakaa ja turvallisuuden tuntu on puuttunut koko elämän ajan.

Tarvitseeko mun kertoa millä tavoin se oireilee, vai tiedätkö itse?

En ole yhtään omassa tuttavapiirissäni tai työtovereissani mitään trauman piirteitä havainnut, vaikka lähes kaikki on kuulemma viety pieninä hoitoon. Ei ole alkoholisteja, rikollisia, narkkareita, vaan työssäkäyviä, osa perheellisiäkin tavallisia ihmisiä. Tietääkseni kukaan ei käy terapiassa... Outo tuttavapiiri sinulla, ei voi muuta todeta.

Kertakaikkisen RAIVOSTUTTAVAA jatkuvaa naisten syyllistämistä. Kyllä jos on varaa toisen jäädä kotiin, on varaa elää naisenkin palkalla, joten ISÄT HOITAMAAN niitä 1,5 -vuotiaita, prkl.



Jos on pakko syyllistää, niin syyllistäkää edes tasa-arvoisesti!