Uraäidit, oletteko ymmärtäneet, että

Moni asia muuttuu vuosikymmenten aikana, moni parempaan päin.

Vierailija:

Kas, kun eivät lastenpsykiatrit tätä virttä veisanneet 30 vuotta sitten.

Äitiysloma oli 3 kk ja sitten oli pakko jättää vauva hoitoon. Ja kas kummaa. Siltikin meistä 60-70-luvun vaihteessa syntyneistä kasvoi ihan tavallisia ihmisiä. Yhtäkään traumatisoitunutta tapausta en ole tavannut. Sen sijaan nykyisessä työssäni kohtaan päivittäin näitä nuoria, joiden äidit ovat olleet kotona sen kolme vuotta. Ei hyvää päivää, millaisia tapauksia... Lapset voivat huonosti, vaikka kaikki on teoriassa paremmin kuin koskaan ennen. Mutta se käytäntö... Ehkä ennen oli vain aikaa paremmin lapsille. Nykyään ei sitä aikaa näytä riittävän, vaikka äiti olisi ensimmäiset kolme vuotta kotona.

Jos olisit, et kirjoittelisi tällaista.



T: Uraäiti joka arvostaa myös kotiäitejä

Vierailija:

Elätkö muutenkin kuin 70-luvulla oli tapana? Jos sulle tulee syöpä niin otatko vastaan samat hoidot kun 70-luvulla oli tapana?

Moni asia muuttuu vuosikymmenten aikana, moni parempaan päin.

Kirjoitukseni pointti olikin, että vaikka pienten lasten hoito on TEORIASSA muuttunut parempaan suuntaan, niin KÄYTÄNNÖSSÄ näin ei ole. Lapset ja nuoret voivat erittäin huonosti, vaikka ovat olleet kotihoidossa. Jossakin perusturvallisuudessa mättää ja pahasti, vaikka vanhempi olisi kotona kolme ensimmäistä vuotta. Ei tätä voi muuten selittää.