Mikä diagnoosi, kun millään ei ole mitään väliä? Ei ole kyse masennuksesta.
En etsi lääketieteellistä dignoosia, vaan kokemuksia: tunnistaako joku kuvauksesta itsensä? Jos, niin mistä tässä on kyse?
Nuori sukulaismies. Ihan sama, peseekö hampaita, onko vaatteet ehjät tai mitä joku ajattelee hänestä. Ihan sama, onko rahaa vai ei ole rahaa. Ihan sama. Pääseekö matkustamaan, onko merkkivaatteita tai miten asuu. Ihan sama, kiusataanko häntä tai onko kavereita. Ihan sama, onko koko omaisuus lattialla vai kaapeissa.
Hänellä on takana vaikea masennus, mutta saanut puhtaat paperit. Masennuksesta hän taisi toipua juuri tällä millään-ei-ole-mitään-väliä - asenteella. On siis hyväntuulinen.
Mistä on kyse ja millainen elämä tällaisella on edessä?
Kommentit (90)
Hänellä on ollut paska psykiatri ja oikeasti on vielä aika syvällä suossa.
Terveisin, 10v masennuksen kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käsitellyt tätä omalla kohdalla. Tavoitin aikoinaan pelänneeni vakavaa väkivaltaa ja piilottaneeni/päästäneeni irti siitä osasta itseäni, joka välitti asioista, ettei se tuhoutuisi. Diagnooseja on useampi, käsittääkseni tämä on dissosiaatiota. Olen hällä väliä -asenteella tuhonnut terveyttäni ja elänyt köyhää elämää yksin. Oikeastaan vain ollut olemassa, hengittänyt. Surullista, mutta ehkä ehdin vielä muuttaa asioita, kun tämän vihdoin tajusin.
Mikä herätti sinut?
Olin pienestä pitäen tietoinen, ettei kaikki ollut kunnossa. Lapsuudenkodissa piti esittää, että kaikki oli hyvin, mutta omilleni muutettuani olin vapaa tarkastelemaan oloani rehellisemmin. Epäonnistunut parisuhdeyritys oli viimeinen niitti, joka sai hakemaan apua. Tuossa kohtaa tarvitsin myös vielä ystävän kannustusta, koska hävetti myöntää oma "heikkouteni" ja keskeneräisyyteni.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ollut paska psykiatri ja oikeasti on vielä aika syvällä suossa.
Terveisin, 10v masennuksen kokenut.
Mitä hänen tai psykiatrin pitäisi tehdä nyt, sinun kokemuksesi mukaan?
Ei hän ole enää psyk polin asiakas. Koska ei ole diagnoosia, niin ei ole psykiatriakaan.
Kyllähän tässä maailmassa ihminen on kuin kärpäsenpaska valtameressä, eli millään ei todellakaan ole väliä. Ihan sama. Jos pojalla vielä korkea äo, ei mikään ihme jos maailmankaikkeus ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käsitellyt tätä omalla kohdalla. Tavoitin aikoinaan pelänneeni vakavaa väkivaltaa ja piilottaneeni/päästäneeni irti siitä osasta itseäni, joka välitti asioista, ettei se tuhoutuisi. Diagnooseja on useampi, käsittääkseni tämä on dissosiaatiota. Olen hällä väliä -asenteella tuhonnut terveyttäni ja elänyt köyhää elämää yksin. Oikeastaan vain ollut olemassa, hengittänyt. Surullista, mutta ehkä ehdin vielä muuttaa asioita, kun tämän vihdoin tajusin.
Mikä herätti sinut?Olin pienestä pitäen tietoinen, ettei kaikki ollut kunnossa. Lapsuudenkodissa piti esittää, että kaikki oli hyvin, mutta omilleni muutettuani olin vapaa tarkastelemaan oloani rehellisemmin. Epäonnistunut parisuhdeyritys oli viimeinen niitti, joka sai hakemaan apua. Tuossa kohtaa tarvitsin myös vielä ystävän kannust
Vien tätä poikaa aika ajoin lounaalle ja kutsun mökille käymään. Onko sinulla ehdotuksia, mitä minun pitäisi keskustella hänen kanssaan, millaisia kysymyksiä esittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi tuosta pitäisi saada joku diagnoosi? Varmaan ihan hyvä toisaalta, ettei ainakaan lietso hysteriaa. Jos joku tuo jatkuvasti eteen uusia huolenaiheita, osaa stopata sen.
Sanoinkin, että en etsi diagnoosia, mutta en keksinyt muuta lyhyttä tapaa otsikoida juttua.On hyvä, ettei lietso hysteriaa, mutta aika lailla kylähullun näköinen ja käytöksinen on.
ja niin, tyhmä hän ei ole. Äo korkea.
Hän ajattelee liikaa ja tajuaa liiankin hyvin, miten lirissä tämä yhteiskunta on. Tunnistan samat oireet, tieto lisää tuskaa.
Joskus ajattelee, että olisipa helppoa, jos olisi vaan sellainen tyhmä hohottaja, päivänperho. Tekisi kaikki mitä käsketään ja uskoisi uutisiin kuin uskontoon.
Mutta ei ehkä sittenkään. Parempi olla oma itsensä
Jep, jotain tuollaista hän on joskus pohtinut itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi tuosta pitäisi saada joku diagnoosi? Varmaan ihan hyvä toisaalta, ettei ainakaan lietso hysteriaa. Jos joku tuo jatkuvasti eteen uusia huolenaiheita, osaa stopata sen.
Sanoinkin, että en etsi diagnoosia, mutta en keksinyt muuta lyhyttä tapaa otsikoida juttua.On hyvä, ettei lietso hysteriaa, mutta aika lailla kylähullun näköinen ja käytöksinen on.
ja niin, tyhmä hän ei ole. Äo korkea.
Vastasit itse itsellesi; korkea äo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ei ainakaan sairastu helposti ahdistuneisuushäiriöön. Ehkä suojaa itseään alitajuisesti. Pitäisin asennetta tavallaan vahvuutena ennemminkin kuin heikkoutena.
Toki hampaat kyllä pitäisi pestä, mutta mitä hyötyä oikeasti pohtia jotain merkkivaatteita? Mikä prioriteetti elämässä se muka on?
Hänen hampaansa ovat aivan mustat. Eikö nuoret juuri ole yleensä kiinnostuneita merkkivaatteista?
Kaikkia nuoria ei todellakaan kiinnosta merkkivaatteet.
Liian nuorena aloitettu masennuslääkitys tuhonnut aivot?
Masennuslääkket voivat tehdä turraksi ja tunteettomaksi. Venlafaxin teki musta zombin, joka oli voinut tuijottaa seinää koko päivän.
Nihilismimus maximus diagnoosin itse iskisin tässä tapauksessa Kantaan. T.Palsta-lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Liian nuorena aloitettu masennuslääkitys tuhonnut aivot?
oli hän silloin jo täysi-ikäinen
Hän on liittynyt mustaan paraatiin.
On and on, we carry through the fears
Oh, ah, ha
Disappointed faces of your peers
Oh, ah, ha
Take a look at me, 'cause I could not care at all
Do or die, you'll never make me
Because the world will never take my heart
Go and try, you'll never break me
We want it all, we wanna play this part
I won't explain or say I'm sorry
I'm unashamed, I'm gonna show my scars
Give a cheer for all the broken
Listen here, because it's who we are
-My Chemical Romance
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkket voivat tehdä turraksi ja tunteettomaksi. Venlafaxin teki musta zombin, joka oli voinut tuijottaa seinää koko päivän.
Hän oli silloin turta ja tunteeton, kun söi venlaflaxin isoimmalla annoksella. Mutta nyt hän syö pienempää annosta, ja on ihan eloisa ja sanavalmis.
Tiedän erään huippuälykkään autistipojan, joka on vähän samanlainen. Hän ei kylläkään ole passiivinen, vaan hoitaa rutiinit ja velvollisuudet ja on mm. tarkka hygieniasta. Mikään ei vain tunnu varsinaisesti liikuttavan häntä. On vain järkeillyt, että yhteiskunnassa pitää tietyt asiat hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle pojalle kaikki on ihan sama, hän onkin pahasti masentunut.
Omasi taitaa käyttää tuota itsensä suojeluun.
Niin, voi olla, että suojelee itseään, mutta miten ihmeessä tällaisesta pääsee yli?Ei ole oma poika.
Niin suojelee miltä? Miksi siitä pitäisi päästä yli? Onko jollain sitten ylipäätään merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on ollut paska psykiatri ja oikeasti on vielä aika syvällä suossa.
Terveisin, 10v masennuksen kokenut.
Jäin miettimään tätä. Ehkä hän todellakin on syvällä sisimmässään masentunut, mutta sitten kyse on kroonisesta masennuksesta. Tällaistako hänen loppuelämänsä sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle pojalle kaikki on ihan sama, hän onkin pahasti masentunut.
Omasi taitaa käyttää tuota itsensä suojeluun.
Niin, voi olla, että suojelee itseään, mutta miten ihmeessä tällaisesta pääsee yli?Ei ole oma poika.
Niin suojelee miltä? Miksi siitä pitäisi päästä yli? Onko jollain sitten ylipäätään merkitystä?
Hyvä pointti. Jos millään ei ole mitään merkitystä, niin ei sitten suojelullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi tuosta pitäisi saada joku diagnoosi? Varmaan ihan hyvä toisaalta, ettei ainakaan lietso hysteriaa. Jos joku tuo jatkuvasti eteen uusia huolenaiheita, osaa stopata sen.
Sanoinkin, että en etsi diagnoosia, mutta en keksinyt muuta lyhyttä tapaa otsikoida juttua.On hyvä, ettei lietso hysteriaa, mutta aika lailla kylähullun näköinen ja käytöksinen on.
ja niin, tyhmä hän ei ole. Äo korkea.
Hän ajattelee liikaa ja tajuaa liiankin hyvin, miten lirissä tämä yhteiskunta on. Tunnistan samat oireet, tieto lisää tuskaa.
Joskus ajattelee, että olisipa helppoa, jos olisi vaan sellainen tyhmä hohottaja, päivänperho. Tekisi kaikki mitä käsketään ja uskoisi uutisiin kuin uskontoon.
Mutta ei ehkä sittenkään. Parempi olla oma itsensä
€xxxccccccccccvvvvvvvvvvv
Jep, jotain tuollaista hän on joskus pohtinut itsekin.Xxccccccccccvvvvvvvvvvvvv
Itse tulin Jeesus-uskoon ja se jos mikä auttoi henkistä tuskaani.
Älykkäät ihmiset ovat yleensä tavalla tai toisella kiinnostuneita uskonasioista, joten ehkä se aihe nappaa hänelläkin.
Voit ainakin kokeilla joskus jutella aiheesta. Sama.
Hän ajattelee liikaa ja tajuaa liiankin hyvin, miten lirissä tämä yhteiskunta on. Tunnistan samat oireet, tieto lisää tuskaa.
Joskus ajattelee, että olisipa helppoa, jos olisi vaan sellainen tyhmä hohottaja, päivänperho. Tekisi kaikki mitä käsketään ja uskoisi uutisiin kuin uskontoon.
Mutta ei ehkä sittenkään. Parempi olla oma itsensä kuitenkin.