Mikä diagnoosi, kun millään ei ole mitään väliä? Ei ole kyse masennuksesta.
En etsi lääketieteellistä dignoosia, vaan kokemuksia: tunnistaako joku kuvauksesta itsensä? Jos, niin mistä tässä on kyse?
Nuori sukulaismies. Ihan sama, peseekö hampaita, onko vaatteet ehjät tai mitä joku ajattelee hänestä. Ihan sama, onko rahaa vai ei ole rahaa. Ihan sama. Pääseekö matkustamaan, onko merkkivaatteita tai miten asuu. Ihan sama, kiusataanko häntä tai onko kavereita. Ihan sama, onko koko omaisuus lattialla vai kaapeissa.
Hänellä on takana vaikea masennus, mutta saanut puhtaat paperit. Masennuksesta hän taisi toipua juuri tällä millään-ei-ole-mitään-väliä - asenteella. On siis hyväntuulinen.
Mistä on kyse ja millainen elämä tällaisella on edessä?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta. Kun mikään ei innosta. Evvk.
Mutta kun hän ei ole masentunut. Sanoo, että elämä on mukavaa. On aidosti hyväntuulinen.
Hän oli vuosia masentunut ja ahdistunut. Ei ole yhtään samanlainen kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Giagnoosit ovat:
dont worry, be happy sekä
i dont give a f*ck
Toisaalta voi olla todella väsynyt, onko ferritiinit tarkistettu?
Vierailija kirjoitti:
Mistä se masennus johtui? Olisiko taustalla se, että hän on jonkinlainen diagnosoimaton nepsy? Silloin tuo kaikki voi liittyä siihenkin. Masennus on aiheuttanut puolestaan ehkä anhedoniaa. Tai sitten hän on vain hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, mikä on sinänsä hyvä, mutta ei kenellekään ole hyväksi elää mistään kiinnostumatta ja välinpitämättömänä kaaoksen keskellä. Myös se, jos on yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut ja innostanut, on voinut lannistaa hänet, ja siitä on toipunut tavallaan suojautumalla tuolla välinpitämättömyydellä. Tai sama jos ei näe tulevaisuudessa mitään toivoa tai parempaa. Ei diagnooseilla niin väliä, vaan syy-seuraussuhteilla.
Itse asiassa hän on jonkin sortin nepsy. Jotin asperger-adhd välillä. Diagnoosia ei ole.
En tiedä, mistä masennus johtui. Mutta oli vaikea ja itsetuhoinen silloin. Pitkiä sairaalajaksoja.
Tulevaisuuskin on hänelle ihan sama. Ihan sama, onko se parempi vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Alkoiko armeijan jälkeen?
c-paperit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se masennus johtui? Olisiko taustalla se, että hän on jonkinlainen diagnosoimaton nepsy? Silloin tuo kaikki voi liittyä siihenkin. Masennus on aiheuttanut puolestaan ehkä anhedoniaa. Tai sitten hän on vain hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, mikä on sinänsä hyvä, mutta ei kenellekään ole hyväksi elää mistään kiinnostumatta ja välinpitämättömänä kaaoksen keskellä. Myös se, jos on yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut ja innostanut, on voinut lannistaa hänet, ja siitä on toipunut tavallaan suojautumalla tuolla välinpitämättömyydellä. Tai sama jos ei näe tulevaisuudessa mitään toivoa tai parempaa. Ei diagnooseilla niin väliä, vaan syy-seuraussuhteilla.
Itse asiassa hän on jonkin sortin nepsy. Jotin asperger-adhd välillä. Diagnoosia ei ole.En tiedä, mistä masennus johtui. Mutta oli vaikea ja itsetuhoinen silloin. Pitkiä sairaalaja
Onko esim. masennsuslääkitys?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se masennus johtui? Olisiko taustalla se, että hän on jonkinlainen diagnosoimaton nepsy? Silloin tuo kaikki voi liittyä siihenkin. Masennus on aiheuttanut puolestaan ehkä anhedoniaa. Tai sitten hän on vain hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, mikä on sinänsä hyvä, mutta ei kenellekään ole hyväksi elää mistään kiinnostumatta ja välinpitämättömänä kaaoksen keskellä. Myös se, jos on yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut ja innostanut, on voinut lannistaa hänet, ja siitä on toipunut tavallaan suojautumalla tuolla välinpitämättömyydellä. Tai sama jos ei näe tulevaisuudessa mitään toivoa tai parempaa. Ei diagnooseilla niin väliä, vaan syy-seuraussuhteilla.
Itse asiassa hän on jonkin sortin nepsy. Jotin asperger-adhd välillä. Diagnoosia ei ole.En tiedä, mistä masennus johtui. Mutta ol
tietääkseni on jokin ylläpitolääkitys, ettei masennus toistu. Sama lääke ollut vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle pojalle kaikki on ihan sama, hän onkin pahasti masentunut.
Omasi taitaa käyttää tuota itsensä suojeluun.
Niin, voi olla, että suojelee itseään, mutta miten ihmeessä tällaisesta pääsee yli?Ei ole oma poika.
Mikäli hän oppii/pystyy luottamaan tulevaisuuteen, ihmisiin, terveytensä voi tuo muuttua. Nepsylle pitää avata auki järjellisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle pojalle kaikki on ihan sama, hän onkin pahasti masentunut.
Omasi taitaa käyttää tuota itsensä suojeluun.
Niin, voi olla, että suojelee itseään, mutta miten ihmeessä tällaisesta pääsee yli?Ei ole oma poika.
Mikäli hän oppii/pystyy luottamaan tulevaisuuteen, ihmisiin, terveytensä voi tuo muuttua. Nepsylle pitää avata auki järjellisyys.
Mitä tarjoitat tuolla viimeisellä lauseella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se masennus johtui? Olisiko taustalla se, että hän on jonkinlainen diagnosoimaton nepsy? Silloin tuo kaikki voi liittyä siihenkin. Masennus on aiheuttanut puolestaan ehkä anhedoniaa. Tai sitten hän on vain hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, mikä on sinänsä hyvä, mutta ei kenellekään ole hyväksi elää mistään kiinnostumatta ja välinpitämättömänä kaaoksen keskellä. Myös se, jos on yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut ja innostanut, on voinut lannistaa hänet, ja siitä on toipunut tavallaan suojautumalla tuolla välinpitämättömyydellä. Tai sama jos ei näe tulevaisuudessa mitään toivoa tai parempaa. Ei diagnooseilla niin väliä, vaan syy-seuraussuhteilla.
Itse asiassa hän on jonkin sortin nepsy. Jotin asperger-adhd välillä. Diagnoosia ei ole.Hei! Tiedätkö mikä lääkitys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se masennus johtui? Olisiko taustalla se, että hän on jonkinlainen diagnosoimaton nepsy? Silloin tuo kaikki voi liittyä siihenkin. Masennus on aiheuttanut puolestaan ehkä anhedoniaa. Tai sitten hän on vain hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, mikä on sinänsä hyvä, mutta ei kenellekään ole hyväksi elää mistään kiinnostumatta ja välinpitämättömänä kaaoksen keskellä. Myös se, jos on yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut ja innostanut, on voinut lannistaa hänet, ja siitä on toipunut tavallaan suojautumalla tuolla välinpitämättömyydellä. Tai sama jos ei näe tulevaisuudessa mitään toivoa tai parempaa. Ei diagnooseilla niin väliä, vaan syy-seuraussuhteilla.
Itse asiassa hän on jonkin sortin nepsy. Jotin
tietääkseni venlaflaxin, ollut useita vuosia.
Vierailija kirjoitti:
tietääkseni venlaflaxin, ollut useita vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Does venlafaxine help with ADHD?
Venlafaxine is a serotonin and norepinephrine reuptake inhibitor. It has been used in treatment of ADHD with varying success. Several open studies found venlafaxine to be effective in decreasing the ADHD symptoms, but most of these studies also reported high dropout rates due to side effects.
Mä vähän epäilinkin tätä.
Olen käsitellyt tätä omalla kohdalla. Tavoitin aikoinaan pelänneeni vakavaa väkivaltaa ja piilottaneeni/päästäneeni irti siitä osasta itseäni, joka välitti asioista, ettei se tuhoutuisi. Diagnooseja on useampi, käsittääkseni tämä on dissosiaatiota. Olen hällä väliä -asenteella tuhonnut terveyttäni ja elänyt köyhää elämää yksin. Oikeastaan vain ollut olemassa, hengittänyt. Surullista, mutta ehkä ehdin vielä muuttaa asioita, kun tämän vihdoin tajusin.
Masennukselta nimenomaan kuulostaa. Jos välissä on päässyt "parempaan kuntoon", niin nyt se taas uusiutuu.
Vierailija kirjoitti:
Masennukselta nimenomaan kuulostaa. Jos välissä on päässyt "parempaan kuntoon", niin nyt se taas uusiutuu.
Mielestäni jos ADHD taustalla, niin se pitäisi hoitaa. Masennuskin voi lähteä ADHD on monipuolinen, ja jos ei ole koskaan ollut lääkktystä, tottakai se hankaloituu elämän aikana. Ja mä itse koen, että Venla siksi helpottanut oireita.
Masennus on muuttunut korkean toimintakyvyn masennukseksi.
Eli parempaan päin on menossa. Josko se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tietääkseni venlaflaxin, ollut useita vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Does venlafaxine help with ADHD?
Venlafaxine is a serotonin and norepinephrine reuptake inhibitor. It has been used in treatment of ADHD with varying success. Several open studies found venlafaxine to be effective in decreasing the ADHD symptoms, but most of these studies also reported high dropout rates due to side effects.
Mä vähän epäilinkin tätä.
Hänellä kokeiltiin useita masennuslääkkeitä, ennen kuin tämä vähän tepsi. Venlaflaxin nosti vaikean masennuksen vain keskivaikeaksi. Tämä hällä väliä asenne poisti masennuksen rippeet.
Mutta adhd-lääkitystä ei voi antaa, koska väärinkäytti päihteitä masennuksen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Olen käsitellyt tätä omalla kohdalla. Tavoitin aikoinaan pelänneeni vakavaa väkivaltaa ja piilottaneeni/päästäneeni irti siitä osasta itseäni, joka välitti asioista, ettei se tuhoutuisi. Diagnooseja on useampi, käsittääkseni tämä on dissosiaatiota. Olen hällä väliä -asenteella tuhonnut terveyttäni ja elänyt köyhää elämää yksin. Oikeastaan vain ollut olemassa, hengittänyt. Surullista, mutta ehkä ehdin vielä muuttaa asioita, kun tämän vihdoin tajusin.
Mikä herätti sinut?
Mistä se masennus johtui? Olisiko taustalla se, että hän on jonkinlainen diagnosoimaton nepsy? Silloin tuo kaikki voi liittyä siihenkin. Masennus on aiheuttanut puolestaan ehkä anhedoniaa. Tai sitten hän on vain hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, mikä on sinänsä hyvä, mutta ei kenellekään ole hyväksi elää mistään kiinnostumatta ja välinpitämättömänä kaaoksen keskellä. Myös se, jos on yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut ja innostanut, on voinut lannistaa hänet, ja siitä on toipunut tavallaan suojautumalla tuolla välinpitämättömyydellä. Tai sama jos ei näe tulevaisuudessa mitään toivoa tai parempaa. Ei diagnooseilla niin väliä, vaan syy-seuraussuhteilla.