Työssäni tapaan psyykkisesti häiriintyneitä potilaita ja täytyy sanoa

ihmisiä joiden vanhemmat ovat olleet sellaisia, että lapsi on vielä aikuisenakin hyvin ahdistunut , itsetuhoinen (esim ylipaino, masennus) tai vailla omaa tahtoa. ja sellainen elämä on kyllä kärsimystä. Eikä näitä ihmisiä lohduta yhtään se että sä olet selvinnyt ilman vakavia ongelmia. On suuri ero sen välillä jos on riitaisa koti ja ei niin hyvät vanhemat ja sen välillä et vanhemmat ovat nujertaneet lapsen koko tahdon. Mut tää palsta tuntuu olevan niin helmiä sioille että huhhuh. Ei tunnu olevan tärkeää ymmärtää ja jakaa vaan suuri osa ihmisistä haluaa päteäpäteäpäteä. Ja moni siihen päälle vielä olla mahdollisimman ilkeä ja nauttia toisen mielen pahoittamisesta. Sanos mulle ovatko nää sitten niitä normaaleja hyvin selvinneitä ihmisiä? Niinkuin tuo yksi sekopää esimerkiksi??

en minä ole selvinnyt ilman vakavia ongelmia, pointtini oli vain se, että ei kaikki ongelmaiset sinänsä syytä vanhempiaan (siis päin naamaa), kuten tuo yksi tuntui olettavan. Kyllä minunkin mielestäni monissa tapauksissa suuri syy lapsen ongelmiin todellakin on vanhemmissa eikä se ole mitään vastuunsiirtämistä vaan vain tosiasia. Sitten taas se mitä omille ongelmille tekee, jos pystyy tekemään, on omalla vastuulla koska eipä sitä kukaan muukaan niille mitään tee.

kannatakaan syyttää. Mutta symbolisesti kyllä syyttää ja vihata paljon, muuten ei niistä ongelmistaan eroon pääse. Ja vastuu avun hakemisesta on itsellä, mutta se mitä olen itse kokenut ja nähnyt, kukaan joka on saanut niitä vakavia ongelmia ei niistä yksin pääse. tarvitaan terapeutti ja vertaistukea. Siksi se onkin niin surullista et se mitä vanhemmat on tehneet vie valtavasti voimavaroja elämältä jota olis tarkoitus pystyä elämään. Ja luulempa niinkin et moni tän palstan ilkeistä mukafiksuista ihmisistä voi todella pahoin. Ei kukaan hyvinvoiva saa kiksejä toisten vahingoittamisesta. Mut on helpompi olla koppava, ilkeä ylemmyydentuntoinen kuin tajuta kuinka huonosti itsellä menee.