Lue keskustelun säännöt.
Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan
07.09.2025 |
Kuitenkin jokainen vanhempi tietää kuinka lyhyt humaus se varhaislapsuus on. Kohta sulla onkin teini siinä, joka pian on nuori aikuinen. Tuon jälkeen se suhde omaan lapseen on kahden aikuisen välinen suhde ja se jatkuu vuosikymmeniä. Mutta harva vela puhuu mitään siitä, puhutaan vaan vaipparallista, uhmaikäisistä jne. Ikään kuin lapsi olisi pikkulapsi hyvinkin pitkän ajan.
Äiti, lapset 18 v ja 21 v
Kommentit (320)
Ap on alistettu ajatukseen, että pitää tehdä ja sietää asioita, joista ei nauti ja joita ei halua. Otatko kakkoseenkin vain siksi, että miehesi mielestä "kaikkea pitää kokeilla", "eihän se kestä kuin hetken", "voit miellyttää toista, vaikka et itse siitä pidä", jne.? Kuule kun elämässä ei tarvitse sietää kakkalapsia, eikä kakkapanoja. Jatkaa vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden hoitaa kakkelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti.
Pidin itsekin esimerkiksi vauva-aikaa ja uhmaikää raskaana. En ole mikään "perheenäiti-tyyppi". Mutta silti ihmetyttää miksi usein se pikkulapsiaika näkyy niin merkittävänä, vaikka se on niin häviävä lyhyt aika vanhemmuudessa.
En tällä hetkellä keksi mitään negatiivista siinä että olen äiti. On ihanaa seurata läheltä kahden nuoren aikuisen elämää, ovat myös mitä parhainta keskusteluseuraa.
Ap
Samaa minäkin olen ihmetellyt, koska se pikkulapsiaika on todella lyhyt elämänvaihe. Samoin olen ihmetellyt, että eihän sitä voi etukäteen tietää, haluaako jotain koskaan. Itse siis en nuorempana halunnut lapsia, mutta joskus 28-29-vuotiaasta lähtien alkoi mieli muuttua, niin että halusin lapsia, ja olin onnellinen kun niitä sain. Nykyään olen onnellinen myös lastenlapsista.
Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti.
Pidin itsekin esimerkiksi vauva-aikaa ja uhmaikää raskaana. En ole mikään "perheenäiti-tyyppi". Mutta silti ihmetyttää miksi usein se pikkulapsiaika näkyy niin merkittävänä, vaikka se on niin häviävä lyhyt aika vanhemmuudessa.
En tällä hetkellä keksi mitään negatiivista siinä että olen äiti. On ihanaa seurata läheltä kahden nuoren aikuisen elämää, ovat myös mitä parhainta keskusteluseuraa.
Ap
Tarvittaessa voi adoptoida aikuisen. Tai sitten riittää normaalit ystävyyssuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pitkä rasti on käyttää edes 10 saatika 20 vuotta elämästään johonkin sellaiseen mitä ei halua ja mistä ei nauti.
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.
Kaipa se riittää silloin, kun vanhemman aivot ovat kummelitasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua seurata kenenkään elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ap on alistettu ajatukseen, että pitää tehdä ja sietää asioita, joista ei nauti ja joita ei halua. Otatko kakkoseenkin vain siksi, että miehesi mielestä "kaikkea pitää kokeilla", "eihän se kestä kuin hetken", "voit miellyttää toista, vaikka et itse siitä pidä", jne.? Kuule kun elämässä ei tarvitse sietää kakkalapsia, eikä kakkapanoja. Jatkaa vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden hoitaa kakkelit.
Kakkoseen ottamalla ei lapsia synny. Taidat olla sinä joka ottaa kakkoseen aina, kun ei lapsia synny..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten lasten kanssa taaksepäin katsottuna vaipparalli ja uhmaikä varmasti vaikuttaa lyhyeltä vaiheelta, mutta reaaliajassa vastoin tahtoa koettuna se on todella pitkä aika. Siihen päälle vielä raskausaika riskeineen, vanhemman velvollisuudet lasten harrastuksissa ja murrosiän ongelmat, niin puhutaankin jo - ylläri - parin vuosikymmenen raskaasta elämänvaiheesta.
Niin ja sitten jos se on mies niin siitä voi tulla vaikka ihan oikea yhteiskunnallinen ongelma, rikollinen. Kiva 3-4v cuddlailua lapsosen kanssa ja sen jälkeen alamäkeä ja katastrofi, 60 vuoden rikollisura, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika pitkä rasti on käyttää edes 10 saatika 20 vuotta elämästään johonkin sellaiseen mitä ei halua ja mistä ei nauti.
Jep, jokainen elää tavallaan. Ei lapsia kannata sillä asenteella tehdä, että saattaahan niistä tykätä sitten kun niitä on. Lapset ansaitsee vanhemman/vanhemmat, jotka oikeasti haluaa heidät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti.
Pidin itsekin esimerkiksi vauva-aikaa ja uhmaikää raskaana. En ole mikään "perheenäiti-tyyppi". Mutta silti ihmetyttää miksi usein se pikkulapsiaika näkyy niin merkittävänä, vaikka se on niin häviävä lyhyt aika vanhemmuudessa.
En tällä hetkellä keksi mitään negatiivista siinä että olen äiti. On ihanaa seurata läheltä kahden nuoren aikuisen elämää, ovat myös mitä parhainta keskusteluseuraa.
Ap
Äitiys oli sinulle siinä tapauksessa varmasti hyvä valinta. Itselleni en olisi sitä missään nimessä halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on alistettu ajatukseen, että pitää tehdä ja sietää asioita, joista ei nauti ja joita ei halua. Otatko kakkoseenkin vain siksi, että miehesi mielestä "kaikkea pitää kokeilla", "eihän se kestä kuin hetken", "voit miellyttää toista, vaikka et itse siitä pidä", jne.? Kuule kun elämässä ei tarvitse sietää kakkalapsia, eikä kakkapanoja. Jatkaa vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden hoitaa kakkelit.
Okei ... no, jos siis uloste on ongelma, niin voihan sen työn ulkoistaa. Kautta aikojen on varakkaammissa perheissä ollut lastenhoitajia. Suomi nyt on ollut niin köyhä, että harvemmilla on ollut mahdollisuus, niin kaikilla ei ole lähipiirissä sitä mallia, eikä se ehkä tule mieleen. Jokainen ihminen on kuinkin syntynyt ja ollut syntymänsä jälkeen lapsi. Yleensä lapsissa on myös paljon suloisia puolia, jotka lisäävät onnellisuutta. Jos luopuu kokonaan lapsista, niin joutuu luopumaan myös niistä suloisista ja onnellisista asioista. Yksi elämänalue jää kokematta. Mutta onneksi jokaisella on nykyään oikeus valita.
Toki ymmärrän että kaikki eivät ole muutenkaan läheisiä lähisuvun kanssa, ei omien vanhempien tai omien sisarusten kanssa. Itselleni perhe on tärkeä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti.
Ymmärrän.
Ollaan niin monenlaisia.
Mulla taas on ollut toive perheestä. Oon aina tykännyt lapsista ja tullut lasten kanssa hyvin juttuun. Jotenkin ymmärrän lapsia.
Äitinä oleminen yllätti. Ei tää ollut ollenkaan sitä pelkkää kivaa ja rakentavaa opettavaa kommunikointia lasten kanssa, vaan mukaan tuli omat haavat ja traumat. Ne todella yllätti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.
Kaipa se riittää silloin, kun vanhemman aivot ovat kummelitasoa.
Ei nyt tarvitse olla noin hyökkäävä. Minä en kannusta ketään mihinkään vastentahtoiseen vanhemmuuteen, mutta pikkulapsista puhutaan kyllä aivan turhan negatiiviseen sävyyn. Ovat parempaa seuraa kuitenkin kuin aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.
Eikö Kummelit ole jo sentään isovanhempia joista osa on jo kuollut. Kuollut. Kuollut. Kuolemalla kuollut. Ei kai kuolleet synnytä ketään enää. Jälkipolvi tekee omat syntisiä ja tietysti kärsii myös isiensä synneistä. Mooses tietää. Pitää muistaa että vauvakin kuolee siinä kuin vanhukset ja aikuiset. Näistä avioeroista ja aviottomista päätellen niin ei se ihan niin hauskaa olekaan.
Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti.