Lue keskustelun säännöt.
IS:"Riikka, 35, asuu kahden miehen kanssa ja rakastaa molempia". Mitä mieltä?
16.06.2024 |
Sopisiko sinulle tällainen järjestely?
Saako tällaista edes arvostella kriittisesti nykyään vaikka lehdessä tätä saa mainostaa?
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000010498792.html
Kommentit (153)
61/153
|
16.06.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Omapahan tuo on asiansa. Ei vaikuta omaan elämään millään lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
''Arjen kustannukset jaetaan aikuisten kesken. Riikka ja Arto maksavat omaa asuntolainaansa, mutta muuten arjen kustannukset jaetaan sen mukaan, miten kullakin on rahaa käytössään.
Arki sujuu oikeastaan paremmin kuin ennen: kaikki on helpompaa käytännöllisesti ja taloudellisestikin. Tuntuu kuin Reima olisi aina ollut täällä.''
Tämä kohta vähän huvitti. Kai se helpottaa kun kolme aikuista maksaa juoksevia kuluja, tulee kalliit hevoset ja muut hoidettua. Ja Riikalla vielä terveysongelmia. Toivottavasti Reimalle ei jää lopulta pelkkä luu käteen.
Pohdin samaa. Käytännössä hän kartuttaa tän avioparin pääomaa mahdollistamalla heidän elämäntavan maksamalla kuluja mutta osallistumatta asunnon omistamiseen. Aika jännä ratkaisu.
Täh? Ihan samalla tavalla tämä pätee pareihin, joissa toinen omistaa asunnon. Ei kai siinäkään yleensä niin mene, että asunnon omistava osapuoli maksaa ihan kaiken ja toinen elää täysin siivellä? Kyllähän omasta elämisestä nyt jotain pitää aikuisen aina maksaa. Haloo.
Ja jos se on elämän suurin tavoite, ettei rakas hyödy vaan euroakaan, niin ei voi muuttaa kenenkään kanssa yhteen, koska lähes poikkeuksetta yhteen muutto säästää kummankin osapuolen rahaa.
Luultavasti tuokin elää nyt halvemmalla kuin yksin asuessaan. Jos on fiksu, niin kartuttaa sillä ylimääräisellä säästöllä omaa omaisuuttaan, eikä nurise siitä ettei lypsäkään kumppaneita ihan kuiviin.
Huh, itselle vaikeata löytää edes yksi mies, jonka kokisin sielunkumppanikseni, saati sitten kaksi.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun toisilla on monta miestä, itse en löytänyt sitä ensimmäistäkään.
Samaa ihmettelen. Näillä naisilla on jokin rakkauden supervoima.
Vähän mietityttää seksi kahden kanssa. Tässähän on ihan eri tilanne kuin tavallisessa kolmen kimpassa, jossa on yleensä pari plus joku ulkopuolinen, johon kummallakaan parin osapuolista ei ole syvää tunnesidettä. Siis rakastava seksi vaikka peräkkäisinä päivinä eri miehen kanssa. Hellät kuiskinnat. Vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Asioista annetaan julkisuuteen sellainen kuva kuin halutaan. Se mitä elämä todellisuudessa on, emme voi tietää.
Kuinka moni tuntee 30 vuotta onnellisessa polyamorisessa suhteissa samojen ihmisten kanssa olleen?
Minä en tunne yhtään polysuhteessa olijaa, mutta en kyllä tunne kovin montaa onnellisessa monosuhteessa 30 vuotta elänyttäkään. Melkein kaikilla graaveja ongelmia, ja ne jotka ei anna esim pettämistä tai väkivaltaa anteeksi on eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua vähän ihmetyttää, mistä lähtien erilaisista elämäntavoista kertominen on muka ollut "mainostamista"? Ihmisillä on oikeus elää elämäänsä miten parhaaksi katsovat. Näitä vastaavia on ollut aina, niistä ei vaan ole puhuttu julkisesti. Nykyisin erilaisuus hyväksytään paremmin eikä ihmisten tarvitse piilotella itseään. Minä ymmärrän, miksi ihmiset haluavat kertoa elämästään muille, etenkin jos tuntuu että oma elämäntapa on joillekin vielä hankala hyväksyä. Minä en sen sijaan ihan täysin ymmärrä, mistä nousee tarve sille kritiikille, kun kyse on kuitenkin toisten ihmisten elämästä?
Ei yhden ihmisen tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään ja toisen ihmisen tarve tuomita ja rajoittaa muiden elämänvalintoja ole keskenään tasa-arvoisia näkemyksiä. Tämä on jotenkin hämärtynyt nykymaailmassa.
Miksi meillä on vankilat? Rajoitetaan ihmisiä ettei he saa olla itsensä kaltaisia ja elää omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Huh, itselle vaikeata löytää edes yksi mies, jonka kokisin sielunkumppanikseni, saati sitten kaksi.
Tuskin nuo on sielunkumpaneita. Petikumppaneita pikemminkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun toisilla on monta miestä, itse en löytänyt sitä ensimmäistäkään.
Samaa ihmettelen. Näillä naisilla on jokin rakkauden supervoima.
Vähän mietityttää seksi kahden kanssa. Tässähän on ihan eri tilanne kuin tavallisessa kolmen kimpassa, jossa on yleensä pari plus joku ulkopuolinen, johon kummallakaan parin osapuolista ei ole syvää tunnesidettä. Siis rakastava seksi vaikka peräkkäisinä päivinä eri miehen kanssa. Hellät kuiskinnat. Vaikeaa.
Eiköhän tänäpäivänä kolmen kimpat ole ventovieraiden kanssa.
En tiedä sopisiko itselleni, mutta eipä ole tarvetta arvostellakaan. Niin kauan kuin ei aiheuta muille haittaa toiminnallaan saa tehdä mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mutta toisaaltaan kun minulle on vaikeaa pitää edes yhdestä miehestä niin tietenkään en käsitä miten joku kykenee pitämään kahdesta.
😁 näimpä
Jos ei miehet jaksa pitää kunniastaan tuon enempää kiinni, niin ihan vapaasti saavat minun puolesta palvella samaa naista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En arvostele enkä puutu heidän päätöksiinsä, mutta heräsi muutama kysymys: Ainakin teoriassa kaikilla osapuolilla on vanhemmat, käyvätkö he koko porukalla moikkaamassa vuoron perään kaikkia? Pitkissä suhteissa vanhemmat ikääntyvät ja tarvitsevat apuja, kuka ja millä kokoonpanolla käydään auttamassa? Voiko miniä käydä toisen miehensä kanssa? Kuka/ketkä menevät lasten päiväkodin/koulun juhliin, kaikki? Tekevätkö kaikki yhtä paljon kotitöitä, siivousta ha ruokia? Onko koskaan erimielisyyksiä ja mitä silloin tapahtui? Jne jne.
Miksi miniän pitäisi hoitaa miesten vanhemmat? Eikö tullut mieleen iloita, ettâ kaksi vävypoikaa voi hoitaa Riikan vanhemmat?
Seeking brother husband. Ihan virkistävää välillä näin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vähän ihmetyttää, mistä lähtien erilaisista elämäntavoista kertominen on muka ollut "mainostamista"? Ihmisillä on oikeus elää elämäänsä miten parhaaksi katsovat. Näitä vastaavia on ollut aina, niistä ei vaan ole puhuttu julkisesti. Nykyisin erilaisuus hyväksytään paremmin eikä ihmisten tarvitse piilotella itseään. Minä ymmärrän, miksi ihmiset haluavat kertoa elämästään muille, etenkin jos tuntuu että oma elämäntapa on joillekin vielä hankala hyväksyä. Minä en sen sijaan ihan täysin ymmärrä, mistä nousee tarve sille kritiikille, kun kyse on kuitenkin toisten ihmisten elämästä?
Ei yhden ihmisen tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään ja toisen ihmisen tarve tuomita ja rajoittaa muiden elämänvalintoja ole keskenään tasa-arvoisia näkemyksiä. Tämä on jotenkin hämärtynyt nykymaailmassa.
Miksi meillä on vankilat? Rajoitetaan ihmisiä ettei
Ei vankilaan mennä (nykyaikaisessa sivistysvaltiossa ainakaan) puhtaasti yksityiselämän piiriin kuuluvista valinnoista, vaan teoista jotka vahingoittavat muita. Varastaminen, väkivalta, seksuaalirikokset, toisen omaisuuden tuhoaminen. Ymmärrätkö näiden ja täysivaltaisten suostuvaisten aikuisten välisten ihmissuhteiden välisen eron? Olennaista on, ettei kenenkään henkilökohtainen määräysoikeus yllä toisen ihmisen määräysoikeuden yli. Lievemmässä muodossa tällainen oman määräyspiirin rajojen yli toisen puolelle astuminen voi olla juuri tarvetta tuomita muiden yksityiselämää. Silloin, kun vaikutusyritys menee kritiikistä konkreettisiksi teoiksi se on jo rikos. Toki pelkkä puhekin voi äärimmäisissä muodoissaan olla rikos, jos sen tarkoitus on selkeästi vahingoittaa muita.
Lait eivät ole millään tavalla ristiriidassa sanomani kanssa, vaan pikemminkin linjassa sen kanssa, että ihmisillä on lähtökohtaisesti oikeus päättää omasta elämästään ja hallita sitä niin kauan, kuin ei astuta muiden ihmisten määräysoikeuden piiriin. Mitä pidemmälle toisen ihmisen henkilökohtaisen määräysvallan piiriin astutaan, sitä vähemmän sinulla on siellä sananvaltaa, ja sitä herkemmin pienetkin vaikutusyritykset ovat tuomittavia ja jopa rikollisia.
Nykyaikana joillakin on ihan hämärtynyt perusasiat, eikä nähdä tai tunnisteta tällaisia oman ja muiden henkilökohtaisen piirin rajoja ollenkaan. Se, että kuvitellaan oma mielipide toisen yksityiselämästä tasa-arvoiseksi on vähän sama kuin väittäisit, että sinulla on yhtäläinen oikeus heilua naapurin pihalla kuin sillä naapurilla itsellään.
Jos on 12-vuotiaana ystävystynyt ja aikuisena alkanut seurustella nykyisen miehensä kanssa, niin lienee ymmärrettävää, että kaipaa vähän vaihtelua. Ehkä ihan skidinä alkaneet seurustelusuhteet helpommin muuttuvat muistuttamaan jonkinlaista toveruutta tai sisaruutta ajan myötä, ja siihen on kätevä ottaa joku uusi tyyppi mukaan, kun oma kumppani on niin tuttu ja turvallinen jo lapsuudesta, eikä erokaan tule sen takia ihan helposti mieleen.
Kivikaudella seksi oli yhteistä heimoyhteisöissä. Ruoka ja seksi jaettiin kaikille, mikä takasi yhteen hiileen puhaltamisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos on 12-vuotiaana ystävystynyt ja aikuisena alkanut seurustella nykyisen miehensä kanssa, niin lienee ymmärrettävää, että kaipaa vähän vaihtelua. Ehkä ihan skidinä alkaneet seurustelusuhteet helpommin muuttuvat muistuttamaan jonkinlaista toveruutta tai sisaruutta ajan myötä, ja siihen on kätevä ottaa joku uusi tyyppi mukaan, kun oma kumppani on niin tuttu ja turvallinen jo lapsuudesta, eikä erokaan tule sen takia ihan helposti mieleen.
Voi olla näin, että se eka on tottumuskumppani ja uusin on se aikuiselämän kumppani, joka on otettu toteuttamaan naisen tarpeita kun se eka on vähän kuin veli ja toinen on mies.
Ei olisi mun juttu, mutta eipä se minulle kuulu, miten muut haluavat elää. Ihan ok siis, jos kaikille osapuolille kerran sopii ja ovat tyytyväisiä. Ihmettelen vähän, miten jotkut jaksavatkin muiden suhteista provosoitua ja ahdistua.
Ihan ok. Voisin itse harkita samaa. Kun toisen ukon naama ja jutut alkaa kyllästyttää, voisi siirtyä toisen seuraan. Kolme voisi olla ideaali. Olisi myös sängyssä kaivattua vaihtelua. Kotihommia olisi jakamassa useampi aikuinen. Mikäpä ettei.