Muita naisia, jotka inhoavat feminiinistä naissvartaloa??

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä naisellisista muodoista vartalossani. Se johtuu siitä, että en samaistu naisiin, koska minulla on autismin kirjon häiriö. Olen henkisesti poika/mies ja haluaisin näyttääkin siltä. Nuorempana olin todella hoikka, pidin lyhyttä poikatukkaa. Tykkäsin ulkonäöstäni enemmän kuin nyt. Nyt käytän niin väljiä vaatteita (usein miesten), että muodot ei erotu. Olen silti ehdottomasti biologinen nainen ja hetero.

Olet friikki ja häpeät syystäkin itseäsi.

Ihan sama juttu minulla. Koen sen osin liittyvän siihen, että olen esteetikko. Mielestäni esimerkiksi vaatteet näyttävät paremmilta päällä, kun vartalo on hyvin sutjakka (niin, siksi varmaan mallit ovat rakenteeltaan sellaisia kuin ovat).

Käytän a-b-kupin rinnoilleni mahdollisimman litistäviä liivejä ja usein muotoilevia alusvaatteita. En pysty katsomaan itseäni alasti. Jokainen laakso ja kukkula ahdistaa

Kun olisinkin tiimalasi enkä päärynä, jonka lantio on oikein ylikorostuneen leveä. Rinnatkin ovat suuret. Olen todella rumavartaloinen, leviän kuin mikäkin kuhilas alaspäin. Sain jo lapsena kuulla siitä, miten leveä olen. Mieluummin olisin vaikka pienirintainen päärynä, koska lantiosta nyt vaan en eroon voi päästä. Eniten itsekin ihailen hoikkia, pienirintaisia, kapealanteisia naisia. Ylipainoa ei ole, mutta isojen rintojen takia näytän pulskalta.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi varmasti tykkää utareistasi; hölskyttelee, imuttelee ja puristelee niitä, tuleekin niille. Onhan ne tietenkin hänenkin mielestään paholaisen keksintö kun niin häntä viettelevät, kuten leveät lanteesi ja kostuva pillusikin. Muutkin miehet haluavat yhtyä sinuun ja siksi mies ei sinulle enää huomiota annakaan,portto.

Lahkon vanhimmat keksivät kyllä rangaistuksen portolle. Odotapas vain.

"Kasvoin perheessä, jossa muut sisarukset olivat poikia ja naisia pilkattiin avoimesti"

Eihän tuo yhtään ihme siis ole, että sinusta tuntuu tuolta. Tosi surullista kyllä ja tunnen empatiaa sinua kohtaan, toisekseen vartalosi on varmasti tosi kaunis ja ihana. Kukaan ei ansaitse elää tuollaisessa itseinhossa omassa kehossaan, sehän on sinun koti täällä maailmassa se keho ja siinä olisi hyvä tuntea itsensä hyväksi - omissa nahoissaan.

Oletko katsonut onko lähiseudullasi jotain terapiamahdollisuuksia tai muuta apua jota voisit saada? Onko sinulla kavereita joiden kanssa voisi puhua avoimesti vaikka saunailloissa tuosta tunteestasi? Vai vältteletkö alasti olemista muiden naisten kanssa?

Itselläni on myös vl-tausta ja minä en ole kasvanut inhoamaan naiskehoa sen enempää kuin mieskehoakaan, päinvastoin koen saaneeni aika terveen naisen ja miehen mallin ja luontevan suhtautumisen ihmiskehoon ja seksuaalisuuteen, eli vl-piireissäkin on erilaisia perheitä ja porukoita. Monet vl-taustaiset kaverinikin ovat rentoja vartaloiden ja alastomuuden sekä seksuaalisuuden suhteen, jopa sellaisia hieman ronskeja osa. 

Tästä ketjusta myös huomaa hyvin, että sairaita ihmisiä on, ja on täysin utopistinen ajatus joku sellainen, että vl-piirit olisivat kierompia kuin muut - katso tätä palstaa miten misogyyninen tämä on ja millaisia juttuja tässäkin ketjussa "epäuskoiset" miehet naisista puhuu. Vastaavia juttuja en itse koskaan vl-piireissä kuullut, tai ylipäätään naisten tai miesten haukkumista. Just äsken avasin jonkun ketjun missä miehet puhui naisista joiden kanssa ovat panneet, ja jutut oli niin rumia, että enpä haluaisi koskaan olla missään kosketuksissa sellasten miesten kanssa. Kyseinen ketju poistui jo.

Oikeastaan tää koko ketju saattaa olla vaan jonkun vanhoillislestadiolaisiaa vihaavan trollin tekosia, harmi jos on oikeasti joku tuossa tilanteessa kuin ap ja oikeasti sitten saa tällaisia vastauksia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lestadiolaiset tuhosi itsetuntosi misogyniallaan. Suosittelen terapiaa. Naisen keho on kaunis ja tuntemasi miehet kaappihomoja, jotka purkavat seksuaalista turhautumistaan naisiin.

Näinkin voisi sanoa. Pilkkaaminen oli sitä että puristeltiin kysymättä ja naurettiin. Vartalon kommentoitiin olevan hyvä synnyttäjän vartalo. Näin puhuivat vanhemmat naiset.

Ap

Ymmärrän hyvin traumaasi.

Ap ei ole terve. Välttelisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lestadiolaiset tuhosi itsetuntosi misogyniallaan. Suosittelen terapiaa. Naisen keho on kaunis ja tuntemasi miehet kaappihomoja, jotka purkavat seksuaalista turhautumistaan naisiin.

Näinkin voisi sanoa. Pilkkaaminen oli sitä että puristeltiin kysymättä ja naurettiin. Vartalon kommentoitiin olevan hyvä synnyttäjän vartalo. Näin puhuivat vanhemmat naiset.

Ap

Ei ole mikään ihme, että tuollaisten kokemusten jälkeen sinun on vaikea hyväksyä kehoasi. Samantyyppisiä kommentteja jouduin itsekin kuulemaan nuorena ja kyllä sellainen vääristää kehosuhteen pitkäksi aikaa. Ikään kuin naisen keho olisi yleistä omaisuutta, joka on tarkoitettu vain kähmittäväksi, kommentoitavaksi, lapsentekoon ja miesten nautintoa varten.

Auttaisiko sellainen, että keskittyisit vakuuttamaan itsesi siitä, että olet paljon muuta kuin pelkkä fyysinen olemuksesi? En tunne sinua mutta jotenkin tuntuu, että sinut on nuoruudessasi typistetty pelkäksi vartaloksi ja muut ominaisuutesi on sivuutettu kokonaan. Mieli alkaa herkästi kapinoida, jos tältä pohjalta lähdet "pakottamaan" itseäsi siihen, että sinun pitäisi olla ylpeä kehostasi ja pitää sitä kauniina.

Mistä luonteenpiirteistäsi pidät eniten? Missä asioissa olet luonnostasi hyvä ja missä olet kehittynyt huomattavasti? Millaisista asioista nautit? Kun mietit vastauksia näihin asioihin, niin alat hiljalleen nähdä itsesi kokonaisena, ainutlaatuisena ihmisenä ja sitä kautta kehosuhteesikin lähtee varmasti muokkautumaan hyväksyvämpään suuntaan.

Hoh hoijaa taas.........liian hyvin menee. Oletko ikinä miettinyt jos tulee vakava sairaus ja kehosi ei pelitä enää? 

Ja sitten kun on naisena päinvastainen vartalo niin sehän se vasta haukkumisen ja häpeän aihe on!

Olen aina inhonnut omaa leveää lantiotani. En ole koskaan edes haaveillut lapsista, joten se on tuntunut turhalta ominaisuudelta. Aikuistuttua rinnat olivat kasvaneet ihan turhan isoiksi, oikeastaan ainoat ylävartalolleni sopivat vaatteet olivat pusakkamuotoisia, eli en oikein löytänyt tavallisia puseroita, koska nappirivi aaltoili ja oli ikävän näköinen. Ei tietenkään huvita mitään säkkejä ostaa.

Joskus muistan kun löysinkin odottamatta sopivan puseron, jonka nappirivi EI aaltoillut päälläni. Katsoin kokolappua ja huomasin, että vaate oli tarkoitettu raskaana oleville tai synnyttäneille. En tykännyt ajatuksesta, että rintani olivat tarpeettoman suuret. Ostin puseron kuitenkin ja minulla on se kaapissa vieläkin, vaikka tuosta on kulunut jotain 30 vuotta.

Lapsuudesta muistan, että kun sain vähän muotoja niin isä jollain lailla onnistui pilkkaamaan, väitti 'lihavaksi', vaikken ollut ylipainoinen. Siskoani hän joskus haukkui jopa huoraksi, vaikka ei ollut mitään motiivia, sisko tykkäsi kyllä käydä tansseissa eikä meillä oltu uskovaisia. Isä ei ilmeisesti kestänyt sitä, että tyttäristä kasvoi teinejä ja aikuisia.

Veli ei muistaakseni pilkannut meitä.

En ole kyllä koskaan haaveillut mistään leikkauksista, en haluaisi ottaa riskiä joka semmoisiin aina liittyy. Eikä inhoamalleni leveälle lantiolle varmaan voisi tehdäkään mitään.

Oikein hyvin ymmärrän AP:ta. Liiallinen esineellistäminen rikkoo kehosuhdetta, se voi muuttua jopa dysforiseksi. Jopa parisuhteessa näin voi käydä, vaikka olisi muutoin ihan hyvä parisuhde. Oma kehosuhde häiriintyy, jos keho on koko ajan kommentoinnin, puristelun tai objektisoimisen kohde. 

Mikä tähän auttaa, on nimenomaan tehdä paljon niitä asioita, joista henkisesti nauttii. On se sitten lukeminen, luonnossa kulkeminen, vapaaehtoistyö tms. Iän myötä kehosuhde myös helpottuu, kun ei enää ole niin voimakkaan esineellistämisen kohde. 

Varmasti on myös paljon naisia, joilla ei ole niin kompleksinen suhde omaan vartaloon. Mutta ymmärrän hyvin keskustelun avaajaa ja tulin samalla tietoiseksi myös omista traumoistani. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama juttu minulla. Koen sen osin liittyvän siihen, että olen esteetikko. Mielestäni esimerkiksi vaatteet näyttävät paremmilta päällä, kun vartalo on hyvin sutjakka (niin, siksi varmaan mallit ovat rakenteeltaan sellaisia kuin ovat).

Käytän a-b-kupin rinnoilleni mahdollisimman litistäviä liivejä ja usein muotoilevia alusvaatteita. En pysty katsomaan itseäni alasti. Jokainen laakso ja kukkula ahdistaa

Pitää vaan löytää omalle vartalotyypille sopiva pukeutumistyyli. En minäkään solakkavartaloisena näytä hyvältä kaikissa vaatteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole terve. Välttelisin.

Mä taas välttelisin ja olenkin vältellyt typeryksiä, jotka näkevät vieraat ihmiset vain ulkonäköinä ja vartaloina.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin ymmärrän AP:ta. Liiallinen esineellistäminen rikkoo kehosuhdetta, se voi muuttua jopa dysforiseksi. Jopa parisuhteessa näin voi käydä, vaikka olisi muutoin ihan hyvä parisuhde. Oma kehosuhde häiriintyy, jos keho on koko ajan kommentoinnin, puristelun tai objektisoimisen kohde. 

Mikä tähän auttaa, on nimenomaan tehdä paljon niitä asioita, joista henkisesti nauttii. On se sitten lukeminen, luonnossa kulkeminen, vapaaehtoistyö tms. Iän myötä kehosuhde myös helpottuu, kun ei enää ole niin voimakkaan esineellistämisen kohde. 

Varmasti on myös paljon naisia, joilla ei ole niin kompleksinen suhde omaan vartaloon. Mutta ymmärrän hyvin keskustelun avaajaa ja tulin samalla tietoiseksi myös omista traumoistani. 

Hyvä kirjoitus. Esineellistäminen tulee ulkomaailmalta, etkä voi muuttaa ulkomaailmaa. Voit vain valita elää itselle merkityksellisten asioiden parissa ja jättää seksistiset kanssaeläjät alhaiseen arvoonsa. He käyttäytyvät ala-arvoisesti muidenkin kanssa, koska he ovat läpeensä ala-arvoisia ihmiselukoita.

Elääkö ap siis vieläkin tuhoisassa lessuyhtöisössä. Ei kai tuollaisesta tilanteesta voi parantua ennen kuin poistuu eli paska haisee niin kauan kuin seisot paskakasassa.

Pidän myös suoremmasta vartalomallista. Tiimalasi on näyttävä muilla, mutta oma ihanne on sporttisempi ja androgyynimpi.

Ymmärrän sinua, ap, etenkin tuolla traumatisoivalla taustalla. En itse pidä isoista rinnoista. Olen onnellinen, että rintani eivät ole vanhemmiten alkaneet suureta niin kuin monilla naisilla. Toisesta rinnastani napsaistiin syövän takia hieman, ja se on paremman kokoinen kuin toinen. Jos minulla olisi rahaa, pienentäisin toisen rinnan tasan samaan kokoon. (Pukeutuneena kokoeroa ei muuten näe)

Ällötyksellä muistelen, kun opiskeluaikojen kumppanini toivoi minun korostavan rintojani esimerkiksi laittamalla mustat liivit valkoisen tiukan puseron alle.Tämä muisto tosiaan ällöttää ja inhottaa minua. Opiskelin yliopistossa, en varsinaisesti tähdännyt pornoalalle:).

Vierailija kirjoitti:

Olen aina inhonnut omaa leveää lantiotani. En ole koskaan edes haaveillut lapsista, joten se on tuntunut turhalta ominaisuudelta. Aikuistuttua rinnat olivat kasvaneet ihan turhan isoiksi, oikeastaan ainoat ylävartalolleni sopivat vaatteet olivat pusakkamuotoisia, eli en oikein löytänyt tavallisia puseroita, koska nappirivi aaltoili ja oli ikävän näköinen. Ei tietenkään huvita mitään säkkejä ostaa.

Joskus muistan kun löysinkin odottamatta sopivan puseron, jonka nappirivi EI aaltoillut päälläni. Katsoin kokolappua ja huomasin, että vaate oli tarkoitettu raskaana oleville tai synnyttäneille. En tykännyt ajatuksesta, että rintani olivat tarpeettoman suuret. Ostin puseron kuitenkin ja minulla on se kaapissa vieläkin, vaikka tuosta on kulunut jotain 30 vuotta.

Lapsuudesta muistan, että kun sain vähän muotoja niin isä jollain lailla onnistui pilkkaamaan, väitti 'lihavaksi', vaikken ollut ylipainoinen. Siskoani hän joskus haukkui jopa huorak

Hyi kamala mikä isä. Onneksi veljesi ei lähtenyt tuohon mukaan.