Yksin juominen on merkki vakavasta ongelmasta
Tuo kuvastaa että alkoholi ei ole enää sellainen seurusteluun ja sosiaalisiin tapahtumiin liittyvä juoma, vaan kyseessä on kemiallinen addiktio alkoholin aiheuttamiin muutoksiin aivokemiassa.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä. Ihan hyvin voin vaikka perjantai-iltana ottaa lasin tai kaksi viiniä, ihan yksin, kotona. Ei se tarkoita että minulla on ongelma. Voin olla ilmankin, ja voin juoda seurassakin. Kukin tehkööt niin kuin haluaa. Sen myönnän että jos tekisin tätä joka päivä, tai jotenkin pakonomaisesti, minulla olisi ongelma. Samalla lailla jos joka päivä pitäisi dokata seurassa.
Jos joka viikonloppu pitää aloittaa juomalla alkoholia, niin sanoisin jonkinlaiseksi ongelmaksi ja pakonomaiseksi tarpeeksi saada perjantaisin se viinilasi.
Niinhän se varmaan siinä tapauksessa olisi, mutta tuo kirjoittaja kirjoitti, että voi ihan hyvin olla kokonaan ilmankin.
itsellä on kutakuinkin sama tilanne. Ostan yleensä viiniä viikonlopuksi ja juon sit
Minusta tuo on normaalia. Ainut juttu että tarkailussa kannattaa katsoa taakse päin sitä mitä on oikeasti tehnyt. Onko juominen oikeasti unohtunut vaikkapa kuukaudeksi tai muutamaksi, kun ei ole tullut mieleen? Jos esimerkiksi joka perjantai pitää päättää juoko vai eikö, niin se on jo merkki alkavasta ongelmasta. Sekin on kuitenkin merkki että elämä alkaa pyöriä alkoholin ympärillä.
Itse otan mökillä saunakaljat lähes aina. Kotona ei tule mieleenkään. Pullo saattaa olla vuoden jääkaapissa. Meillä on sellainen alkoholiongelma että viinat vanhenee kaappiin. Väkevistä suuri osa on yli 10 v. sitten ostettuja.
Jos tarvitsee alkoholia rentoutuakseen tai nauttiakseen asioista, se on ongelma määristä riippumatta. Vastaavasti joku voi kiskoa suuriakin määriä tulematta riippuvaiseksi, jos kyseessä on enemmänkin tilannesidonnainen asia kuin omasta päihtymisen tai rentoutumisen halusta lähtevä juominen.
Kuten joku totesi, juominen on oiva tapa pilata palautumisensa ja yöunensa. Ja jos stressaa ja kiristää arkena, niin paras tapa pahentaa asiaa on siemailla vaikkapa se lasillinen tai kaksi viiniä illalla. On sitten entistä väsyneempi ja ärtyneempi arjen taas koittaessa, ja aika menee seuraavasta "rentoutumisesta" haaveilemiseen.
Jokainen tekee omat valintansa, ja kantaa seuraukset. Ei tarvetta moralisoida sitä. Alkoholistin lapsena toivoisin kuitenkin, että perheelliset näkisivät metsän puilta: sen että kenenkään vanhemmuutta viina ei ole parantanut - ei edes se sirosti siemailtu viini.